sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kasvihuoneesta kesähuoneeksi

Tänä ja viime kesänä kasvihuone on ollut vähän omanonnensa varassa. Sitä on epäkohteliaasti laiminlyöty ja käytetty tavaroiden säilytyspaikkana, lähestulkoon romuvarastona. Kasvihuone on varmasti muistellut kaiholla loistonpäiviänsä, kun se oli päänäyttämönä draamakomediassa Tomaattipuutarhurin paluu. Pitkäaikaiset lukijat sen draamakomedian varmasti muistavat -meidän tomaattien kasvatus sai vähän koomisia piirteitä, eikä draamaltakaan vältytty.



Tämä kuva ei ole pihahuutokaupasta..

Tänään, vihdoinkin koitti kasvihuoneen siivouspäivä ja samalla se koki pienimuotoisen muodonmuutoksen kesähuoneeksi (tänä vuonna ei enää kannata aloittaa kasvatushommia). Siivouksen käynnisti Hra K ja nopeasti liityin hänen seuraansa. Kuinka niinkin pieneen tilaan olikin ympätty niin paljon kamaa? Myös muurahaiset olivat tehneet valloitusta takavasemmalta, toivottavasti sekin saatiin nyt torjuttua.



Vanha funkkisnaulakko kiinnitettiin katon rajaan ja se täyttyi nopeasti koreista. Hattuhyllyllä vasemmalla on mummuni vanha kori, jonka pohjaan on tunnollisesti kirjattu ostopäivä, muistaakseni vuonna 1946.



Ikean PS-tuolit ovat yllättävän tilaavieviä, onneksi ne saa myös kätevästi pinottua. Sekä Porin olut-, että Vampulan ok-laatikot ovat löytyneet sukulaisten nurkista. Hra K on tehnyt takaseinällä olevan lyijylasityön ♥. Huomasitteko tuon katosta roikkuvan rikkinäisen ämpärin? Sillä on funktio.



Kasvihuone iltahämärissä -pahoittelen kökköä kännykkäkuvaa. Tuohon katosta roikkuvaan valaisimeen olen kyllä tyytyväinen :)




Kas näin, kasvihuone, eikun kesähuone 2017 on käyttökunnossa. Jään odottelemaan hämäriä, mutta pilvettömiä iltoja ja tähdenlentoja. Mutta en pahastu, vaikka lämmin kesä jatkuisi pitkälle pitkälle.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Valkeakosken talonäyttelyssä

Blogin vakilukijat tietävät, että asumme 60-luvun tyyppitalossa, joka viime vuosien mittakaavan mukaan on ollut kooltaan pienehkö. Siksi olinkin hyvin kiinnostunut Valkeakosken talonäyttelystä, jossa esitellään pieniä eli 60-90 neliöisiä taloja, joiden hinta tontteineen on 150.00-200.00 euroa.



Tässä talossa mielestäni jännästi yhdistyvät 60-luvun talo ja rintamamiestalo. Tuollainen katettu veranta (voisi olla isompikin) on kuulkaas tosi mukava.



Varsinainen talo alkaa oikeasta laidasta. Monessa talossa oli etualalla tuollainen linnoitus, joka myös tunnetaan nimellä autokatos/autotalli.



Yksi suosikeistani oli tämä Valkeakoski-talo, joka oli ammattiopiston opiskelijoiden rakentama ja sisustama.





Keittiö, olo-ja ruokailuhuone olivat yhtä avonaista (korkeakattoista) tilaa. Keittiö näytti eleettömältä ja raikkaalta.



Oleskelunurkkaus oli viihtyisä -tosin minulla on epäilykseni laverisohvan mukavuudesta. Sohvanurkkauksen vastapuoli oli pelkkää ikkunaa. Jos siis haluaisit katsoa televisiota, niin sohvaryhmä pitäisi siirtää jommalle kummalle ikkunaseinälle. Vastaava sisustushaaste oli useammassa muussakin näyttelyn talossa, kun oli haluttu maksimoida valoisuus.

Omassa kodissani on vastaavanlainen "sisustushaaste", tosin ikkunat eivät ole maahan asti, mutta ehjät seinäpinnat ovat harvinaista herkkua. Meidän olkkariin on vaikea saada ehjää kokonaisuutta.




Pikku-Jukka -talossa oli pihasauna, jonka pukuhuoneessa oli kaunis seinä (ehkä samaa seinämateriaalia oli myös löylyhuoneessa?). Saunassa huomioni kiinnittyi Misan pyramidin malliseen kiukaaseen, joka toimi sekä sähköllä että puilla. Sitä muuten kutsutaan laavukiukaaksi.





Talonäyttelyn ehdottomasti omaperäisin kohde oli Semiperinteinen, jossa oli käytetty hirttä.





Aivan erityisen hienot valaisimet löytyivät Aapatalosta. Tahtoo tahtoo tuollaisen valaisimen.

Aina on kiva tutustua uusiin asuntoihin ja löytää ideoita omaan asumiseen, pientalojen rakentamista tietty kannatan. Talonäyttelyn sisustuksissa oli menty useimmissa kohteissa aika turvallisin ynnä varmoin valintoin.
Monta vuotta olen etsiskellyt kevyttä, pientä kulmasohvaa (ne kompaktit olohuoneen mittasuhteet). Ja tuolla näyttelyssä totesin, etteivät sisustussuunnittelijatkaan olleet sellaista kulmasohvaa löytäneet.

Talonäyttelyn myötä kyllä iski hirmuinen sisustusvimma, joka on parhaiten toteuttavissa siivoamalla ja tavaroiden järjestelyllä. Syksyn ratoksi olen myös suunnitellut kevyttä pintaremonttia ;)

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Miniloma Örö:n linnakesaarella

Viikko sitten olimme minilomalla Örön saarella, joka on ollut vasta pari vuotta kaikille avoin saari. Uutuudesta johtuen myös hotelli ja muut "systeemit" olivat vasta rakennettuja tai remontoituja. Saari on monella tapaa mielenkiintoinen paikka; ensinnäkin se on vanha linnake, joka on rakennettu Venäjän vallan aikana.
Örö on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja siellä on hyvin ainutlaatuista luontoa. "Tyypillisen saaristoluonnon lisäksi saarelta löytää myös ainutlaatuisia luontotyyppejä. Näistä arvokkaimmat ovat korvaamattomat paahdenummet ja hiekkarannat, jotka ovat säilyneet lähestulkoon koskemattomina jo yli sadan vuoden ajan saaren ollessa suljettuna linnakkeena".



Örö kuuluu Kemiönsaaristoon ja Kasnäsistä oli sinne n. 1,5 h merimatka. Kuvassa olevalla paatilla matkustimme sinne.


Örössä on luontopolkuja n. 10 km verran. Lisää eksoottisuutta luontopolkuun toivat muuan kesätyöntekijät (kuva alla).



Kyllä, luontopolut kulkivat lehmä- ja lammaslaidunten lävitse. Kaislikossa todellakin kuhisi :D



Saaristomaisemat olivat kyllä niin ihania ♥.



Saarella on paljon linnotushistoriaan liittyviä nähtävyyksiä.











Örön saarella viihtyy monet perhoslajit ja joitain bongasimmekin, harmi kyllä apolloperhonen ei näyttäytynyt. Oikeastaan olisi pitänyt olla saarella vielä toinenkin yö, niin olisi ehtinyt rauhassa vaanimaan kameran kanssa perhosia.



Merikaali ja yksi hiekkarannoista.



Merituulen piiskaama mäntymetsä oli aika jännän näköinen.



Bengtskärin majakka on n. 12 km päässä, mutta tyynellä säällä se näkyi aivan hyvin.



Luontopolut olivat monipuoliset ja paikoin haastavat. Saarella myös vuokrataan polkupyöriä, mutta jos oikeasti haluaa kiertää luontopolut, niin pyöristä on varmasti enemmän haittaa.

Nyt täytyy sanoa, että sanat loppuvat kesken, niin hieno paikka Örö minusta oli. Koska meri, erilainen luonto jne. Ja sitten iski hirmuinen mökkikuume jostainmerenrannalta.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tall Ships Races Turussa

Eilen oli aurinkoinen ja paria pisaraa lukuunottamatta sateeton päivä Turussa -siis täydellinen päivä katsella suuria laivoja. Kävelimme ihan hullun määrän, varmasti kymmenen kilsaa. Täytyypi taas kerran olla kiitollinen siitä, kuinka hyvin uusi lonkka toimii.
Aluksi kävimme lapsuudenystävän kanssa lounaalla Foijassa, ruoka oli takuuhyvää ja siellä oli yllättävän rauhallista (muut turistit olivat rannassa katsomassa laivoja?).



Aurajoen ylitimme Förillä ja samalla sai vähän uudenlaisia kuvakulmia.



Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävimme Tall Ships Races-tapahtumassa. Etukäteen olisi tietysti voinut tutustua laivoihin, mutta oikeastaan oli mukavampaa vaan käppäillä ja katsella.



Purjehtimisesta tai laivoista en ymmärrä yhtään mitään, mutta laivojen kauneuden päälle kylläkin.






 Shabab Oman alus tuli peräti Omanista asti.









Cisne Branco tuli Braziliasta. 






 Edessä siintävällä keltaisella lautalla pääsi kätevästi telakka-alueelta Turu linnan lähelle, jossa oli lisää aluksia.











Laivojen jälkeen oli tarkoitus suunnata keskustaan, mutta matkan varrella olikin Cafe Kakolan -kyltti. Kannatti kiivetä Kakolanmäelle, sillä  kahvila oli kaunis ja historiallisesti sisustettu. Myös paikan erikoisuus Kakolan kakku oli herkullinen. Sai valita, että juoko kaffeensa peltimukista, kuten vangit vai porsliinikupista kuten johtajat -no valinnan näette kuvasta.



Kakolanmäeltä oli näkymät mm. Mikaelin kirkolle päin ja pienellä zoomauksella tornit tulivat hyvinkin lähelle.

Lopuksi pikainen shoppailu Granit-myymälässä (koska Tampereella ei ole sitä!) ja sitten autolle.

Kannattaa käydä katsomassa isoja laivoja. Jos huomenna ei olisi menoa, niin menisin seuraamaan laivojen lähtöä Ruissalon kansanpuistosta.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Työmaan laidalla

Kesäaikaan koko Suomi tuntuu olevan tietöiden luvattu maa. Nyt ne "tietyöt" ovat saavuttaneet jopa meidän maaseudun rauhan. Entiseen saviseen peltomaahan rakennetaan kevyenliikenteen väylää ja osa siitä menee menee hyvin läheltä kotiamme. Kaivuri kaivaa, rekka tuo mursketta ja ikkunat helähtelee. Voitte uskoa, että muuan Minikissa ei tilanteesta tykkää.



Pahimmassa vaiheessa Sulo majoitti itsensä sohvan taakse ja oli siellä sitkeästi koko päivän. Sentään ruokailemaan sieltä tuli ja kävi pikaisesti hiekkalaatikolla, mutta sitten kiiruusti takaisin sohvan taakse. Onneksi feliway, zylkene, ajankuluminen ja jatkuva rekkaliikenne tietyömaalla ovat saanet jopa Sulon turtumaan. Kun vielä pari viikkoa odotellaan, niin kattilat varmasti innostuvat kunnolla kyttäämään tietöiden edistymistä.