Vielä 15 vuoden jälkeenkin jaksan ihastella ja ihmetellä sinivuokkoja, ja vielä omassa puutarhassa. Lisäksi olen löytänyt oikean sinivuokkometsän, jonka keskellä on vanha mökki (jossa varmasti asuu noita).
Sunnuntai-aamun pyörälenkillä kohtasimme sammakon. En ehtinyt tekemään mahdolliseen sammakkoprinssiin lähempää tuttavuutta, sillä oma prinssini hätisteli sen tieltä metsään. Tie toki on vaarallinen paikka sammakollekin.
Kuiva, auringossa paahtunut mäntymetsä tuoksuu hyvälle. Siitä tulee mieleen lapsuuden uimaretket erääseen metsälampeen, jonka sanottiin olevan pohjaton. Vesi oli todella kylmää ja harjun hiekka kuumaa, sekä lukuisat kävyt teräviä.
Kotopihalla kukkivat myös krookukset.
Riemukasta Wappua!