keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kattilat myytinmurtajina

Eli kissat kohtasivat "taianomaiset kissaympyrät".

Viime viikolla Hra K kertoi ihmeellisistä kissaympyröistä ja niitä oli tarkoitus kokeilla asap. Tänään niistä kirjoitti HS:n Nyt-liite. Seuraavaksi Mamma N postasi tästä kokeesta. Sitten allekirjoittanut kärvisteli työpäivän loppuun ja pääsi lopulta kotiin testaamaan.

Saanko esitellä kattiloiden huipputieteelliset ja ehdottoman luotettavat kissaympyrätestaukset! Myytinmurtajat-sarjan hengessä kattilat "keskittyvät kaupunkitarinaan, yleiseen uskomukseen tai nettihuhuun, joka yritetään empiirisillä kokeilla osoittaa mahdolliseksi tai mahdottomaksi".

Testi I
Paikka: keittiön lattia



Sulo ja Robert: Siis mitä??????? Mamma kuis sun vyö on lattialla?



Tässä vaiheessa kummankin tassut ovat ympyrän ulkopuolella..



 ... "ennen kuulumaton" kiinnostus on suorastaan käsin tassuin kosketeltavissa. Not.



Esimerkistä ei ollut hyötyä.

Lopputulos: Ei mitään vaikutusta. Testiympäristö sinällään oli melko haasteellinen, koska kattilat mieltävät keittiön hyvin vahvasti vain ruokakeitaaksi.


Testi II
Paikka: Olohuoneen lattia



Sulo: Sunnuntaina tulee vieraita, paras sukia turkki siistiksi..
 


Sulo: Onkohan toi iso käärme (siis vyö)?
Robert: Meikäpoika suorittaa nyt ohimarssin.


Lopputulos: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kattilaa. MUTTEI mitkään kissaympyrät. 

Suloa ja Robert: Myytti murrettu.

Joko olet kokeillut kissaympyrää? Mikä oli tulos?

tiistai 28. lokakuuta 2014

Huonekalu-Tetris vol II

Muistatteko vielä Huonekalu-Tetris -postauksen reilun vuoden takaa? Pelimerkkeinä oli huonekalut ja pelialueena asuntomme..
Syyskuussa ostin uuden ihanan sohvapöydän ja nyt vasta(!) aloitettiin huonekalujen rymsteeraus. "Pelialuekin" on vähän isompi, sillä muutama huonekalu joutui jäähylle alakerran sivukomeroon, pitämään seuraa valtavan kokoiselle, täytetylle hirvenpäälle (sillä on ylioppilaslakki päässä :D).



Ikean Lövbacken-sohvapöytä on uustuotantoa, tosin malli on vanha. Hauska malli + puukuviointi kannessa + kevyet jalat = sohvapöytärakkautta.
Ajatella, että Ikea on tehnyt huonekaluja 40-luvun lopusta asti. En edes viitsi ajatella millaiset kirpparimahdollisuudet on länsinaapurissamme. 



On siinä kolme jalkaa ja pöydällä pysyy ainakin yksi kissa! Sulo katselee Helsinki Horse Showta telkkarista.

Aikaisempi sohvapöytä, Ikean Stockholm-sarjan edustaja siirtyi varastoon. Nyt olohuoneessa on huomattavasti enemmän tilaa sekä oikeasti että silmämääräisesti. Ensin oli tarkoitus myydä vanha sohvapöytä, mutta oikeastaan se on hyvä laittaa naftaliiniin, sieltä se sitten tarpeen tullessa löytyy. Ainakin on vaihoehtoja, mikä on hyvä asia meikätuuliviirille.



Osalle nämä kuvat ovat jo Instagramista tuttuja. Nyt alkaa olla melkoisen hämärät valokuvausolosuhteet. Myös virkkaamista varten täytyi etsiä kunnon kohdevalo (syksy yllätti virkkaajan).

Mukavaa alkanutta viikkoa! Näytetään kieltä pimeydelle ja nautitaan lämpimästä säästä :)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Oi Roksana ja Talvikki

Olen ollut salaa tyytyväinen itseeni, koska en ole juurikaan kiinnostunut vanhoista Arabian astioista,  (enkä oikeastaan uusistakaan) paitsi Myrnasta. Siis ihan pikkuisen vain.  Näin oli aina heinäkuun loppupuolelle asti. Silloin piipahdin ihan pikaisesti läheisellä kirpputorilla ja löysin jotain ihanaa. Vastaan tuli niin somat, suorastaan vähän kitschit kaffekupit etten voinut vastustaa niitä.



Ensiksi en meinannut löytää kaunokaiselle nimeä, vaikka kirpputorin myyjä vinkkasi Arabian tehtaan käyttökeramiikkaa-sivujen esinehausta. Lopulta nimikin löytyi -Roksana. Erityisesti miellyttää kupin erikoinen muoto ja "vekit". Juuri tuon värisenä Roksana on erityisen ihana, mutta vihreäkin on kaunis.



Viime viikolla löysin tämän kaunottaren, joka taitaa olla vähän tunnetumpi. Hän on Talvikki. Kupin muoto on samantyylinen kuin edellisellä, mutta pinta on sileä.



Jos jostain käyttäisin sanaa täydellinen, niin tästä. Mutta sievä ja soma ovat myös osuvia ilmaisuja tälle ihanuudelle, kuten myös Roksanalle.



Olisi ihanaa pitää kaffekestit, jossa olisi tarjolla sen seitsemää sorttia 
(vielä kun joku leipoisi ne sorttimentit) ♥.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vierailu Suomen ensimmäisessä kissakahvilassa

Tamperelainen Kissakahvila Purnauskis avaa ovensa yleisölle muutaman viikon päästä. Me kissabloggarit otimme vähän förskottia ja pääsimme vierailemaan siellä jo etukäteen.



Kissat suhtautuivat suopeasti vierailijoihin.  Kuvan yksivuotias Viiru sai kissatädit kirjaimellisesti polvilleen ja kameran sulkimet räpsymään.



Musta, pitkäkarvainen Piki kissanpentu oli myös hyvin suloinen.



Makunystyröitä hemmoteltiin mm. suussasulavalla suklaakakulla.



Kahvilan astiat olivat huolella valittuja ja hyvin kauniita.



Kuten myös huonekalut.



Mutta ykkösjuttu tietenkin oli nämä karvaiset seuralaiset.



Tämä "lumikengillä" varustettu Evo oli vähän varttuneempi hurmuri ♥.

Kissakahvila Purnauskiksen avajaisia eli Purnauskis Carnevalia vietetään 31.10. Emi Aaltosen puistossa (siellä esiintyy mm. Juju). Purnauskiksen ovet aukeavat yleisölle 1.11. ja kahvilan osoite on Aaltosenkatu 31-33 (Tamperelaiset tuntevat talon Pikilinnana).

Kiitos Kissakahvila Purnauskikselle ja Pirkolle kivan blogitapaamisen järjestämisestä ♥.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syksyn värejä ulkona ja sisällä

Kylmä syksy yllätti bloggaajan; kuusi astetta pakkasta, kesäkengät ja -renkaat, onneksi tiet olivat lähes täysin kuivia. Tämän postauksen kuvat on otettu lähes viikko sitten. Sen jälkeen onkin lehtiä rapissut maahan ja viimeisetkin kukat lakastuneet.



Jalokärhö Jackmanii on ollut yllättävän sitkeä kukkija.



Mongolianvaahtera on yksi parhaimmista pikkupuista. Niillä on näyttävä syysväri ja pihan "kolmosista" jokainen on vähän eri värinen. Lehti on kaunis ja siro (vrt. nyrkin kokoiseen "tavalliseen" vaahteraan).



Kirppiseltä löysin melkein ilmaiseksi kaksi Finlaysonin vanhaa pöytäliinaa, jotka mukavasti tuovat väriä.





Puutarhan rust in peace-osastoon kuuluu vanha kärrynpyörä.



Ja maitokärryt. Ne tosiaan ovat jo puhkiruostuneet.



Robert melkein riistäytyi valjaistaan, kun näki tämän tyypin.



Luonnosta löytyy ihania pintoja ja kauniita asetelmia ♥.



Ja taas mongolianvaahtera.



Sulo: Te ette varmaankaan huomaa mua, kun kyhjötän tämän uuden tuukin takana piilossa. Huomenna on kissatädeillä Huippukokous Kissakahvila Purnauskiksessa ja mekin lähetettiin edustaja eli Anna paikalle. 
Toivottavasti se ei ole yhtä ujo, kuin mä :D

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kuntoon kesäksi 2015

Postaus sisältää jorinaa ja kitinää terveydestä tai paremminkin sen puuttumisesta. Sekä selvän suunnitelman, jonka toteutumisesta suurelta osin vastaa ortopedi. Jos sellainen ei kiinnosta, niin kannattaa siirtyä suoraan loppuosan kissakuviin.

En täällä blogissa ole juurikaan kirjoittanut tylsistä nivelvaivoista, mutta jossain kohdin se on ollut luettavissa rivien välistä. Tätä "avautumis-postausta" pohdin pitkään, mutta ajattelin sen kuitenkin tehdä. Sillä tulossa on joitain muutoksia, jotka täällä blogissakin tulevat näkymään. Toivoakseni käyn vain nopeasti ns. pohjalla ja sitten mahdollisimman nopeasti takaisin arkeen, toivottavasti toimivampaan sellaiseen. Ja ehkä täältä löytyy myös kohtalotovereita.

Miten sen nyt kertoisi? Minulle sopivin tapa on töksäyttää lyhyesti perisatakuntalaiseen tapaan. Joudun eikun pääsen lonkan tekonivelleikkaukseen maaliskuussa 2015. 35-vuotiaana olen melkoisen nuori tekonivelpotilas, mutta jos 80-vuotias mummokin siitä selviää, niin toivottavasti minäkin. Täytyy tunnustaa, että hirmuisesti pelkään koko operaatiota, siitä kuntoutumista ja loppuelämää (toivottavasti hyvän) tekonivelen turvin. Kammoksun sairaalaan potilaaksi joutumista, vaikka itse olen töissä sairaalassa tai ehkäpä juuri siksi.

Ennen seuraavaa maaliskuuta pitäisi tehdä vaikka mitä!
  • Niiin kuin parantaa omaa kuntoa (tämä on vain minun mielipide, ortopedi ei sitä vaatinut). 
  • Tehdä muutoksia kotosalla, jotta selviän köppien kanssa kulkemisesta. 
  • Käydä jossain matkalla jos siltä tuntuu. 
  • Ostaa tabletin, jos sairaalasta niitä vaikka ei saa tarpeeksi, ehheh :D. Tosiasia on, etten pysty istumaan työpöydän ja pöytäkoneen ääressä. 
  • Toivoa, että maaliskuu ja siitä eteenpäin olisi lumetonta (että pääsisin turvallisesti liikkumaan). 
  • Ja kun unelmoimaan aloin: päästää kissat kulkemaan vapaasti makuuhuoneessa ilman että Robert merkkaa (syvä huokaus)... 
  • Ja kaikista tärkein elää reippaasti :)


UGH, nyt olen sen kertonut.




Ja sama kissaksi: Me kuultiin sellaista juttua, että mamma voi olla peräti kolme kuukautta kotona. Sinä aikana se opettelee uudestaan kävelemään ja kaiken lisäksi sen pitäisi osata käyttäytyä rauhallisen arvokkaasti (eli se ei voi makoilla meidän kanssa lattialla tai kuvata jotain ötökkää) ainakin ensimmäiset pari kuukautta.



Ne on puhunu jostain korokkeista, kainalosauvoista ja esteettömyydestä. Tuo on tavallistakin epäselvempää ihmisten puhetta, mutta eiköhän asia meillekin valkene. Jotain kivoja temppuja vois mamman iloksi keksiä, onhan tässä vielä aikaa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Instagram-kuvia (parin) viikon varrelta VI

Nyt on huomattavissa hienoista hiljaiseloa blogissa ja vähän muutenkin. En tiedä mihin "kaikki" energia häviää. Mutta jos teillä sattuu olemaan ylimääräistä -niin lähettäkää tänne. Sen verran virtaa vielä on, että kävimme huutokaupoissa (nähtiin se huutokauppakeisarikin..) ja aina on aikaa muutamalle Instagram-kuvalle.



Kun mediassa puhuttiin mahdollisesta (ja toivottavasti se jää vain ajatuksen tasolle) uudesta Tuntematon-versiosta, niin täytyihän se taas lukea. Aloitin perinteisellä Tuntematon sotilas-kirjalla, mutta vaihteen vuoksi siirryin Sotaromaaniin.



Hetken mielijohteesta (eli parin päivän fundeerauksen jälkeen) ostin kirppikseltä iihanan 60-70-luvun nahkatakin. Hyvä väri, sopii just passelisti, mutta karvakaulus vaati sulattelua. Pelkään pahoin, että se on aito.



Suklaa-lakritsamokkapaloja "jouduin" leipomaan kaksi kertaa.



Nyt en enää paasaa heijastimen käytöstä. Vaan kiitään kauniisti niitä, jotka asensivat heijastimen takkiinsa, KIITOS ♥.



Meidän sohvalta ei niin vain lähdetä, koska sohvaperuna pitää tassullaan kiinni :)



Vohvelit valmistuvat nopsaan ja kermavaahtoakin saa spray-pullosta. Pääsee pienellä vaivalla herkuttelemaan :)



Eilen oli todennäköisesti viimeinen maalaishuutokauppa ja tein sieltä mainion löydön. Laatikollinen vanhoja kamerajuttuja; salama x 2, valotusmittari, melko harvinainen kamera, sekä toinen kamera ja jopa vanhat käyttöohjeet. Eikä siinä vielä kaikki: laatikossa oli myös Valokuvaaja-kirja vuodelta 1917. Siinä oli enteellisesti taitettu sivut, joissa käsiteltiin pimiötä. Nimittäin meillä mahdollisesti olisi tila sellaiselle (sitten pitäisi vielä opetella valokuvien kehitystä ja tietty kuvata ensin filmille).



Tein pikaisen sunnuntaiajelun Nuutajärven lasitehtaalle, joka vielä pari vuotta sitten oli Suomen vanhin toimivassa oleva lasitehdas -vaan eipä ole enää.

Mitäpä teille kuuluu?


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Pupuakka ja kaikille hyvää alkavaa viikkoa!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Näytä loistavalta!

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin illat ja aamut ovat aina vaan pimeämpiä. Vielä en edes uskalla ajatella kuinka pimeää on joulukuussa, ugh! Ja kuinka ihanaa (hirveetä p*sk**) on ajaa aamu- ja iltahämärissä työmatkoja väistellen pimeässä loikkivia, peuroja, koiria ja ihmisiä jne. Kaksi ensinmainittua eivät itselleen mitään voi, mutta ihmiset voivat..



Sulo presents: heijastimet heilumaan.




Tänään 1.10. vietetään heijastinpäivää. Jokainen voi siihen helposti osallistua -käyttämällä heijastinta. Mieluiten niin, että se saa vapaasti heilua. 
Lähivaloilla ajava auto näkee heijastinta käyttävän jalankulkijan jopa kolme kertaa kauempaa.

Ja muistakaa: "parempi (heijastin) överit kuin vajarit".
Lisätietoa löytyy Liikenneturvan heijastininfo-sivuilta