sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Onnenpäivä kirppiksellä XV: Le Rosarium

Yleensä en harrasta lohtushoppailua, mutta eilen tein poikkeuksen. Kun viikon aikana on mennyt peräti kaksi hyväkuntoista vintagesohvaa ihan nenää viistäen -niin silloin kaipaa itselleen jotain lohdutusta (ja käytännöllistä). Kirppislöydöistä "käytännöllistä ja fiksua"-osastoa edusti käyttämätön kissanluukku. Ollaan jo vuosia haaveiltu kissojen ulkotarhasta ja nyt siihen on ainakin luukku ostettuna. Kattilat näyttävät luukkulöydölle karvaista peukkua.

Mutta sitten se varsinainen "löytö". Jotain vanhaa, jotain kitschiä.



Oh, kirppislöytö on suoraan Ranskan Rivieralta!



Sehän on Rosarium! Joskus ihan aniharvoin tälläisiä on tullut kirppiksellä vastaan, mutta eilen tuli peräti kaksi. Tämä yksilö maksoi peräti kaksi euroa ja se on ehjä kokonaisuus, "marmorijalustalla". Mutta yksi oleellinen siitä puuttuu -nimittäin vesi. Kun se on täytetty vedellä niin ruusu näyttää melkein elävältä. Silloin lasipallo on kirkas, kun nyt tyhjänä siinä näkyy piintynyttä töhnää.



Tästä "ruusupallosta" tulee mieleen isoisoäiti ja hänen kotinsa. Hänellä oli kaikkia erikoisia juttuja (ainakin pikkulapsen näkökulmasta) kuten käkikello, vanha poljetteva ompelukone, gobeliini seinällä, narisevat lattiat ja Se Hevospatsas.



Nyt kun vielä uskaltaisin täyttää pallon vedellä ja laittaa valaisimen päälle ;)

Onko sinulle rosarium tuttu?
Valmistajan sivujen mukaan niitä on myyty viisi miljoona kappaletta asiakkaille ympäri maailman.


Aurinkoista alkavaa viikkoa!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Supermessut 2017

yhteistyö Tampereen Messut

Supermessut-nimitys ei ole ollenkaan yliampuva, kun saman (todella ison) katon alta löytyvät Puutarha, Kotimaan matkailu, Design- ja käsityötori, OutdoorErä ja Keräily -messut.



Menimme heti kello yhdeksän tienoilla messuille ja ensimmäiseksi suuntasimme Puutarhamessuille. Ihanaa, että kevään vihreyttä ja kukassaan olevia sipulikukkia pääsee ihastelemaan näin etuajassa. Isot puusaavi-istutukset näyttivät kivoilta.



Istutuksen tarkempi syynäys paljastaa, että nämä puusaavit ovat aika kokeiluystävällisiä näin DIY-ihmisen näkökulmasta. Tai siis joo, toinen meistä bongaa ideoita ja toinen sitten ehkä toteuttaa niitä (voitte vaan arvailla  kumpi on kumpi..). Ponttilaudan avulla puusaavi pysyy huomattavasti helpommin kasassa verraten sileään lautaan.



Jos vanhasta puutuolista on jäljellä vain selkänoja, niin tässä on oiva hyödyntämistapa.



Kotimaan Matkailu kiinnostaa aina. Onneksi tuli otettua esitteitäkin, sillä näiden söpöhöpöläisten jälkeen en pystynyt ajattelemaan muuta kuin karvaisia alpakoita. Ulkomuodon lisäksi niillä oli myös hassu ääni.



Ja esitteet kohteista joissa haluaisin käydä muun muassa.



OutdoorErä ja Keräilymessujen välimaastossa, ShowHau Roadshow-osastolla, esiintyi Sepän Sirkuskoirat. Esitys oli vauhdikas ja tosi taidokas. Kahden itsepäisen kissan omistajana ei voi kuin ihastella koirien tottelevaisuutta ja varsinkin palveluhalukkuutta.



Keräily-messujen puolella olisi ollut vaikka ja mitä. Kuten tämä tyylipuhdas sohvayksilö.


Supermessut ovat auki vielä huomenna sunnuntaina.


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hygge - hyvän elämän kirja

"Pakkohan" Hygge-kirjaan oli tutustua, kun sen suomennos ilmestyi. Vaikka The Times-lehden mukaan hygge on jo menneen talven lumia ja kotoinen Sisu onkin uusi(n) trendi.

Kirjan kirjoittaja tutkii onnellisuuutta ja asuu Tanskassa, joka kuuluu maailman onnellisimpien maiden joukkoon. Jos ihan tarkkoja ollaan, vuoden 2017 onnellisuusraportin mukaan kärkiviisikossa ovat 1. Norja, 2. Tanska, 3. Islanti 4. Sveitsi ja 5. Suomi. Ei huonosti mene siis meilläkään tilaston valossa. Tämän kärkiviisikon pohjalta voi varmasti päätellä, että pohjoismainen hyvinvointimalli on yksi osatekijä onnellisuudessa. Emme edes tajua sitä, kuinka mahtavaa on ilmainen koulutus tai melkein ilmainen terveydenhoito. Tähän jos johonkin sopii sanonta tulee kuin manulle illallinen.

Tanskalaiset (ainakin kirjan mukaan) viljelevät hygge-sanaa ihan arkipäivässään siellä täällä ja joka paikassa, sekä adjektiivina, että verbinä. Ja onhan meidänkin sisustus- ja naistenlehdissä puhuttu hyggestä mm. sisustuksesta jo useamman vuoden.

Mistä hygge sitten koostuu?
Hyggessä on kysymys enemmänkin tunnelmasta ja kokemuksesta, kuin konkreettisesta asiasta. On hyvä olla mukavassa seurassa ja turvallisessa paikassa.
Tanskalaisille on tärkeää sopiva, pehmeä valaistus. Jopa siinä määrin, että tanskan kielessä sana "ilonpilaaja" lyseslukker tarkoittaa kirjaimellisesti kynttilöiden sammuttajaa. Tanskassa on suht kallista syödä ulkona, joten illastetaan pienellä kaveriporukalla jonkun kotona. Tehdään yhdessä ruokaa. Herkutellaan ja nautitaan rennosta yhdessäolosta. On tuttua, turvallista ja mukavaa.
 
Me suomalaiset elellään ihan vastaavalla tavalla. Mutta ehkä tanskalaiset osaavat nauttia tietoisemmin siis hyggeilevät. Tai kenties ovat kiitollisempia elämän pikkuiloista. Mielestäni Suomessa vieläkin vähän piilotellaan tyytyväisyyttä, "ei tehrä numeroa".




Jos haluaa intensiivisesti nauttia hetkestä, tunnelmasta ja kynttilän valosta -kannattaa polttaa japanilaisia kynttilöitä. Pieni kynttilä palaa nopeasti ja kirkkaalla liekillä,  ei tarvitse pitkää keskittymistä ;)


Kirjassa on hyvin seikkaperäisesti kuvattu mikä kaikki voi olla hyggeä ja sitä myöden on lukijan on helppo etsiä niitä elämästään. On hyggemanifesti, hygge toivomuslista, kymmenen edullista hyggepuuhastelua jne.

Kirjan avulla voi avata silmiään sille mikä kaikki on hyggeä. Tai mitkä kaikki asiat voivat lisätä tyytyväisyyttä ja siten kohentaa elämää.




Pohjoismaat ovat  monien ulkomaalaisten mielestä ihan oma pohjoinen, kylmä ja pimeä ulottuvuutensa. Ja niistä jokaisella on jotain annettavaa -tottakai. Tanskalaisilla on hygge. Ruotsalaisilla on lagom eli kohtuullisuus. Ainakin käsitteenä kohtuullisuus on hyve. Täytyy tunnustaa, että tunnen huonosti ruotsalaisten kulttuuria, siis että miten se lagom heidän arjessaan näkyy. Norjalaisilla on hienoja kirjoneulekäsitöitä ja he harrastavat ulkoilua. Islantilaisilla on islanninhevoset ja hieno luonto. Ja meillä suomalaisilla on Sisu, ollaan pieni sisukas Suomi.

HYGGE - Hyvän elämän kirja.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Puisevaa

Tänä keväänä toteutui moni monivuotinen haaveeni. Nimittäin ilta-aurinkoa pahasti varjostanut koivuryhmä kaadettiin pois. Joo, jotkut unelmoivat etelän lomista ja allekirjoittanut esteettömästä ilta-auringosta. Vähän lupa-asioita se vaati, koska puut olivat kunnan maalla (ja taajama-alueella kait muutenkin pitäisi aina anoa lupa).

Puunkaato tehtiin ihan "omalla porukalla" eli naapuripariskunnan kanssa. Miehet kaatoivat puita ja naapurin rouva pääsi "ajamaan tukkirekkaa" eli vetämään pätkittyjä runkoja. Naapuripariskunta on jo vähän varttuneempi, ovat molemmin puolin 80-vuotta, mutta hirmuisen hyväkuntoisia ja pirteitä. Kunpa sitä itsekin olisi aikanaan yhtä pirtsakka.



Samalla vauhdilla kaadettiin myös yksi pihakoivu ja sen kanto on sanan varsinaisessa muodossa moniulotteinen.




Näillä klapuilla kelpaa lämmittää saunaa ♥




Vielä pakollinen sinivuokkojen aika on käsillä -kuva.




Sulo haluaa lähettää keväthuuma-terveiset. Tämä video on jo monta viikkoa vanha, koska pihalla näkyy vielä luntakin, klik videoon

Ps. Kiitos vielä edellisen postauksen kommenteista ♥

maanantai 27. helmikuuta 2017

20 vuotta sitten

Tänä vuonna tulee 20 vuotta kahdesta elämäntapahtumasta, jotka mullistivat elämäni lopullisesti. Ensimmäisenä tulee 20 vuotta siitä ikävämmästä, nimittäin äitini kuolemasta.

Tasan kaksikymmentä vuotta tuntuu pitkältä ajalta, mutta äidin kuolemaan ja sitä edeltäneeseen sairastumiseen liittyvät asiat muista tarkkaan, melkein kuin kaikki olisi tapahtunut eilen. Äidin sairastuessa/sairastaessa luulin (17 vuotiaan elämänkokemuksella) ettei mikään voisi olla kauheampaa. Onneksi en tiennyt mitä oli tulossa.

Olen kenties lapsellinen, mutta uskon/toivon, että äiti (ja muut edesmenneet rakkaat) seuraavat elämääni sieltä kaukaa tähtien takaa. Ja jos he eivät seuraa, niin erityisesti äidille haluan sanoa, että kyllä me kaikki ollaan jatkettu elämäämme, mutta ei koskaan unohdeta sua ♥



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Muisto viime kesältä

Tästä se taas alkaa, nimittäin seuraavan kesän odotus ja edellisen kesän muistelu. Tämä kesämuistoni on varsin hyödyllinen ja siitä on todennäköisesti iloa moneksi vuodeksi -ellen hukkaa sitä.

Viime kesänä kokeilin villalangan värjäystä mikrossa, mikä oli tosi helppoa ja hauskaa. Nyt oli korkea aika hyödyntää langat. Värjätty lankahan on valkoista, jossa on vaaleanpunaisia, turkooseja ja vähän violetteja raitoja. Tosi hempeää, mutta tykkään kovasti. Jotta homma ei menisi vallan hempeilyksi, niin "kaverilangaksi" valitsin tummanharmaan. Kuvio on selkeää raitaa ja ruutua. Tuttuun tapaan kutomiskäsialani on aikas tiukkaa ja lapanen pysyy itsekseen pystyssä.






Kohta on tammikuu historiaa ja ollaan taas lähempänä kevättä ja kesää :)