lauantai 17. marraskuuta 2018

Suomen kädentaidot 2018

Yhteistyössä Tampereen messut
 
Parin vuoden tauon jälkeen oli mukava käydä Suomen kädentaidot -messuilla. Kuten aikasempina vuosinakin messut olivat erittäin suositut, ihmisiä oli runsain mitoin heti aamusta.

Tämän vuoden teema oli käsityön juurille ja allekirjoittanut innostui entistä enemmän perinteisistä käsitöistä.





Kun meillä vielä oli keinutuoli etsin siihen modernia keinutuolimattoa. Kerttuvillan osastolla oli keinutuolimatto ja monta muuta ihanaa tekstiiliä, jotka on tehty suomalaisesta villasta.



"Kansallispuku - suomalaisuuden viivakoodi".


 


Vuoden uutuustuote -kilpailun 10. parhaan joukossa olivat mm. Lehti-rasia ja kääntörusetti. 



Messuosastojen käsitöissä oli käytetty monipuolisesti erilaisia materiaaleja.
 


Tällä hetkellä tuntuu ettei saa juuri mitään projekteja valmiiksi, mutta perinteinen hapsumatto olisi sopiva diy-projekti.





Lankavan osastolla oli houkuttelevan näköisiä räsykuteita. Mutta ensin täytyypi leikata ja käyttää omat matonkudevarastot. Varastossa on mm. useampi pehmoiseksi kauhtunut, paljon käytetty pussilakana. Olen kerran kutonut maton ja siihen "tallentui" mm. lapsuuden vanha suosikkipussilakana ♥.



Kangaspuista olen haaveillut pitkään. Olen melkein kateellinen, kun kummallakin naapurin rouvalla on omat kangaspuut. Toikan osastolla oli mm. mintunväriset.

Taitoliitto valitsi vuoden käsityötekniikan kolmannen kerran. Vuoden 2019 käsityötekniikka on kudonta.






Kuten kuvista voi päätellä kuvasin kädentaidot-messuilta todella perinteisimmät jutut. Mutta messuilla oli paljon, paljon kaikkea muutakin -todella jokaiselle jotain.

Suomen kädentaidot -messut vielä huomenna sunnuntaina.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Diy: Vanhan puunojatuolin "muodistaminen" vol I

Yleensä ompelijat muodistavat vaatteita. Mutta meillä muodistetaan vanhaa puunojatuolia.

Pari vuotta sitten(?) seurasimme Hra K:n kanssa norjalaista Kekseliäs nikkari-sarjaa. Nikkarilla oli mieletön puusepän verstas varustettuna perinteisillä työkaluilla ja itse puusepällä lukemattomia hienoja ideoita, sekä taito toteuttaa ne. Yksi suosikeistani oli vaaleasta puusta ja konjakin ruskeasta nahasta tehty konttorituoli, jonka puuosat jätettiin luonnollisen vaaleiksi.
Ajatus vaaleasta puutuolista ja konjakin värisestä nahasta jäi mielen pohjalle kytemään. Sittemmin sekä vaalea puu, että konjakin värinen nahka ovat tulleet hyvin suosituiksi (ainakin sisustuslehdistä voisi sellaisen päätelmän tehdä). Kuten myös luonnollisen näköinen "käsittelemätön" puu.

Viime keväänä allekirjoittaneelle tarjoutui mahdollisuus kohtuuhintaiseen kotimaiseen nojatuoliin, joka yllätys yllätys on vaaleaa puuta ja konjakin väristä (teko)nahkaa. Minun käsittelyssäni tuolin lakkaus oheni aivan vähäsen, mutta Hra K poisti kaiken lakan siklaamalla. Sen jälkeen ollaan tutkittu mm. sellaisia juttuja kuin lipeäkäsittely ja "traditional soap finish". Mutta kaikista vaikeinta on päättää millä ja miten tuoli oikeasti käsitellään. Tavoitteena on luonnollisen vaalea ja kestävä pinta.




Saanko esitellä: Lepotuoli 463.

Lahden historiallisella museolla on mainio tietopalvelu, josta voi kysyä Askon huonekaluihin liittyvää. Laitoin heille kyselyä tuolin suunnittelijasta ja sainkin vastauksen todella nopeasti, vieläpä saman päivän aikana. Ensinnäkin se ei ole Askon vaan Lahden puukaluston eli nykyisin Iskun tuotantoa. Tuoli löytyy vuoden 1954 katalogista ja on nimeltään pelkistetysti lepotuoli 463.


Onko lukijoilla tietoa/kokemusta huonekalun käsittelystä suovalla tai lipeällä?



maanantai 22. lokakuuta 2018

Uutta ilmettä olohuoneeseen

Pidempään blogia seuranneet lukijat varmasti muistavat, että meillä olohuoneen sisustuksen kulmakivi ja varsinainen valontuoja on vanha röntgenin valotaulu. Jo monta vuotta valotaulu on toiminut modernina "sivutasona".



Valotaululla tai pitäisikö sanoa valotasolla ovat vuorollaan olleet kamerat, värilasit ym, keräilyesineet. Olemme tykänneet kovasti,  mutta jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää ja olkkari näytti muutenkin liian askeettiselta.
Selailin pitkästä aikaa jokaisen retrosisustajan "pyhää kirjaa"eli Retrotyyli-kirjaa ja sieltä sain varsin yksinkertaisen ja toimivan idean.



Tähän extreme makeoveriin tarvitsi ostaa vain kolme Lack-hyllyä ja sitten valikoidut aarteet esille.



Akseli Gallen-Kallelan Talvimaisema.



Nanny Stillin Apollo-lyhdyn kupu on jo yksinään kaunis ♥.





Olen niin tyytyväinen tähän muutoksen. Nyt vanhat keräilyesineetkin näyttävät uusilta ja mielenkiintoisilta. Ja tästä alkaa sisustuksessa varsinainen lumipalloefekti, kun monessa huoneessa täytyy saa harrastaa huonekalu-tetristä.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Vaatelöytö suoraan "naftaliinista"

Siskon kanssa pengottiin varaston kätköjä oikein antaumuksella. Se oli hauskaa, jännittävää ja aika tunteikasta. Satuimme iskemään varsinaiseen kultasuoneen, kun löysimme muutaman laatikollisen vanhoja vaatteita. Osa vaatteista oli huolekkaasti pakattu ja "kansipaperina" oli aina Turun sanomat. Ainakin yhden laatikon kansipaperina oli 70-luvun Turkkari, useimmissa 80-luvun.

Enimmäkseen laatikoissa oli vanhoja, hyvin käytettyjä lastenvaatteita, mutta myös aikuisten vaatteita. Kuten äidin ruskea jumpsuit aka kokohaalari 70-luvulta. Siskoni muisteli, että se oli ainakin kertaalleen ihan juhla-asuna (voi aikoja!). Samettihousuja löytyi useita kappaleita, sekä lasten että aikuisten. Muttei kuitenkaan sopivan kokoisia. Laatikosta löytyi mm. isän vanha villatakki, jollaisia näkyy nykyajan nuorilla miehillä.

Eniten hupia aiheutui, kun sisko löysi vanhan karvahattunsa, sellaisen hännällisen mallin. 70-luvulta päivää !-blogista löytyy samantyylisestä hatusta kuvakin.





Kuluneiden vaatteiden seasta (olipa kuluttajana sitten alkuperäinen käyttäjä, monikymmenvuotinen säilytys tai jyrsijöiden hampaat) löytyi jonkun verran myös mahdollisesti käyttökelpoisia vaatteita. Mahdollisesti siksi, että saako vaatteista epämääräisen hajun pois ja muutenkin varmasti puhtaita. Ensimmäisenä pesuun ja kuivauskaapin kuumuuteen päätyi mustavalkokuviollinen neuletakki, täyttä akryyliä, mutta nypyistä ei tietoakaan.

Vanhojen vaatteiden kompastuskivenä on usein erilainen (lue pienempi) mitoitus. Ennen lasten saamista äiti oli aikas pienikokoinen, siis allekirjoittanutta vajaat 10 kiloa laihempi. Onneksi vaatelöydöt ovat aikakaudelta, jolloin äidillä oli jo lapsia -siis minullakin on toivoa mahtua niihin!


 Äiti ♥

Monivuotinen suosikkini on äidin vanha Kestilän nahkatakki, joka on ollut käytössäni jo vuosikausia. Tuntuu, että se vaan parantuu käytössä.



Onko sinulla käytössä ns. perintövaatteita?

maanantai 1. lokakuuta 2018

Ekologisesta sisustamisesta

Keltainen kahvipannu- ja Pilviraitti-blogeissa oli mielenkiintoinen postaus ekologisesta sisustamisesta. Päätinpä tarttua tähän tärkeään aiheeseen ja kantaa korteni kekoon.

Allekirjoittaneen sisustusostokset tapahtuvat pääsääntöisesti kirpputorilta. Kirppiksille ei vie niinkään kirkasotsainen "haluan ostettua käytettyä" -ajatus, vaan enemminkin halu löytää persoonallisia ja kenties vähän kestävämpiä löytöjä. Kolmen viime vuoden aikana, aina ensimmäisestä Konmari-postauksesta lähtien olen hiljalleen vähentänyt ylipäätään shoppailua. Jo ekassa Konmari-postauksesta pohdiskelin sitä, miksi kirjassa ei ollenkaan oteta kantaa siihen miten niistä tavaroista pääsee eroon -siis miten säädyllisesti kierrätetään tavarakasa eteenpäin.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun luin Hesarista Kierrätysvimmalla on ruma puoli -jutun, aloin entistä enemmän miettiä ostoksiani. Siihen asti olin miettinyt tavaroiden kierrättämistä vain itsekkäästi omien tavaroiden kannalta, mutta em. jutusta sain perspektiiviä siihen, kun "kaikki" innostuvat kierrättämisestä. Kun päämääränä on päästä eroon omista kamoista ja ajatellaan, että kyllä se varmasti kelpaa jollekin muulle. Siitä lähtien olen yrittänyt jo kaupassa miettiä, että mitä jos (kun) kyllästyn ostokseeni. Voinko todella "olettaa että, se kelpaa jollekin muulle?"




Tuleeko teille ostoskrapula uusia hankintoja tehdessä?

Aika harvoin. Viimeisen parin vuoden aikana suurin kirpputori-innostus on (onneksi) vähentynyt. Ostan vielä harvemmin mitään "uutta uutta" kaupasta. Ja olen parhaani mukaan karsinut itsestäni "ostan kun halvalla saa" tavan. Jos olen jostain ostoksesta epävarma, niin mieluummin jätän se kauppaan.


Mietittekö kuinka suuren hiilijalan jäljen jätätte ostoksia tehdessä?
Mietittekö missä tuote on valmistettu, millaisissa oloissa ja mistä materiaalista?

Kirppikseltä ostaminen sinällään on pienempi paha. Mutta kirppikselle meneminen (ja ylipäätään täältä maalta liikkeelle lähteminen) vaatiin autoilua.

Jos ostan jotain uutta, niin toki mietin missä ja mistä se on tehty. Lapuan kankureilla on tällä hetkellä myynnissä useampikin houkutteleva sisustusjuttu (lue tyynynpäällinen tai viltti). Harkinnassa on myös Tapettitalon tapetti, joka Etelä-Pirkanmaalaiselle on suorastaan lähituote.  Jos taas ostan jotain sisustusjuttuja Ikeasta tai HM:stä tms. niin mietin niiden todennäköistä kestoaikaa.

Enemmän tarvitsisi perehtyä eri tekstiilimateriaalien valmistamiseen ja mikä niistä kenties on tuotannon ja toisaalta käytön kannalta paras. Ainoa mistä olen varma on akryylin huonous.


Vinkkejä ekologisempaan sisustamiseen

  • Siivoa, vaihda järjestystä ja hae luonnosta kukkia/oksia/talventörröttäjiä maljakkoon. Tässä ekologisin ja edullisin sisustusvinkkini.
Samoilla linjoilla siivoamisen tärkeydestä oli tämän päivän Hesarissa sisustussuunnittelija Tomi Kouvola.

  • Harkitse, harkitse ja harkitse ennen kuin ostat uutta, edes kirpputorilta.
  • Voisitko tehdä itse? Kansalaisopistoissa ja monessa muussa paikassa on kiinnostavia kursseja, jossa voi valmistaa mm. sisustusesineitä. Instagramista ja Pinterestistä löytyy lukuisia inspiroivia kuvia ja tekniikkaa voi opetella kirjasta. Samalla voi luoda jotain todella yksilöllistä. Allekirjoittanut aikoo suunnata ensi keväänä tuohityökurssille.
  • Pidä hyvää huolta jo olemassa olevista huonekaluista ja sisustustekstiileistä.





Siivouksen jälkeen juodaan tietysti siivouskaffeet ♥


Paljon on ideoita ja yleviä ajatuksia sisustamisesta, jopa ekologisesta sisustamisesta. Omat tavat vain muuttuvat piinallisen hitaasti.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kun vanha torppa punastui

Meillä, siis minulla ja sisaruksillani on rakas ja välillä myös hieman raskas vastuu vanhasta mökistä. En edes tiedä minä vuonna tuo torppa on rakennettu, mutta reilusti yli sata vuotta se on "tönöttänyt" korkean kallion päällä uhmaten tuulta ja tuiskua. Ja sydämestäni toivon, että se pysyy yhtä ryhdikkäänä seuraavat sata vuotta.
Isoisovanhemmat ostivat torpan noin sata vuotta sitten ja he elivät siellä elämänsä loppuun asti. Porstoota, pirttiä, kamaria ja vinttiä asui pieni perhe, sekä liuta lastenlapsia. Eikä sovi unohtaa Tomi-nimistä lassieta, jota isäni aina lämpimästi muistelee.

Mökki on säästynyt suurilta mullistuksilta eli se on aikalailla alkuperäistyylissään. Vinttiä kuormittavat mm. lu-kui-sat lehtipinkat, erisukupolvien vanhat vaatteet ja sokerina pohjalla isän ja tädin tekemät piirustukset.
Pirtin ja kamarin seiniä koristaa useat kunniakirjat. Isoisovanhemmat olivat ilmeisesti taitavia lehmien kasvattajia. Porstoon naulakossa on vielä isoisoisän liivi (ei sentään kelloa liivin taskussa) ja isoisoäidin kävelykeppi. Aivan kuin he olisivat vain menneet käymään jossain ja kohta palaisivat takaisin.
Mökissä on muuten sellaiset vanhat, korkeat kynnykset ja pidemmät sukulaiset jok´ikinen kerta kolhivat päänsä mennen, tullen ja palatessa. Allekirjoittaneen pituus taas on enemmän entisaikojen mitoissa -rohkea 160 cm mahtuu ovenkarmien väliin oikein sopivasti.

Pieni mökki, josta on monelle sukupolvelle paljon muistoja. Siinäpä vaalittavaa kerrakseen.



Jättiläiskokoinen aitan avain 

Torpan vieressä on vielä vanhempi aitta, anno 1820. Eli parin vuoden päästä saadaan pitää aitan 200-vuotis kekkerit.




Tänä kesänä vai pitääkö jo sanoa viime kesänä, meillä oli torpan maalaustalkoot suvun voimin. Edellisestä maalauksesta oli kulunut tovi jos toinen ja todellakin oli korkea aika maalaukselle. Maali oli vanhaan tapaan keittomaalia/punamultaa ja värikin pysyi samana, falunpunaisena. Maali näytti ämpärissä niin punaruskealta, että hetken aikaa pelkäsin sittenkin vallinneeni kahdesta punaisesta sen väärän. Maalauspäivä oli "yllättäen" helteinen niin kuin useimpina päivinä viime kesänä. Mökki on sisältä melkein aina tosi viileä, mutta hellejakson jäljiltä jopa siellä oli lämmintä.



Talkoissa pitää olla työnjohto, niin meilläkin oli. Mestarin virkaa hoiteli paras koiraystäväni.




Maalauksen viimeistelyä

Mökki vaatii paljon kunnostusta, lista on melkein loputon. Kun kaikki pakolliset saadaan hoidettua, niin sitten voisi harkita jotain "ylimääräistä" kuten sisätilojen pintaremonttia.

Kesällä Ylellä alkoi mielenkiintoinen Talot huokuvat historiaa-ohjelma, jossa tutustutaan vanhoihin taloihin ja niiden jännittävään historiaan. Areenassa on vielä muutama jakso katsottavissa. Ruotsalaisilla sivuilla on katsottavissa lisää jaksoja Det sitter i väggarna-ohjelmaa. Suosittelen!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Habitare 2018

yhteistyössä Messukeskus

Habitare-messuilla oli taas mukavaa kierrellä ja saada inspiraatiota sisustamiseen. Tulossa on parikin pientä pintaremonttia ja sain niihin ideoita.



Marimekon tekstiileissä on nyt aika paljon ruskeata, enkä oikein tiedä pidänkö siitä. Ja myönnettäköön, etten ole mikään suuri Unikko-kuosin ystävä(kään). Muistan vielä hyvin ajan jolloin Unikko-kuosia oli melkein jokapaikassa -telkkarin koristeena ja kävelysauvoissa. Tästäkin huolimatta ajattelin käydä lapsuudenkodissani ruinaamassa vanhoja Unikko-verhoja. Edellisessä innostuksessa etsittiin innolla punaisia ja löydettiin ruskeat unikot. Eivät kelvanneet minulle eikä siskollenikaan, ehkä tällä kertaa kiistelemme niistä?

Ystäväni toi minulle Japanista vuosia sitten ihanan ykatan eli puuvillaisen kesäkimonon. Marimekon tavoin sen voisi laittaa kauniisti esille.



Lapuan kankureiden osasto oli seesteisen kaunis.



Tong Renin matkaviltti.



Papurinolla oli hienoja kartta "tauluja".




Hamanishi DESIGN:n osasto on varmasti vuoden 2018 Habitaren suosikkini.



Antrei Hartikaisen tyylikäs kaappi.



3handmade:n osastolla oli kierrätysmateriaaleista valmistettuja tekstiilejä ja sisustusesineitä.



Floristimestari Saija Sitolahti Dekon osastolla.



Voihan vaalea puu! Olen pitkään ja  hartaasti tykännyt teakkisista kalusteista, mutta nyt anna pikku hiljaa peräksi vaalealle koivulle. Kunhan saan erään tuoliprojektin valmiiksi, niin meilläkin on jotain vastaavaa.



Hiort af Ornäsin pieni sohva oli lähes täydellinen ♥.



Vajan mallistossa on aivan huippukauniita astioista. 




Vanhat suomalaiset matkailumainokset on hienoja. Come to Finlandin osastolla oli julisteiden lisäksi myös mm. tarjottimia.



Oi, oi Klaus Haapaniemi & Co:n osastolla oli kaikki ihanuudet esillä. Värejä ja kuvioita oli suorastaan liikaa.



Casa Stockman



Signals-trendiosastolla  oli harvinaisen paljon värejä (hetken aikaa kuvittelin olevani jossain muualla kuin kotisuomessa).

Tällä kertaa en ostanut mitään tuliaisia Habitaresta. Mutta harkintaan jäivät Tapettitalon tapetti, Auron luonnonmukaiset maalit ja Vanerikkon (osasto 3a29) tyylikäs vanerirasia.



Antiikki-tapahtuman puolella oli tämä yksinkertaisen hieno patsas. Instagramista löytyy video muotinäytöksestä.

Habitare on avoinna vielä tänään sunnuntaina.

Jos kävit Habitaressa, niin mikä eniten ihastutti?

tiistai 11. syyskuuta 2018

Habitare 2018-lipun voittaja

Habitare-pääsylipun arvonta on suoritettu random.org-ohjelman avustuksella. Kiitos osallistujille!



Kuva viime vuoden Habitaresta.



Voittaja on Hilppa! Kannattaa kurkata s-postiisi :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Pika-arvonta, voita lippu Habitareen


Syksyn varma, positiivinen merkki on Habitare-messut 12-16.9.2018 Helsingin messukeskuksessa. Samaan aikaan ovat myös Antiikki- ja Hifi-tapahtumat.




Vuoden 2017 Habitare suosikkini oli Lokalin japanilaishenkinen osasto.


Habitaressa erityisesti kiinnostavat:

Habitaren tämän vuoden teema on Roots -pintaa syvemmälle, joka "nostaa esiin ja korostaa asioiden alkuperää, aitoutta ja persoonallisuutta".
Mielenkiinnolla odotan miten teema näkyy osastoilla.

Konttitalo
Harri Koskinen on suunnitellut Honkarakenteelle talokonseptin joka sisältää konttitaloja.
Kuten arvata saattaa meidän minimökkikuume nousee taas ainakin 20 astetta.


Antiikki-tapahtumassa erityisesti kiinnostavat:

Nostalgia-alue
"Löydät vintage-asut ja muut tykötarpeet sekä retromuotoilun helmet".

Ohjelmalavan monipuolinen ohjelma mm.:
Kierrätyksen kaari
Kädentaitaja Nea Krantz kertoo kierrätyskäsitöistä. Yksi suosikkilaukuistani, joka on tehty vanhasta viininpunaisesta turkulaisesta nahkatakista, on Krantz:n tekemä.

Vintage-muotinäytös


Arvonta

Sain  Messukeskukselta lippuja Habitareen ja vielä yksi lippu etsii omistajaansa. Ehkä arpaonni suosii juuri sinua?
1 lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla ja sillä pääsee kaikkiin samanaikaisin tapahtumiin.

Nyt pidetään pika-arvonta. Osallistumisaikaa on vain Tiistaihin 11.9.2018 klo 22.00 asti. Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.
Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti ja huom.! Tarvitset sähköpostiosoitteen, sillä sinne sähköinen lippu tupsahtaa.

Onnea arvontaan!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Lauantaiajelulla Pyhämaassa

Helteisenä heinäkuun lauantaina lähdimme lauantaiajelulle Uuteenkaupunkiin. Tähtäimessä oli paikka, joka tulisi loksauttamaan suumme auki yhtälailla kuin Parikkalan patsaspuisto.
Hämmästelimme rakennusta, jonka sisätilat oli maalattu katosta lattiaan ja ulkopäin se näytti lähes ladolta. Kohteenamme oli siis Pyhämaan uhrikirkko.

Kirkko on kuuluisa maalauksistaan ja se on merkittävä osa Suomen 1600-luvun taidehistoriaa. Uhrikirkon sisäosaa koristavat maalaukset on tehty maalarimestari Christian Wilbrandtin johdolla 1667.
Seinien maalaaminen oli edullisempaa kuin kuvakudosten tekeminen -näin lukee vanhoissa taidehistorian opintojen muistiinpanoissani.



"Pyhämaassa sijaitsee sen kuuluisa ”ihmeitätekevä” uhrikirkko, joka mainitaan kaikissa arvonsa tuntevissa Suomen matkaoppaissa erään kirkkorakennustaiteemme helmenä. Uuden kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitseva uhrikirkko jää ulkomuotonsa perusteella helposti suuremman toverinsa varjoon"
.


Syntiinlankeemus



Pyhä Yrjänä ja lohikäärme



"Pyhämaan kirkon maalaukset kuuluvat Christian Wilbrandtin tuotannon loppuun ja ovat hänen ainoat kokonaisuudessaan säilyneet maalauksensa. Kuvien valtaosan esikuvana Wilbrandt on käyttänyt Hans Brosamerin kuvitusta 1500-luvun rukouskirjassa".



Kaikki seinät ja koko katto -täynnä maalauksia. Kirkko on aika hämyisä, millaistahan on ollut niiden maalaaminen? Tai millainen tunnelma on kirkossa hämäränä talvipäivänä?

Antiikki & design-lehdessä 6/2018 Kolumnisti Janne Koskinen kirjoitti kulttuurimatkailusta Suomen kirkkoihin. Kirkothan ovat valtakuntamme parhaiten säilynyttä rakennusperintöä, alkaen Turun Tuomiokirkosta. Ko. lehden sain käsiini vasta eilen, mutta kirjoitus inspiroi tutustumaan kirkkoihin.

Tältä kesältä tiekirkot ovat jo sulkeneet ovensa, mutta ensi kesänä aion käydä tutustumassa ainakin Taivassalon Pyhän ristin kirkkoon, jonka  maalaukset ovat 1460-luvulta.

Lainaukset ja lisätietoa: klik, klik.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kaffekattaus vanhaan tyyliin

Joskus on ihana päästää valloilleen sisäinen "Myrna-mummo" ja pitää kunnon kahvikekkerit.
Silitetään sopiva pöytäliina. Pöytään ei kateta mitään arkimukeja ja -lautasia. Vaan sirot kaffekupit, kahdella tassilla, servietit ja (hopea)lusikat. Sokeriaski ja kermanekka (antakaahan vinkkejä kermakosta, joka ei valuta pöydälle). Ja sitten on tietenkin kahvikestien tarjottavat! Kunpa joskus viitsisi leipoa ihan seitsemää sorttia -useimmiten sortteja on noin kolme, sitäkin huolellisemmin valittua. Onneksi kaupasta löytyy valmiina tai puolivalmiina vaikka mitä herkkuja.


Kirpparilta löytyneessä pöytäliinassa on isoja pastellisävyisiä ruutuja väriblokkeja. Sahalaitakuvioiset (ja taas pastelliset) servietit ovat Ikeasta. Pöytäliinan silitys/mankelointi on muuten semmoinen laji, jota saan treenata todellakin mummoikään asti.



Soma kahviastiasto on Rörstrandin Diana-sarjaa. Kultainen kukkakoristelu on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis.




Ps. Olen kuullut, että hyvin kiillotetulla lusikalla voi ihan ohimennen urkkia kupin pohjasta, että onko astiat Arabiaa, Rörstrandia tai jotain muuta ;D

Kirpputoreilla tulee vastaan tasaiseen tahtiin kahvikesteihin sopivia astioita. Arabia on toki hinnakkain, Rörstrand ja Villeroy & Boch todennaköisesti pitävät sijaa kaksi. Mutta muiden kohdalla hinta notkahtaakin jo selvästi alaspäin. Tämän halusin kertoa siltä varalta, että teistä jollekin tuli into laittaa kahvikekkerit pystyyn, mutta astiat puuttuvat.