maanantai 29. huhtikuuta 2013

No nynne kukkii!

Tätä on odotettu ja ko. kasvi varmasti päätti aloittaa kukintansa ihan sillä perusteella, ettei allekirjoittanut jatkuvasti ravaisi sitä häiritsemässä. Viime vuoden kuviin verrattuna kukinta on n. viikon myöhässä.



Vielä 15 vuoden jälkeenkin jaksan ihastella ja ihmetellä sinivuokkoja, ja vielä omassa puutarhassa. Lisäksi olen löytänyt oikean sinivuokkometsän, jonka keskellä on vanha mökki (jossa varmasti asuu noita).



Sunnuntai-aamun pyörälenkillä kohtasimme sammakon. En ehtinyt tekemään mahdolliseen sammakkoprinssiin lähempää tuttavuutta, sillä oma prinssini hätisteli sen tieltä metsään. Tie toki on vaarallinen paikka sammakollekin.



Kuiva, auringossa paahtunut mäntymetsä tuoksuu hyvälle. Siitä tulee mieleen lapsuuden uimaretket erääseen metsälampeen, jonka sanottiin olevan pohjaton. Vesi oli todella kylmää ja harjun hiekka kuumaa, sekä lukuisat kävyt teräviä.





Kotopihalla kukkivat myös krookukset.


Riemukasta Wappua!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ahaa-elämys

En tiedä tuntuuko se huvittavalta, turhauttavalta vai pelkästään hukkaan heitetyltä ajalta, kun tajuaa, että muutamasta teknisestä ominaisuudesta johtuen, liikunta a.k.a pyöräily on ollut ärsyttävää pakkopullaa viimeiset 15 vuotta.

Muutimme nykyiseen asuinpaikkaamme silloin, kun ns. pyöräilykuntoni oli vielä lähes parhaimmillaan. Jos asuit maaseudulla ja olit alaikäinen väkisinkin teit tuttavuutta polkupyörän kanssa ja minusta se oli vieläpä hauskaa. Paitsi sen jälkeen, kun aikuistuin, rakastuin ja muutimme nykyiseen kotiimme, sekä ostin uuden polkupyörän. Syytin mäkisempää maastoa, mikä toki oli totta melko tasamaisen Etelä-Satakunnan jälkeen.

Alusta alkaen inhosin uuden pyöräni pyöräilyasentoa; pyrstö pitkällä ja kädet pitkällä. Siihen aikaan huomattavasti mukavimmilla ns. mummopyörillä ajoivat, no mummot (toisin on nyt). Enkä tajunnut kuinka juupelin raskas se rakkine oli. Keväisin syytin huonoa kuntoani ja tuulista ilmaa, kyllä. Sillä ensimmäinen, hyvin tasainen, mutta erittäin tuulinen tie(kin) oli aivan rääkkiä.


 Tyytyväinen bloggaaja ja uudenkarhea pyörä viime keväänä.

Mutta tänään sen viimein oivalsin -pyörässä oli eniten vikaa! Tällä hetkellä olen melkoisen rapakuntoinen, mutta ylämäki-alamäki pyöräily ei siltikään tuntunut juuri missään; sillä tämän kevään pyöräilykauden avasin Electra Townie -pyörällä. Ns. cruiser-pyörässä on niin hyvä ajoasento. Kunhan vielä hanskaan 21 vaihdetta sujuvasti, heh. Electrasta ja flat foot-ajoasennosta kirjoitin jo viime keväänä klik.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Harvinaista herkkua

Lähes neljä viikkoa odotimme ja tänään se päivä koitti; pääsimme maistamaan erästä harvinaista ja ainutlaatuista herkkua. Mies on ollut panimo-kurssilla (kaikenlaisia kursseja tuleville insinööreille järjestetäänkin..) ja tänään oli olutmaistajaiset.






Taustoista voin kertoa sen verran, että allekirjoittanut ei juurikaan pidä oluesta, vaan kuivasta siideristä. Yllätys oli sitä suurempi, että armaan mieheni valmistama Pale ale-tyyppinen olut maistui hyvältä. Se jopa maistui jotenkin hedelmäiseltä, hämmästyttävää.

Mukavaa lauantai-iltaa!


Ps. Perjantaina Instagramiin ilmestyi iloinen yllätys, sillä Happy Joe-siideri oli valinnut ottamani kuvan viikon suosikiksi klik, hiphei.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

I ♥ your blog-tunnustus

Lämmin kiitos Lady of the Mess-blogiin mukavasta yllätyksestä eli I love your blog-tunnustuksesta.




 I ♥ your blog-tunnustuksen säännöt:
  • Kopio post it -lappu ja liitä se blogiisi.
  • Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
  • Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
  • Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Suosikkiblogeja on vaikka kuinka monta; ei niitä voi tiivistää viiteen parhaaseen. Kiinnostavia bloggausaiheita ovat mm. luonto, puutarhurointi, sisustus, ihanat aarteet ja kissat ynnä muut elikot. 
Eikä huumoria saa unohtaa. Tunnustuksen saavat:

Löytökissamme ♥

Tällä viikolla luin löytöeläimiin liittyvän uutisen joka sai herneen nenään ja ihon kananlihalle: "eduskunta on sallimassa löytöeläinten käytön koe-eläiminä" klik ja klik. Karkuteille päässyttä lemmikkiä siis voisi muiden karujen kohtaloiden mm. auton alle jäämisen tai pahoinpitelyn lisäksi odottaa "ura" koe-eläimenä. Toki ylipäätään eläinkokeiden käyttäminen on kyseenalaista ja se on vaikea asia muutenkin.

Minun elämässäni on ollut ja on edelleen löytökissa. Ensin mainittu tapahtui 90-luvulla. Oranssi kissa ilmestyi kuin tyhjästä ja halusi muuttaa lapsuudenkotiini. Kissa sai nimekseen Otto ja myöhemmin keksittiin sukunimikin Von Ronkeli (sukunimen perusteella voi päätellä jotain kattiherran ruokatottumuksista). Otto oli oikein hienostunut ja hyväkäytöksinen kissa ♥.

Kevättalvella 2007 löysimme Kissojen katastrofiyhdistyksestä mitä herttaisemman kissan, jolla on kaunis, tumma tabbykuviointi -kyseessä on tietysti Robert.



Robert oli löydetty maaseudulta ja pakkasista sille jä ikuiset muistot; toinen korvanpää on kääntynyt lipan muotoon pakkasen vaikutuksesta.



Nämä mustat varpaat ovat tavallistakin herkemmät kylmälle. Sekä Robertilla, että meillä kävi hyvä tuuri, kun löysimme toisemme (näin uskallan väittää).



Nyt on mahdollisuus allekirjoittaa adressi, jossa vastutetaan lakimuutosta, joka sallisi löytöeläinten käytön koe-eläimenä. Itse kävin sen jo allekirjoittamassa, jos sinäkin haluat Klik adressiin.


EDIT: Robert on otettu Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksestä.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Melkein puutarhaetsivä

Puutarhaintoilijalle kevään alkamisesta tulee vähän samanlainen fiilis, kuin joulu- ja synttärijuhlat olisivat samalla kertaa. Sillä erotuksella, että ne "lahjat" pitää itse keksiä ja löytää. Näitä lahjoja etsiskelin työpäivän jälkeen. Aivan ensimmäiseksi suunnistin minimetsikköön, mutta sinivuokon kukat eivät olleet vielä/enää auki.



Vihreää sammalta eli puutarhassa vihertää ♥. Reilu 10 vuotta sitten istutimme neljä tuijaa ja kaksi kartiovalkokuusta. Taimien istutusvälit oikeasti olivat melko reilut, mutta lähivuosina neljästä tuijasta kasvanee yksi mammuttituija.  Nyt ko. puiden keskellä on n. metrin tila, josta lähtee sammalpolku.



Lehtikompostia reunustaa melko rustiikkinen aita.



Puun rungossa on hieno kuviointi.



B-i-n-g-o! Viimeiseksi "puutarhaetsivä" meni kaikista kiitollisimmalle kätkölleen, josta pinnistää selvä raparperin alku.

Mitäs piditte näistä "lahjoista"? Vai olivatko ne liian rumankauniita tai pelkästään rumia?

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tomaattiviljelijän painajainen

Sunnuntait ovat yleensä rauhallisia ja leppoisia; aamulla herätään hitaasti ja nautitaan pyhäpäivän rauhasta. Näin ei kuitenkaan ollut viime sunnuntai-aamupäivällä. Vihdoinkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin istuttaa omiin ruukkuihinsa pitkiksi venyneet ja toisiinsa sotkeutuneet tomaatin taimet.
Taimien erottelu toisistaan oli hieman työlästä ja varovaisuutta vaativaa puuhaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että istuttakaa taimet ajoissa omiin ruukkuihinsa tai edes tukekaa ne asianmukaisesti. Työn edetessä multa, purkit ja tikut uhkasivat loppua kesken, mikä ei ainakaan vähentänyt kireähköä tunnelmaa. Eikä varsinkaan se, että minikissa jytäsi edestakasin ja hyppi huonekalulta toiselle ja innoissaan repi huonekaluja.

Lopulta taimet saivat omat ruukkunsa ja tikkunsa, sekä uusi minikasvihuone otettiin käyttöön. Allekirjoittanut oli melko tyytyväinen kätöstensä tuloksiin. Helpottuneena ulkoilutin Kattilat ja siirryin ulkotöihin. Vietin useamman tunnin iloisesti pihalla; nauttien keväästä, auringosta ja puutarhahommista.




Raikasta kevätilmaa ja auringonpaistetta tankanneena tulin hyväntuulisena sisälle ja menin ihailemaan vastaistutettuja taimiani -ja ne olivatkin aivan lakastuneita ja roikkuivat tukikeppiensä varassa, omg!


 Yellow pearshape

Parissa päivässä osa taimista on toipunut ja osa on selvästikin heittänyt hengensä. Jo istutusvaiheessa vähensin taimia eli nyt jokaista lajiketta on vain pari kappaletta. Taas kerran voin todeta; onneksi kaupasta saa ostettua sekä uusia taimia että kasviksia, huh! Tästäkin huolimatta olen katsellut tuoksuherneiden siemeniä "sillä silmällä" eli  kohta taimet taas lisääntyvät.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Teini(hirviö)



Tuntuu, että siitä on vain muutama kuukausi aikaa. Siitä hetkestä jolloin meille aivan yllättäen muutti pieni karvapallero. Se oli niin pieni ja hentoinen.



Sulo nukkui yöt työhuoneessa ja päivät sitä piti jatkuvasti vahtia. Iltaisin sitä leikitettiin ja sitten se nostettiin henkilökunnan syliin nukkumaan. Kuinka pieni kissa voikin pitää niin kovaa kehräystä.



Tälläinen kaveri siitä on kasvanut. Kuvanottohetkellä se oli lähdössä kouluun tai ainakin luuli lähtevänsä.



Ennen pääsiäistä Sulo kävi leikkauksessa ja siitä pari viikkoa eteenpäin niillä oli Robertin kanssa jatkuvasti yhteenottoja; onneksi ne ovat hieman vähentyneet ja välillä voi kaveria vähän pestäkin.
Kattiloiden kokoero on vielä selvä, mutta ei niin silmiinpistävä kuin ennen.



Ja arvatkaa mitä? Meidän minikissa ei enää suostu tulemaan syliin, sniif. Toivottavasti se on ohimenevää. Sulo toivottavaa kaikille mukavaa viikkoa!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Iloisesti pihalla

Koko päivän oli aivan mahtavan lämmin ja aurinkoinen ulkoilukeli. Ja niin me ulkoiltiin, kukin tavallamme. Allekirjoittanut ulkoilutti kottikärryjä ja kahta kattilaa; siis jokaista vuorollaan. Miehen toimesta auto sai alleen kesärenkaat ja pihaa kohennettiin monesta kohtaa. Meillä kävi myös varsinainen kevätpörisijä, sillä siskoni oli kevään ensimmäisellä moottoripyöräajelulla hienolla, keltaisella Harrikallaan.



Kottikärryihin kasaantui mm. vanhoja, viime vuonna vadelmista notkuneita oksia. Lumi on muuten sulanut 99.9 %, jipii (tekisin kärrynpyöriä jos osaisin).


Tänään oli Sulon II. ulkoilukerta, sitä pelotti kovasti ja se hipsi vatsa maata viistäen. Laakakatajan päällä oli pehmoista tallustella ja haistella jänniä hajuja.



Robert hullaantui keväästä, Terttuseljan tuoksusta ja muiden kissojen jättämistä viesteistä.


Saapasjalkakissan serkku tuulettaa villakerrastoaan. Taustalla näkyy monivuotinen lammikkoprojekti.


Pieniä maksaruohon alkuja ♥.


Jos etsit oikein elinvoimaista ja leviävää perennaa, niin hopeatäpläpeippi on oiva valinta. Tosin tähän aikaan vuodesta se on ensimmäinen vihreä eli kiva kasvi. Sen seuraksi kasvaa tulppaaneja ja narsisseja.



Valkoiset krookukset näyttävät suorastaan muovisilta, mutta ovat ne oikeita. Tänään nähtiin myös pari nokkosperhosta ja muutama mehiläinen(?), kurkien huutoakin kuului.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Niina Piipponen ja kaikille Aurinkoista, keväistä viikkoa!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kiss-Kiss -kissa

Meillä onkin ikioma Kiss-Kiss -kissa.



Söpö olemus, raidat ja rusetti löytyy -siis selvästi samaa näköä. Robert on vm. 2007 ja Kiss-Kiss karkit 1897.

Näitä katuja kipitin

Tällä viikolla on joka päivä ollut menoa töiden jälkeen. Joillekin se ihan normaalia arkea, mutta tälläiselle koti-ihmiselle se ehkä on ollut vähän liikaa, varsinkin aikataulutus. Töiden lisäksi rytmin  on sanellut kirppis-pöytä, jonka tänään kävin tyhjentämässä, huh. Kauppa kävi ihan hyvin, vaikka tällä kertaa ei ollut myynnissä ollenkaan laukkuja tai kenkiä.



Töissä käyn Tampereella, mutta (liian) harvakseltaan tulee käytyä keskustassa. Enkä varsinkaan haahuile siellä turistityyliin, enkä kuvaa rakennuksia, paitsi Milavidaa viime kesänä. Eilen kävin syömässä aivan keskustassa ja kerrankin tuli räpsäistyä pari Instagram-kuvaa.
Kuvassa on Palanderin talo, joka on todella hienon näköinen varsinkin edestä, klik.



Tampereella on aikanaan ollut paljon tehtaita ja vieläkin on pystyssä hienoja tehdasrakennuksia, kuten Finlayson. Siellä on tosi hyvä ravintola The Grill.



Vasemmalla on Sumeliuksen talo ja matalampi rakennus on Selinin talo, paikka on siis Keskustori. Ja taas näkyy piippuja, oikein enemmälti.

Haluaisitteko lukea lempirakennuksistani Tampereella (päästetään historia- ja arkkitehtuurifriikki intoilija irti)?

tiistai 16. huhtikuuta 2013

April 2013 Photo a Day: 16. your favourite colour

Tämä oli vaikea! Intensiivisellä kuvankäsittelyllä väri meni ainakin lähelle lempiväriäni, paitsi että lempivärillä on taipumusta vaihdella.



Kyllä, kaivoin tämän Terttuselja-kuvan arkistojen kätköistä, toukokuulta 2012 eli vähän huijasin siinäkin mielessä. Mutta itse olen kuvannut, ni.

Hesarin Nyt-sivujen kautta löysin tieni aivan ihanaan, Design Seeds-nimiseen blogiin klik!. Sivuilla yhdistellään mitä hienoimmalla tavalla kuvia ja värisävyjä, suosittelen.

Hyvää viikon jatkoa!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Instagram-kuvia viikon varrelta II

Instagramin loputonta kuvapaljoutta on mukava tutkia, sekä räpsiä muutam(i)a kuva sinne joukon jatkoksi.



Minikissa näyttää pötköttämismallia; etutassut rennosti vattalla ja takatassut jämäkästi tuessa kiinni.



Robert poseeraa pitsipäiväpeitolla hyvin arvokkaan näköisenä.



Voihan kissanviikset osa I..



...ja kissanviikset osa II.



Robert onnistui saamaan paikan sekä auringosta että laatikosta, Onnenpoika.



Sulo näyttää vähän Onnenkissalta eli Maneki Neko:lta klik.

Sulo ja me muut toivotamme kaikille
Aurinkoista sunnuntaita ja Hyvää alkavaa viikkoa!

Ps. Tervetuloa lukijaksi Kissa Kermakupilla!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Salamaihastus valaisin-osastolla

Käväisimme tänään pikaisesti Ikeassa. Erityisesti syvennyimme astianpesukoneisiin, uuteen Stockholm-sarjaan ja valaisimiin.



Suosikkini Stockholm-mallistosta (kuvien perusteella) on ollut mm. vihreä, pyörivä lepotuoli ja olihan se ihan ookoo, mutta ei niin hieno kuin kuvien perusteella odotin.
Kuvassa näkyvä vitriinikaappi on tosi hieno myös livenä. Siihen uppoaisi kivasti tämän hetkinen lasikokoelma ja tilaa jäisi myös uusille jäsenille..



Valaisin-osasto on suosikkini ja sieltä lähes aina löytyy jotain kivaa; joko vanhoja tuttuja tai uusia tuttavuuksia siis valaisimia. Ainakin minulle Vanadin-sarja on uusi tuttavuus; siihen kuuluu mm. kuvassa keskellä oleva kattovalaisin. Niin ihanan ja sopivasti vanhanaikaisen näköinen. Ko. sarjan pöytävalaisin oli myös hieno.

Loppujen lopuksi kotiutin vain minikasvihuoneen ja superihanat flamingo-servietit. Salamaihastukset jäivät seuraavaan kertaan.

Mitäs pidätte uudesta Stockholm-mallistosta?

April 2013 Photo a Day: 13. view from your bed

Blogia pidempään seuranneet ehkä muistavat viime keväisen makuuhuoneen remontin. Varsinkin remontin jälkeen tuli otettua makkarista kuvia erinäisistä suunnista klik. Remontin jälkeen makuuhuoneen järjestystä on vaihdettu ainakin kolme kertaa :)



Sänkyä vastapäätä on ikkunaseinä ja peilipöytä, josta pidän kovasti.




 Sinuhe on edelleen pahasti kesken.



Eilen tuuletettiin petivaatteet ja vaihdettiin lakanat; välivaiheessa Sulo valloitti sängyn. Minikissa on muuten tosi hidas heräämään ja sitä on silloinkin huvittava seurata.



Raikkaisiin petivaatteisiin ja puhtaisiin lakanoihin on ihana pujahtaa nukkumaan ♥.



Aamulla minikissa istui ihan muina kissapatsaina baarikaapin päällä, ainakin hetken.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

April 2013 Photo a Day: 12. in the middle

Olohuoneessa ei ole yhtäkään täysin ehjää seinää, kyllä. Kahdella seinällä on suuret ikkunat ja yhdestä seinästä suurimman osan vie isot liukuovet, jotka ovat aina auki eli siis siinä on ilmaa klik. Isoja ikkunoita ja liukuovia en hevillä vaihtaisi pois. Neljäs seinä on lähes ehjä, sen puhkaisee ainoastaan makuuhuoneen ovi. Tämän seinän pienemmän osan keskivaiheilta on alla oleva kuva.



Tässä on yksi neljästä hoidokistamme. Tuoli(t) on entisöinyt sisko ja olohuoneesta löytyy myös funkkisnojatuolit, joiden puuosat on entisöinyt äiti. Ja em. huonekalut ovat isäni lapsuudenkodista -niissä on siis tunnearvoa kerrakseen ♥.
Innostukseni (joku voisi sanoa myös hulluuteni) keräilyyn ja vanhoihin tavaroihin on vakava sukuvika.

Taustalla on Tapettitalon Pro Finlandia tapetti, jonka ehkä haluaisin vaihtaa. Aluksi vaihdamme muihin seiniin valkoiset makulatuuritapetit; ehkä se uudistaa ja raikastaa olohuonetta tarpeeksi.

Mukavaa viikonvaihdetta!

torstai 11. huhtikuuta 2013

April 2013 Photo a Day: 11. detail

Eilen jäi taas kuva-aihe välistä. Kyllä täällä oikeasti osataan laskea -vähintäänkin 30 asti, mikä kattaa huhtikuun päivien kuva-aiheet. Aina aihe ja inspiraatio eivät kohtaa. Tämän päivän aihe, yksityiskohta, on erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä.



Robert ja raidalliset, söpöhöpöt nilkat ♥.

Valokuvauksessa, pukeutumisessa, sisustuksessa jne. luovissa asioissa yksityiskohdat ovat suola ja pippuri, piste iin päälle tai epäonnistuessa piikki lihassa. Siis "se juttu" joka tekee asiasta mielenkiintoisen. Ja kivojen yksityiskohtien kanssa voi viettää erinäisiä hetkiä hyvässä flow-tilassa.