Taas yksi äitienpäivä takana. Haikeudella muistelen äitienpäiviä, jotka sain viettää äidin, äidinäidin ja jopa äidinäidinäidin kanssa. Viimeksi mainitun eli mamman äitienpäiväjuhlista minulla on melko hataria mielikuvia; pieni talo täynnä ihmisiä ja mukava tunnelma.
Sunnuntain Aamulehden verkkosivuilla haastateltiin nuorta runoilijaa, Miki Liukkosta, joka on tehnyt runon syöpään kuolleelle äidilleen.
"Äiti minä olen ajatellut sinua
minä olen ajatellut sinua jatkuvasti
punavalkomustassa huoneessani kissa sylissä
itkenyt sinua kylmässä saunassa
vavisten ajatellut sairaalan loputtomia käytäviä
tuoksuja, jotka tulevat aina yhdistymään kuolemaan
repimään minulta peiton päältä
6 vuotta tietämättömyyttä, tajusin kuinka huolettomasti elelin
Nyt kun olet poissa sinun peilisi
laatikot, päiväkirjat, siteet
verhot kädenjälki
kaikki, ovat kummallisia irtonaisia
niin kuin sinun ruumiisi nyt on irtonainen tästä talosta
Voi! Kuinka kaikki minussa huutaakaan sinua!
Veri, joka on sinun vertasi
minun lihani ja ohuet sormet
minun huono ryhtini
minun silmäni jotka, niin sanotaan,ovat sinun silmäsi
ja kuinka kaikki tämä hämmästyy sinun poissaoloasi,
hämmästyy tyhjää puutarhaa ja uutta
outoa pölyä nurkissa".
Aamulehden sivuilta voi katsoa videon, jossa
Luukkonen lausuu koskettavan runonsa kokonaisuudessaan ♥.