tiistai 16. tammikuuta 2018

Design-klassikko: Nagel-kynttilänjalat

Viime joulun alla ehdotin sisaruksilleni ettei osteta ollenkaan joululahjoja -todella säästäväistä, mutta ihan himskatin tylsää. Hra K:n kanssa ostettiin sähköhammasharjat -todella terveyshenkistä, mutta taaskin supertylsää. Mutta yksi kiva joululahja oli sentään ennallaan eli kirjekuori Isiltä. Tällä lahjalla aina etsin jotain spesiaalia, jonka muistan vielä monen vuoden päästä. Viime viikolla itsevalitsemani joululahja sitten saapui ja se on ehkä kaikkien aikojen paras! Jotain klassista ja aikaa kestävää.



Alkuperäiset? (no ainakin vanhat)  Werner Stoffin suunnittelemat Nagel-kynttilänjalat, malli S22.

Pikaisella googlettelulla selvisi, että alkuperäisen kynttilänjalan suunnitteli 60-luvulla saksalainen Werner Stoff ystävälleen Hans Nagelille, joka omisti metallitehtaan. Sen jälkeen siitä on tullut lukuisia erilaisia versioita, nyt viimeisempänä valmistuksen on aloittanut tanskalainen Just Right.
Alkuperäisidea on kuulemma tullut, kun Stoff oli hiihtämässä alpeilla ja kaatui. Hänen kolme sormeaan upposi hankeen ja muodostivat kuvan, josta tuli kynttilänjalan perusta.

Kynttilänjalka on mielestäni huippukaunis, mitään yhtä hienoa en ole pitkään aikaan nähnyt. Yksittäinen kynttilänjalka on kolmijalkainen moduuli ja yksilöitä voi loputtomasti yhdistellä (hyvä lahjaidea vuosiksi eteenpäin..). Tilasin myös sopivan kokoisia kynttilöitä, jotka olivat sen hintaiset, etten paljoa raaski poltella. Mutta tuolleen polttamattomien kynttilöiden kanssa Nagel-kynttilänjalat ovat ehkä kauneimmillaan.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja kohtuulliset kujeet

Vuodelle 2018 olen asettanut peräti kaksi isoa tavoitetta, joku voisi kutsua niitä myös uuden vuoden lupauksiksi. Viime vuonna aloin seuraamaan mm. Juliaihminen- ja Arkijärki-blogeja. Ensin mainittu kirjoittaa inspiroivasti mm. säästämisestä ja rahankäytöstä. Toinen mm. shoppailulakosta ja kriittisestä kuluttamisesta.

Tavoitteenani olisi siis säästää ihan tosissani rahaa, joka kuukausi. Monelle säästäminen ei ole mikään erikoistemppu vaan tavallista arkea, mutta allekirjoittaneelle se todella haasteellista. Mitään erityistä säästökohdetta ei minulla ole, vaan haluaisin yksinkertaisesti säästää käyttörahaa ja ns. FU-rahaston.

Toinen tavoitteeni on shoppailun, myös kirppiksellä ja huutokaupassa(!), vähentäminen. Ostoslakko kuulostaa ihan yhtä painostavalta kuin uuden vuoden lupaus tai karkkilakko. Ei siis mitään täyskieltoa, mutta paljon, paljon enemmän harkintaa. Tarvitsenko jotain todella? Ja yritän minimoida nettikauppojen sivujen päämäärättömän selailun.
Vaatteita on enemmän kuin tarpeeksi, mutta esim. paitoihin tulee liian helposti reikiä. Eli mielelläni otan vastaan vinkkejä laadukkaista paidoista lyhyellä ja pitkällä hihalla.

Ostaa siis silloin kun on tarvetta, eikä silloin kun jokinkiva tulee vastaan. Muutama tarpeellinen juttu ostoslistalla onkin.
Uusille kengille olisi tilaa, mutta in-ho-an kenkien ostamista, koska on niin vaikea löytää kaikin tavoin sopivia. Pitäisi mahtua pohjallinen, olla pitävä pohja, lämpimät, ehkä myös goretex ja siltikin näyttää hyvältä. Lähempänä kevättä aion ostaa uudet Camperin tennarit; n. kahdeksan vuoden käytön jälkeen Imarit ovat tulleet tiensä päähän. Ne ovat olleet ehkä parhaat kengät ikinä.

Laukut, varsinkin käsilaukut ovat heikkokohtani, mutta yllätys yllätys niiden ostelemista en aio erityisesti rajoittaa. Vuosien varrella olen tullut vähän krantuksi ja kalliimpaa laukkua ei niin vain tule ostettua.
Ostoslistalla käsilaukkuhaaveiden ohitse kiilaa uusi reppu. Uuden repun kuva silmissäni myin loppukesällä kirppiksellä pari reppua ja yksi hävisi, joten tilaa ja tarvetta todellakin olisi. Repun valitsemiseen olen perehtynyt jo hetken aikaa: sen pitäisi näyttää hyvältä, mahtua kamera ja objektiivi, ehkä myös läppäri, ynnä muuta tavaraa.  Kun reppu tulee lastattua suhteellisen arvokkaalla kamalla, kuten järkkärillä, on syytä miettiä ns. turvallisuusominaisuuksia. Esim. Pacsafe-merkki on kiinnittänyt huomiota lukuisiin yksityiskohtiin. "Näyttää hyvältä" kriteereihin kuuluu sopiva väri, joka miellyttää sekä minua, että Hra K:ta.

No joo, maratonpituisesta osotoslista pohdinnoista takaisin tavoitteisiin. Haluan siis vähentää myös kirppis-ja huutokauppaostamista, sillä miksi ostaa edes secondhand-tuotteita, jos ei ole erityistä tarvetta? Toisaalta, jos joltain on jäänyt epäselväksi olen kyllä materialisti ja tavarat kyllä tuottavat myös iloa. Esim. omaa silmää miellyttävästi sisustettu koti tuottaa paljon iloa ja hyvää mieltä.
Ainakin itseäni miellyttää enenevässä määrin väljästi sisustettu koti, jolloin täytyy harkita tarkkaan mitä sinne ostaa ja mielellään tosi tarkoituksella, monen moneksi vuodeksi. Eikä ole mitenkään kestävä ratkaisu, että jatkuvalla syötöllä laitan tavaraa kiertoon ja sitten ostan uutta tai käytettyä uutta.

Loppujen lopuksi tässä haen tietynlaista elämäntapamuutosta. Ensinnäkin oman talouden kannalta turvatumpaa. Kun sitä rahaa olisi ns. sukan varressa, niin voisi tehdä ex tempore vähän hintavampiakin ostoksia. Tai jos tulisi jokin yllättävä menoerä kuten eläinlääkärikulut ja hajonnut pesukone samalla kertaa -niin siitä selviäisi helpommin.

Pystyisin myös omalta osaltani vähentämään jätemäärää, joka uhkaa täyttää maailman. (Tälläisen tekstin kohdalla tulee aina mieleen Ylen Ekoisti-ohjelman Ekomies ja "ja maailma pelastuu"-lausahdus)
Sen ajan minkä turhaan roikkuu nettikaupoissa voisin käyttää paremminkin. Edelliseen kohtaan liittyen aika ei kulu myöskään tavaroiden roudaamiseen kirpputorille/kierrätykseen/jätteenkeräykseen.

Haastetta kerrakseen siis on työn alla, mutta ehkä pikku askelin onnistun muuttamaan tottumuksiani.

Tästä tuli varmasti blogihistoriani pisin kirjoitus ja ilman yhtäkään kuvaa. Kiitos sinulle, joka  luit näin pitkälle ♥.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 parhaat kirppis- ja huutokauppalöydöt

Parina viime vuotena on Vuoden löydöt -postaus jäänyt tekemättä -joten nyt on korkea aika. Vuonna 2017 myös sain myytyä ilahduttavasti kamaa pois kirpputorilla ja useampi huonekalu löysi uuden kodin.

Vuodessa 2017 oli löytöjen suhteen aivan erityistä taikaa sillä sain toteutettua peräti useamman monivuotisen haaveeni.
Löytöjä on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta yksi on ylitse muiden, ihan jo ulkomittojen ja painonsa puolesta. Muut tulevat satunnaisessa järjestyksessä.



Vuoden 2017 paras löytö: Koulukalusto oy:n koivupuinen vitriinikaappi.

Aivan ensimmäisestä koulun tyhjennyshuutokaupasta lähtien, joka oli parisen vuotta sitten, olen haaveillut isosta vitriinikaapista. Ja kaikissa huutokaupoissa sen hinta nousi yli budjettini. Joten toukokuiseen huutokauppaan menin valmiiksi häviöön valmistautuneena -ja sain huudettua kaapin itselleni, vieläpä budjetin rajoissa. Aika monta "vitosen nousua" siihen tarvittiin.
"Mukavan raikkaassa" räntäsateessa raahasimme kaapin, ovet ja hyllyt peräkärryyn. Onneksi seuraavana päivänä oli kohtuullisempi ilma ja saimme punnerrettua kaapin sisälle. -Ja onneksi kaappi sopi ihan prikulleen sille suunnitellulle paikalle. Mutta suosittelen mittailua ennen huonekalun huutamista :)



Schaumanin vaneritehtaan vaneriaski
Faneriaski löytyi hyvin miesvaltaisesta huutokaupasta, sillä siellä myytiin loputon määrä kaikenlaisia työkaluja. Kaikkien rasvaisten ja likaisten työkalujen välistä löytyi vanerinen matkalaukku.



Nanny Stillin suunnittelema Apollo-lyhty

Viime keväänä löysin kirppikseltä vihreäkupuisen Apollo-lyhdyn hyvin edullisesti, sillä siinä oli pienen pieni särö. Ja nyt aivan joulun alla löysin punaisen, raidallisen Apollo-lyhdyn kuvun. Vajaan kolmen vuoden takaisessa Blogihaaste-postauksessa haikeasti haaveilin Apollo-lyhdystä.



Rauha Eklundin Lehtimeri-reliefi
Toivottavasti tämä synttärilahjani toimii hyvänä lähtölaukauksena ns. taiteen keräilylle. Minunlaiselle hopeakoruharakalle, tämä on ollut ihan nappilöytö.



Puusta veistetty lastulintu
Ihana, yksinkertainen, ilmava, "elävä" (liikkuu patterin yläpuolella), taidokasta käsityötä. Jos osaisin, pitäisin ylistyspuheen Lastulinnulle. Tämä tuorein löytö sai minut niin tyytyväiseksi. Lintu saa lentää ikkunalla kesät talvet, kun sen vihdoinkin löysin.



Vintage nojatuoli
Pehmeä ja muhkea, mutta kuitenkin kevyt ja moderni. Mitä muuta voisi tuolilta toivoa.



Eelis Kaupin suunnittelema riipus
Tämän sain Hra K:lta synttäri- ja vuosipäivälahjaksi. Vintage-korut vaan ovat niin kauniita ja niitä voi loputtomasti kerätä.

Tälläiset olivat viime vuoden huippulöydöt. Tämän vuoden suunnitelmaan (lue uuden vuoden lupaukseen) kuuluu entistä tarkemmin harkitut kirppis/huutokauppalöydöt.


Toivotan kaikille lukijoille paljon onnea ja iloa vuodelle 2018!





torstai 21. joulukuuta 2017

Tulija tonttuovesta



Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,
kun näin silmät tonttusen.
Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan,
kun lunta hiljaa putoaa.
Iltasella rakensin mä pienen seimen huoneessain,
kun löysin vanhan pahvilaatikon.
Pöydään ääreen nukahdin ja vuoteeseen mut kannettiin,
kun unta näin; Nyt joulu tullut on!
Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,
kun näin silmät tonttusen.
Leivotaan ja siivotaan, kuusikin jo sulaa saa,
kun kolme yötä enää on!

lauantai 16. joulukuuta 2017

Onnenpäivä huutokaupassa: toisinto yhdestä Suomen tunnetuimmasta maalauksesta

Ja taas sitä oltiin vanhan koulun tyhjennyshuutokaupassa. Lähiseutumme on ollut oikea aarreaitta näiden huutokauppojen suhteen. Viimeisten n. kolmen vuoden aikana olemme koulunneet ainakin viidet koulun tyhjennyshuutokaupat. Jo tutuksi tullut meklari kertoi, että hänen käsien kautta on kulkenut suunnilleen 2000 opetustaulua -se on aikamoinen määrä. Meillä kiinnostus koulutauluja kohtaan on laskenut.

Viime lauantain huutokauppa oli hyvin mielenkiintoinen, koska siellä tyhjennettiin vanhaa yläkoulua ja lukiota. Siellä oli mm. kaikkea mielenkiintoista fysiikan ja kemian opetukseen liittyvää; esim. Wimshurstin influenssikone. Tietenkin sana oli kiirinyt ja hinnat nousivat.
Allekirjoittanut vast´ikään pohdiskeli (lue voivotteli), että mistä voisi ostaa koeputkia kukka-asetelmiin ja nyt voin todeta, että asia on todellakin ratkaistu, sillä huusin kolme laatikollista kemianvälineitä. Myös pieni valopöytä tai paremmin valolaatikko muutti meille (ennestäänhän meillä oli iso röntgenin valotaulu). Eikä tästäkäään huutokaupasta selvitty ilman kirjasaalista.

Ja sitten se kaikista mielenkiintoisin huutokauppalöytö. Joka on erittäin ajankohtainen, kun armas kotimaamme täytti 100 vuotta. En tiedä kuinka monelle teistä on tuttu nimi Edvard eli Eetu Isto, mutta hänen maalauksensa varmasti on.



Hento vaalea Suomi-neito, jonka käsistä yrittää kaapata lakikirjan Venäjän kaksipäinen kotka. Tämä maalaus löytyy Kansallismuseosta ja on nimeltään Hyökkäys.

Eetu Isto oli kiivas perustuslaillinen ja vuonna 1899 Helmikuun manifestin innoittamana hän maalasi Hyökkäys-taulun. Maalauksesta otettiin tuhansia painoksia, ilmeisesti Isto itse oli ajatellut sitä niin jaettavan. Santarmit saivat kuitenkin vihiä maalauksesta ja kopioista, joilloin Edvard Isto joutui ottamaan teokset kainaloonsa ja pakenemaan aina Saksaan asti.

Ylen sivuilla on mielenkiintoinen artikkeli siitä, miksi Suomen kansallisena symbolina on heiveröinen neitonen, kun naapureissa on sotaisat naishahmot; Svea-mamma ja Äiti Venäjä.

Blogin vanhat lukijat ehkä muistavat, että täällä on ennenkin viitattu vuoden 1899 tapahtumiin, vaikkei tämä mikään historiablogi olekaan. Hyökkäys-taulu on selvä jatkumo siihen toiseen tauluun tauluun josta olen aikaisemmin kirjoittanut.

Lähteet ja lisätietoa: klik, klik ja klik.