tiistai 20. syyskuuta 2016

Ylimääräinen uutislähetys: katit saavuttamassa sovun?!

Etelä-Pirkanmaalaisessa kissataloudessa on vietetty jännittävä ja tunteikas viikko. Ensin jännitettiin toisen kissan hammaslääkäriä, sitten samaisen kissan toimenpiteestä toipumista. Lopulta koko shown varasti talouden toinen, luonteeltaan "hieman" herkkä kissa. Tämän myötä huushollin kaikki muutkin asujat saivat kiristellä hermojaan.

Seuraavaksi osapuolien lyhyet haastattelut.

Robert (hammaslääkärissä kävijä): Se viime keskiviikko alkoi ihan kummallisesti, kun aamupalaa tarjottiin ihan hirveen aikaisin -vähän sitä ihmettelin. Myöhemmin, kun nälkä oli kurninut jo monta tuntia, niin esille otettiin se kauhea punainen kuljetuslaatikko. En millään halunnut mennä sinne, vaikka koppa kuinka oli tuoksutettu feliwaylla ja tutulla pyyhkeellä. No kuljetuslaatikkoon jouduin ja ajeltiin autolla tosi_pitkään, ainakin 10 kertaa tavallista pidempi matka. Protestoin matkaa äänekkäästi maukuen ja laatikkoa raapien, lisäsin siihen myös kaikki saatavilla olevat (kaksi) tuoksutehosteet. Tuoksut vaan pahentuivat, kuin menimme sisälle rakennukseen. Jostain syystä sekä minä, että koppa jouduttiin pesuun..
Loppupäivä onkin  vähintäänkin hämärän ja välillä täydellisen pimeyden peitossa. Lopulta heräsin kotisohvalta ja tassussani ärsyttävä vihreä nauha, jossa oli onnenapiloiden kuvia. En tuntenut itseäni erityisen onnelliseksi pariin seuraavaan päivään.

Sulo (se joka varasti shown): No juu, niinku Robert kertoi, aamiainen tuli ihan mahdottomaan aikaan, mutta sain ruokaa myöhemmin (mutta ei kerrota tolle). Sitten yht´äkkiä Robotti tungettiin koppaan ja jäin ihan yksin. Kaikki talonvahdin hommat kaatui karvaiseen niskaani. Monta tuntia myöhemmin Hra K tuli kotiin ja laittoi olohuoneen liukuovet kiinni. Sen mukana oli se punainen koppa ja se haisi tosi oudolle. Sitten tuli mammakin kotiin ja sekin vaan livahti sinne olohuoneeseen. Vaikka kyllä mullekin tietysti annettiin huomiota (ja ruokaa) ei siinä mitään. Taas joudun odottamaan ja sitten pääsin sinne olohuoneeseen. Robert oli ihan outo! Se haisi tosi pahalle ja käyttäyty myös hassusti. Peljästyin vähäsen ja sihisin ja murisin ja pörhistyin. Ja kuulkaa se Robert haisi oudolle monta päivää ja mun piti monta, monta kertaa murista ynnä pörhistyä. Kerran jopa hyökkäsin. Mutta nyt tuntuu että se ehkä sittenkin on vanha kaverini Robert.

Henkilökunta (silitys/ruokinta/erotuomari/ulkoilutus jne palvelut): Olihan aika raskas viikko, kun yht´äkkiä meillä tuntui olevan kaksi toisilleen (tai ainakin toiselle) vierasta kissaa. Ensin suihkuteltiin feliwayta, sitten ostettiin lauhdutin ja sitten uitiin feliwayssa. Arvattiin, että Sulo sairastavasta Robertista hermostuu, mutta että tässä mittakaavassa. Onneksi asutaan omakotitalossa ja saatiin kissat erotettua ovilla. Tilanne vaikutti aika huolestuttavalta; välillä Anna tihrusti itkua ja Hra K kiroili vaimeasti. Lopulta tilanne alkoi laueta. Sulo aloitti vielä Zylkene-kuurin ja nyt jännityksellä odotetaan, että onko sopu säilyvää. Ensi viikolla on Robertilla uudestaan hampulääkäri ja sitä ja varsinkin jälkiseuraamuksia odotetaan vähän kauhulla.





Päivän paras uutinen allekirjoittaneelle (joka oli töissä)  saapui klo 9.13. Selvästi sopua havaittavissa ja toivottavasti se myös säilyy. On niin ihanaa, kun on kattiloilla rauha maassa, eikä niitä tarvitse jakaa eripuolille taloa, huh.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Kissoja ja ihmisiä (hermoromahduksen partaalla)

Ollaan eletty vähän jännittäviä aikoja, koska Robertilla on ollut hammasongelmia. Päällepäin ei olla mitään huomattu, sillä Robotti on ollut ihan oma itsensä. Mutta kun kunnaneläinlääkäri suositteli hampaiden rtg-kuvausta ja perusteellista hoitoa klinikalla, niin asia muuttuikin stressaavammaksi. Hampaiden kuvauksessa ilmeni, että joitain hampaita täytyy poistaa ja siis ensimmäinen hoitokerta on jo takana.
Eikä siinä vielä kaikki. Arvaatteko mikä muodostui paljon suuremmaksi ongelmaksi? Sulo tietenkin. Olihan se tietysti naivia ajatella, että tästä selvittäisiin vain 12 tunnin sihinällä. Nyt kattilat ovat olleet toisistaan eristettyinä jo pari päivää -eikä loppua näin. Pienen sihinän lisäksi, ohjelmistoon kuuluu tiukkaa mouruntaa ja hyökkäysyrityksiä, kaikki Sulon toimesta. Se suhtautuu Robertiin, kuin täysin ventovieraaseen kissaan. Vaikka Robert kaipasi nyt sympatiaa.
Feliway-suihke on tehokäytössä ja lisäksi täytyy ostaa sellainen seinään kiinnitettävä haihdutin. Kissat ovat toisistaan eristettyinä ja välillä vaihdetaan puolta, sekä katit että ihmiset. Sitten kotikonstit alkavatkin olla vähissä. Parin viikon päästä on Robertilla hammasoperatsioonin kakkososa ja rumba alkaa uudesta, syvä huokaus.

Onko teillä muilla vastaavasta kokemusta? Ja kyllä, eläinlääkärin puoleen käännytään heti ensi viikosta, jos Sulo ei "pääse raiteilleen".





Niin toivoisin, että hyvät yöunet (kuten Mirrillä) auttaisivat ja oltaisiin kaikki tyynempiä huomisaamusta alkaen ;(

lauantai 10. syyskuuta 2016

Habitaren Antiikki

Habitaren yhteydessä on myös Antiikin, vintagen & vanhan taiteen myyntitapahtuma. Nimensä mukaisesti siellä oli myynnissä koko skaala vintagesta antiikkiin. Ja sokerina pohjalla ”Muotojen mestari Hiort af Ornäs” -näyttely.


 
Jotenkin tämä ruudullisella kankaalla verhoiltu Siesta-tuoli näyttää kotoisammalta, kuin nahalla verhoiltu; makuasioita toki.









Mikä valikoima toinen toistaan hienompia sohvia! Kuten edellisessä postauksessa totesin; mitään (todellista) sohvatarvetta ei ole.






Osastot olivat kivasti laitettuja ja mielenkiintoisia esineitä, vaatteita, huonekaluja ja käsilaukkuja oli paljon. 



NSU Prinz oli kertakaikkisen söpö.



Renault 4 CV eli tuttavallisemmin Ryppypeppu Rellu.



Habitaren Antiikki auki vielä sunnuntaina klo 10-18.

Habitare 2016

Muutaman vuoden tauon jälkeen oli kiva käydä Habitaressa. Tällä kertaa bloggaajan "roolissa".
Aivan ensimmäisen kerran olen käynyt Habitaressa n. 20 vuotta sitten nuorena puuseppäopiskelijana. Aika nopeasti koulutus vaihtui (ne isot koneet..) aivan toiseen alaan, mutta intohimo sisustamista ja muotoilua kohtaan on vuosien mittaan syventynyt.



Habitaressa oli kivan tunnelmallinen ja vaihteleva valaistus.





En ole koskaan taitellut origami"juttuja", mutta nyt alkoi kummasti sormia syyhyttämään.






Nyt oli väripaletista selvästikin löytyneet muutkin värit, kuin harmaan, valkoisen ja mustan eri vivahteet.



Jos kylpyhuone ei olisi juuri valmistunut, niin haluaisin tälläisen seinän, vaaleana kiitos.



Kotoisassa ja arkisessa puupölkyssä on paljon potentiaalia. Tämä osasto oli tosi inspiroiva.



Tuulia Penttilän hyllyköt olivat huikean kauniita.



Maija Puoskarin Haperot olivat kauniin ja hauskan näköisiä. Onneksi kaiken ei aina tarvitse olla niin vakavaa.



Marimekon osastolla eniten innostivat hyllyt, hyllyt!



Siesta tuolin kohdalla adjektiivit loppuvat. "Lontooksi" sanoisin stunning.



Marianne Huotarin Kaiku-seinävaate oli hieno ja siihen kannattaa tutustua vähän lähempääkin.



Jalokalusteen Retro-keittiö oli tosi hieno. Olen jo vuosia kuolannut Sköna hem-lehdestä ruotsalaisen Kvänumin retro-keittiötä; hienoa, että nyt sille on kotimainen vastine.



Muistuttakaa, että en ole ostamassa sohvaa. Mutta Tapio Anttila Collectionin sohva hipoo täydellisyyttä.



Garage-osasto oli ehkä suosikkini.






Ainoan messuostoksen, jopa etukäteen suunnitellun, tein Verso Designin-osastolta.


Habitare on auki vielä huomenna, kello 10 alkaen, suosittelen