torstai 28. marraskuuta 2013

Heikkona kiiltävään, edelleen

Viikonloppuna kuvasin sisustuksen yksityiskohtia akselilla olohuone - ruokailuhuone. Mitään uusia huonekaluja tai sisustusesineitä ei ole tupsahtanut, mutta äkillinen valoisuus tekee vanhoistakin mielenkiintoisia.



Hei katsokaa! Valoa ja oh, mikä ihana varjokuva!



Ennen vanhaan -eli tässä tapauksessa 60-luvulla, termostaattikin oli metallia ja muotoilu viimeisteltyä vrt. nykyajan muovisiin termostaatteihin.





Varjostin kiinnitetään metallisella nupilla. Ja sorry, pölyä näkyvissä.



Kattovalaisimen metallinen alaosa on vähän samanlaisesti kuvioitu kuin em. nuppi.



Ilmapuntarin viisarit ovat iiihan väärin päin, ainakin toiveesiini nähden..

Huomenna on taas perjantai, jee!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Suussasulavia joulumakeisia

Blogin vakiolukijat tietävät, että meillä herkutellaan aika usein. Nyt tämä on selvästi noteerattu muuallakin, sillä Dansukker haastoi minut kisaamaan Suomen taidokkaimman herkkubloggaajan tittelistä. Sanoin kyllä haasteelle, kunhan ensin tarkistin, että kisassa saa käyttää valmiita reseptejä. Vielä saman viikon aikana sain Dansukkerilta paketillisen testattavaa.



Kisan ensimmäisessä osassa haasteena oli leipoa joulumakeisia Dansukker Glukoosisiirapista ja niin tämä sunnuntaileipuri tarttui tuumasta toimeen. Ensin leivoin appelsiinitryffeleitä eli sovelsin vähän Konjakkitryffeleiden ohjetta.



Koska rrrakastan pehmeitä fudgeja, niin yritin leipoa myös niitä, mutta tiukasti ohjetta ja lämpötiloja noudattaenkin tulos oli kaikkea muuta kuin pehmoinen.
Pari päivää keräsin kiukkua voimia uuteen koitokseen. Tällä kertaa resepti löytyi austaralialaiselta Taste-sivustolta; Salted Caramel Fudge-resepti onnistui yli odotusten -herkullista, pehmeää ja makeaa. Tämänkin reseptin toteutin hieman soveltaen; ruskeana sokerina käytin ruokokidesokeria ja golden syrupin sijasta tummaa siirappia. Fudgen päälle ripoteltiin merisuolahippuja, joka oli piste iin päälle, mums. Ohje oli aussityyliin suurpiirteisempi ja tämäkin sunnuntaileipuri onnistui.

Suolahippuiset fudget 
(vapaasti suomennettuna)

395 g (purkki)makeutettua kondensoitua maitoa
1 *kuppi ruokokidesokeria
2 rkl Dansukker glukoosisiirappia
¼* kuppi tummaa siirappia
125 g voita paloiteltuna
180 g valkosuklaata hienoksi paloiteltuna
1 tl merisuolahippuja
*kuppi on n. 2,4 dl.

*Vuoraa  4 cm syvä, 20 cm x 20 cm vuoka leivinpaperilla, joka tulee n. 2 cm reunojen ylitse.
*Lisää kattilaan kondensoitu maito, sokeri, glukoosisiirappi, tumma siirappi ja voi. Säädä levy matalalle lämmölle ja kuumenna (mutta älä keitä)  n. 10 minuuttia tai kunnes seos on kiiltävää ja sokeri sulanut.
*Säädä levy keskilämmölle. Keitä sekoittaen 6-8 minuuttia tai kunnes seos sakenee ja alkaa irtoamaan reunoista. Ota kattila pois hellalta ja lisää valkosuklaa. Sekoita, kunnes suklaa sulaa seokseen.
*Lusikoi seos leivipaperilla vuorattuun vuokaan ja ripottele päälle suolakiteitä. Anna jäähtyä n. ½ tuntia ja siirrä vuoka jääkaappiin pariksi tunniksi. Paloittele fudget neliöiksi ja herkuttele.
 




Tänään tarjoilin työkavereille maistiaisia ja he tuntuivat tykkäävän sekä appelsiinitryffeleistä, että fudgeista; kummallakin oli oma kannattajakuntansa. Huh, ensimmäinen osa kilpailusta suoritettu.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lampun paikka

Tiedättehän sen ihanan tunteen, kun on nukkunut kerrankin tarpeeksi paljon? Aamulla nousin oikein hyvin levänneenä ja ulkonakin oli valoisaa. Kello oli silloin n. 9.00 ja takana oli 11 tuntia lepoa ja rauhaa.



Viikko sitten ostamani kattovalaisin sopii oikein passelisti ruokailuhuoneeseen. Sieltä vanha valaisin siirtynee keittiöön ja kettiön "pyykkinaruvalaisin" siirtyy paikkaan X  -näin olemme lampun paikat neuvotelleet.



Vanhassa talossa, joka ikisessä huoneessa kattovalaisimen "pistoke" on aivan tasan keskellä huonetta. Siinähän sitten yrität sovittaa ruokapöytää juur oikeaan paikkaan.



Kunnon yöunet ja reipas auringopaiste saivat ihmeitä aikaan: allekirjoittanut lyhensi verhoja, vaihtoi verhoja ja kukkasipulit pääsivät vihdoinkin maahan (parempi myöhään kuin ei milloinkaan?). Valoisuus myös mahdollisti valokuvaamisen piitkästä aikaa -tulossa on ainakin yksi postaus sisustuksen yksityiskohdista (taas kerran).



Sohvapöydällä odottaa tuhti lukupaketti, en voinut vastustaa kauppareissulla :)

Leppoisaa lauantai-iltaa!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Sunnuntaiaamuisin

Viikon parhaita päiviä ovat kiireettömät ja mielellään aurinkoiset sunnuntaiaamut.



Silloin katsellaan kaikessa rauhassa ulos ja havannoidaan miltä puutarha näyttää valoisaan aikaan. Kattilat voivat katsella sitä päivät pääksytysten, mutta henkilökunta viettä valoisan ajan työn parissa. Jos oikein rohkaistutaan, niin mennään "ihan pihalle"ulkoilemaan.



Sulo(kin) tulee ihan viereen istumaan ja kuten kuvasta voi päätellä, jotain jännää on tapahtumassa. Sunnuntaiaamuisin henkilökunta syö kaksi aamupalaa ja lokoilee sohvalla pyjamahousuissa katsellen telkkaria -ja se ei ole Sulosta jännää :)



Aamuun tulee uutta säpinää, kun muuan minikissa saa hepulikohtauksen. Eiks olekin hurjannäköinen kissapeto?

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Onnenpäivä kirppiksellä vol IV

Uhrasimme kauniin, aurinkoisen vapaapäivän ja menimme Tampereelle ostoksille. Mikälie mielenhäiriö iski, mutta se kuitenkin kannatti, sillä tein kirpputorilta löytöjä ja sain monta asiaa hoidettua.


Mikäs hökötys tämä on?

Olen jo pit-kään etsiskellyt sopivaa valaisinta ruokailuhuoneeseen ja ta-daa, nyt se on löytynyt! Valaisin on suurehko, halkaisija 50 cm. Hinta oli myös erittäin hymyilyttävä 5 euroa. Se on jo paikallaan ruokailuhuoneen katossa, mutta lamppu on surkean himmeä -toivottavasti huomenna löytyy sopiva.



Mies bongasi tämän maljan ja pyysi sitä joululahjaksi (älkää kysykö miksi). Malja on Kumelan valmistama ja suunnittelija lienee Eino Vänni. Alaosan metallijutussa muuten on 24 karaatin kultaus. Oikeastaan tuo ruskea lasikimpale ei ole hassumman näköinen :)



Ja sokerina pohjalla! Kamerakokoelmani sai uuden, edustavan jäsenen: Polaroid Swinger 20. Laukku on oikein siisti ja ehjä, kuten myös kamera.



Alkuperäisessä kameramainoksessa esiintyi yksi suosikkinäyttelijäni Ali MacGraw, joka on näytellyt mm. iki-ihanassa Love Story-elokuvassa.

Tänään aurinko soi meille loistettaan ja onneksi Eino-myrsky ei tehnyt tuhojaan. Kissatkin kävivät vähän ulkona tuulettumassa, Fingerpori-sarjakuvassa se menisi näin klik!

Miten teillä viikonloppu on mennyt ja mitäs pidätte kirpparilöydöistä? 

torstai 14. marraskuuta 2013

Ihana alelöytö x 2

Shoppailurintamalla on ollut pitkään hiljaista -kunnes alesta löytyi puoleen hintaan jotain pimeyden torjuntaan ja sisustukseen sopivaa.



Hobby hall:n alesta löytyi Iittalan Allas kyntteliköt. Painavaa, kestävää valurautaa. Toiseen mahtuu kuusi kynttilää ja toiseen neljä.



Kesällä kirppikseltä kotiutettu kuparinen kynttilänsammutin (KKKKK) on päässyt tositoimiin. Ja sammuvista, savuavista kynttilöistä oli tietysti ihan_pakko ottaa kuva.

Valokuvaaminen on muuten muuttunut hieman haastavaksi, kun on niin juupelin pimeää. Täytyy kaivaa salama esiin ja muutenkin kehitellä jonkinlaista kotistudiota, ensin mainittua käytän vain hätätilanteissa. Toisaalta kynttilänvalossa on mukava iltaisin tunnelmoida tai syödä aamulla aamupalaa. Me ollaan nyt kynttilöillä "valaistuneita" :D

 Ps. Blogi on nyt myös Pinterestissä klik. Keräilen sinne hiljalleen inspiroivia kuvia.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivän tunnelmia

Viime vuonna isä ja sisarukset puolisoineen olivat meillä ensimmäistä kertaa -siis isänpäivänä. Tänä vuonna jatkettiin samaa, toivottavasti uutta perinnettä.
Ensin siskon ja veljen kanssa päätettiin, mitä isänpäivänä tehdään (isältä ei kysytty ;)) ja seuraavaksi alkoikin sopivien herkkujen pohtiminen. Mistä ruuasta meidän isä tykkää?


,

Tänä vuonna herkuteltiin erilaisilla makkaroilla; bratwursti, peuranmakkara, hirvisalami jne. Lisänä raikkaita salaatteja, aamulla savustettua lohta jne.






Jälkiruuaksi oli kaffen kanssa ihan mielettömän hyvää amarula-kakkua, jonka pohjana oli domino-keksejä ja täytteessä mm. mascarponejuustoa. Siskoni oli tehnyt aivan täydellisen kakun ja pönttö pikkusisko eli allekirjoittanut unohti kuvata sen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Ps. Joku erehtyi toivomaan enemmän kattiloiden laatimia juttuja, joten perustimme sarjan: Ja sama kissaksi. Siinä Robert/Sulo perehtyvät ajankohtaisiin asioihin kissojen näkökulmasta.

Ja sama kissaksi. Kissakaverit! Se alkoi nyt -meinaan ihmisten joulutouhotus. Tänään oli kenraaliharjoitus salanimellä isänpäivä. Kuten tiedätte edessä on paljon siivousta ja imurointia, sekä herkullisia (kissoilta kiellettyjä) tuoksuja jonka jälkeen tulee Joulu. -Mutta heti uudenvuoden jälkeen ihmiset rauhottuvat ja palaavat ruotuun. T: Robert

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

11 mielenkiintoista(?) asiaa

Kattimanian Devi ja Kajsa kertoivat 11 mielenkiintoista asiaa Mamistaan ja haastoivat muutkin kissat kertomaan henkilökunnastaan.
Nytpä siirryn pois mukavuusalueelta ja annan kirjoitusvuoron kattiloille. He lupaavat paljastaa 11 mielenkiintoista asiaa minusta ja kenties myös Miehestä.

Sulo: Ekaksi paljastetaan miks Anna tykkää niin kovasti kissoista. Robert: Juu. Annan lapsuudenkodin valokuva-albumista löytyy kuva, jossa hän puolivuotiaana vauvan palleroisena makoilee lattialla –sehän nyt ei niin kummallista ole. Mutta arvatkaas mikä on Annan pään takana, puolikaaren muotoisesti? Sulo: No tietty kissa! Semmonen topakka tyttökissa. Se oli Kisuli nimeltään ja laittoi järjestykseen toiset kissat, koirat ja ihmiset. Se oli hurja se!

Sulo: Henkilökunnan miesjäsenen kotonakin on ollut katteja. Yksi kissa raahasi metsästä (peruuttamalla)metson. Se oli tosi kova kissa! Robert: Meidän ihmisistä kumpikin tykkää myös muista eläimistä.




Sulo: Henkilökunta ja mä ollaan kotoisin Satakunnasta ja Robert Pirkanmaalta. Nii, Robert on hidas poika Hämeestä! Robert: Sulo onkin hullu kissa Huittisista! Sulo:….hidas poika Hämeestä! Robert:…hullu kissa Huittisista. Anna: POJAT! Eikö teidän kirjoittamisesta tule mitään? Näppäimistö on kohta ihan jumissa, kun te tappelette. Sulo ja Robert: okei me rauhoitutaan.

Sulo: Kerrotaanko se harmillinen juttu mitä Annalle sattui yks päivä? Kun se peltipoliisi vilkautti sille keltaista valoa? Robert: Sulo, senkin tohelo sä kerroit  jo! Anna pohti niin tiiviisti tätä meidän plogikirjoitusta, että vahingossa ajoi hieman ylinopeutta. Yleensä se noudattaa aika tarkkaan liikennesääntöjä, mutta jos nyt tulee sakko, niin se on ensimmäinen kerta ja ajokortti on ollut jo 16-vuotta.

Robert: Anna on töissä sellaisessa isossa talossa, jossa on paljon sairaita ihmisiä. Henkiökunnan toinen jäsen eli Mies opiskelee, siitä tulee joku ..nööri. 

Sulo: Anna on lukutoukka (mut se ei siis syö kirjoja, enkä mä saa pureskella niistä kulmiakaan). Sillä on hirveet määrät kirjoja lainassa jostain lainastosta ja kirjahylly on täynnä omia kirjoja. Erityisesti se pitää elämänkerroista ja historiasta. Robert: Juu. Meidän henkilökunnasta kumpikin  lukee kirjoja.

Sulo: Ja ne tykkää myös sarjakuvista, niinku Fingerporista. Anna tykkää myös Mummo-sarjakuvista.

Robert:  Mamma eikun Anna harrastaa valokuvausta, käsitöitä, sisustamista ja puutarhurointia. Sulo: Se kuvaa mua eiku meitä aika usein, koska me ollaan niin komeita. Sitä mä en ymmärrä, että miksen mä saa auttaa lapasten kutomisessa tai sisustaa?




Sulo: Meidän henkiökunta on kaikkiruokainen, paitsi Mies sanoo Annaa Nirsopetteriksi. en kyllä tiedä mitä se tarkoittaa. Robert: Mies laittaa ruokaa tosi usein ja aika hyvää, koska tuo ronkelikin suostuu syömään.

Robert: Ja henkilökunta herkuttelee aika usein ja MUA sanotaan punkeroksi. Sulosta tulee varmaankin isompi kuin minä eli suurpunkero. Sulo: Annakin tykkää ihmisten raksuista ja Mies tykkää baakelssista.
 
Sulo: Mitäs vielä kerrottais? Robert: Anna tuntuu kovasti tykkäävän tämän plogin pitämisestä. Sulo: Joo ja kommentteja me luetaan kaikki.

 


Mukavaa viikkoa kaikille, erityisesti kissoille + muille eläimille!
Kirjoitti tassut joita ohjasi Sulo ja Robert