tiistai 29. elokuuta 2017

Onnenpäivä huutokaupassa

Viime viikonloppuna oli todennäköisesti tämän kesän viimeinen maalaishuutokauppa, ainakin meille. Kuluneena kesänä olemme käyneet parissa kuolinpesän huutokaupassa, joissa molemmissa talon isäntä on ollut vähän keräilijäluonne (allekirjoittaneelle varoittava esimerkki).

Nyt löysin huutokaupasta esineen, josta olen haaveillut monta vuotta. Onhan ko. esine pariin kertaan tullut kirpparilla vastaan, mutta hinta on aina ollut liian suolainen.



Sen kyljessä on tälläinen liimalappu, jossa lukee Riihimäki.



Löysin ikäisekseen hyväkuntoisen faneriaskin -selkokielellä vanerisen matkalaukun. 
Se on kotimaisen Schaumanin tehtaan tuontantoa



Matkalaukkuun saa nätisti piiloon huomattavan määrän lehtiä. Ihan kattiloiden mieliksi laiton kannen päälle tyynyn, jossa olisi mukava nukkua (patterikin on sopivasti lämmittämässä).



Ei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä kannettu kissa tyynyllä..

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kasvihuoneesta kesähuoneeksi

Tänä ja viime kesänä kasvihuone on ollut vähän omanonnensa varassa. Sitä on epäkohteliaasti laiminlyöty ja käytetty tavaroiden säilytyspaikkana, lähestulkoon romuvarastona. Kasvihuone on varmasti muistellut kaiholla loistonpäiviänsä, kun se oli päänäyttämönä draamakomediassa Tomaattipuutarhurin paluu. Pitkäaikaiset lukijat sen draamakomedian varmasti muistavat -meidän tomaattien kasvatus sai vähän koomisia piirteitä, eikä draamaltakaan vältytty.



Tämä kuva ei ole pihahuutokaupasta..

Tänään, vihdoinkin koitti kasvihuoneen siivouspäivä ja samalla se koki pienimuotoisen muodonmuutoksen kesähuoneeksi (tänä vuonna ei enää kannata aloittaa kasvatushommia). Siivouksen käynnisti Hra K ja nopeasti liityin hänen seuraansa. Kuinka niinkin pieneen tilaan olikin ympätty niin paljon kamaa? Myös muurahaiset olivat tehneet valloitusta takavasemmalta, toivottavasti sekin saatiin nyt torjuttua.



Vanha funkkisnaulakko kiinnitettiin katon rajaan ja se täyttyi nopeasti koreista. Hattuhyllyllä vasemmalla on mummuni vanha kori, jonka pohjaan on tunnollisesti kirjattu ostopäivä, muistaakseni vuonna 1946.



Ikean PS-tuolit ovat yllättävän tilaavieviä, onneksi ne saa myös kätevästi pinottua. Sekä Porin olut-, että Vampulan ok-laatikot ovat löytyneet sukulaisten nurkista. Hra K on tehnyt takaseinällä olevan lyijylasityön ♥. Huomasitteko tuon katosta roikkuvan rikkinäisen ämpärin? Sillä on funktio.



Kasvihuone iltahämärissä -pahoittelen kökköä kännykkäkuvaa. Tuohon katosta roikkuvaan valaisimeen olen kyllä tyytyväinen :)




Kas näin, kasvihuone, eikun kesähuone 2017 on käyttökunnossa. Jään odottelemaan hämäriä, mutta pilvettömiä iltoja ja tähdenlentoja. Mutta en pahastu, vaikka lämmin kesä jatkuisi pitkälle pitkälle.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Valkeakosken talonäyttelyssä

Blogin vakilukijat tietävät, että asumme 60-luvun tyyppitalossa, joka viime vuosien mittakaavan mukaan on ollut kooltaan pienehkö. Siksi olinkin hyvin kiinnostunut Valkeakosken talonäyttelystä, jossa esitellään pieniä eli 60-90 neliöisiä taloja, joiden hinta tontteineen on 150.00-200.00 euroa.



Tässä talossa mielestäni jännästi yhdistyvät 60-luvun talo ja rintamamiestalo. Tuollainen katettu veranta (voisi olla isompikin) on kuulkaas tosi mukava.



Varsinainen talo alkaa oikeasta laidasta. Monessa talossa oli etualalla tuollainen linnoitus, joka myös tunnetaan nimellä autokatos/autotalli.



Yksi suosikeistani oli tämä Valkeakoski-talo, joka oli ammattiopiston opiskelijoiden rakentama ja sisustama.





Keittiö, olo-ja ruokailuhuone olivat yhtä avonaista (korkeakattoista) tilaa. Keittiö näytti eleettömältä ja raikkaalta.



Oleskelunurkkaus oli viihtyisä -tosin minulla on epäilykseni laverisohvan mukavuudesta. Sohvanurkkauksen vastapuoli oli pelkkää ikkunaa. Jos siis haluaisit katsoa televisiota, niin sohvaryhmä pitäisi siirtää jommalle kummalle ikkunaseinälle. Vastaava sisustushaaste oli useammassa muussakin näyttelyn talossa, kun oli haluttu maksimoida valoisuus.

Omassa kodissani on vastaavanlainen "sisustushaaste", tosin ikkunat eivät ole maahan asti, mutta ehjät seinäpinnat ovat harvinaista herkkua. Meidän olkkariin on vaikea saada ehjää kokonaisuutta.




Pikku-Jukka -talossa oli pihasauna, jonka pukuhuoneessa oli kaunis seinä (ehkä samaa seinämateriaalia oli myös löylyhuoneessa?). Saunassa huomioni kiinnittyi Misan pyramidin malliseen kiukaaseen, joka toimi sekä sähköllä että puilla. Sitä muuten kutsutaan laavukiukaaksi.





Talonäyttelyn ehdottomasti omaperäisin kohde oli Semiperinteinen, jossa oli käytetty hirttä.





Aivan erityisen hienot valaisimet löytyivät Aapatalosta. Tahtoo tahtoo tuollaisen valaisimen.

Aina on kiva tutustua uusiin asuntoihin ja löytää ideoita omaan asumiseen, pientalojen rakentamista tietty kannatan. Talonäyttelyn sisustuksissa oli menty useimmissa kohteissa aika turvallisin ynnä varmoin valintoin.
Monta vuotta olen etsiskellyt kevyttä, pientä kulmasohvaa (ne kompaktit olohuoneen mittasuhteet). Ja tuolla näyttelyssä totesin, etteivät sisustussuunnittelijatkaan olleet sellaista kulmasohvaa löytäneet.

Talonäyttelyn myötä kyllä iski hirmuinen sisustusvimma, joka on parhaiten toteuttavissa siivoamalla ja tavaroiden järjestelyllä. Syksyn ratoksi olen myös suunnitellut kevyttä pintaremonttia ;)