Mitä tapahtuu kun paikalle saapuu parisenkymmentä kissabloggaajaa? Kahvila täyttyy hyvinkin eri-ikäisistä naisista (mukana oli myös yksi mies) ja ilmassa on naurua, ynnä hyväntuulista pulinaa. Nähdään jo ennestään tuttuja blogikamuja ja tutustutaan uusiin ihmisiin. Vaihdetaan kuulumisia, ihastellaan kissoja ja tietenkin höpötellään niille. Kahvilan vakioasukkien eli kissojen rauhaa se ei näytä juurikaan haittaavan.
Kun on kyse bloggaajista -kameran sulkijat räpsyvät tasaisesti. Vähintäänkin polvistutaan kissojen viereen, mutta lattialla pitkällään oleva bloggaajakan ei ole harvinainen näky. Kahvilan omistaja antoi luvan olla "kuin kotonaan" :)
Pöytäseurueen kesken puhuttiin enimmäkseen kissoista (mutta myös muustakin). Sanoisin, että on vapauttavaa kerrankin rauhassa puhella kissojen ihanista, hyvistä ja ärsyttävistä tavoista.
Tarjolla oli herkullista keittoa, valitsin kanttarellikeiton.
Hetkellisesti pöytäseurueeseen laskeutui syvä hiljaisuus..
..sillä jälkiruoka saapui pöytään. Kakkulajitelma melkein vei kielen mennessään. Mä niin rakastan tuollaisia pieniä lajitelmia ♥.
Kahvittelun jälkeen havahduimme todellisuuteen; 2,5 tuntia oli mennyt kuin hujauksessa. Oli aika lähteä autolle, bussille, junalle tai vain kävellen kotiin. Bloggareita oli tullut ainakin Jyväskylästä, Turusta ja Helsingistä. Taas kerran aika loppui kesken, eikä kaikkiin ehtinyt tutustua. Seuraavaa "kokoontumisajoa" odotellessa.
Kaunis kiitos Tassulinnan emännälle, sekä Elämää ja Elämyksiä-blogin Pirkolle kivan bloggaritapahtuman järjestämisestä. Kiitos myös kaikille hyvästä ja hauskasta seurasta; posket tulivat kipeäksi nauramisesta :D
,