sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mitä varttuneemmat edellä

Pitkästä aikaa olin siskon kanssa huutokaupassa. Osa viehätystä on ehdottomasti muiden ihmisten huutojen (ja käyttäytymisen) seuraaminen. Kaikkein mielenkiintoisimmat esineet ja huonekalut olivat tietenkin sisätiloissa ja ulkotilojen "käsittelyssä" eli tavaroiden myymisessä meni hirmu pitkä aika. Meillä oli hyvää aikaa kierrellä ja katsella, sekä muistella vanhempien kanssa tehtyjä huutokauppareissuja. Siskoni on hyvää huutokauppaseuraa, koska hän ensinnäkin on kiinnostunut vanhoista esineistä ja mööbeleistä. Lisäksi hän tunnistaa paremmin esineitä ja osaa myös entisöidä.



Näiden (laina)tuolien puuosat ja verhoilun siskoni uudisti entisöintikurssilla.



Äiti aikanaan entisöi näiden nojatuolien puuosat ja ne odottivat varastossa parempaa aikaa varmasti vuosikymmenen.
Käytin ne verhoilijalla (jo vuosia sitten) ja sen jälkeen ne muuttivat meille. Sekä tuolit, että nojatuolit ovat kummatkin isäni lapsuudenkodista.



Nyt allekirjoittanut yrittää kantaa kortensa kekoon.
Viime viikolla oli yksi erityisen kaunis päivä ja allekirjoittanut käsitteli ja hioi vanhaa Domus-tuolia, joka löytyi suulista. Onneksi tämä ei_vaadi_verhoilua! 



Huushollista löytyy kaksi kattilaa, jotka ammattitaitoisin tassuin "entisöi" huonekalut yllättävän nopeaa tahti entistäkin huonompaan kuntoon. Mutta sen saa ainakin osittain anteeksi, kun makeilee mamman niskatyynynä. Kulunut vitsi kuuluu; seuraavan kerran verhoillaan huonekalut, kun Sulo pääsee ripille. Ihmisten keskuudessa se tarkoitaisi aikaihmisen tapojen hallitsemista, mutta luulenpa ettei se päde kattiloiden kohdalla.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Vinkkejä seikkailuun nimeltä tekonivelleikkaus

Meikäläinen on ollut lonkan tekonivelen vaihtelevasti onnellinen omistaja jo 2,5 kk. Matkan varrella, varsinkin ns. alkukiihdytyksessä oli kaikenlaisia mutkia, eikä sairaalasta saatu opuskaan ihan kaikkea kertonut. Niinpä ajattelin koota omat vinkkini kasaan. Näistä voi olla hyötyä muidenkin koipioperaatioiden yhteydessä.

Niin, työkaveri käski ottaa tekonivelhommelin seikkailun kannalta. Itse olin niin syvällä sairastamisessa etten olisi sitä kuuna päivänä keksinyt.



1. Sairaalasta saat kaikki varsinaiset valmistautumis-  ja muut "käyttäytymisohjeet". Ongelmatilanteissa (tai mieluiten jo ennen) täytyy ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, eikä googlata ohjeita netistä.

2. Ota apuvälinelainaamosta kotiin kaikki tarjottavat välineet. Oma TOP 3-listallani oli/on kyynärsauvat, wc-pytyn koroke ja istuinkoroke. Myös tartuntapihdit on must-juttu!

3. Lämpimästi suosittelen myös tukevaa, käsinojallista ruokapöydän tuolia. Se tunnetaan salanimellä seniorituoli. Ennen vanhaan sellaisella istuivat myös kansakoulunopettajat ja muut tärkeät henkilöt. Ensimmäisen kolmen viikon(!) aikana pystyin istumaan vain vähän, siis sen ajan mitä ruuan hotkimiseen meni.

4. Sänkyyn asennetaan korotukset (niitäkin saa apuvälinelainaamosta). Meillä on iihanan pehmeä patja, joka sai minut epätoivon valtaan ensimmäisinä viikkoina, koska sieltä oli niin vaikea ponnistaa ylös. Mutta sijaispatjan alle sujautettu retkipatja kohensi ja kovensi tilannetta hieman.



Sisko toi hyvän tuliaisen sairaalaan ♥.

5. Heti leikkauksen jälkeen nukutaan pääsääntöisesti selällään. Aika nopeasti, toisena kotiyönä ymmärsin kuinka kovalle koetukselle kantapäät joutuvat pelkällä selinmakuulla. Ensiavuksi, tietty keskellä yötä, askartelimme Hra K:n kanssa kaikenlaisia pehmusteita olkatoppauksista jne. MUTTA oikeasti helpoin ja luonnonmukainen (jos näin voi sanoa) konsti oli laittaa jalkapohjien alle lampaantalja. Se on ihan tutkittu juttu.

6. Varaa sängyn viereen yöpöydälle muistikirja ja kirjaa siihen päivittäin framilla olevat vaivat. Sillä jos myöhemmin joudut soittelemaan poliklinikalle, on huomattavasti helpompi kuvailla oliko vaiva paineentunnetta/kiristystä/turvotusta/piikin tunnetta persuksissa vai jotain muuta kivaa. Itse en vaivapäiväkirjaa pitänyt, vaan bongasin idean liian myöhään.

7. Jos mahdollista, niin sijoita telkkari makuuhuoneeseen ja mieluusti jollain ylimääräisellä kanavapaketilla höystettynä. Aika kuluu nii pal mukavammin. Olen katsonut Mad Menistä 6,5 kautta, kaikki julkaistut jaksot Better call Saulista, Breaking Badin kokonaan, kuten myös kaikki Hovimäki-jaksot. Eikä tässä vielä ollut kaikki..
Lisäksi haalein kirjastosta pinkan lehtiä ja lukemista.

Särkylääkkeet, kipu ja yleinen stressi vei ainakin allekirjoittaneelta keskittymiskyvyn aika totaalisesti, mutta onneksi väliaikaisesti. Vieläkin hymyilyttää, kun otin sairaalaan mukaan Ylpeys ja ennakkoluulo-kirjan (kas kun en Sotaa ja rauhaa) ja isoäidinneliö-virkkauksen (vain yhdellä värillä). Aika pian Hra K vei ne kotiin.

8. Ennen leikkausta kannattaa järjestellä vaatekaappi niin, että vaatteet ovat hyvällä korkeudella helposti otettavissa. Niin ja vaatteiden tulee olla löysiä, ei ole yhtään liioiteltua ostaa yksiä ylikokoisia lököpöksyjä. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisinä viikkoina olin enimmäkseen yöpaidassa -hirrmu kätevää.

9. Kylmäpakkaus on ihan must-juttu. Osta hyvissä ajoin ennen leikkausta ja mieluummin kaksi (toinen kintussa jäähdyttämässä ja toinen pakkasessa kylmenemässä).

10. Leikkauksen jälkeinen aika, siis koko sairasloma (ja vielä siitä eteenpäinkin), kannattaa olla itselleen armollinen ja ymmärtäväinen. Jokapäiväinen vieras, ainakin minulla on ollut turhautuminen.

Muistan erittäin kirkkaasti sen tukahduttavan turhautumisen tunteen, kun en meinannut saada sairaalassa "crocseja" pois jalasta. Sukat jalassa ne pinkit hirviökengät olivat liian tiukat ja ilman sukkia ne liimaantuivat jalkaan.


 
going nuts.

Sairaalasta kotiutumispäivä oli myös todella mielenkiintoinen. Minun piti pakata vähäiset tavarani: kävely oli epävarmaa vaikka oli kaksi kyynärsauvaa ja pakkauksessa lisäapuna tartuntapihdit. Voin kertoa, että se oli ihan *pitkä litania voimasanoja* vaikeaa. Ja kaiken huipuksi tiputin pähkinäpussin lattialle, sinne levisi puolen pussia. Melkein levisin itsekin pähkinöiksi lattialle. Ei muuta kuin hälytyskello käteen ja hoitaja paikalle..

11.Yht´äkkiä kaikki haluavat kertoa sinulle miten joku toinen on toipunut tekonivelleikkauksesta (joo varmasti tarkoittavat hyvää, tiedän). Kun tarpeeksi monta kertaa olet kuunnellut kuinka joku alkoi kävellä ilman sauvoja toisella viikolla ja teki täydellisiä kärrynpyöriä kolmannella (hieman karrikoiden) -niin alkaa turhautua.
Jokaisella tekonivelleikkaukseen joutuvalla on luonnollisestikin erilainen tilanne; kuinka pitkälle tuho on edennyt ja millaiset ovat liikelaajuudet. Jos et ole istunut risti-istunnassa ,öööö, lähes koskaan, niin se ei hittosoikoon onnistu heti leikkauksen jälkeen.

12. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina minua hirveästi rassasi pieni lämpöily. Siis lähinnä epätietoisuus, että onko sellainen normaalia. Normaalilämpöni ennen leikkausta oli vajaat 36 astetta ja sitten se vaihtui sitkeään vähän alle 37 asteeseen. Mutta lopulta löysin siihen vastauksen -se on normaalia! Varsinaiset "kuumerajat" on tarkasti mainittu potilasohjeissa eli kandee tarkastaa sieltä, jos sellaiseen tilanteeseen joudut.



13. Varsinkin ensimmäisen viikon olin enimmäkseen petipotilaana (lukuunottamatta kävelyharjoituksia) ja jopa sängyssä istuminen oli epämukavaa. Niinpä Hra K toi  minulle kerran kauppareissulta oikein täsmätuliaisen, lasten ensimukin. Ei kuulkaa kaatunut juomat enää rinnuksille :)

14. Kun leikkauksesta on kulunut jo vähän aikaa ja vointi on jo parempi -niin ehkä et pidä hippityylillä rehottavista säärikarvoista. Tarvitset sopivat varren esim. ohut muoviputki n. 50 cm + tietysti höylän + hyvää teippiä = sileät sääret.

15. Vaikka sairastaminen ja erilaiset vaihtelevat oireet kieltämättä vie kaiken huomion, niin silti kannattaa tietoisesti puhella muistakin asioista kuin omista krempoista. Se on kuulkaas yllättävän haastavaa ensimmäisinä viikkoina.

Olisiko listaan vielä jotain lisättävää? Mitäs sanovat tekonivelleikkauksesta toipumista seuranneet omaiset?

Nyt tuli ihan superpitkä postaus, toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti.
Jälkeenpäin ajatellen sairasloma on kulunut todella nopeasti, vaikka se välillä onkin itkua ja hampaiden kiristelyä. Nyt kun vielä selviäisi (loppuelämän) niin ettei tule tekonivelinfektiota, eikä nivel lumpsahda pois paikoiltaan. Myös kaatumista täytyy vakavasti varoa.

Olen niin nauttinut kivuttomista askeleista ♥.

torstai 21. toukokuuta 2015

Vanhan valotaulun uusi elämä

Olohuoneessa esineet ja huonekalut ovat hiljalleen löytämässä paikkansa. Pari tuoretta huutokauppalöytöä pääsi heti esille ja kellarikomerosta löytyi "juttu", joka on siellä odotellut jo kymmenisen vuotta.



Tähän vanhaan Art deco -tyyliseen peiliin ihastuin ensisilmäyksellä.






Puutarhassa kasvaa erittäin maltilliset kaksi valkonarsissia, joista toisen nappasin vaasiin. 
Se on niin kaunis ♥. Muistuttakaa, että istutan syksyllä monta valkonarsissin sipulia!



Vanha röntgenin valotaulu sai pitää paikkansa (se ei yksinkertaisesti mahdu muualle). Olen niin iloinen, että valotaulun taustalla on nyt valkoinen seinä, eikä hirveä ruskean kukertava tapetti, niin kuin aikaisemmin. Ja joo, minähän sen edellisen tapetin seinälle valitsin..

Opetustaulu on nimeltään Ilkan leiri Nokialla ja sen on Lennart Segerstrålen käsialaa. Kellarin kätköistä haettiin vanha puukoppa. Hra K ei sen kauneudesta ole vakuuttunut, mutta lupailin, että sinne varmasti mahtuu paljon lankakeriä ja lehtiä piiloon. 

Arvaatteko/muistatteko lampaantaljan funktion. Onko se tarkoitettu kattiloiden karkoittamiseen vai viihdyttämiseen? :D



Sulolla ja Robertilla on ollut niin jännää! Hra K on rymsteeranut ja allekirjoittanut on järjestellyt. Vihdoinkin telkkari siirtyi makuuhuoneesta olohuoneen seinälle ja siten huonekalut vähenivät myös makkarista.



Robert kertoo: Eikä siinä viä kaikki, Hra K rymisteli myös katolla. Juu, ei sinne huonekaluja laitettu, mut joku semmone antenni, että telkka näkyisi vielä paremmin. Meinaa heikkohermoisempia kissoja olis voinut pelottaa, mutta jopa Sulo oli ihan kuulkat.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Instagram-kuvia viikon varrelta IX



Säidenhaltija ei oikein osannut päättää millaista säätä tarjoaisi. 
Siispä tuli paistetta ja sadetta samalla kertaa.



Minäkin "lankesin" Håll Sverige rent -Muumimukiin.
Pakettia sain odotella melkein pari kuukautta, mutta muki on kyllä kiva ♥.



Kävimme pikaisesti maalaishuutokaupassa. On se kumma, että vielä toukokuussa saa pukea untuvatakin, pipan ynnä lapaset -ja siltikin meinasi tulla vilu.



Lasillinen punkkua ja lupaava kirja. 



Kuluneen viikon aikana ollaan rymsteerattu huonekaluja uusille paikoille. Siis lähinnä Hra K on siirrellyt huonekaluja, allekirjoittaneesta ei ole ollut merkittävää hyötyä. Onneksi meillä on keveitä ja siroja huonekaluja, eikä mitään jykeviä barokkihuonekaluja. Mutta tiskiharja ja kuivauspyyhe on meikäläisellä pysynyt hyppysissä -onneksi myös lasiastiat, jotka ovat nyt turvassa omassa vitriinissään.



Teak-senkki ja peili siirtyivät uuteen paikkaan 
ja yhytin Minikissan peilaamasta itseään (ja Robertia) :)

Sulo ja Robert lähettävät terveisiä kaikille komeille kolleille ja ihastuttaville misuille, sekä blogin lukijoille!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Kurkistus olohuoneeseen

Olohuoneen pintaremontti on kattolistoja (ja erinäisiä muita yksityiskohtia) vaille valmis, jihuu! Osa huonekaluista on jo paikoillaan ja koko huushollia piinaava epäjärjestys hieman helpottui.



Ja tässä melkein valmis lopputulos (jättäkää huomiotta siellä täällä risteilevät johdot). Tykkään tapetista hirmuisesti ja Hra K kattovalaisimesta, jonka hän bongasi kirpputorilta. Kattilatkin ovat löytäneet paikkansa.



Kevään Hulluilta päiviltä ostin Frandsenin kuparin värisen valaisimen ja vihdoinkin se on paikallaan. Ehkä siihen löytyy myös vähän sopivampi lamppu ;)



Hhhmm, eräillä kissaherroilla on tapettiin sointuvat silmät tai siis tapetti sointuu niihin.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Muisto äidiltä tyttärelle


Muisto äidiltä tyttärelle vuonna 1956.


33 vuotta myöhemmin "tytär" on kasvanut ja hänellä on jo kolme lasta.



Äiti (La Mamma)

Niin kaukaa takaa tähtien
mua ohjaa ääni lämpöinen
kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
Kun maailmalla samoaa
sua kenties joku rakastaa
pois lähde tyhjyys palajaa
on rakkaus äidin totta ainoastaan.

Äitini pienoinen
en sua mä nää, mut säilyvää
on rakkaus tää
se sieluun jää
pois katoaa
yön musta maa
sun muistossa sen kirkastaa.

Unholaan et jää
et jää, oi äiti milloinkaan.
 
(Charles Aznavour / Tuula Valkama)

lauantai 9. toukokuuta 2015

Kattovalaisimen kevyt ehostus

Nyt kun ollaan vauhtiin päästy, niin vaihdellaan myös hieman huonekalujen ja valaisimien paikkoja. Tosin tällä hetkellä kaikissa muissa huoneissa on "kevyt" tungos, kun olohuoneen huonekalut ja muut tavarat on ripoteltu sinne tänne. Muutoksen tuulet saavuttivat myös olohuoneen kattovalaisimen ja otin sen kevyeen ehostukseen. Lasisten kuuppien peseminen on vähän pelottavaa puuhaa, mutta onneksi yksikään ei mennyt rikki.



Kattovalaisin on peritty ja se on ollut paikallaan olehuoneen katossa ainakin 10 vuotta. Toisaalta sille turvallisin paikka on juurikin siellä paikallaan. Pölyjä pyyhkiessä huomasin valaisimessa leiman ja pienellä googlettamisella se paljastui Valinten leimaksi.



Sitten siirryin ulos verannalle valaisimen rungon ja teak-öljyn kanssa. En tiedä onko tuo puuosa varmasti tiikkiä ja onko tämä edes oikea tapa. Mutta teak-öljyllä saa aika nopsaan tasoitettua pintaa (samalla se myös hieman tummenee). Homma on parasta tehdä ulkosalla, sillä öljyssä on aika mahtavat aromit ja tietysti helposti syttyvää ainetta pitää käsitellä varovasti.



Samalla kertaa käsittelin myös kirpputorilta löytämäni pöytävalaisimen, jota aikaisemmassa postauksessa olen epäillyt vähintäänkin kattovalaisimen lähisukulaiseksi. Pöytälampusta en mitään leimaa kyllä löytänyt. Mutta sitä on vuosien varrella vähän muutenkin entrattu, todennäköisesti siihen on vaihdettu uusi johto. Tällekin valaisimelle riitti vain pölyjen pyyhintä ja kevyt ehostus öljyllä.



Ja tadaa, valaisin on nyt ruokailuhuoneessa. Olohuoneeseen tulee "uusi", kirpputorilta löytynyt modernimpi valaisin.

Mites muut teak-huonekalujen ym. esineiden omistajat. Miten olette huoltaneet niitä?

perjantai 8. toukokuuta 2015

Wirkkala x 3

Se tunne, kun menet kirpputorille, jota netissä on "hehkutettu" ja aivan ensi metreillä huomaat, että kirppis onkin jotain ihan muuta. Kauhtuneita vaatteita, vanhaa kosmetiikkaa, uutta sälää ja ylihinnoiteltuja "uusia" lehtiä, eikä juuri mitään ns. keräilytavaraa (joka tietenki riippuu keräilijästä).



Tiukka "tuomio" kirppiksestä siitäkin huolimatta, että ensimmäisestä pöydästä löysin Tapio Wirkkalan Briljant-sarjan snapsilasin eurolla. Pieni pore lasissa on, mutta se ei siltikaan vähennä ihastustani kyseiseen sarjaan. Briljant-lasisto on mielestäni huikean kaunis ja juhlava. Mutta eihän tuollaisia laseja raaskisi koskaan käyttää. Hesarissa on ollut mielenkiintoinen juttu Briljant-sarjasta klik.

Ajattelin hankkia toisen lasivitriinin ns. aarrekaapiksi. Siellä voisi olla vaihtuva "näyttely" omaksi iloksi. Sinne laittaisin tuon yksinäisen lasin, vanhat jugend-kupit jne. Yhdessä huutokaupassa olisi ollut juuri sopiva, vanha vitriinikaappi, mutta "jäädyin" h-hetkellä ja kaappi meni menojaan. Ikeasta voisi löytyä sopiva ehdokas klik.



Lisäksi löysin Wirkkalan Ultima Thule-sarjan kynttilänjalat, yhteensä kympillä -ei paha. Tätä sarjaa meillä on ollut ja on edelleenkin käytössä.



Sitten vielä pikaisesti olohuoneen remonttikuulumiset. Kuten kuvasta voi todeta Jokapaikanhöynä on hyvin avulias kissa. Tässä avuliaisuudesta johtuen tai siitä huolimatta Hra K on hyvin edistynyt tapetoinnissa, vaikka ikkunaseinät ovatkin melkoisen sirpaleisia tapetoitavia. Huomenna EHKÄ päästään maalaamaan.


Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Marika ja Susanna Vaahla!
Mukavaa viikonloppua kaikille!


Ps. Eilisestä sähläyksestäni johtuen ainakin osa Hei, me tapetoidaan-postauksen kommenteista ovat hävinneet tai siis minulla ne näkyvät, mutta postauksessa ei. *syvä huokaus*.

torstai 7. toukokuuta 2015

Pahoittelen!

Sähläsi bloggerin kanssa oikein urakalla ja lopputulos on se, että kaikki postaukset olivat hetkellisesti tuplana. Pahoittelen sählinkiä!


Söpöjen, suloisten eläinten kuvien katselu vähentää stressiä ja lisää hyvää mieltä. 
Katsokaa siis tätä hetken aikaa ♥.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Hei, me tapetoidaan

Vihdoinkin koitti pitkään odotettu päivä -olohuoneen pintaremontti alkoi.



Tässä vaiheessa tapetointikisälli on tarkastanut (onneksi vain silmämääräisesti..) tapettiliisterin laadun. Ja niin tapiseeraus pääsi vauhtiin. Onneksi varsinainen tapetoija on niin koviakokenut kotiremontoija, että kisälli- ja  mestaritapetointikattila saivat jatkaa komeusuniaan. Ja allekirjoittanut bloggaamista.

Pöydällä näkyvä tapetti on itseasiassa makulatuuripaperia, jota tulee kolmelle seinälle -ja maalia päälle. Kuvassa näkyvä tapettiseinä taasen saa aivan uuden kuosin.



Taas kerran ajatuksena oli jotain vaaleaa ja vaaleaa jne. jne. Sairasloman alussa katselin Netflixistä Silta-sarjaa ja siinähän oli tosi kauniita, ah niin tyylikkäitä, vaaleita skandikoteja. Mutta sen jälkeen katsoin kuusi ja puoli kautta MadMen-sarjaa ja 60/70-luku vei mennessään. Paitsi onhan sekin skandivaikutteista teak-huonekaluineen, mutta värikkäänä.

Siltikin löysin itseni erinäisten valkoisten "värisävyjen" ääreltä. Onneksi löytyi useampi valkoiseen väriin intensiivisesti perehtynyt blogi ja valinta oli helppo. Kolme seinää saa valkoistakin valkoisemman maalin.

Mitä teille tulee mieleen seuraavista asioista: pitkäkarvainen kissa, seinät ja märkä maali? Niinpä!


  
Photo from Interior Design.

Mad Men-sarjan Don Draperin Park Avenuen asunnon olohuone on aivan huikean hieno ♥.
Yllä olevasta linkistä löytyy myös monta muuta kuvaa sarjan kulisseista.

Noh, meidän "tulevalla" olohuoneella ja tuolla interiöörillä taitaa todellisuudessa olla vain kaksi yhdistävää tekijää: sama vuosikymmen ja sirojalkaiset huonekalut. Eikun kolme; keskikokoista suuremmat ikkunat myös ;)

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Silmää hiveleviä yksityiskohtia

Yksityiskohdat ovat useimmiten mielenkiintoisempia, kuin suuret kokonaisuudet. Vaikka "suuri kokonaisuus" olisi (taas kerran) kermanekassa oleva kevätkimppu.



Kotopihalta löytyy vuosi vuodelta enemmän puolivallattomia scilloja -jihuu!



Myös valkovuokot leviävät hitaasti, mutta varmasti.



Sininen ja valkoinen ei ole mikään lempiväriyhdistelmäni, varsinkaan kimpuissa. Mitä sinisemmän sävyinen kukka, sitä hankalampi se on yhdistää yhtään mihinkään. 
Scilla on onneksi ihastuttavan läpikuultava ♥


Sulo lisäsi pienen yksityiskohdan kimppuun.
Kissankarvoja leijailee käsittämättömät määrät, vaikka meillä imuroidaan lähes joka päivä (kissapainia on sitäkin enemmän, noin joka kolmas tunti?).



Tämän kertaisen kuvasaaliin lempiyksityiskohta ♥.