lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannusyönä Torronsuolla





Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi

Aaro Hellaakoski
 
 
 
Hyvää juhannuspäivän iltaa!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

DIY-projekti: Virkattu kesäkassi

Viime kesänä värjäsin 7 veljestä - ja Nalle-lankaa mikrossa. Ihastuin tähän hempeän karkkiväriseen kerään niin, että se pääsi Kotiblogit-lehteenkin. Juttua varten tein kuvaukset toukokuun alkupuolella ja siitä aika nopeasti tuli käyttöä langallekin.




Pitkin talvea yritin langoista jotain kutoa, mutta mitään erityisen kivaa en saanut aikaiseksi. Vihdoin toukokuussa sain inspiraation virkata kesäkassin. Tunnettu "tosiasiahan" on että laukkuja ja kasseja ei voi olla koskaan liikaa. Inspiraatiota hain Virkkuri-kirjoista ja Omakoppa-blogista.




Virkattu läpyskä ja vielä toistaiseksi ehjä muovinen virkkuukoukku.


Oli selvää, että pelkkä villalanka ei olisi tarpeeksi kestävä, vaikka kassi olisi aivan kevyesti lastattu (mikä onnistuu allekirjoittaneelta aniharvoin). Pöyhein lankakoppaa ja löysin paria eripaksuista kalastajalankaa. Yrityksen ja erehdyksen ja kolmen purkamisen jälkeen löysin mielestäni sopivan paksuisen, sekä toivottavasti tarpeeksi kestävän yhdistelmän.

Virkkaus ei ole minulle mitenkään omin käsityömenetelmä (kyllä, se isoäidinneliöviltti on vielä kokoamatta). Tällä kertaa en meinannut millään saada reunoja nousemaan, mutta lopulta kun tajusin tehdä kunnolliset, öö kavennukset, niin johan alkoi oikeaa mallia tulla.



Kesäkassi on sinällään hyvässä vauhdissa, mutta ainakin toisen mokoman saa virkata ennenkuin kassi alkaa olla oikeissa mitoissa. Äidin vanhasta, lähes pohjattomasta puikkopussista löytyi sopiva virkkuukoukku katkenneen tilalle.

Vielä on hyvin aikaa hunteerata (fundeerata), että miten tuon lukkokehyksen saa tukevasti kiinnitettyä kassi suulle. Pitäisikö loppuosassa virkata vielä vahvempaa ja tukevampaa, että kassista tulee varmasti kestävä. Entäpä minkäväriset ja varsinkin mistä löydän sopivat hihnat? Viimeisenä, muttei vähäisempänä mietityttää, että riittääkö lanka. Jos lanka ei riitä, niin sitä pitäisi värjätä lisää.
Kesäloma alkaa heinäkuun puolivälissä ja silloin kassin täytyisi olla valmis.


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kristiina ja kaikille aurinkoista viikkoa!

20 vuotta sitten, osa II

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta kahdesta elämäntapahtumasta, jotka mullistivat elämäni lopullisesti. Helmikuussa kirjoitin siitä surullisemmasta, äidin kuolemasta.

Juuri tänään tulee 20 (!) vuotta eräästä iloisesta elämäntapahtumasta. Oli juhannuksen aatonaatto ja ystäväni kanssa matkasimme Hankoon. Silversandin leirintäalueella oli silloin pienimuotoiset festarit ja siellä taisivat esiintyä mm. XL5 ja Egotrippi. En enää muista millä logiikalla etsimme sopivan telttapaikan, mutta aika nopeasti tutustuimme telttanaapureihimme, kolmeen nuoreen mieheen.



Yhteeen miehistä tutustuin perusteellisemmin; ensin hän oli juhannusheilani, sitten poikaystävä, kihlattu ja lopulta hänestä tuli aviomieheni eli Hra K.



Mikä lämmin läikähti rinnassain?
On tästä kulkenut rakkaimpain.
Hilja Haahti

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kotiblogit-lehdessä



Uusimmassa Kotiblogit-lehdessä on parin aukeaman juttu kirppisfanista ja sen kodista. Kuinka tasapainoillaan keräilyinnon ja selkeän sisustuksen välimaastossa.
Kissaherrat haluavat huomauttaa, että samaisessa Kotiblogit-lehdessä on pari tuttua ja (tietysti) komeaa kissaa, joita kattiloiksi täällä blogissa kutsutaan.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Viime aikojen puutarhapuuhia



Kerrankin olin oikeaan aikaan liikkeellä ja sain kerättyä kuusenkerkkiä kotikuusesta. En vielä tiedä mihin niitä käytän, yksi mielenkiintoinen vaihtoehto olisi Kerkkäjuustokakku.




Kuten tiedätte, tykkään minijutuista. Alkukesän huumaan kuuluu kukkakimppu pienistä kukista, kuten kieloista ja lemmikeistä. Rimpsureunaiset orvokit löysin Bauhausista.




Parisen viikkoa sitten syötiin ensimmäinen raparperipiirakka ja niitä riitti myös  pakastimeen. Kottarit melkein täyttyivät raparperin lehdistä.

Sateesta viis, on niin ihanaa kun on kesä ja valoisa aika ♥

torstai 8. kesäkuuta 2017

Maarianhaminan puistoissa

Maarianhaminan minilomalla erityisesti silmään pistivät lukuisat puistot. Ja tässä kohtaan luen puistoksi kaikki sellaiset paikat joista löytyy ryhmitellysti kasveja, penkki ja todella usein myös jokin muistomerkki. Kuinka monesta muusta n. 12000 asukkaan kaupungista löytyy vastaava määrä?!



Aivan hotellimme lähellä oli Tusenskönan (Nygatanilla), joka on kaikkien maarianhaminalaisten vihreä olohuone. Tusenskönan eroaa kaupungin muista puistoista siten että siellä vaalitaan vuosisadan vaihteen huvilapuutarhojen tyyliä ja sinne kerätään vanhoja kulttuurikasveja. Puutarhaa ylläpitää talkoolaisten avulla Ålands Natur & Miljö-järjestö.



Kukkapenkit oli kantattu rautalevyillä, jotka saavat rauhassa ruostua. Samanlaista oli myös torin vieressä olevassa puistossa. Hra K muisteli, että Allan Titchmarsh käytti vastaavaa ohjelmassaan, mutta galvanoituna jottei rauta pääse ruostumaan.



Ihana väripari; lähes neonväriset lehdet ja vanha, haalean värinen puulastu katemateriaalina.



Sillä aikaa kun allekirjoittanut shoppaili Emmauksella, niin Hra K kuvasi vähän modernimpaa puistomaisemaa Ahvenanmaan itsehallintotalon puistossa (Strandgatan 25).










Hieno mosaiikkikuvioitu suihkulähde löytyi Emmauksen toiselta laidalta, ihan torin vierestä.






Tämä "oikea" puisto eli Stadshusbacken taasen löytyy Maarianhaminan kaupungintalon alapuolelta.



 Keisarinna Maria Alexandrovnan patsas, Maarianhamina on nimetty hänen mukaansa.



Till minne av de ålänningar som funnit sin grav i haven

Merenkulkumuseon vieressä oleva Mannen vid ratten -patsas on pystytetty kaikkien mereen hukkuneiden ahvenanmaalaisten muistoksi. Se on Maarianhaminan ensimmäinen muistomerkki. Patsaalla on mielenkiintoinen historia; alunperin se oli tarkoitus pystyttää Raumalle, mutta yleisen kritiikin takia se jouduttiin poistamaan. 



Vår väg är havet-patsas 

Huh, toivottavasti selvisitte kuvasulkeisista tänne asti. Maarianhamina on juuri sopivan kokoinen kaupunki päivän parin reissulle, jolloin voi perehtyä nähtävyyksiin. Sijainti ja meren läheisyys on vaikuttanut ja vaikuttaa ahvenanmaalaisten elämään väkisinkin suuresti. Ja näin sisämaassa asuvalle "kaikki" mereen liittyvä on erikoisen mielenkiintoista.

Tämä postaus oli allekirjoittaneelle hieman haasteellisempi, koska tiedot eri kohteista löytyivät pääasiallisesti ruotsiksi. Eli förlåt, jos löytyy käännösvirheitä.


Ps. Tätä postausta tehdessä löytyi ihan ohimennen huippumielenkiintoinen (netti)kauppa, joka on keskittynyt vuosisadanvaihteen sisustyyliin Sekelskifte. Sivuilla kerrotaan myös sisustuksen tyylihistoriasta.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Maarianhaminan kirppislöydöt

Joskus riittää parikin kirppistä ja pieni matkalaukku pullistuu uhkaavasti, kun sen lastaa täyteen. Ensimmäinen kohteemme oli Loppis & Sånt (Ålandsvägen 16). Heidän facebook-sivuilla oli kuvia kirpparin tarjonnasta ja bongasin yhdestä kuvasta Fazerin Kukkopurkin. Eli menimme hotellilta reippain askelin kirpputorille..



 -Ja siellä se oli edelleen odottamassa ostajaansa. Kunto ikäisekseen hyvä, kannesta ei niin väliä ja sokerina pohjalla oli alennushinta. Vuosia luulin, että (kohtuuhintaiset) Kukkopurkit karttavat kokoelmaani, mutta jouluna tilanne muuttui, kun sain ihka ensimmäisen joululahjaksi siskoltani.



Toinenkin kirppislöytöni Loppis & Såntilta oli peltipurkki. Vanha korurasia(?), jossa on peili sisäpuolella ja rasian saa lukittua.





Kaikkitietävän googlen mukaan samantyylisiä lukollisia peltirasioita on valmistettu ranskassa. Siihen sopisi purkin pohjalla oleva lappunen (paitsi että lehtileike käsittelee belgialaisia). Muruset muuten ovat punaseetrin palasia, sen pitäisi pitää mahdolliset ötökät loitolla.



Itäimäinen kuvitus on kiehtova ja eksoottinen. En osaa sanoa viittaavatko ne enemmän Japaniin vai Kiinaan tai sitten valmistaja on yhdistellyt kaikkea mahdollista.

Seuraava etappimme oli Maarianhaminan keskustan Emmaus (Strandgatan 20), joka oli aika vaatepitoinen. Vielä tässä vaiheessa en ostanut sieltä mitään. Ahvenanmaalla on kolme Emmausta, mutta me käytiin ainoastaa tässä.




Lauantaina oli pakko mennä uudestaan Emmauksen myymälään. Tämä Kaunottaren vähän korjausta vaativa mekko oli 5 €. Rikoin myös yhtä periaatettani, sillä ostin toivorikkaasti vähän kittanan kokoisen mekon. En ole vielä päättänyt, että hyödynnänkö saumavarat ja vähän suurennan mekkoa vai yritänkö hieman kutistua, heh.



Valioasun mekko oli juuri saapuneiden rekissä ja nappasin sen heti mukaani. Kangas on vyöröltä hieman hiutunut ja tämä tapaus on allekirjoittaneelle taas hieman reilu. Ajattelin ronskisti muokata mekosta puolihameen.



Tiina Teinituotteen villainen minihame on oikein groovy ja lähes täydellisen sopiva, huoh.

Maarianhaminan muista shoppailumahdollisuuksista erityismaininnan ansaitsee keskustan ostoskeskuksessa sijainnut keittiötavarakauppa Fyndet kök & trivsel, jossa oli aivan megalomaanin valikoima. Sieltä ostin tuliaisiksi mm. macrame-leivoksen näköisen munakellon.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Miniloma Ahvenanmaalla

Kesälomalainen tässä hei! Torstaina alkoi kesän ensimmäinen kesäloma, piitkä viikonloppu. Sanotaan, että maiseman vaihdos parhaiten auttaa lomatunnelmaan, joten mekin vaihdettiin pariksi päivää maisemaa. Ahvenanmaalla emme ole käyneet terminaalia pidemmällä, joten valitsimme sen kohteeksi. Se oli suorastaan äkkilähtö, koska varasin loman alle viikko ennen lähtöä.
Yleensä teen hyvin "kotiläksyt" tulevasta lomakohteesta, mutta tällä kertaa en paljoa ehtinyt suunnitella. Toki kirppistarjontaan ja sitä myöten karttaan tutustuin etukäteen. Ja kirppikseltä teinkin varsin mukavia löytöjä. Toiveissa oli merimaisemia, historiallisia nähtävyyksiä, auringonpaistetta, kirppislöytöjä, päämäärätöntä ynnä kiireetöntä tutustumista Maarianhaminaan ja ehkä pieniä tuliaisia. Toiveet täyttyivät todellakin.




Sjökvarteret eli Merikortteli on aivan keskustan tuntumassa, Itäsatamassa.  Kuin olisi siirtynyt toiseen aikakauteen: kylään merenrannalla, jossa oli mm. purjelaivoja, venevajoja, veneenveistämö ja Merenkulkukappeli.







Aivan Merenkulkumuseon vieressä on muistomerkki hukkuneille ahvenanmaalaisille merimiehille.



Täällä III-vyöhykkeellä voi vain haikeasti ihailla Magnolioista, mutta Maarianhaminan keskustan kävelykadun varrella sellainen oli täydessä kukassa. Muutenkin kaupungissa oli panostettu puistoihin ja siitä tulee vielä oma postauksensa.

Tässä oli makupaloja Maarianhaminan minilomasta, palaan siihen vielä perusteellisemmin.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Robert poseeraa

Piitkästä aikaa kissaherrat saavat palstatilaa blogissa. Kissaherra kerrallaan, ettei kenenkään kone jumiudu komeuden määrästä (ainakin tätä mieltä ovat Robert ja Sulo itse). Vanhemman ja joskus viisaammaan oikeudella Robert saa aloittaa.



  Robert pohdiskelee rennon raukeasti.


Kerrankin kattiloita kuvattiin oikein jalustan kanssa. Tosin kohta voidaan todeta, ettei se ole ehkä toimivin ratkaisu -ainakaan allekirjoittaneen jalustan käyttötaidoilla.




No kuvaa nyssitte -ilme (tästä seuraava olikin vähän kärttyisämpi lopeta jo -ilme).




Kissa meni jo -kuva. Säädyllisyyden nimissä lisäsin kuvaan tähden.

Nyt on ollut niin ihania ilmoja, että kissoja on "tuuletettu" parikin kertaa päivässä ja toivottavasti tälläiset kelit jatkuvat. Sunnuntaina kattiloiden henkilökunta ravasi alvariinsa ovesta ulos ja takaisin sisälle, kun oli niin nätti keli puuhastella ulkona. Kattilat kyllä melkein hermostuivat moisesta saranoiden kuluttamisesta. Onhan se nyt mahdotonta, kun ei saa nukuttua päiväunia kuin puolen tunnin pätkissä, tuumasivat kissat.

tiistai 9. toukokuuta 2017

DIY: Tree trunk table

Kun vanha koivu oli kaadettu pihaltamme, tiesin että tilaisuuteni oli tullut. Tilaisuus toteuttaa eräs diy-haave, josta olin etsinyt ideakuvia instagramista. Tarvittiin pala kantoa, sirot hiuspinni-jalat ja postimies. Hra K vähän hioi puun pintaa ja ruuvasi jalat paikalleen.

* Rumpujen pärinää ja allekirjoittaneen ihastunut kiljaisu *


Ja tadaa, tuloksena on pöytä! Nyt pala vanhaa pihakoivua jatkaa elämäänsä sohvapöytänä ♥.  Tämä on ensimmäinen kokeiluversio, sillä on vähän arvoitus miten puu alkaa elää sisällä. Halkeaako se? No onko siitä haittaa? Sitten ainakin on haittaa jos kaffekuppi ja baakelssi ei pysy pöydällä.

Mikä olisi hyvä suomenkielinen nimi Tree Trunk Slice -pöydälle? Kantopöytä?

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vanhan koulun tyhjennyshuutokaupassa

Viime lauantaipäivä meni huutokaupassa. Olimme siellä lähes 7 tuntia! Ja palasimme vielä takaisin, peräkärryn kanssa.



Huutokaupassa oli vaikuttava määrä vanhoja opetustauluja, n. 500 kpl. Ne olivat myös varsin hyväkuntoisia. Tällä kertaa allekirjoittanut ei niitä hinkunut, mutta onhan se ihan viihdyttävää seurata muiden huutamista. Kuten arvata saattaa Masalinin mustapohjaiset taulut nousivat hintoihinsa, joskin parin vuoden takaisiin koulun tyhjennyshuutokauppohin verrattuna hinnat olivat maltillisempia.

Opetustaulujen lisäksi myynnissä oli vanhoja koulukirjoja, karttoja, paljon erilaisia soittimia kanteleesta sähkörumpuihin, huonekaluja ja kaikkea mahdollista.



Huutokaupasta löytyi käsityökirjoja. Kirjastokattila siinä inventoi löytöjä. 


Se "juttu" mikä oli ostoslistassani kaikken tärkeimpänä tuli myyntiin jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Ja voitin sen huudon! Edellisten huutokauppojen perusteella olin aivan varma, että hinta hyppää ulottumattomiin. Yleensä meillä suositaan siroja huonekaluja, mutta tämä uusi tulokas on iso ja sen kantamisessa oli karmee urakka.



Osakeyhtiö Koulukaluston kirjakaappi on ikäisekseen hyväkuntoinen, toki käytön jälkiä löytyy ja varmasti tuli lisää kotimatkalla. Kaappi on kokonaan puuta, vankka ja aika suuri. Leveys on reilut 120 cm ja se istuu kuin hanska tuohon kohtaan.  Kävi hyvä tuuri, sillä en ollenkaan huomannut mitata sitä ennen huutokauppaa ;D  Olen yrittänyt uutterasti Konmarittaa kirjoja, mutta mitäs sitten tehdään jos hyllytilaa tulee yht´äkkiä lisää 240 cm!?

Myös Hra K teki mielenkiintoisia löytöjä, nimittäin laatikollisen kaasunaamareita, kaasuntiedustelulaukun ja säteilymittarin. Huutokaupassa oli tarjolla koko joukko erilaisia "hätätilannevarusteita."

Uusi kirjakaappi on erinomainen syy siivota ja rymsteerata koko työhuone eli kotikonttori uuteen uskoon :)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Onnenpäivä kirppiksellä XV: Le Rosarium

Yleensä en harrasta lohtushoppailua, mutta eilen tein poikkeuksen. Kun viikon aikana on mennyt peräti kaksi hyväkuntoista vintagesohvaa ihan nenää viistäen -niin silloin kaipaa itselleen jotain lohdutusta (ja käytännöllistä). Kirppislöydöistä "käytännöllistä ja fiksua"-osastoa edusti käyttämätön kissanluukku. Ollaan jo vuosia haaveiltu kissojen ulkotarhasta ja nyt siihen on ainakin luukku ostettuna. Kattilat näyttävät luukkulöydölle karvaista peukkua.

Mutta sitten se varsinainen "löytö". Jotain vanhaa, jotain kitschiä.



Oh, kirppislöytö on suoraan Ranskan Rivieralta!



Sehän on Rosarium! Joskus ihan aniharvoin tälläisiä on tullut kirppiksellä vastaan, mutta eilen tuli peräti kaksi. Tämä yksilö maksoi peräti kaksi euroa ja se on ehjä kokonaisuus, "marmorijalustalla". Mutta yksi oleellinen siitä puuttuu -nimittäin vesi. Kun se on täytetty vedellä niin ruusu näyttää melkein elävältä. Silloin lasipallo on kirkas, kun nyt tyhjänä siinä näkyy piintynyttä töhnää.



Tästä "ruusupallosta" tulee mieleen isoisoäiti ja hänen kotinsa. Hänellä oli kaikkia erikoisia juttuja (ainakin pikkulapsen näkökulmasta) kuten käkikello, vanha poljetteva ompelukone, gobeliini seinällä, narisevat lattiat ja Se Hevospatsas.



Nyt kun vielä uskaltaisin täyttää pallon vedellä ja laittaa valaisimen päälle ;)

Onko sinulle rosarium tuttu?
Valmistajan sivujen mukaan niitä on myyty viisi miljoona kappaletta asiakkaille ympäri maailman.


Aurinkoista alkavaa viikkoa!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Supermessut 2017

yhteistyö Tampereen Messut

Supermessut-nimitys ei ole ollenkaan yliampuva, kun saman (todella ison) katon alta löytyvät Puutarha, Kotimaan matkailu, Design- ja käsityötori, OutdoorErä ja Keräily -messut.



Menimme heti kello yhdeksän tienoilla messuille ja ensimmäiseksi suuntasimme Puutarhamessuille. Ihanaa, että kevään vihreyttä ja kukassaan olevia sipulikukkia pääsee ihastelemaan näin etuajassa. Isot puusaavi-istutukset näyttivät kivoilta.



Istutuksen tarkempi syynäys paljastaa, että nämä puusaavit ovat aika kokeiluystävällisiä näin DIY-ihmisen näkökulmasta. Tai siis joo, toinen meistä bongaa ideoita ja toinen sitten ehkä toteuttaa niitä (voitte vaan arvailla  kumpi on kumpi..). Ponttilaudan avulla puusaavi pysyy huomattavasti helpommin kasassa verraten sileään lautaan.



Jos vanhasta puutuolista on jäljellä vain selkänoja, niin tässä on oiva hyödyntämistapa.



Kotimaan Matkailu kiinnostaa aina. Onneksi tuli otettua esitteitäkin, sillä näiden söpöhöpöläisten jälkeen en pystynyt ajattelemaan muuta kuin karvaisia alpakoita. Ulkomuodon lisäksi niillä oli myös hassu ääni.



Ja esitteet kohteista joissa haluaisin käydä muun muassa.



OutdoorErä ja Keräilymessujen välimaastossa, ShowHau Roadshow-osastolla, esiintyi Sepän Sirkuskoirat. Esitys oli vauhdikas ja tosi taidokas. Kahden itsepäisen kissan omistajana ei voi kuin ihastella koirien tottelevaisuutta ja varsinkin palveluhalukkuutta.



Keräily-messujen puolella olisi ollut vaikka ja mitä. Kuten tämä tyylipuhdas sohvayksilö.


Supermessut ovat auki vielä huomenna sunnuntaina.