torstai 30. heinäkuuta 2015

Somerniemen kesätorilla

Lauantaille olisi ollut vaikka mitä ohjelmaa: kissanäyttelyt, Pitsiviikot Raumalla jne. Koska oli tulossa kaunis päivä, halusimme nauttia siitä mahdollisimman paljon. Eli jokin ulkotapahtuma, eikä hirmuisen (yli 100 kilsaa) matkan päässä.
Ainakin kerran kesässä-listalle on päässyt Somerniemen kesätori. Meille tämä perinne on nuori, tämä oli nyt vasta toinen kerta ikinä, kun tuolla kuuluisalla kesätorilla kävimme. Myyjiä oli runsaasti; "oikeita" torimyyjiä,  sekä harrastelija- että puoliammattimaisia keräilytavaran myyjiä oli kiitettävästi. Ensin vaikutti siltä, ettei löydy yhtään mitään, mutta loppujen lopuksi aivan tarpeeksi.

Kirpputoreilla kiertävät tietävät varmasti sen tunteen, kun ensin löytää jonkun ennen näkemättömän esineen ja sitten toinen samanlainen tulee ihan lyhyellä aika välillä vastaan.
Minulle kävi vähän samanlainen sattuma. Ensin ostin kasan Kaunis koti-lehtiä, jotka ovat olleet wanted-listalla pitkään. Sitten seuraava ostokseni olikin maljakko, jonka suunnittelijasta olikin pidempi juttu ostamassani lehdessä.



Ensimmäinen vihje: Riihimäen lasi



Aukeaman juttu Helena Tynellistä ja ostamani maljakko näkyy oik. sivun pikkukuvassa.



Oi Emma, Emma.. -Emma-maljakon siis löysin. 
Kunto ei ole täydellinen, mutta se oli huomioitu hinnassa. 


Kuinka moni kirppiskiertelijä on kuullut seuraavan selityksen myyjältä (liian kireälle hintapyynnölle): no Astiataivaassa se maksaa niin ja niin paljon -joten niin pyydän minäkin. Onneksi en tähän selitykseen törmännyt kertaakaan, huoh. 

Toinen kirppismyyjän "arkkityyppi" on tietenkin ns. linssiin viilaaja. Eräs varttuneempi myyjärouva ihan pokkana väitti näistä ne on vanhaa Nuutajärveä. Tosiasiassa ne ovat 60-luvun Kumelaa. Toki me kaikki ollaan erehtyväisiä ja kenelläpä ei menisi puurot ja vellit, eikun Kumelat, Nuutajärvet ja Riihimäet sekaisin. Mutta hinta ja selitys tulivat sellaisella äänenpainolla. No en jäänyt kinaamaan, koska en aikonut ostaa. Kerran joku puoliammattilainen vanhojen lehtien myyjä väitti ettei Rudolf Koivu ole koskaan tehnyt kansia Kotiliesi-lehteen -oli vähän pakko oikaista se tieto ;)



Miranda-sarjan jalallinen kakkutarjotin oli myös huippulöytö ja hintakin kohdillaan 14 €. Muutamat View master-kiekot löysin. Kuten kuvasta näkyy, ne todella ovat olleet käytössä. Vasta ostamisen jälkeen, kotimatkalla, tuli sellainen olo, että unohdin jotain -nimittäin tarkastaa ovatko kaikki kiekot tallella. Eipä tietenkään, Rin-Tin-Tin:stä puuttuu yksi; onneksi en niistä paljoa maksanut. 



 Maisemaräpsy matkan varrelta; lyhyen matkaa tie kulki aivan Salkolanjärven rannan läheisyydessä.

Ensi lauantain ohjemistoon kuuluu Loimaan rompetori.  
Onko joku lukijoista suuntaamassa sinne?

maanantai 27. heinäkuuta 2015

"Trumppaa" kissasi

Instagramin viimeisimpiä villityksiä on hastagilla @trumpyourcat #trumpyourcat -haaste. Ja me osallistuttiin siihen kanssa, omalla tyylillämme.


Robert on ollut uskollisena seuralaisenani, kun olen päätellyt isoäidinneliöitä ja kiitoksena siitä se sai tupeen langanpätkistä, voikattilaparkaa. Mutta aika söpöltä (ja nolostuneelta) se näyttää ♥.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Onnenpäivä kirppiksellä vol XII

Vain viherkasvi (ja viherpeukalo) puuttuu 

Viime vuosina meillä ei ole ollut oikeastaan mitään viherkasveja. Eri sesonkeihin kuuluvat ruukkukukat; amaryllikset, hyasintit, perunanarsissit ym. ovat olleet vain vierailevina tähtinä. Tämä huonekasviton kausi on kestänyt suunnilleen kahdeksan vuotta ja hassu sattuma, että Robert on ollut meillä tismalleen yhtä kauan..

Oma lukunsa on allekirjoittaneen huithapeli ja vähän sinne päin kasvinhoito. Joskus saimme anopilta kiinanruusupuun, jota hän ei millään saanut hengiltä. No, arvaatte miten siinä(kin) kävi. Yksi kompastuskivi on se, että kaikki kasvit pitäisi jemmata jonkin kaapin päälle -ja sinnehän ne lopulta unohtuvat. Lähes niin kävi rönsyliljan pikku taimille, jotka sain lahjaksi. Ensin ne menestyivät siellä kaapin päällä oikein hyvin vesiviljelyssä (eli odottivat ruukkuun istuttamista), mutta aikanaan vesi pääsi loppumaan -ja taas uudestaan loppumaan. Nyt loput rönsyliljan taimet ovat kesäsiirtolassa kotopihan tammen alla. Ja nuo juupelin elukat, jotka myös nimellä Sulo ja Robert tunnetaan, yrittävät aina syödä niitä.



Siksipä hankintalistalla on ollut amppeli ja olin oikein iloinen, kun sellaisen löysin kirppikseltä.



Osa viherkasveista, kuten em. rönsylilja on hyvä ilmanpuhdistajakasvi ja siksi sellainen olisi kiva. Vaikka amppelissa ja varmuuden vuoksi makuuhuoneessa (se on enimmäkseen kissavapaata aluetta).



Sitten löysin kirppikseltä todella upean kastelukannun. Eikö tämä ole selvä merkki siitä, että nyt on aika viherkasville?



Muovisen kastelukannun pohjassa lukee Dialene Better Maid. Englannissa on tunnetusti pitkä historia puutarhanhoidossa, mutta että kastelukannut ovat Wedgwoodin Jasper Ware-tyylisiä.
Hei, tuli mieleeni, että osttettiinko Wedgwood osaksi Fiskarsia? Kyllä! Rantautuvatkohan Wedgwoodit joskus Iittalan myymälään, Arabian ja Rörstrandin väliin? Ne astiat olisivat sitten very best china-osastoa (käytössä vain joka toinen joulu..).

Mitä kivaa ja kestävää laittaisitte amppeliin aamuauringon puolelle taloa? Joo, silkkikasvi olisi ikirehevä valinta, mutta ilmanpuhdistusominaisuudet taitavat puuttua :D

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Aikuiselämää

Kulunut viikko on kulunut hyvin vakavissa ja hattaran kevyissä ajatuksissa (yleensä hyvin_vakavia ajatuksia ei riitä joka viikolle).

Enpä muista mitä lapsena haaveilin tekeväni/ostavani, kun olen täysi-ikäinen. Kenties ostaa karkkia reilusti? Tai hankkivani monta lemmikkiä? Tekeväni popcornia kattilassa niin paljon kuin haluan? Lapsena minulla ei ollut mitään erityistä karkkipäivää, mutta rutiineihin kuului, että lauantaisen ratsastustunnin jälkeen kävimme ostamassa irtokarkkia kioskilta. 5:llä tai 10:llä markalla. Kympillä muuten sai aika pussillisen karkkia.. Kotosalla meillä oli myös useampi nelijalkainen, parhaimmillaan kaksi kissaa, yksi poni ja yksi hevonen. Popcornia "paistamista" äiti kyllä reilusti rajoitti ja ymmärrän kyllä, sillä siitähän tulee hirveä käry ja ainahan rasva voi myös syttyä.

Viime viikolla jouduin sellaiseen tilanteeseen, mitä en ollut (onneksi) vielä koskaan koskaan kokenut ja toivottavasti ei taas heti tule eteen; nimittäin Hra K joutui yllättäen sairaalaan. Periaatteessa ei mitään vakavaa, mutta pari yötä hän sairaalassa joutui olemaan ja kotiinviemisiksi tuli kunnon hevoskuuri ja sairasloma. Kotona tulin miettineeksi (kaikkien mahdollisten kauhuskenaarioiden lisäksi), että kuinka yksin sitä pieni ihminen lopultakin on. Vaikka rehellisyyden nimissä en ollut yksin; ensinnäkin täällä oli kaksi kattilaa, jotka vaativat huoltoa ja palvelua. Työkavereista oli ihan todellistakin tukea, sairaalassa kun työskentelen. Hra K:n veli käski soittaa heti jos jotain apua tarvitsen ja omat sisarukseni olivat myös puhelinlinjoilla, sekä tietenkin Hra K:n kanssa viestittelin ja soittelin. Onni onnettomuudessa, että sairaalaan joutuminen tapahtui nyt, eikä esim. 2-3 kk aikaisemmin, jolloin itse olin puolikuntoinen.


Mun isäntä, mun vieressä.

Ja sitten siihen hattaran keveään ja vähän hassuun osastoon. Arvatkaas mitä sain Hra K:lta lahjaksi?! Hän osti toivomani Secret garden -värityskirjan. Synttärini siis olivat vajaa kuukausi sitten, mutta täytyyhän kivaa lahjaa vähän hehkuttaa. Oikein hyvä lahja kolkyt ja risat ja vähän ylikin-ikäiselle.



Viime viikolla posti toi aivan huikean hienon värikynäsetin. Meikäväri-intoilija on ihan ilosta sekaisin. Tämä on aikuiselämää parhaimmillaan -voi ostaa sikahintaiset värikynät, koska täti nyt haluaa vähän harrastaa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kulunut viikko on pitänyt sisällään melkoista hässäkkää. Onneksi laineet ovat laantumaan päin ja meikäläisellä alkoi loma.






Leppoisia kesäpäiviä kaikille!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Lempijuttuja II

Lonkkaleikkauksesta parantuminen on edennyt siihen pisteeseen, että Hra K pyynnöstäni toi lempikodinkoneeni esille. Tai siis lempikodinkoneeni heti kahvinkeittimen ja kahvikoneen jälkeen.



Yleensä en mankeloi pyyhkeitä, mutta nyt innostuksissani mankeloin nekin. Ja yhtä siloisia niistä tuli, kuin mummun kanssa mankeloidessa (huom samalla mankelilla) n. 25 vuotta sitten. Taannoin ostetut Marimekon tummanpunaiset pussilakanat suorastaan vaativat mankelointia, jotta kankaan uskomaton karheus vähenisi.
Tänään kävimme myös sieni- ja marjametsällä. Saalis oli lähes olematon, mutta oli kiva päästä käyskentelemään metsään.



Sienestyksen jälkeen sadesää oli erittäin hyvä syy ankkuroitua sohvannurkkaan lukemaan (ja katsomaan) Myrskyluodon Maijaa. Pitää sadetta ja nuuhkutella pionikimpun tuoksua.



Isoäidinneliöitä on päättelemättä vielä n. 40 kappaletta. -Kyllä, olisi kannattanut päätellä aina jokainen neliö heti valmistumisen jälkeen. Olen asettanut itseni "kudontakieltoon" mitään villasukkaa tahi lapasta en saa aloittaa ennen kuin viltti isoäidinneliöistä on tukevasti loppusuoralla. Neliöiden päättelystä jäävistä langanpätkistä ajattelin kokeilla kyhätä jonkinlaista miniryijyä.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pionien kauneutta

Vihdoinkin, siis vihdoinkin isot ja tuoksuvat kiinanpionit aloittelevat kukintaansa. Ensimmäisenä kukki / kukkii edelleen Rosa plena-lajike, josta kiittämättömästi ajattelen "ihan kiva". Pionien kanssa on ollut viime vuosina lukuisia vastoinkäymisiä, joten oikeasti olen iloinen ihan jokaisesta.



On muuten kumma juttu, että sateet saapuvat pionien kukinnan myötä -nytkin oli ihan pakko kerätä kukkia vaasiin. Vaaleanpunainen vanha pioni voi olla Sarah Bernhardt ja keltasävyinen on Laura dessert.



Viime kesänä istutettu valko-vaaleanpunainen tähtiputki kukkii kiltisti.



Etelän ruusuruoho pionien puristuksessa. 
Pionien kukat ovat aika painavia, varsinkin silloin kun ne ovat täynnä vettä = varsi taittuu.








Kattilakaksikolla on ollut kurjaa, kun koko henkilökunta on ollut sairastuksella. Varma parantumisen merkki on lauantaisiivous, pionikimpun sidonta ja henkilökunnan "ankkuroituminen" sohvalle ja tietokoneelle.



Kissaherrat ovat sopuisasti vinoparkissa samalla matolla.
Sulo muuten näyttää tavallista suuremmalta.

Leppoisia kesäpäivä kaikille!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely

Lauantaina otimme aimo harppauksen historiassa taaksepäin, kun menimme Yli-Kirran talonpoikaismuseoon, Punkalaitumelle. "Jos haluat päästä Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjojen alkulähteille, silloin ei mennä Särkänniemen Koiramäkeen, vaan Punkalaitumelle" näin otsikoi Yle.


Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttelyssä oli erilaisia työnäytöksiä. 
Isossa padassa tehtiin saippuaa.



Puimuri "in action".



Mäkitupa on ollut hyvin askeettinen asumus. Mäkitupalaiset kuuluivat yhteiskunnan alimpiin "kasteihin", heitä huonommassa asemassa olivat irtolaiset.



Tässä keitetään kasveista väriä mm. seitikistä ja nokkosesta.



Vähän herraskaisempi huone; tapetit ja kaikki. 
Tuollainen keinutuolinmatto olisi hieno, kuten myös huoneentaulu.




Uudempaa aikaa edusti mm. 40-50-luvun Peugeot, jonka nokalla on hieno leijona.


Hevoskierto. 
Eli hevonen pyörittää rakennuksen ulkopuolella oleva "juttua" ja sisällä toimi puimakone.



Tuliaisiksi ostin sananjalalla värjättyä villalankaa, käsintehtyä saippuaa, sekä tyrvääläistä kakkoa eli tamperelaisittain riävää ja yleiskielellä hiivaleipää (lisää kakosta klik sivu 6). Anoppini leipoi aikanaan erinomaisen hyvää kakkoa leivinuunissa ♥. Parasta "kaupan kakkoa" leipoo porilainen Ullan pakari ja täällä pirkanmaalla sitä on myynnissä vain muutamissa kaupoissa.



Kyllä meikäläisellä jäisi lapaset tekemättä jos ensin pitäisi ostaa lammas, keriä se, tehdä villalankaa, uuttaa kasveista väriä, värjätä langat ja illan pimeinä hetkinä kutoa kirjoneulelapasta kynttilän valossa, huoh.