sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Melkein mustavalkoinen kattaus

Älkää huolestuko, emme ole viettäneet mustavalkoista pääsiäistä. Sinällään se olisi huvittavaa, koska sisustuksessamme on aina käytetty värejä ja pääsiäisenä, tuona tipunkeltaisena aikana heittäytyisimme mustavalkoisiksi.



Mustavalko-kuviollinen "pitsi"kaitaliina sopii  hyvin keittiön tummasävyiseen pöytään. Kiireettömän aamupalan kunniaksi katoin ohuet Swedish Grace-mukit ja Teema-lautaset. Pinkeissä lautasliinoissa on täsmälleen sama kuvio kuin kaitaliinassa. Taustalla pilkottaa riionruskea Kartio-lasi.



Linnunpesä kukka-asetelmaan tarvittiin muutamia kananmunia ja niistä tuli melkein paahtiksen paksuinen munakas. Tuoreita hedelmiä täytyy aina olla saatavilla.



Kuppi höyryävää kaffetta ♥, tästä päivä alkaa.




Kello oli melkein kymmenen ja Sulo oli käymässä aamupäiväunille, eikä varmastikaan ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Kattiloiden raskain urakka pyhäpäivinä on saada henkilökunta ylös tai oikeastaan sitä ennen on maukustettu jo yksi aamupala.

Mitä lumen alta paljastuu?

Vaikka yöt ovat vuodenaikaan nähden keskimääräistä kylmempiä ja päivätkin melko viileitä, siltikin kevät etenee ja lumi sulaa. "Laidunsin" kotopihalla ja kuvasin todistusaineistoa kevään etenemisestä.



Jäässä oleva kaivonrengas ja hyytyneet vesipisarat eivät vielä vakuuta, edes aamulla.



Puutarhan "minimetsässä" olevan kivenlohkareen päältä lumi on jo sulanut pois ja pehmoinen sammal loistaa vihreänä (edes jotain vihreää).



Japaninruusukvitteniltä jää joka vuosi kasvukausi kesken ja raakileet jäävät paikoilleen. Varsinkin viime kesänä, koska oli niin viileää ja sateista. Hedelmät eivät nähtävästi kelpaa sellaisenaan eläimillekään.



Pionipenkki on sulanut oikein hyvin -ottaen huomioon, että siihen tulee lunta sekä katolta että lumikolalta. Ewelina istutettiin viime kesänä, toivottavasti hän suostuu tänä vuonna kukkimaan.



Kun näin tämän, siis viinipullon pionipenkissä (mikä skandaali!) olin ihan kysymysmerkkinä, kunnes  mieleeni muistui pieni episodi juuri ennen joulua.
Joulukinkun kanssa haluan tiettyä valkoviiniä ja jouduin sitä hieman etsiskelemään. Kun tyytyväisenä kipitin liukastelin autosta verannan ulko-ovelle, toisessa kädessä pino punaisia laseja ja toisessa kädessä Se Kinkkuviini lehteen käärittynä -niin arvatkaa mitä sattui? Kyllä, viinipullo tippui ja hajosi. Muistan vieläkin sen harmituksen määrän. Kun seuraavana aamuna lähdin töihin, verannalla löyhkäsi viini. Toisaalta punaisten lasien rikkoutuminen olisi harmittanut huomattavasti_enemmän.
Tarinan toinen näytös päättyi hyvin, sillä onnistuin ostamaan vielä toisen pullon. Jälkinäytös esitetään lähipäivinä, kun pullo vihdoinkin siivotaan pois. Että tälläistä menoa Kattiloiden kodissa.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Vanhempi assistentti ja taukojumppa

Myrsky sen vähän aikaa sitten hokasi -että Robertista on tullut vanhempi assistentti. Blogin alkuaikoina esittelin Enkelikissa-Mossen vanhempana assistenttina ja Robertin nuorempana assistenttina.

Robert on nyt virallisesti ylennetty ja onhan sille tullut lisää arvokkuuttakin (Robotti aikuistui yhdessä yössä, sen jälkeen kun Sulo saapui).
Mikäs Sulon "titteli" olisi? Juoksupoika (se on kova juoksemaan), TET-harjoittelija eli tettiläinen vai kesäharjoittelija? Kissathan tunnetusti aikuistuvat paljon nopeammin kuin ihmiset eli Sulo on nyt virallinen kesäharjoittelija. Tiedättehän, että harjoittelijoille aina sattuu / tapahtuu ja sitten puhutaan "se oli meidän harjoittelija" (kuka ei ole tuota lausetta tyelämässä kuullut?)

Ja sitten taukojumpalle..



Onpas siinä muhkea sulkahattuinen rouva Siis Robert jumppaharjoituksen alkuasennossa ja kissanminttulelu tiukasti kynsissään.



Jumppaliike kaksi, etutassujen venyytyys.



Jumppaliike kolme, takatassun koukistus tukea vasten. Saa käyttää myös kynsiä (kuten takatassusta näkee) ja voi myös vilautella hampaita. Ja näin päättyy jumppa, sillä kissanminttulelu saa taas kyytiä. Sitten onkin aika palata ns. sorvin ääreen.

Nyt on Kattiloiden jumppa- ja humppaliikkeet esitelty, kattien henkilökunnan olemattomia jumppaliikkeitä ei esitellä. Paitsi pyöräily- ja puutarhurointikuvioita ja toivottavasti pian (taas saatiin kätevä aasinsilta kevään / kesän kaipuuseen ;).

Lämpöistä ja aurinkoista pääsiäistä!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Sulon tiputanssi

Mitä tulee kun yhdistetään vilkas kissanpentu + kissanminttulelu + pääsiäinen = tipu kisutanssi.



Kas näin heiluu tassu(t).



Sitten vähän laajennetaan kaaria. Minikissalla häntä on kuin majavalla.



Ja hyppyy ja käännöös.


 Ilman kissanminttuleluakin Sulo juoksee ja hyppii edestakaisin, sekä maukustelee vallattomasti.

Ps. Minikissa jyrsii kirjoja, lehtiä, laatikoita ja lähes ihan mitä vaan. Onkohan tämä jyrsiminen jokin ohimenevä vaihe vai pitääkö henkisesti valmistautua siihen, että se kestää ikuisesti (niinkuin ne huonot ruokailutavat?). Kissoille ei varmaankaan ole puruluita tai jos olisi "kissojen puruluu" niin se ei varmaankaan kelpaisi.

Linnunpesä kaffepöydässä

Pari viikkoa sitten hipsin työpäivän väsyttämänä ruokakauppaan. Erehdyin vielä menemään siihen luokattoman suureen, jonka nimi alkaa P-kirjaimella. Onneksi heti alkumetreillä löysin lehtihyllystä aivan uutta inspiraatiota ja energiaa.




Siitä se sitten lähti. Tiesin minkälaisen kukka-asetelman haluan pääsiäiseksi.




Kaupasta esikko ja kananmunia. Kotopihasta villiviinin oksia ja ruohoa.
 






Mestari tarkastelee työn tulosta. Tästä syystä meillä ei juurikaan ole kukkia..



Tänään on Miehen synttärit ja hänen toiveestaan herkutellaan Ananasaurinkoinen-piirakalla.



Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Pippurinen toipilas

Eilen oli jännittävä päivä, koska Sulo oli leikkauksessa. Eläinlääkäriin lähtiessä tuli pieni ylläri, kun minikissa ei todellakaan halunnut mennä kuljetuskoppaansa. Neljä kättä oli vahvempi, kuin neljä tassua ja niin Sulo lähti ajelulle. Toimenpide ei kauaa kestänyt ja kohta minikissa tulikin nukkuvana takaisin kotiin.




Kotiinpaluusta n. kolmen tunnin päästä Sulo oli jo aika vahvasti tassuillaan; tässäkin asiassa se on aivan erilainen, kuin Robert tai aikaisemmat kissamme. Toisaalta sillä on aika lyhyet tassut (hih!) eli kai niillä pysyy paremmin pystyssä. Joskus sanon sitä kissamaailman mäyräkoiraksi.

Juuri mitään ohjeita eläinlääkäri ei antanut (kuulemma), eikä kauluriakaan. Aamulla Sulo käveli hieman varovaisesti ehkä viisi minuuttia ja siitä eteenpäin on menty hyvin vauhdikkaasti, välillä suorastaan lentämällä (toivottavasti haava kestää tämän). Onneksi minikissa ei vaikuta kipeältä, vaan on oma ylipirteä itsensä.

Teräsmummon asenteesta

”Vaikka tunnen olevani vielä nuori, kai minua nyt saa alkaa sanoa vanhaksi”.

Päivän Aamulehdessä oli juttu 103-vuotiaasta Katri Peltosesta. Hän tekee itse ruokansa, harrastaa ristikoita ja sudokua, jumppaa ja polkee kuntopyörää monta kertaa päivässä. Aika ei hänellä käy pitkäksi, vaikka televisiota ei paljon katsokaan. Päivittäin kylässä käy naapuri ja entinen naapuri kyläilee viikoittain. Lisäksi sukulaiset pitävät yhteyttä ja kotipalvelukin käy muutaman kerran viikossa.
Teräsmummon "koko elämä on ollut raatamista" ja mies, sekä tytär ovat jo kuolleet. Siltikin "olen onnellinen… koska elän elämäni parasta aikaa".

Jos minulta yht´äkkiä kysytään ketä ihailen, minulle ei yleensä tule mieleen ketään. Mutta tässäpä on hyvä idoli. Pirteä ja positiivinen, ikinuori 103-vuotias. Toivottavasti elän yhtä pitkään ja sisukkaasti. Ensimmäisen askeleen voisin ottaa tekemällä lähempää tuttavuutta tuossa vieressä tönöttävään kuntopyörään.

Vielä lopuksi Katrin Peltosen motto: Kun ei ota huonoja puolia kantaakseen, vaan paremmat puolet, elämä on kirkasta.

Lähde: Aamulehti

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

(Pöhkö)hullu tapettirakkaus x 2

Hullu, höpsö vai peräti epätoivoinen tapettirakkaus -valitsen sanan pöhköhullu.
Perheessämme  tykätään, suorastaan rakastetaan tapetteja ja kuten tulette huomaamaan tämän rakkauden voi osoittaa monella tapaa.

Olen hiljalleen suunnitellut olohuoneen pintaremonttia ts. tapettien vaihtamista. Olen etsinyt sopivaa, uutta tapettia "olohuoneen päänäyttämölle" eli televisioseinälle, muut seinät saavat tyytyä makulatuuriin ja valkoiseen maaliin. Jotain harmaata ja persoonallista (voiko se toteutua?).
Yleensä homma toimii niin, että etsin sopivia vaihtoehtoja ja sitten yhdessä Miehen kanssa fundeerataan, mikä olisi se sopivin.


Kuvan häntä ei liity tapaukseen.

Samaan aikaan toisella puolen olohuonetta. Intohimoinen tapetinrakastaja on taas vähän repinyt, sekä tapettia että meidän hermoja. Eihän meidän pojat tapetteja revi -eipä.




Kuvat lainattu klik ja klik.

Tämän, superhienon tapetin löysin tänään. Olisi harmaansävyinen ja persoonallinen, sekä liian kallis. Mutta katsokaa kuinka mahtavan kolmiulotteiselta ja mielenkiintoiselta tapetti näyttää lähikuvassa. Tapettiseinälle tulvii valoa kahdesta isosta ikkunasta, mikä mahtava valoisuus tulisi tuon tapetin kanssa.
Onneksi tapetin valinnalla ei ole kiire ja varmasti tilaan vielä näytekappaleet, ainakin jostain tapetista. Viimeksi tilasin tapetit netistä ja kaikki sujui hyvin; onnistaisikohan tälläkin kertaa?

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kun kahvikissa teepurkin löysi

Johan nyt on markkinat! Paatunut kahvinjuoja osti teepurkin.




Tätä peltipurkkia olen kalastellut jo joulusta asti -siis melko laiskasti. Nyt vasta kohtasimme (purkin kanssa) marketin kirkkaiden valojen loisteessa.

Purkki on Liptonin ja se sisältää Rainforest Alliance -sertifioitua teetä. Peltirasian kuvituksen ovat suunnitelleet Saana ja Olli. Olen jo aikaisemminkin ihaillut em. suunnittelijapariskunnan tuotteita esim. Kauppareissu-kuosista keittiöliinaa/kassia. Saana ja Olli -tuotemerkin tekstiilit on materiaaliltaan hamppukangasta ja tuotteet on "Valmistettu läpinäkyvästi Suomessa".

Vanhojen peltirasioiden (sunnuntai)keräilijänä pidän viime vuosien trendistä, joka on saanut erinäiset brändit pakkaamaan tuotteensa peltirasiaan. Esim. Paulig- ja Elovena-peltipurkit ovat olleet jatkuvassa käytössä ostopäivästään lähtien. Peltipurkki on kuitenkin tehty kestämään vuosi(kymmeniä)a ja se myös antaa suojaa sisällölleen, kuten kahville tai teelle.

Ai niin, teetä en vielä ole maistanut, mutta yritän ;)

Ps. Huomenna on jännittävä päivä, sillä Sulo menee eläinlääkärille, steriloitavaksi

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Maata näkyvissä





Nimittäin pihatien soraa. Se valkoinen juttu, jota lumeksikin kutsutaan näyttäisi sulavan. Kevät!




Aamupäivällä luimme Tuulen viemää-kirjaa oikein porukalla, kuten kuvasta näkyy. Kissat ovat suoneet minulle seuraansa, sekä kehräystä ja Mies siirsi sohvan aurinkoiselle puolelle huonetta, jotta allekirjoittanut voi viettää saikkuaan auringonpaisteessa.
Pääsiäisenä olisi tarkoitus nähdä kaveripariskuntaa, toivottavasti selkä antaa myöden ja ainahan voin seurustella soffalla pötköttäen ;)

Oletteko muuten lukeneet uusimman Olivia-lehden (4/13)? Toimittaja, tv-tuottaja Anna Perhon mukaan "Onni on isoissa asioissa. Hän lukee niihin rahan, terveyden ja ihmissuhteet. ..elleivät isot asiat ole kunnossa, ei paljon auta, jos näkee ulkona söpön oravan".
Siispä mm. opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja matalapalkkaiset eivät voi olla onnellisia, koska raha-asiat eivät välttämättä ole tyydyttävällä tasolla? Tai jos terveys reistailee tai ei vielä ole löytänyt sitä oikeaa? Silloin vain kiristellään hampaita, eikä huomata elämän pieniä iloja? Mielestäni se on hukkaan heitettyä "sitten kun"-elämää! Toki "Isot asiat" helpottavat elämää, mutta kuinka usein elämä menee suunnitellusti.
Mitäs mieltä olette?

Aurinkoista ja keväistä pääsiäisviikkoa!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

(Kesä)herkku x 7

Kesän fiilistely jatkuu -vuorossa kesäherkut. Toki näitä voi syödä ympäri vuoden, mutta kesällä ainekset ovat helpoiten saatavilla tai tuoreimmillaan.
Kesällä lomakelit ovat parhaimmillaan silloin, kun on niin kuuma, että tarkenee bikineissä lepäilemään verannan varjossa ja "ikiroudassa" olevat jalkapohjat ovat kohti auringon paahdetta. Erityisesti silloin maistuu jäätelö tai raikas juoma ("holilla" tai ilman).



Kesäherkkujen aatelia ovat kotimaiset, tuoreet mansikat.




Vielä parempia ovat ahomansikat ♥.




Juustokakkua voi syödä ympärivuoden, mutta ahomansikat ovat raikas kumppani 
melko tuhdille kakulle.




Viime kesänä leivoin ensimmäistä kertaa lapsuuteni suurinta herkkua Britakakkua ja 
se oli niiin hyvää (ja helppo leipoa).




Heinäkuun lopulla alkaa kanttarellikausi. Paistetut kanttarellit ynnä ruisleipä ovat 
herkullinen yhdistelmä. Välillä täytyy syödä jotain suolaista :)




Kotimaiset ja ulkomaiset kirsikat ovat melko erilaisia maultaan, mutta maistuvia kummatkin.




Kauden kotimaiset kasvikset ja erityisesti itsekasvatetut ovat maukkauta ja terveellisiä. 
Kuvassa "blogiporkkana" eli Purple haze-lajike.




Ja bonusherkku. Vadelmasta, mansikasta ja punaisesta viinimarjasta tulee ehkä parhainta mehua.
Tosin hampaat joutuvat koetukselle -siis kohtuus tässäkin.  
Vichyn ja mehun yhdistemä on melkein limpsaa.




Paluu nykyhetkeen. Ollaan kevyesti varustauduttu (=kipollinen karkkia) mahdollisiin trulleihin. 
Lapsena kierrettiin virpomassa koko palmusunnuntai ja lopuksi jaettiin "saalis", oi niitä aikoja :)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kesäjuttu x 7

Puutarhahaaveista ajatukset siirtyivät viime kevään ja kesän valokuviin. Kesäjutut tiivistin seitsemään kuvaan; itsestään selvyyksiä tietenkin ovat aurinko, lämpö ja sininen taivas, sekä sadetta sopivasti (mieluiten öisin, mutta ilman ukonilmaa, kiitos).



Kun lumet sulavat ja ilmat tarpeeksi lämpiävät allekirjoittanut lähtee pyöräilemään (tällä hetkellä intoa on kovasti). Pyöräilyinto perinteisesti laantuu, mutta (lähi)kauppamatkoissa pyörä on kätevin kulkuväline.



Rrrakastan ulkona, pyykkinarulla kuivattujen lakanoiden ym. pyykkien tuoksua. Narulla kuivaamisen varjopuolia ovat vesisateet, sekä lähipeltojen lannoitus- ja myrkytys"toimenpiteet".



Vuosi vuodelta tulee enemmän tulppaaneja ♥.  Kuten kuvasta näkyy vielä innokkaampia ovat voikukat ja hopeatäpläpeipit.



Kirsikka-, omena- ja luumupuiden kukinta ovat kevätkesän ihania näkyjä. Myös purppura- ja tuohituomella on kaunis kukinta.



Viime kesänä juhlimme ensimmäistä kertaa Hanamia, joka on tärkeä juhla Japanissa. MTV3 mukaan Japaniin on tänä vuonna tullut kevät ja kirsikoiden kukinta etuajassa.



Robert on innokas ulkoilija. Sulolla on paljon jännittäviä hetkiä edessään.



Ylivoimainen suosikkikukkani on pioni ♥ ja mieluusti täytän niillä puutarhan.


Ps. Tänään on Earth Hour klo 20.30-21.30. 

Puutarhahaaveita

Olen aina ihaillut magnolioita ja haaveillut salaa sellaisen ostavani. "Pikkuinen mutta" on ollut niiden menestymisvyöhyke, joka on ollut max II (meillä II/III).



Kuva J.Reinikainen lainattu Mustilan sivuilta.

Nyt magnolia-haaveille voi näyttää vihreää valoa, sillä Japaninmagnolian (Magnolia kobus 'Mustila') luvataan menestyvän jopa IV-vyöhykkeellä, voiko_tämä_olla_totta? Tällä viikolla siis tuli Mustilan taimitarhan katalogi ja allekirjoittanut teki ajatuksissaan kuperkeikan, kun luki japaninmagnoliasta, joka on Mustilan omaa kantaa.

Onko kenelläkään kokemuksia ko. japaninmagnoliasta tai magnolioista yleensä?

Ps. Mitäs pidätte pienistä muutoksista blogin ulkoasussa. Onko teksti-fontti hyvin luettavaa?

Pps.Robert ylsi huikeaan ykäys-suoritukseen; sitä oli sohvan päällä, lattialla ja sohvatyynyjen välissä. Allekirjoittaneelta tuli erinäisiä kiukun ja kivun karjahduksia, kun siivosi jälkiä ja sohvatyynyjä ulos melko kumarassa asennossa. Mieheltä sain tukea tekstiviestitse, siinä yhdistyivät p-alkuinen kirosana ja katti. Robotti siis ahmi lounaalla liikaa ja liian nopeasti. Sen jälkeen vielä huitaisin kaffekuppini sisällön tiskipöydälle ja tilanne alkoi saada koomillisia piirteitä; naurusta on enemmän hyötyä kuin itkusta, ainakin näissä tilanteissa ;)

Vieraileva koiratähti

Työpaikalla kerroin muutamalle, valikoidulle työkaverille Robertin ryijyhaasteesta. Siitä parin päivän päästä e-mailiin tulikin ryijykuva :)



Saanko esitellä vierailevan tähden, jolla on hyvin atleettinen ryijyosasto ja selvästi rento fiilis ♥.
Onni on eläinrakkaat ja huumorintajuiset ihmiset ympärillä.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kasvihuoneen vartijat

Pihalla päivystää 24/7/365 kaksi uutteraa puutarhatonttua ja sisätiloissa..



..päivystää kaksi uutteraa, mutta omapäistä tonttua Kattilaa. Henkilökunnan puuhissa on aika paljon seurattavaa. Esim. tänään huolestuneita katseita (ja pari kaatoyritystä) sai mamma, joka on luonnostaankin melko pieni; mutta nyt se on kuin pieni kumara mummo. Jostain noidannuolesta ihmiset ovat puhuneet, ehkä se liittyy jotenkin pääsiäiseen?



Taimien lukumäärän tarkastuslaskenta on suoritettu ja aivan kaikki eivät sittenkään itäneet, toisin kuin aikaisemmin väitin.  Aikainen aprillipila, kalajuttuja vai huolimaton laskutoimitus? Veikkaan viimeistä.
Kuvassa minikissalla on kasvihuoneen vartiointi vuki.




Täällä yritetään saada selkä suoristumaan ja ryhti normalisoitumaan. Onneksi venyttelyexpertit ovat paikalla ja tilauksessa on aurinkoinen sää (toimitus hyvin epävarmaa).


torstai 21. maaliskuuta 2013

T niin kuin Teak

Useimmilla on sisustuksessa jokin ns. punainen lanka, joka toistuu läpi kodin, huoneesta toiseen. Esim. sininen väri tai jos katsoo sisustusblogeja niin valkoinen väri. Meillä on joka huoneessa oma tunnelmansa ts. oma tapettinsa. Nyt vihdoinkin keksin myös sisustuksemme "punaisen langan" (jostain syystä minulla oli tarve keksiä sellainen). *fanfaarimusiikkia* - Se on teak-puiset huonekalut ja sisustusesineet.

Välihuomatus: en ole mikään asiantuntija, mutta oletan huonekalujemme olevan tiikkiä.




En enää varmuudella muista, mikä oli ensimmäinen tiikkinen huonekalumme. Kenties peilipöytä, jossa on sisääntaitettava peili (on juuri nyt läppärin alapuolella) vai tiikkinen senkki?
Ensin mainitun hain siskoni kanssa ja reissusta teki ikimuistoisen se, että myyjänä ollut mieshenkilö ei viitsinyt auttaa kantamisessa. Siispä kannoimme mööpelin kahdestamme kerrostalon n. neljännestä kerroksesta. No, eihän se mahdottamasti painanut ja kiukku antoi energiaa. Eikä myyjä ollut luvannut auttaa, mutta nonesti sellainen on tapana (siitä ilosta, että pääsee ylimääräisesta tavarasta eroon).

Teakissa pidän kauniista puukuviosta ja keskiruskeasta väristä, sekä hieman kiiltävästä pinnasta. 50-70-luvujen huonekalujen keveys on myös plussaa (toinen intohimoni on jugend-tyyli, mutta niiden kokoluokka on aivan toista). Valaisimissa ym. jutuissa tiikkiin usein yhdistetään kuparia, mikä tekee siitä entistä mielenkiintoisemman.



Ruokailuhuoneen klaffipöytäryhmä on isovanhempien perintöä. Tällä hetkellä sille pitää seuraa vanha puusohva.

Mielestäni viime vuosina tiikkisten huonekalujen arvostus on noussut (=hinnat nousseet) tavallisissa leimaamattomissa, merkittömissä kalusteissa(kin). Mielenkiintoa on lisännyt retrobuumi (lausahdus: Onpa ihanan retroa! saa ihon kananlihalle inhosta, sorry), joka on ehkä muuttunut "astetta hienostuneemmaksi" vintage-huonekalujen keräilyksi.
Nyt keväällä lanseerattu Ikean Stockholm 2013 -tuotesarja ei ainakaan vähennä mielenkiintoa 50-70-luvun tyyliä kohtaan.



Tiikkisiä huonekaluja ja sisustusesineitä on hyvin saatavilla, (siis vanhoja), mutta kunto vaihtelee. Melko usein esim. pöydissä ja senkeissä on laikkuja kukkapurkeista tai teak-puupinta on lohkeillut. Näitä kumpaakin ongelmaa saa jossain määrin (luullakseni) entisöityä. Ensiapuna teak-öljy antaa pinnalle raikkaamman olemuksen, sekä huoneeseen hirveän käryn ja aine on tietysti helposti syttyvää. Teak-öljyn käyttöohjeet siis kannattaa lukea ja toimia niiden mukaan.

Aikaisemmin blogissa ovat vilahtaneet mm. baarikaappi, peilipöytä, yöpöytä ja kattovalaisin. Valaisinta lukuunottamatta nämä kaikki ovat löytyneet yksityisiltä markkinoilta.
Löytyykö lukijoista teak- tai vintage-huonekalujen ystäviä? Mistä olette löytöjä tehneet?