maanantai 22. elokuuta 2016

Pieni työtila

Kesällä ei hirveästi jaksa miettiä sisustusjuttuja, siispä varma syksyn merkki on sisutusinnon palaaminen. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun jokin huonekalu vihdoinkin löytää paikkansa? Ja, kun se hyvä järjestys on löydetty, niin jotkut pysyvät siinä vuosikausia ja jotkut kuukausikaupalla.
Viime syksynä, lähestulkoon vuosi sitten huusin huutokaupasta Askon koivupuisen liinavaatekaapin (joka täällä blogissa onkin vilahtanut). Vaikka ihastuin siihen kovasti, niin jotenkin koivun "väri" on ollut hankala. Mutta mutta, nyt kaapille löytyi oikein hyvä paikka ja samalla muutama muukin sisustusasia loksahti kohdalleen.

Pienehkössä kodissamme (tai tällä hetkellä trendikkäässä pientalossa, heh) on hieman hasteellinen tila olohuoneen, makuuhuoneen ja ruokaluhuoneen välissä;  ns. halli. Olisipa mielenkiintoista tietää, miten alkuperäiset, 60-luvun asukkaat ovat sitä käyttäneet. 







Keväisen Tukholman reissun tuliaisia on Valokuvataiteen museosta löytynyt A beautiful mess-blogin Photo idea-kirja.



Viime viikon lopulla olimme minilomalla Vaasan seudulla ja kävimme Juthbackan markkinoilla (ensimmäistä kertaa). Paljon mielenkiintoista tavaraa oli myynnissä, mutta ostin ainoastaan yhden peltipurkin. Vaasassa ja Pietarsaaressa kävimme muutamalla kirppiksellä, mutta mitään ei löytynyt. Paluumatkalla poikkesimme vielä Parkanossa kahdella kirppiksellä ja pienellä rompetorilla. Kuvan työtuoli löytyi kirppikseltä, mielestäni erittäin kohtuulliseen 18 € hintaan.



Kaapin päällystä on lastattu vanhoilla kameroilla. Ja kaapin sisäpuolelle olisi tarkoitus järjestää käsityökirjat- ja tarvikkeet. Vieläkin keskeneräinen isoäidinneliö-viltti täytyy sijoittaa työpöydälle, jotta se viimeinkin tulisi "kursittua kokoon", huoh.



Vanhoissa kameroissa tai tässä tapauksessa salamassa on paljon kivoja yksityiskohtia. Tämä on keskikokoisen pokkarikameran kokoinen.









Kaikista rakkain ja todennäköisesti myös arvokkain keräilykamera on vihreä Polaroid 600, joka on tälläkin hetkellä käyttövalmiina.




Ja tälläisiä kuvia vanhalla Polaroidilla tulee -lopputulos on aina pienoinen yllätys. Eilen käytiin Emma-museossa ihastelemassa Futuro-taloa ja Rut Brykin näyttelyä. Eikä sovi unohtaa mainita ihanaa lelumuseota.

torstai 11. elokuuta 2016

Löytö rompetorilta

Aijai ja voivoi, kesä on jo niin pitkällä, että Loimaan rompetori oli lauantaina. Viime aikoina olen enemmän keskittynyt tavaroiden vähentämiseen (jestas, että se on vaikeaa) ja samalla kirppisinspiraatio on ollut alhaisella tasolla. Mikä sinällään on oikein hyvä juttu.
Loimaan rompetorin kohdalla pitkään pohdin, mennäkö vai ei. Ja kyllä taas kerran kannatti. Ensinnäkin tapasin keräilyhulluja sukulaisiani ja ohjelmassa oli perinteeksi mudostunut yhteinen kaffetauko (samalla ehti esitellä löytöjä ja ruotia hintoja).

Rompetorilta ostin ainoastaan yhden "jutun". Bongasin sen jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta ensin kiersimme koko suurimman osan vuosi vuodelta laajentuvasta myyntialueesta. Vaikka kyseessä ei ollut mikään erityisen kallis esine, niin siltikin halusin harkita huolella.




Tadaa, sehän on sohvapöytä. Kun kissat olivat ruokailemassa keittiössä, nostimme sohvapöydän paikalleen ja siinähän oli taas ihmettelemistä.





Pöytä on 60-luvulta ja siinä on niin ihanat, sirot muodot. Mitoitus on juuri sopiva 60-luvun omakotitaloomme. Taustalla pilkottaa ihanan pehmeä Howard-sohva, jonka mittasuhteista ei voi sanoa samaa. Sohvapöytä on todennäköisesti Svante Skogh:n Corona-sarjaa. Myyjä oli aivan huippumukava vanhempi setä, oikein malliesimerkki reilusta myyjästä. Asiallinen ja asiantunteva.



Jos meillä on ennestäänkin käytetty säännöllisesti lasinalusia, niin nyt vuoraan suunnilleen koko pöydän, jottei siihen tulisi turhaan naarmuja tai kahvitahroja.


tiistai 2. elokuuta 2016

Unikkojen pauloissa

Suhteellisen sateinen kesä (tai ainakin se on tuntunut siltä) on saanut kotopuutarhan iloisesti rehevöitymään. Vaihtelevan viileät jaksot saivat  pionien kukat (silloin kauan sitten juhannuksen aikoihin) pysymään yllättävän pitkään.  Kesän "uutuutena" meillä kylvettiin unikkoja ja vihdoinkin ne ovat alkaneet kukkia. Niitä onkin ihasteltu oikein urakalla. Meillä ollaan aika huolettomia puutarhanhoidon suhteen, paitsi allekirjoittaneen ja Hra K:n kesäkukkapenkit on tarkasti rajattuja :) Meistä kumpikin kylvi unikkoja ja miehen unikot avautuivat ensimmäisinä.



Hra K:n unikot kaikissa vaiheissa -nuppu, siemenkota ja melkein ehtoopuolen kukinta (koska sade teki tehtävänsä).



Purppuraa! Vesipisaroita! Kuin silkkipaperia!



Karvainen varsi ja jopa koristeellinen siemenkota.



Iihana nuppu ♥.


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Mieluisa vieras

Heipä hei, kaunista kesäiltaa kaikille! Täällä on hieman nihkeät ja hyvin karvaiset tassut näppäimistöllä, meinaan me kattilat päästiin vähän postailemaan. Meidän mamma on nykyään tosi "kiireinen". Se "kiireisyys" näkyy siten, että sen pitää mennä lenkkeilemään kännykkä ojossa. Ja mamma etsii jotain pokestoppeja ja pokemoneja.

Meillä onkin tosi kivoja uutisia. Toivottavasti luitte postauksen otsikon oikein, meillä kävi mieluisa eikä siis meluisa vieras. Frieden ja Figon ihminen kävi meillä vierailemassa. Me kattilat oltiin melkein sulaa vahaa tämän ihmisen edessä tai siis me tultiin (mamma käski sanoa, että kerrankin) reippaasti esittäytymään. Ja kun me asutaan maaseudulla, niin tietysti me esiteltiin meidän kotopiha: Robert paikan josta sai linnun kiinni ja Sulo näytti minilammikon jne. Oli tosi mukavaa, että Frieden ja Figon ihminen kävi meillä kylässä.




Mamma otti meistä komeuskuvia uudenkarhealla kameralla. Nyt on varmasti kalusto kohdillaan, kunhan valokuvaajan taidot vielä karttuisivat -pitäkääs peukkua.

Jahtaako teidän henkilökunta/ ihminen / mamma/ pappa / muu perheenjäsen niitä Pokemoneja?!

Kirjoitti tassut joita ohjasi Sulo ja Robert

torstai 14. heinäkuuta 2016

Kolin kansallismaisemissa

Olipa kerran aurinkoinen, suorastaan helteinen sunnuntai-iltapäivä ja kaksi matkailijaa Länsi-Suomesta. Lähdimme aikaisin aamulla matkaan ja tarkoitus oli pysähtyä Heinävedelle (ei sen pidemmälle..). Ja niin me pysähdyttiinkin Heinävedellä ja tehtiin pikainen kirjautuminen hotelliin, jonka jälkeen matka jatkui Kolille. Onneksi kesälomareissulle ei oltu tehty kovin tarkkoja suunnitelmia ja tuli katseltua myös säätiedotuksia, nimittäin loppuaika Itä-Suomessa meni enemmän tai vähemmän sateisissa oloissa. Mutta onneksi Kolille päästiin aurinkoisessa säässä.




Maisemat Kolilta olivat kertakaikkisen hienot ja välillä henkeäsalpaavat. Pidemmittä puheitta katsokaa kuvatulvaa :)















"Hiljaisuuden temppeli"