lauantai 24. maaliskuuta 2018

Instagram-kuvia viikon varrelta

Blogin Instagram-tilin seuraajat ovat varmasti huomanneet, että viime aikoina on poikkeuksellisen paljon kuvattu yhtä huonetta. Siihen on varsin luonnollinen syy: täällä on oikein antaumuksella sairastettu flunssaa ja lepäily on ollut parasta lääkettä. Ja Instan selailu sopivan kevyttä viihdettä.
Lisäksi on mennyt litra mustaviinimarjamehua, määrittelemätön määrä vichyä ja vettä, melkein purkillinen hunajaa jne.

Oli siis aikaa katsella ympärilleen. Makuuhuone maalattiin viime syksynä uudelleen valkoseksi (paitsi Kiurujen yö-tapetti pysyi paikallaan!) ja nyt oli kiva katsella seiniä, kun niissä ei näkynyt naulan reikiä ym.



Palmuvehka eli Zamioculcas on huushollimme ainoa viherkasvi. Sen hoidossa saavutettiin läpimurto hyvin yksinkertaisella keinolla -aloimme hoitaa sitä huolellisemmin. Zamioculcas on tosi helppohoitoinen ja se pysyy hengissä satunnaisella kastelullakin (tätä menetelmä kokeiltiin muutama vuosi), mutta nyt se suorastaan kukoistaa.



Viinimarjamehun parantava vaikutus tehostui, kun sitä joi kauniista mukista :)



Kuvanottohetkellä flunssa oli siinä määrin laantumaan päin, että sängyn jopa pystyi petaamaan päiväksi. Valkoinen PS-sarjan pikkupöytä ja metallinvärinen funkkistyylinen valaisin ovat ehkä parhaimmat Ikea-löydöt koskaan.



Kiurujen yö -tapetti pitää pintansa, se vaan on niin kaunis.



Kissaherroilla riitti kiirettä, kun henkilökunta vaan loikoili. Yhtenä päivänä menin kissojen viereen lepäileen ja Robert kehräsi todella äänekkäästi. Myös Sulo kehräsi, mutta en kuullut sen hentoa äääntä; patjan värähtelyn kylläkin (olin aivan Sulon vieressä).

Hyvää viikonloppua!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Onnenpäivä huutokaupassa: Kaikkien aikojen juhla-asu

Olen haaveillut aivan erityisestä juhlapuvusta ainakin pari vuotta. Vuoden 2016 Linnan juhlissa niitä näkyi jonkin verran (aina Linnan juhlissa on ainakin muutama) ja viime Linnan juhlissa jo selvästi enemmän. Tähän juhla-asuun kuuluu monta osaa ja ns. tehdasvalmisteisena se maksaa jo neljänumeroisen summan. Käsintehdyt maksavat tietysti vielä paljon enemmän -ja syystäkin.

Eri paikkakunnilla / maakunnilla on oma pukunsa. Joko arvaat minkä löysin? -Kyllä, kansallispuvun.




Vanha Hämeen puku.

Hämeen puku ei ollut satakuntalaiselle mikään itsestään selvä valinta, mutta kohupaljastuksena kerrottakoon, että meidänkin suvussa on tippa (hidasta, heh) hämäläisverta ;)

Kansallispuvussani ei ole mitään "tehtaan merkkejä" eli oletettavasti, joku on tehnyt sen itse. Malliltaan se on vuonna1922 koottua mallia. Täältä löytyy mainio kuvasarja, jossa näytetään kuinka tämäkin puku on vuosien varrella muuttunut. Veikkaisin, että omani on n. 1950-luvulta. Puvun tekijä on ottanut hieman erivapauksia, kun on tehnyt huomattavan suuret taskut hameeseen.

Viime viikonloppuna muina pyykkimuijina pesin käsin paidan, essun ja liivin. Hametta olen vain pakastanut ja tuulettanut, muuta en sille uskalla tehdä. Liivin ja hameen kumpaisenkin kangas on hapertunut paikoin ja nyt olisi korkea aika opetella pieniä, sieviä korjauspistoja. Hra K:lle vinkkasin, että haluaisin synttärilahjaksi taskun. Siis ennen vanhaankin on ollut "vyölaukkuja".

Sokerina pohjalla: hyvä ystäväni sai käyttöönsä kansallispuvun myös  -Kansallispuku tuuletus täältä tullaan!

Löytyykö lukijoiden vaatekaapista kansallispukua?