Kylähaaste

Jo aikapäiviä (eli pari kuukautta) sitten sain Elinalta Memento mori-blogista kivan kylähaasteen, kiitos :).

"Sinä saat tehdä oman unelmiesi kylän, ja kaikki on mahdollista. Vain mielikuvitus on rajana. Haasta kivoja kavereita, keksi halutessasi lisää kysymyksiä tai liitä vaikka kuvia. Unohda vasarat ja muut, nyt saat keksiä omasta päästäsi:"


Mikä kyläsi nimeksi tulee?
Kylän nimi voisi olla Suvikukkula tai jokin muu sievä nimi :)


Tuleeko siitä pieni kyläpahanen, vaiko sittenkin suurensuuri kaupunki?
Se olisi vireä kaupunginosa.




Humisevatko rannoilla palmut vai tuivertaako hiuksia pohjoistuuli? Missä kylä sijaitsee?
Se olisi kaupunginosa (länsi) rinteessä kuten Pispala Tampereella tai Porvoon vanhakaupunki. Pidän myös Turussa sijaitsevasta Juhannuskukkulasta. Olisi kiva, että se sijaitsisi lähellä joen rantaa, mutta lähellä olisi myös meri.


Vallitseeko siellä ainainen kesä, vai millaisen sään sinne toivot?
Siellä olisi pitkä, suomen mittakaavassa kuuma kesä ja lyhyt, leuto talvi ♥.


Onko kaikilla tyylikkään yksinkertaiset ja modernit lasitalot vai sittenkin kaikilla vähän niin ja näin seisovat romanttiset mummonmökit? Vai jotain ihan muuta?
Tiiviisti omakotitaloja, mutta kuitenkin omat pihat. Tai paritaloja. Talot voisivat näyttää 20-60 -luvun omakotitaloilta (tai vanhemmilta), kaikki olisivat erimallisia ja värisiä, puuta ja tiiltä.


Rakentavatko hipit nuotiolauluin yhteishenkeä vai ovatko kaikki leikkaamassa nurmea viivottimen kera? Millaisia naapurisi ovat?
No ennemmin rauhaa ja rakkautta. Kyläyhteisö, jossa välitettäisiin naapureista, mutta annettaisiin kuitenkin tilaa.

Onko kylässä erikoisia putiikkeja, vai ovatko kaikki omavaraisia?
Olisi liha-,vaate-,leipä-, sekatavara-,tupakka ym-kauppoja ja tietenkin kokoontumispaikkana vireä tori myyjineen.


Millaista elämää unelmien kylässäsi vietetään?
Kylässä olisi vähemmän tietokoneita ja televisioita. Enemmän nikkarointia ja puuhastelua, sekä yhteisiä talkoita. Elämä olisi sellaista suht rauhallista, mutta nykyajan keksinnöt, sairaanhoito ym. hyvät asiat olisivat mukana ♥.

Haastan muut haaveilijat mukaan bloggaamaan kylähaaveistaan!


KOPS! Tipahdin kylähaaveista takaisin maankamaralle ja muistin, että flunssa vaivaa.
Kaipaisin hyviä, luonnonmukaisia flunssanhoitovinkkejä -kiitos!

S niin kuin sitruunankeltainen

Voitteko kuvitella; aurinko on paistanut ja eilen oli kuulemma lämmin, mutta allekirjoittanut on pysytellyt enimmäkseen sisätiloissa, vaikka on ollut ihan kotosalla?? -Joo-o, minustakin kuulostaa oudolta.

Eilen oli Hra K:n synttärit ja katoin hänelle aamupalan valmiiksi. Olisin tarjoillut sänkyynkin, mutta ei kelpaa, kun tulee murusia ja kaffe voi kaatua peitolle. Ja todennäköisesti niin kävisikin :D

Vastapaistettuja croissantteja, hilloa ja latte machiatoa (tarjoili kaffemasiina).

Aamupalan jälkeen kävimme kaupassa ja sen jälkeen linnoittauduin keittiöön väsäämään Suomen taidokkain herkkubloggaaja-kilpailun "juttuja". Tekeleet on kuvattu ja melkein syöty -lähipäivinä ne saavat oman postauksensa.
Sen verran ehdin käymään kotopihalla, että totesin sinivuokkojen melkein kukkivan -oi kevät!

Illalla vietettiin Earth hour:a eli istuttiin tunti kynttilöiden (ja television) valossa ja hyvästä syystä.

Tämä päivä on mennyt lepäillessä, sillä flunssa puskee päälle. Melko voimaton olo ja korvaa melkein särkee. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettenkö olisi jaksanut kuvata iki-ihania sitruunankeltaisia Kartio-laseja, jotka ostin Iik-päiviltä. Olen niihin aivan ihastunut ♥.

Ja vähän sipsejä. Kettlen mustapippuri-merisuola sipsit ovat aivan mielettömän hyviä ja onneksi niitä myydään pienissä pusseissa.
Kaiken tämän herkuttelun jälkeen on aika ironista tunnustaa, että tilasin itselleni mekon, joka todennäköisesti takuulla vaatii tiukkaa läskileiriä. Mutkusemekkooliniinihana ja oli vain yhtä kokoa pienempi koko jäljellä. Että tälläistä täällä. Vielä on kesään aikaa vai miten se biisi meni? ;)

Miten Sinun viikonloppu on sujunut?

Iloisesti pihalla II

Olen edelleen aivan päissäni (keväästä) ja työpäivän jälkeen vietän aikani iloisesti pihalla. Mutta ei ole syytä huoleen -ulkoilutan säntillisesti kattiloita ja haravaa.
Ai miten niin vieläkin kuulostaa epämääräiseltä?

Kuvassa näkyy rakas pikku perheeni; kaksi kattilaa ja Hra K, josta tällä kertaa näkyy jalka. Aikaisempi kuva miehestä löytyy täältä :D
Iloisesti pihalla I-postaus on tehty samantapaisissa kevättunnelmissa, mutta melkein kuukautta myöhemmin. Kevät 2013 oli ilmeisen pitkä ja kylmä.

Aurinkoista viikonlopun odotusta!

Ensimmäistä kertaa

Perjantaina koin muutamia pieniä, hassuja tunnelmia.
Ensimmäistä kertaa tänä keväänä autossa tuli todella lämmin, vaikka lämmityslaite oli pienellä.
Ensimmäistä kertaa tänä keväänä aurinko porotti todella kirkkaasti vielä töistä kotiin ajaessa (no, ehkä ei ensimmäistä kertaa..).
Ensimmäistä kertaa tänä keväänä samaan aikaan paistoi aurinko ja satoi isoja vesipisaroita.
Ensimmäistä kertaa tänä keväänä ikiroudassa olevia varpaita kuumotti, koska jalassa oli paksut talvikengät.
Olen ihan myyty, eikä se ole ensimmäinen kerta tänä keväänä.

Kevyen keväisissä tunnelmissa kaasuttelin Nuutajärven lasimyymälään Iik-päiville. Ja hain makeistukusta karkkia, jotta saan tukittua Hra K:n suun mahdollisilta Iik-huudoilta (liittyen astiaostoksiini).

Robertkin oli iik-tunnelmissa, mutta vähän toisesta syystä. Kumpikin kattila syvästi kammoksuu Ikeasta ostamaani lampaan taljaa, vähän jo epäilen, että mistä eläimestä se oikein on tehty. Anyway, sohvan iltaruuhkassa oli tilaa taljalla, sekä aivan postimerkin kokoinen vapaa läntti, johon Robert mahdutti itsensä.

Puutarhassa tein jokakeväistä raivausta ja perkausta vadelmapuskassa. Pidin pienen, kaakaon mittaisen tauon. Kahvimasiinasta (jota en vieläkään ole kunnolla esitellyt) saa myös maitovaahtoa ja sehän sopi mainiosti kaakaoon. Luksuskaakaoon tulisi tietysti kermavaahtoa..

Sulokin oli iiik-tunnelmissa, kun luki viestipuun viestejä. Hyvä ettei purrut inoissaan terttuseljaa katki. Tästä saankin hyvän aasinsillan puutarhasuunnitelmiini. Nimittäin olen päättänyt, että kattiloiden viestipuu saa siirtyä; se on sattumoisin yhdellä puutarhan parhaimmista ja suojaisimmista paikoista. Siis siihen voisi istuttaa jonkin ansarikukan eli tässä tapauksessa herkän pikkupuun kuten katsuran, magnolian tai muun ihanuuden.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Niskatyyny

Varsinkin iltaisin soffalla on ruuhkaa -kaksi ihmistä ja yksi kissa juuri ja juuri mahtuu. Ja se neljäs perheenjäsen, joka kärsii jonkinlaisesta murrosiästä, ei edes yritä tehdä valtausta sohvalta. Paljon parempi paikka on lattialämmityksellä varustettu wc, josta pystyy hyvin seuraamaan sohvanvaltaajien edesottamuksia. Ja varsinkin jääkaapille suuntautuvaa trafiikkia..

Mitä pidätte sohvan selkänojalla olevasta niskatyynystä? Välillä se myös intoutuu kehräämään ♥.

Ihanaa, että "taas" on viikonloppu edessä ja mikä parasta, suunnitelmista vapaa viikonloppu.

Mukavaa ja rentouttavaa loppuviikkoa kaikille!

Onnenpäivä kirppiksellä vol V

Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä olen käynyt harvinaisen vähän kirppiksillä. Viime viikolla uhrasin jopa kaksi euroa parkkirahaa ja käväisin Tampereen keskustassa, Fidan -50 % päivillä. Eikä mitään löytynyt, ei sitten mitään.
Tänään vuorossa oli suosikkikirppikseni ja tein sieltä hienon löydön. Muuten tämänkin kirppiksen tarjonta oli todella laimeaa. Viettävätkö kirppikset jotain talviunta, häh?

Tässä se löytö on! 

Siro ja tyylikäs n. 60-luvun pöytä. Mitenkään kiikkerä pöyä ei siltikään ole; se on hyvinkin painava. Pöytäosa, joka kuvassa on reilusti valkaistunut on oikeasti tiikin väristä puuta ja siinä on metallireunus. Veikkaisin, että pöytään on aikaisemmin kuulunut myös kiinteä valaisin vai mitäköhän tarkoitusta varten pöydässä on pieni reikä?

Tässä kuvassa pöydän kannen värit näkyvät hieman edellistä paremmin.

Taustalla levitoi luonnontieteisiin erikoistunut minikissa (sillähän on neliöjuuri-kuvio toisessa ja sydän-kuvio toisessa kyljessä).

Semikuperkeikka

Sulolla on taas puuhaa riittänyt. Kun lauantaina tulin tulppaanit kainalossa kotiin, niin Hra K sanoi "toit sitten Sulolle tulppaaneita".

Sulo on niin, no suloinen, etten aina raaski sitä heti komentaa. Mutta pelko siitä, että perintövaasi menee rikki saa minutkin aika nopeasti "tolkkuihin" ja sitä myöten Sulonkin. Yöt vaasi on kaapin päällä turvassa kukkaiskattilalta :)

"No jos mä en saa maistaa tulppaaneita, niin voin esitellä mikä on semikuperkeikan (eli melkein kuperkeikan) ensimmäinen asento". Jakkara vaan oli niin kapea, että semikuperskeikkakin jäi tekemättä.

Mukavaa viikkoa!

Kesähaaveita ja tunnelmointia kynttilänvalossa

Muistatteko viime vuodelta "blogisarjan" Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu I, II, III ja IV ? Siinä kerroin tomaattien kasvattamisen iloista ja vaikeuksista yhden kasvukauden ajalta. Sarja ei todennäköisesti saa jatkoa, mutta kasvun ihmettä toivoakseni päästään seuraamaan.

Viikko sitten oli melko lämmintä ja ainakin lumetonta. Kasvihuoneessa oli yllättävän lämmintä ja sitä vähän siivoilin, jotta siellä voisi paistatella päivää. Kylvin myös ensimmäiset tomaatin siemenet ja viikossa on jo jotain tapahtunut.

Sääkukkakin pinnistää, se on muuten aivan eri näköinen kuin tomaatin alut. 

Pirskatin takatalvi :(

Perjantaina ajoin kuivalla asfaltilla iloisesti rallatellen kotiin. Lauantainakin oli työpäivä ja herätyskellon soitua mammuttelin vielä sängyssä, Instagramia selailen (joo, olen koukussa edelleen). Lady of The Mess oli ladannut Instagramiin kuvan melko lumisesta maisemasta ja mieheltä kysyin eikaimeillävaaosatanulunta? Ja oli satanut, aika reippaastikin, kuten kuvasta näkyy.

Työpäiväni jälkeen tunnelmoimme kynttilänvalossa.

Kaupoista löytyi viiniä ja tulppaaneita. Kuinka kätevää olisi jos ne voisi ostaa samasta kaupasta.

Ikeasta ostetut "perintöporsliinit"- ja "hopeat" jaksavat aina vaan ihastuttaa.

Leppoisaa Sunnuntaita!

Tulppaanien kauneutta

Kolmisen viikkoa sitten kuvasin ja ihastelin tulppaanikimpun kauneutta. Nyt samaiset tulppaanit ovat oikeastaan vielä kuvauksellisempia ja väritkin ovat muuttuneet.

Minusta nämä ovat niin kauniita. Tästäkin huolimatta ajattelin huomenna hakea uudet niput tulppuja.
Instagramissa on kuva kevään ensimmäisestä paljain silmin nähtävästä raparperin alusta klik.

11 x 3 -haaste

Onni-kissa heitti meille haasteen ja me tartuttiin siihen innolla. Käytössä on siis kattiloiden kolmetassu-kirjoitusjärjestelmä (toinen kirjoittaa kahdella tassulla ja toinen huitoo väliin yhdellä) eli Sulo ja Robert tekevät postauksen.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastajan pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Sitten sinun tulee valita ne 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa meistä:

1. Jos Kun Hra K eli meidän isäntä laittaa ruokaa ja me pojat mennään auttamaan (aina) –niin se sanoo meitä krokotiileiksi tai piraijoiksi, ei kyllä tajuta miksi..

2. Meitä sanotaan myös Pavlovin kissoiksi, koska meillä alkaa päät heti pyöriä, kun henkilökunta ottaa videotykin kaukosäätimen eli laservalon esille.

Robert: Lisäksi Sulo alkaa maukumaan ja se kuulostaa ihan pöllöltä. Sulo: Miten naukuminen voi kuulostaa pöllön ääneltä? Kuka näyttää lippakorvaiselta huuhkajalta, häh?

3. Ja lisää lempinimiä. Jo edesmennyttä Mossea kutsuttiin välillä Moskvitsh-nimellä ja Annan veli keksi Robertin lempinimeksi Bedford.

4. Joka arkiaamu kissat avustavat Annaa aamutoimissa eli tunkevat vessaan seuraksi. 

5. Sulon paras temppu: kuperkeikka

6. Robertin erikoisin temppu: tekee sellaisen käsimerkin, jota laajalti näytettiin 30- ja 40-luvulla mm. Saksassa.  Selvennettäköön vielä, että meillä ei sellaisia ajatuksia kannateta, mutta katti vain ojentelee tassuaan.

7. Sulon lempiharrastus: tiskaaminen eli se nuolee huolellisesti kummankin kattilan ruokakupit, tarjottimet, lusikat jne.

8. Robertin herkkuruoka on mustamakkara. Mutta henkilökunta ensinnäkin ostaa sitä itselleen tosi harvoin ja antavat vaan ihan pieniä palasia, vaikka kuinka kiinteästi tuijottaisin.

9. Sulon kanssa pelataan ”välikissaa” eli henkilökunta vierittää vilkkuvaa palloa huoneesta toiseen ja Sulo yrittää saada kopin.

10. Robert tykkää leikkiä narun päässä olevalla kissanminttulelulla ja se tekee hurjia hyppyjä.

11. Kun Robert innostuu leikkimään, Sulo vetäytyy kauemmaksi taustalle seuraamaan.

Onnin 11 kysymystä

Oletko tyytyväinen henkilökuntasi palveluun? 

No ainahan sitä voisi kehittää. Esim. ruokaa täytyisi saada aina kun kerjää.

Mikä sinua ihastuttaa ihmisissä? Entä vihastuttaa? 

Silittely ja rapsuttelu, sekä nätillä äänellä puhuminen on mukavaa. Mutta komentaminen, varsinkin vihaisella äänellä on aivan sopimatonta käytöstä.

Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut?

Sulo: Tipuin sohjoisen jään läpi nilkkoja myöten lammikkoon.

Robert: Yritin ottaaa vauhtia ja kiivetä puuhun, mutta liian hidas henkilökunta pilasi koko jutun. Toivottavasti kukaan ei nähnyt.

Mieluisin nukkumapaikkasi?

Robert: Sohva

Sulo: Nojatuoli tai keinutuoli, ihmisiin täytyy pitää hajurakoa.

Oletko tarkka kissanhiekan siisteydestä vai asioitko peräti ulkona?

Me ollaan vähän suupiirteisiä. Hiekkalaatikon hoidosta muuten vastaa Herra K. 

Robert: Kollien kollit, kuten mä, käy myös ulkopisulla.

Mikä on päivän paras hetki?

Kun henkilökunta herää aamulla ja me saadaan ruokaa. Paras tappeluhetki on silloin, kun Anna yrittää nukkua töiden jälkeen päikkärit.

Syötkö mieluummin lihaa vai kalaa? Antaako henkilökuntasi sinulle vapaaehtoisesti kinkkua leivältään vai pitääkö sinun siepata se itse?

Kumpikin kelpaa. Robert huolehtii juustoverosta ja Sulo natustaa hedelmiä/vihanneksia jos ne jättää pöydälle.

Viihdytkö paremmin sisällä vai ulkona?

Vaikea kysymys. Pakkasella ja helteellä sisällä, mutta muuten ulkoilu on kivaa.

Oletko luonteeltasi säyseä vai temperamenttinen?

Me kumpikin ollaan aika leppoisia ja huumorintajuisia. Lisäksi toinen meistä on mahdottoman itsepäinen.

Mitä teet, kun henkilökuntasi ei ole kotona?

Meillä on tietysti pileet naapuruston kattien kanssa. Syödään herkkuja kuten hiiriä, juodaan maitoa, pidetään hiekan kuopsutuskisoja (kaksi sarjaa: kuinka pitkälle hiekka lentää ja/tai kuinka syvälle kaivat 5 sekunnissa. Lisäksi tietysti painitaan ja katsotaan tirppa-teeveetä.

Vastasitko kaikkiin kysymyksiin rehellisesti?

No tietysti, varsinkin viimeiseen.

Meidän kysymykset

1. Kuinka kauan olet asunut henkilökuntasi luona?

2. Paras temppusi?

3. Lempiherkkusi?

4. Miltä tavalla saat henkilökuntasi nopeimmin suuttumaan?

5. Entä leppymään?

6. Valitse suosikkisi: silitys/rapsutus/muiskaus/kaikki kolme?

7. Kaupunki vai maaseutu?

8. Paras ystäväsi?

9. Mitä teet, kun olet yksin kotona?  

10. Onko sulla ja henkilökunnalla yhteisiä harrastuksia?

11. Oletko mamman/pappan lellikki?

Me vähän oikaistaan säännöissä ja haastetaan vain: Into ja Nemo ja Myrsky ja Tuisku.  Jos juuri Sinua ei ole haastanut kukaan, niin ole hyvä ja nappaa haaste mukaan.

Kun kotitiikeri hepulin sai

Kuinka leppoisasta, soffalla viihtyvästä kotikissasta (tai meidän tapauksessa kotikattilasta) kuoriutuu villi kotitiikeri? Tähän soppaan tarvitaan reilusti keväistä auringonpaistetta, yliannos jännitystä ja viluisuutta puhaltavan tuulen muodossa, ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä vieraan kissan tuoksua.

Ensin vähän katsellaan ja samalla tassut vievät määrätietoisesti eteenpäin.

Otetaan tukeva yhdentassun ote viestipuusta ja tähystetään etelään.

Mitä h****a?! Onko tässä naapurin kissan karmea haju?!

Selvä tapaus, naapurin katti on taas käynyt nuohoomassa  (ja paskomassa toim. huom.) Robertin reviirillä, rOAR!

Kevätsää lämmittää eiku väsyttää

Lastenlaulukin sen tiesi -kevätsää lämmittää (paitsi silloin, kun tuulee viiltävän kylmästi, kuten nyt). Toiseen joka keväiseen ilmiöön olen tutustunut vasta aikuisiällä, nimittäin kevätväsymykseen.

Selaan haikeudella kuvia, jotka ovat täynnä kesää, kukkia ja kasvihuonetta. Mutta...

...minua(kin) alkaa haukotuttaa.

Muistelen viime vuoden ensimmäistä ja ihan hyvää tomaattisatoa. Nyt kasvihuone ja kasvilaatikot ovat valmiina odottamassa. Pitäisi kylvää tomaatin siemenet (kuvittelen että viimevuotisia siemeniä on vielä jäljellä) MUTTA...

...mutta taaas haukotuttaa. Onneksi viikonloppu on lähellä ja saa nukkua pitkään, sekä voi ottaa päikkärit ;)

Kaiken huipuksi väsynyt bloggaaja kierrättää vanhoja, jo kertaalleen nähtyjä valokuvia, oumaigaad.

Robert, joka kehrää täysteholla vieressäni, haluaa sanoa, että tämä vanha neuvo toimii myös nyt.

Leppoisaa loppuviikkoa!
Ps. Kiitos kivoista kommenteista kuva-arvoitus - ja oliko se marsu -postauksissa ♥.

Oliko se marsu?

Edellispostaukseen tuli hyviä arvauksia. Ehdoton suosikkivastaukseni oli Ellan "pyörryttävän höpöpörröinen tuituitin".

Hieman yllättäen kuva-arvoituksesta paljastui Sulo. 

Kuva on siltä ajalta jolloin se oli tarpeeksi pieni leikkimään olohuoneen sohvapöydällä ja "iltalaukan" jälkeen se aina nukkui henkilökunnan sylissä, lujaa_kehräten. 

Minikissa oli hurjan suloinen, mutta niin pieni, että sitä sai todella varoa.

Kokoa on tullut (onneksi) lisää ja ehkä vähän järkeäkin -siis Sulolle, kuten tuoreesta Instagram-kuvasta voi todeta.  

Lauantaina, jolloin otin kuvan, oli ihanan aurinkoista ja lumetonta. 

Minikissa istuskeli pehmeällä sammalpedillä, jota meillä riittää. Minusta sammal on kaunista, edelleenkin.

Robertista ei valitettavasti löydy pentukuvia. Meille tullessaan se oli vajaan vuoden ikäinen honkkeli, joka juosta tömisytti ja hyppiä tärisytti paikasta toiseen. Onneksi liikkeisiin on tullut reilusti kissamaista sulavuutta ja käytökseen Vanhemmalta Assistentilta vaadittavaa arvokkuutta. Arvostan myös suuresti sitä, että Robert viihtyy sohvalla kainalokissana ♥.


Mites teillä on viikko lähtenyt käyntiin?

Kuva-arvoitus

Selailin valokuvia parilta viime vuodelta ja sieltä löytyi tälläinen arvoitus.

Mikähän tämä mahtaa olla?

Hyvää maaliskuun ekaa viikkoa!

Kaffetta ja sen seittemää sorttia

Onnea on läheiset sukulaiset, syntymäpäiväsankari joka loihtii vaikka mitä herkkuja ja leppoisa tunnelma -vieläpä kaikki samalla kertaa ♥.

Herkullisia voileipiä (itsetehdyt limput, sämpylät ja juustot). Kahta lajia jäätelöitä (itsetehty lähitilan maidosta) ja lisäksi makeita herkkuja.

Viihdytyksestä vastasi kulmakunnan komein ja kovin kolli. Se vastasi myös jännityksestä, sillä vaikka sillä on suuri ja hempeä sylikissan sydän -niin kovat ja yllättävät tassuotteet otetaan käyttöön salamannopeasti. Nyt kissaherra ehti kiertää kolmessa eri sylissä :)

Seuraa piti myös paras koiraystäväni ♥.

Siskoni(kin) on innokas vanhojen tavaroiden keräilijä ja hän osaa luovasti käyttää niitä sisustuksessa. Hyvä esimerkki on kuvan kynttelikkö, joka on jonkin vanhan maatalouskoneen istuin. 

Katsokaa kuinka hienot varjot siitä tulee!

Mukavaa alkavaa viikkoa!