maanantai 22. lokakuuta 2018

Uutta ilmettä olohuoneeseen

Pidempään blogia seuranneet lukijat varmasti muistavat, että meillä olohuoneen sisustuksen kulmakivi ja varsinainen valontuoja on vanha röntgenin valotaulu. Jo monta vuotta valotaulu on toiminut modernina "sivutasona".



Valotaululla tai pitäisikö sanoa valotasolla ovat vuorollaan olleet kamerat, värilasit ym, keräilyesineet. Olemme tykänneet kovasti,  mutta jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää ja olkkari näytti muutenkin liian askeettiselta.
Selailin pitkästä aikaa jokaisen retrosisustajan "pyhää kirjaa"eli Retrotyyli-kirjaa ja sieltä sain varsin yksinkertaisen ja toimivan idean.



Tähän extreme makeoveriin tarvitsi ostaa vain kolme Lack-hyllyä ja sitten valikoidut aarteet esille.



Akseli Gallen-Kallelan Talvimaisema.



Nanny Stillin Apollo-lyhdyn kupu on jo yksinään kaunis ♥.





Olen niin tyytyväinen tähän muutoksen. Nyt vanhat keräilyesineetkin näyttävät uusilta ja mielenkiintoisilta. Ja tästä alkaa sisustuksessa varsinainen lumipalloefekti, kun monessa huoneessa täytyy saa harrastaa huonekalu-tetristä.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Vaatelöytö suoraan "naftaliinista"

Siskon kanssa pengottiin varaston kätköjä oikein antaumuksella. Se oli hauskaa, jännittävää ja aika tunteikasta. Satuimme iskemään varsinaiseen kultasuoneen, kun löysimme muutaman laatikollisen vanhoja vaatteita. Osa vaatteista oli huolekkaasti pakattu ja "kansipaperina" oli aina Turun sanomat. Ainakin yhden laatikon kansipaperina oli 70-luvun Turkkari, useimmissa 80-luvun.

Enimmäkseen laatikoissa oli vanhoja, hyvin käytettyjä lastenvaatteita, mutta myös aikuisten vaatteita. Kuten äidin ruskea jumpsuit aka kokohaalari 70-luvulta. Siskoni muisteli, että se oli ainakin kertaalleen ihan juhla-asuna (voi aikoja!). Samettihousuja löytyi useita kappaleita, sekä lasten että aikuisten. Muttei kuitenkaan sopivan kokoisia. Laatikosta löytyi mm. isän vanha villatakki, jollaisia näkyy nykyajan nuorilla miehillä.

Eniten hupia aiheutui, kun sisko löysi vanhan karvahattunsa, sellaisen hännällisen mallin. 70-luvulta päivää !-blogista löytyy samantyylisestä hatusta kuvakin.





Kuluneiden vaatteiden seasta (olipa kuluttajana sitten alkuperäinen käyttäjä, monikymmenvuotinen säilytys tai jyrsijöiden hampaat) löytyi jonkun verran myös mahdollisesti käyttökelpoisia vaatteita. Mahdollisesti siksi, että saako vaatteista epämääräisen hajun pois ja muutenkin varmasti puhtaita. Ensimmäisenä pesuun ja kuivauskaapin kuumuuteen päätyi mustavalkokuviollinen neuletakki, täyttä akryyliä, mutta nypyistä ei tietoakaan.

Vanhojen vaatteiden kompastuskivenä on usein erilainen (lue pienempi) mitoitus. Ennen lasten saamista äiti oli aikas pienikokoinen, siis allekirjoittanutta vajaat 10 kiloa laihempi. Onneksi vaatelöydöt ovat aikakaudelta, jolloin äidillä oli jo lapsia -siis minullakin on toivoa mahtua niihin!


 Äiti ♥

Monivuotinen suosikkini on äidin vanha Kestilän nahkatakki, joka on ollut käytössäni jo vuosikausia. Tuntuu, että se vaan parantuu käytössä.



Onko sinulla käytössä ns. perintövaatteita?

maanantai 1. lokakuuta 2018

Ekologisesta sisustamisesta

Keltainen kahvipannu- ja Pilviraitti-blogeissa oli mielenkiintoinen postaus ekologisesta sisustamisesta. Päätinpä tarttua tähän tärkeään aiheeseen ja kantaa korteni kekoon.

Allekirjoittaneen sisustusostokset tapahtuvat pääsääntöisesti kirpputorilta. Kirppiksille ei vie niinkään kirkasotsainen "haluan ostettua käytettyä" -ajatus, vaan enemminkin halu löytää persoonallisia ja kenties vähän kestävämpiä löytöjä. Kolmen viime vuoden aikana, aina ensimmäisestä Konmari-postauksesta lähtien olen hiljalleen vähentänyt ylipäätään shoppailua. Jo ekassa Konmari-postauksesta pohdiskelin sitä, miksi kirjassa ei ollenkaan oteta kantaa siihen miten niistä tavaroista pääsee eroon -siis miten säädyllisesti kierrätetään tavarakasa eteenpäin.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun luin Hesarista Kierrätysvimmalla on ruma puoli -jutun, aloin entistä enemmän miettiä ostoksiani. Siihen asti olin miettinyt tavaroiden kierrättämistä vain itsekkäästi omien tavaroiden kannalta, mutta em. jutusta sain perspektiiviä siihen, kun "kaikki" innostuvat kierrättämisestä. Kun päämääränä on päästä eroon omista kamoista ja ajatellaan, että kyllä se varmasti kelpaa jollekin muulle. Siitä lähtien olen yrittänyt jo kaupassa miettiä, että mitä jos (kun) kyllästyn ostokseeni. Voinko todella "olettaa että, se kelpaa jollekin muulle?"




Tuleeko teille ostoskrapula uusia hankintoja tehdessä?

Aika harvoin. Viimeisen parin vuoden aikana suurin kirpputori-innostus on (onneksi) vähentynyt. Ostan vielä harvemmin mitään "uutta uutta" kaupasta. Ja olen parhaani mukaan karsinut itsestäni "ostan kun halvalla saa" tavan. Jos olen jostain ostoksesta epävarma, niin mieluummin jätän se kauppaan.


Mietittekö kuinka suuren hiilijalan jäljen jätätte ostoksia tehdessä?
Mietittekö missä tuote on valmistettu, millaisissa oloissa ja mistä materiaalista?

Kirppikseltä ostaminen sinällään on pienempi paha. Mutta kirppikselle meneminen (ja ylipäätään täältä maalta liikkeelle lähteminen) vaatiin autoilua.

Jos ostan jotain uutta, niin toki mietin missä ja mistä se on tehty. Lapuan kankureilla on tällä hetkellä myynnissä useampikin houkutteleva sisustusjuttu (lue tyynynpäällinen tai viltti). Harkinnassa on myös Tapettitalon tapetti, joka Etelä-Pirkanmaalaiselle on suorastaan lähituote.  Jos taas ostan jotain sisustusjuttuja Ikeasta tai HM:stä tms. niin mietin niiden todennäköistä kestoaikaa.

Enemmän tarvitsisi perehtyä eri tekstiilimateriaalien valmistamiseen ja mikä niistä kenties on tuotannon ja toisaalta käytön kannalta paras. Ainoa mistä olen varma on akryylin huonous.


Vinkkejä ekologisempaan sisustamiseen

  • Siivoa, vaihda järjestystä ja hae luonnosta kukkia/oksia/talventörröttäjiä maljakkoon. Tässä ekologisin ja edullisin sisustusvinkkini.
Samoilla linjoilla siivoamisen tärkeydestä oli tämän päivän Hesarissa sisustussuunnittelija Tomi Kouvola.

  • Harkitse, harkitse ja harkitse ennen kuin ostat uutta, edes kirpputorilta.
  • Voisitko tehdä itse? Kansalaisopistoissa ja monessa muussa paikassa on kiinnostavia kursseja, jossa voi valmistaa mm. sisustusesineitä. Instagramista ja Pinterestistä löytyy lukuisia inspiroivia kuvia ja tekniikkaa voi opetella kirjasta. Samalla voi luoda jotain todella yksilöllistä. Allekirjoittanut aikoo suunnata ensi keväänä tuohityökurssille.
  • Pidä hyvää huolta jo olemassa olevista huonekaluista ja sisustustekstiileistä.





Siivouksen jälkeen juodaan tietysti siivouskaffeet ♥


Paljon on ideoita ja yleviä ajatuksia sisustamisesta, jopa ekologisesta sisustamisesta. Omat tavat vain muuttuvat piinallisen hitaasti.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kun vanha torppa punastui

Meillä, siis minulla ja sisaruksillani on rakas ja välillä myös hieman raskas vastuu vanhasta mökistä. En edes tiedä minä vuonna tuo torppa on rakennettu, mutta reilusti yli sata vuotta se on "tönöttänyt" korkean kallion päällä uhmaten tuulta ja tuiskua. Ja sydämestäni toivon, että se pysyy yhtä ryhdikkäänä seuraavat sata vuotta.
Isoisovanhemmat ostivat torpan noin sata vuotta sitten ja he elivät siellä elämänsä loppuun asti. Porstoota, pirttiä, kamaria ja vinttiä asui pieni perhe, sekä liuta lastenlapsia. Eikä sovi unohtaa Tomi-nimistä lassieta, jota isäni aina lämpimästi muistelee.

Mökki on säästynyt suurilta mullistuksilta eli se on aikalailla alkuperäistyylissään. Vinttiä kuormittavat mm. lu-kui-sat lehtipinkat, erisukupolvien vanhat vaatteet ja sokerina pohjalla isän ja tädin tekemät piirustukset.
Pirtin ja kamarin seiniä koristaa useat kunniakirjat. Isoisovanhemmat olivat ilmeisesti taitavia lehmien kasvattajia. Porstoon naulakossa on vielä isoisoisän liivi (ei sentään kelloa liivin taskussa) ja isoisoäidin kävelykeppi. Aivan kuin he olisivat vain menneet käymään jossain ja kohta palaisivat takaisin.
Mökissä on muuten sellaiset vanhat, korkeat kynnykset ja pidemmät sukulaiset jok´ikinen kerta kolhivat päänsä mennen, tullen ja palatessa. Allekirjoittaneen pituus taas on enemmän entisaikojen mitoissa -rohkea 160 cm mahtuu ovenkarmien väliin oikein sopivasti.

Pieni mökki, josta on monelle sukupolvelle paljon muistoja. Siinäpä vaalittavaa kerrakseen.



Jättiläiskokoinen aitan avain 

Torpan vieressä on vielä vanhempi aitta, anno 1820. Eli parin vuoden päästä saadaan pitää aitan 200-vuotis kekkerit.




Tänä kesänä vai pitääkö jo sanoa viime kesänä, meillä oli torpan maalaustalkoot suvun voimin. Edellisestä maalauksesta oli kulunut tovi jos toinen ja todellakin oli korkea aika maalaukselle. Maali oli vanhaan tapaan keittomaalia/punamultaa ja värikin pysyi samana, falunpunaisena. Maali näytti ämpärissä niin punaruskealta, että hetken aikaa pelkäsin sittenkin vallinneeni kahdesta punaisesta sen väärän. Maalauspäivä oli "yllättäen" helteinen niin kuin useimpina päivinä viime kesänä. Mökki on sisältä melkein aina tosi viileä, mutta hellejakson jäljiltä jopa siellä oli lämmintä.



Talkoissa pitää olla työnjohto, niin meilläkin oli. Mestarin virkaa hoiteli paras koiraystäväni.




Maalauksen viimeistelyä

Mökki vaatii paljon kunnostusta, lista on melkein loputon. Kun kaikki pakolliset saadaan hoidettua, niin sitten voisi harkita jotain "ylimääräistä" kuten sisätilojen pintaremonttia.

Kesällä Ylellä alkoi mielenkiintoinen Talot huokuvat historiaa-ohjelma, jossa tutustutaan vanhoihin taloihin ja niiden jännittävään historiaan. Areenassa on vielä muutama jakso katsottavissa. Ruotsalaisilla sivuilla on katsottavissa lisää jaksoja Det sitter i väggarna-ohjelmaa. Suosittelen!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Habitare 2018

yhteistyössä Messukeskus

Habitare-messuilla oli taas mukavaa kierrellä ja saada inspiraatiota sisustamiseen. Tulossa on parikin pientä pintaremonttia ja sain niihin ideoita.



Marimekon tekstiileissä on nyt aika paljon ruskeata, enkä oikein tiedä pidänkö siitä. Ja myönnettäköön, etten ole mikään suuri Unikko-kuosin ystävä(kään). Muistan vielä hyvin ajan jolloin Unikko-kuosia oli melkein jokapaikassa -telkkarin koristeena ja kävelysauvoissa. Tästäkin huolimatta ajattelin käydä lapsuudenkodissani ruinaamassa vanhoja Unikko-verhoja. Edellisessä innostuksessa etsittiin innolla punaisia ja löydettiin ruskeat unikot. Eivät kelvanneet minulle eikä siskollenikaan, ehkä tällä kertaa kiistelemme niistä?

Ystäväni toi minulle Japanista vuosia sitten ihanan ykatan eli puuvillaisen kesäkimonon. Marimekon tavoin sen voisi laittaa kauniisti esille.



Lapuan kankureiden osasto oli seesteisen kaunis.



Tong Renin matkaviltti.



Papurinolla oli hienoja kartta "tauluja".




Hamanishi DESIGN:n osasto on varmasti vuoden 2018 Habitaren suosikkini.



Antrei Hartikaisen tyylikäs kaappi.



3handmade:n osastolla oli kierrätysmateriaaleista valmistettuja tekstiilejä ja sisustusesineitä.



Floristimestari Saija Sitolahti Dekon osastolla.



Voihan vaalea puu! Olen pitkään ja  hartaasti tykännyt teakkisista kalusteista, mutta nyt anna pikku hiljaa peräksi vaalealle koivulle. Kunhan saan erään tuoliprojektin valmiiksi, niin meilläkin on jotain vastaavaa.



Hiort af Ornäsin pieni sohva oli lähes täydellinen ♥.



Vajan mallistossa on aivan huippukauniita astioista. 




Vanhat suomalaiset matkailumainokset on hienoja. Come to Finlandin osastolla oli julisteiden lisäksi myös mm. tarjottimia.



Oi, oi Klaus Haapaniemi & Co:n osastolla oli kaikki ihanuudet esillä. Värejä ja kuvioita oli suorastaan liikaa.



Casa Stockman



Signals-trendiosastolla  oli harvinaisen paljon värejä (hetken aikaa kuvittelin olevani jossain muualla kuin kotisuomessa).

Tällä kertaa en ostanut mitään tuliaisia Habitaresta. Mutta harkintaan jäivät Tapettitalon tapetti, Auron luonnonmukaiset maalit ja Vanerikkon (osasto 3a29) tyylikäs vanerirasia.



Antiikki-tapahtuman puolella oli tämä yksinkertaisen hieno patsas. Instagramista löytyy video muotinäytöksestä.

Habitare on avoinna vielä tänään sunnuntaina.

Jos kävit Habitaressa, niin mikä eniten ihastutti?