perjantai 30. joulukuuta 2016

Uudenvuoden kynnyksellä

Heippa pitkästä aikaa!

Toivottavasti teillä on ollut mukava joulunaika. Täällä on perinteiseen tapaan herkuteltu ja levätty koko perhe.


Joulupukki toi superlahjan: Fazerin kukkopurkin, joka oli täytetty herkuilla.


Kulunutta blogivuotta kuvaa erityisesti yksi asia, nimittäin postausten vähäisyys. Joulupostauksiakin on historiallisen pyöreä nolla!



 Sulo ja uusi ystävä Martti Luther-playmobil. 

Tämän vuoden alussa työantajani vaihtui ja pitkin vuotta on tullut erinäisiä muutoksia, mm. uudet esimiehet, sekä joitain uusia tehtäviä. Sinällään en vastusta muutoksia, ne voivat olla hyvinkin positiivisia, mutta uudet jutut näyttävästi vievät energiaa, aikas paljon. Kun työpäivä menee pitkälti tietokoneen äärellä, niin kotosalla tietokoneen avaaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Näin on himmentynyt rakas blogiharrastukseni. En vielä suostu sanomaan lopullisia hyvästejä. Enkä voi tehdä uudenvuodenlupausta, jossa lupaisin paljon uusia postauksia tulevalle vuodelle. Ainoastaan voin nöyrästi kiittää ja niiata niksauttaa teille ihanille, sitkeille lukijoille ♥.

Onnea ja iloa vuodelle 2017!
Päästään juhlimaan 100-vuotiasta Suomea.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Iloa säkenöivä järjestys

Heh, kuten varmasti arvasitte/tiedätte otsikko ei ole omakeksimäni. KonMari Siivouksen elämänmullistava taika -kirja on saanut jatkoa KonMari Iloa säkenöivä järjestys -kirjalla. Sana järjestys on erittäin ok, mutta "iloa säkenöivä" on taas kerran pikkuisen liikaa allekirjoittaneen makuun.



Kolmisen viikkoa sitten posti toi hyvissä ajoin tilaamani kirjan. KonMaritukseen liittyvä ensimmäinen postaukseni löytyy muuten tästä.
Ihan ensiksi täytyy todeta, että kirja näyttää varsin tyylikkäältä. Ja sitten sisällön kimppuun. Ihan alusta alkaen olen huomaavani, että Marie Kondo on jotenkin kypsynyt/kasvanut. "Heitä kaikki pois"-tyyli on pehmentynyt ja koko kirjassa on havaittavissa inhimillisempi ja kannustavampi sävy. Heti alkutekstissä todetaan, että kaikkea ei ole tarkoitus suin päin heittää menemään. Vaan oman ihanteellisen elämäntyylin voi saavuttaa vasta, kun oppii valitsemaan iloa tuottavat (=miellyttävät) tavarat. Ja se "ihanteellinen elämäntyyli" tarkoittaa, että prosessin alkuvaiheessa pitäisi pohtia millaisen sisustuksen keskellä haluaa asua. Siis valita yksi_ihanne_tyyli.
Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa -niin tadaa, on oikein säilyttää se riippumatta siitä, mitä muut sanovat (toiminee silloin jos asut yksin).  Eikä varmasti voi liikaa painottaa, että toista/muita perheenjäseniä ei saa pakottaa järjestelemään. Kirjassa esitellään myös muutama niksi siihen, miten oppii arvostamaan toisen rakkaita tavaroita.

Taas kerran haluan vähän räksyttää siitä, ettei tässä (niin kuin ei ensimmäisessä opuksessakaan) oteta kantaa mihin ne kaikki tavaravuoret kotoa siirretään. Siis miten säädyllisesti ja kierrätysohjeita noudattaen laitetaan tavarat eteenpäin. Kirjaa lukiessa voi tulla kohtalaisen kova hinku konmaritukseen. Mutta ennen kuin aloitat raivauksen, niin mieti vielä mihin kamat viet. Pahoittelut hieman opettajamaisesta (vain karttakeppi puuttui) kierrätyspaasaamisesta.

Marie Kondo suosittelee ottamaan kuvan sekaisesta kodista ennen järjestämismaratonia, sillä nopeasti aika kultaa muistot ja lopulta on unohtanut kuinka sotkuista alunalkaen olikaan. Listoista ja päiväkirjoista pitävä ihminen voisi laatia järjestämispäiväkirjan, jossa esittelisi "ihanteellisen elämäntyylin", "nykytilanteen" (siivousongelmat) ja viimeisenä olisi "järjestämisprosessi".
Nyt Marie Kondo myös pohti ilo-sanan merkitystä. Jokin esine voi tuottaa iloa myös elämää helpottavalla käytännöllisyydellä tai sen omistamisesta on hyötyä arkielämässä. Halleluja! Nyt tuossa "tuottaa iloa" lauseessa on paljon enemmän tolkkua, sanon minä.

Erityisesti minuun vetosi tämä lause "järjestä kaikki tavarasi mahdollisimman pian, jotta voit viettää loppuelämäsi rakkaimpien ihmisten ja tavaroiden kanssa". Veikkaan, että tuo lause vetoaa kaikkiin, jotka ovat joutuneet kokemaan elämän rajallisuuden. Toisaalta on falskia käyttää perusteena elämän rajallisuutta, kun puhutaan siivousmaratonista. Mutta kukapa ei haluaisi nauttia siististä ja miellyttävästä kodista, sekä rakkaiden ihmisten seurasta.


Ja lopuksi. Hyvät konmarituksesta innostuneet siskot ja veljet. Nyt löysäätte kiristävää nutturaa tai skragaa/puseron kaulusta. "Ei hätää, vaikka epäonnistuisit -asuntosi ei räjähdä". Siis ei oteta asioita niin hirveän vakavasti ja annetaan kaikille tilaa konmarittaa omalla tyylillään tai olla konmarittamatta. Eikös juu.

Marie Kondo: KonMari ilo säkenöivä järjestys

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Onnenpäivä kirppiksellä XIV: täydellinen "korurasia"

Kirppisrintamalla on ollut lähes hipihiljaista. Kuukausi tai kaksi takaperin olin myymässä kirppiksellä, mutta ostoksia en ole juurikaan tehnyt, paitsi tänään.

Usein tulee käytettyä tiettyjä koruja, päivästä tai oikeastaan kuukaudesta toiseen. Hetkeksi joku suosikkikoru pääseen levähtämään, mutta sitten taas se pääsee käyttöön. Yöpöydällä tai oikeastaan kampauspöydällä on kohtalaisessa kaaoksessa herätyskello, pari korurasiaa, vesilasi, kirja ja lehtiä jne. -Ja ei, siitä ei tule nyt kuvallista materiaalia. Tänään löysin kirppikseltä lempikoruille hyvän säilytysratkaisun. Siihen korut voi laskea yöksi ja taas ottaa aamulla käyttöön.



Suosikkikoruni ja uusi "säilytin".





Pahkasta tehty jalallinen astia on varmasti kokenut jokusen vaiheen ennen valmistumistaan. Pahka muuten on kasvaimen tapainen kasvuhäiriö puussa.

No, mitäs pidätte koruastiasta? Ihastuneita huokauksia vai kauhun parahduksia?

tiistai 22. marraskuuta 2016

Messuostokset

Olen niin tyytyväinen, kun Suomen kädentaidot-messuilta löytyi jotain erityisen kivaa. Välihuomautuksena kerrottakoon, että aloin lukemaan uunituoretta KonMari-kirjaa ja sitä myöden taas tulee harkittua ostokset tarkemmin -toivottavasti tämä on pysyvää.



Kuten edellisessä postauksessa vihjasin, löysin jotain kivaa Taito Åbolandin osastolta.



Ihastuin kerrassaan vanerikoriin, joka on perinteisen mallinen, mutta kuitenkin moderni. Lisäpisteitä annan viimeistellystä ulkonäöstä metalliheloinen ja kantokahva on hyvin muotoiltu. Koivuinen kori on Paraisilla asuvan Esko Lehtisen tuotantoa. Malli on 1900-luvun alkupuolelta ja niitä on aikanaan valmistettu Eskon isoisän veneveistämössä.



Keräily-messujen puolelta löytyi muutama Omin käsin-lehti. Myynnissä olisi toki ollut vaikka mitä ihanaa ja hienoa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Suomen Kädentaidot ja Keräily 2016

Tuntuu, että edelliset Kädentaidot-messut olivat ihan justiinsa; vuosi on kulunut ihan hujauksessa. Tälläkin kertaa kaulassani roikkui kameran lisäksi blogisti-merkki. Vaikka mielestäni piipahdimme messuilla ihan nopeasti, niin todellisuudessa siinä vierähti nelisen tuntia.



Suomi 100 vuotta sukkanäyttelyssä oli taidokkaita kirjoneulesukkia. Ryhmäkuvassa ne näyttivät entistä hienommilta.



Makramee-tekniikalla solmittuja ja puuhelmillä koristeltuja amppeleita on ollut jo muutaman vuoden. Uudessa versiossa oli käytetty alaosaan nahka "suikaleita", tykkään.



Eri puolilla Suomea toimivilla Taito-yhdistyksillä oli omat osastonsa. Kaksi Taitoyhdistystä oli piristävästi ihan omilla linjoillaan. Taito Pohjois-Karjalan osastolla oli Kansallisromantikko-sarjaa. Kuviot olivat raikkaita ja nimet kivoja Riemujenkka, Rytmipolkka ja Taikatanhu.
Täytyy tunnustaa, että itsestänikin löydän jossain määrin kansallisromantikkoa. Ihailen perinteisiä himmeleitä (siis ei valoa eikä mehupillejä). Toinen perinteinen juttu johon olen tykästynyt on tuohityöt. Instagramissa seuraan ainakin yhtä japanilaista, joka tekee hienoja tuohitöitä.



Taito Åbolandin osastolla oli mm. upeita vanerisia koreja.



Ja joulupuu-tekemispaketteja! Olen haaveillut ja suunnitellut pitkin marraskuuta joulupuuta. Jos se nyt menee mönkään (eli en jaksa tehdä), niin tiedän mistä saan melkein valmiin setin.





Joutomaan osastolla oli mielenkiintoisia ja persoonallisia kortteja, sekä julisteita. Ja hauskoja lumiukkoja. Yksi Joutomaan printti meiltä jo löytyykin.



Tulimetsän osastolla oli siroja koruja ja vähän jykevämpiä kynttilänjalkoja. Tuollaisen korurasian haluaisin :)



Tällä osastolla korut oli erityisen hienoissa "paketeissa".



Ekologiset korut olivat hauskasti esillä kananmunankennoissa.



Keräily-messujen puolella ei tullut paljoakaan kuvattua. Ilmailumuseoiden osastolla oli kuvassa näkyvä Myrsky II -entisöintiprojekti. Ja Hawk-lentokoneen ohjaamoon pääsi tutustumaan. Voin kertoa, että siellä oli vähän varttuneempia, suorastaan harmaahapsisia "pikkupoikia" ihan jonoksi asti.

Tarkkaan harkitut messuostokset saavat oman postauksensa. Tälläkin kertaa selvisin messuilta aivan ilman lankaostoksia. Voi olla, että palaan vielä Taito Åbolandian-osaston tuotteisiin.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Sopivaa lapasmallia etsimässä

Pimeinä iltoina ja hämärinä päivinä sohva suorastaan huutaa puoleensa. Sohvan otteessa olisi mukava tehdä muutakin kuin nukkua päikkäreitä tai tuijottaa telkkaa.



Jo jonkin aikaa sitten, kuukausi vai peräti pari takaperin, ostin ihania Novita Aapo-lankoja. Haaveissa oli tietenkin kunnon kirjoneulelapaset tai sen tyyliset, kuin Hra K:n sulhaslapaset.

Kaikista vaikeinta kirjolapasten kutomisessa on mielestäni Sen Oikean mallin löytäminen. On nim pal erilaisia vaihtoehtoja. Kirjahyllystä löytyy mm. Sata kansanomaista kuviokudinmallia (joka on ihan huippu). Kirjastosta lainasin Villit vanttuut ja vallattomat villasukat -kirjan. Ja varauksessa on upouusi Puikkomaisterin lapaskirja. Melko todennäköistä on, että sopivan mallin löytäminen ei ainakaan tule helpottamaan. Kutoisiko jotain perinteistä kotimaista /  Buddhan kuvan / kissoja / norjalaismallisia vai kenties Pokemon-lapaset? Tälläinen lapasmallikriisi on muuten mitä ihanin vastine arkielämän haasteille.



Tämän viikon illat ollaan luettu porukalla Täällä Pohjantähden alla -kirjaa. Ensimmäinen osa meni jo, mutta onneksi kaksi seuraavaa vielä odottaa.

Mukavaa viikonloppua, klikkaa tästä, niin näet Sulo tervehdyksen ♥

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Helvetistä itään

Rakkaalle blogiharrastukselle ja ylipäätään harrastuksille tuntuu olevan kovin vähän aikaa. Luovuutta käytetään työpäivän lisäksi vain työmatkoilla peurojen väistelyyn. Iltaisin on niin mukava köllöttää pehmeällä sohvalla, ainoastaan harvinaisempi Pokemon saa vipinää kinttuihin. Taitaapi kaamosaika olla käsillä.

Arkivapaa tuli käytettyä piristävästi ja tervehenkisesti Helvetinjärven kansallispuistossa, Helvetistä itään -kierroksella. Oma viehätyksensä oli automatkassa ja uusien maisemien ihastelussa.





N. 4 km kierros oli hyvin kyltitetty ja monin paikoin leveää "polkua".






Helvetistä itään -kierros oli monipuolinen. Oli puron solinaa (ja tässä kohtaa voin mainita, että reitin alussa oli siisti ja asiallinen veski).





Soilla olen käynyt tosi harvoin, mutta kierros kulksi soidenkin kautta.







Hienoja, suorastaan päätähuimaavia järvimaisemia ♥






4 km reitillä näkyi tosiaan monenlaisia maisemia. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin olisi ollut kiva nähdä myös eläimiä. Korpin ääni sentään tuli kuultua. Jos kaipaat edullista, kotimaista "äkkilähtöä" -niin kannattaa suunnata johonkin kansallispuistoista.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Selfiet Sulon kanssa

Heippa, pitkästä aikaa! Viime postauksesta on jo aikaa ja tänään Robertin hammashoidoille saatiin piste. Vielä on muutama tikki sulamatta, mutta kotitiikerin kita on hyvin parantunut. Toivottavasti sama meno jatkuu, kainosti toivoisin, että sairastelut olisi vähäksi aikaa ohitse.

Facebook on siitä kiva, että se välillä muistuttelee mitä on  jonain päivänä tehnyt. Esim. vuotta aikaisemmin. Nyt lokakuun alussa facebook vinkkasi, mitä tapahtui lokakuun alkupuolella neljä vuotta sitten. Kun eräs minikissa muutti meille. Joku voi ihmetellä Sulon Minikissa nimitystä, mutta syy sille selviää aivan kohta.



Voi kuinka pieni Minikissa olikaan. Se muutti meille aivan "alaikäisenä", mutta mikäs auttoi kun se oli orpo ressukka.




Ja tilanne nyt, jotain on neljässä vuodessa tapahtunut :) Vaikka Sulo edelleenkin on aika hoikka poika (melko muhkealla turkilla varustettuna).




tiistai 20. syyskuuta 2016

Ylimääräinen uutislähetys: katit saavuttamassa sovun?!

Etelä-Pirkanmaalaisessa kissataloudessa on vietetty jännittävä ja tunteikas viikko. Ensin jännitettiin toisen kissan hammaslääkäriä, sitten samaisen kissan toimenpiteestä toipumista. Lopulta koko shown varasti talouden toinen, luonteeltaan "hieman" herkkä kissa. Tämän myötä huushollin kaikki muutkin asujat saivat kiristellä hermojaan.

Seuraavaksi osapuolien lyhyet haastattelut.

Robert (hammaslääkärissä kävijä): Se viime keskiviikko alkoi ihan kummallisesti, kun aamupalaa tarjottiin ihan hirveen aikaisin -vähän sitä ihmettelin. Myöhemmin, kun nälkä oli kurninut jo monta tuntia, niin esille otettiin se kauhea punainen kuljetuslaatikko. En millään halunnut mennä sinne, vaikka koppa kuinka oli tuoksutettu feliwaylla ja tutulla pyyhkeellä. No kuljetuslaatikkoon jouduin ja ajeltiin autolla tosi_pitkään, ainakin 10 kertaa tavallista pidempi matka. Protestoin matkaa äänekkäästi maukuen ja laatikkoa raapien, lisäsin siihen myös kaikki saatavilla olevat (kaksi) tuoksutehosteet. Tuoksut vaan pahentuivat, kuin menimme sisälle rakennukseen. Jostain syystä sekä minä, että koppa jouduttiin pesuun..
Loppupäivä onkin  vähintäänkin hämärän ja välillä täydellisen pimeyden peitossa. Lopulta heräsin kotisohvalta ja tassussani ärsyttävä vihreä nauha, jossa oli onnenapiloiden kuvia. En tuntenut itseäni erityisen onnelliseksi pariin seuraavaan päivään.

Sulo (se joka varasti shown): No juu, niinku Robert kertoi, aamiainen tuli ihan mahdottomaan aikaan, mutta sain ruokaa myöhemmin (mutta ei kerrota tolle). Sitten yht´äkkiä Robotti tungettiin koppaan ja jäin ihan yksin. Kaikki talonvahdin hommat kaatui karvaiseen niskaani. Monta tuntia myöhemmin Hra K tuli kotiin ja laittoi olohuoneen liukuovet kiinni. Sen mukana oli se punainen koppa ja se haisi tosi oudolle. Sitten tuli mammakin kotiin ja sekin vaan livahti sinne olohuoneeseen. Vaikka kyllä mullekin tietysti annettiin huomiota (ja ruokaa) ei siinä mitään. Taas joudun odottamaan ja sitten pääsin sinne olohuoneeseen. Robert oli ihan outo! Se haisi tosi pahalle ja käyttäyty myös hassusti. Peljästyin vähäsen ja sihisin ja murisin ja pörhistyin. Ja kuulkaa se Robert haisi oudolle monta päivää ja mun piti monta, monta kertaa murista ynnä pörhistyä. Kerran jopa hyökkäsin. Mutta nyt tuntuu että se ehkä sittenkin on vanha kaverini Robert.

Henkilökunta (silitys/ruokinta/erotuomari/ulkoilutus jne palvelut): Olihan aika raskas viikko, kun yht´äkkiä meillä tuntui olevan kaksi toisilleen (tai ainakin toiselle) vierasta kissaa. Ensin suihkuteltiin feliwayta, sitten ostettiin lauhdutin ja sitten uitiin feliwayssa. Arvattiin, että Sulo sairastavasta Robertista hermostuu, mutta että tässä mittakaavassa. Onneksi asutaan omakotitalossa ja saatiin kissat erotettua ovilla. Tilanne vaikutti aika huolestuttavalta; välillä Anna tihrusti itkua ja Hra K kiroili vaimeasti. Lopulta tilanne alkoi laueta. Sulo aloitti vielä Zylkene-kuurin ja nyt jännityksellä odotetaan, että onko sopu säilyvää. Ensi viikolla on Robertilla uudestaan hampulääkäri ja sitä ja varsinkin jälkiseuraamuksia odotetaan vähän kauhulla.





Päivän paras uutinen allekirjoittaneelle (joka oli töissä)  saapui klo 9.13. Selvästi sopua havaittavissa ja toivottavasti se myös säilyy. On niin ihanaa, kun on kattiloilla rauha maassa, eikä niitä tarvitse jakaa eripuolille taloa, huh.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Kissoja ja ihmisiä (hermoromahduksen partaalla)

Ollaan eletty vähän jännittäviä aikoja, koska Robertilla on ollut hammasongelmia. Päällepäin ei olla mitään huomattu, sillä Robotti on ollut ihan oma itsensä. Mutta kun kunnaneläinlääkäri suositteli hampaiden rtg-kuvausta ja perusteellista hoitoa klinikalla, niin asia muuttuikin stressaavammaksi. Hampaiden kuvauksessa ilmeni, että joitain hampaita täytyy poistaa ja siis ensimmäinen hoitokerta on jo takana.
Eikä siinä vielä kaikki. Arvaatteko mikä muodostui paljon suuremmaksi ongelmaksi? Sulo tietenkin. Olihan se tietysti naivia ajatella, että tästä selvittäisiin vain 12 tunnin sihinällä. Nyt kattilat ovat olleet toisistaan eristettyinä jo pari päivää -eikä loppua näin. Pienen sihinän lisäksi, ohjelmistoon kuuluu tiukkaa mouruntaa ja hyökkäysyrityksiä, kaikki Sulon toimesta. Se suhtautuu Robertiin, kuin täysin ventovieraaseen kissaan. Vaikka Robert kaipasi nyt sympatiaa.
Feliway-suihke on tehokäytössä ja lisäksi täytyy ostaa sellainen seinään kiinnitettävä haihdutin. Kissat ovat toisistaan eristettyinä ja välillä vaihdetaan puolta, sekä katit että ihmiset. Sitten kotikonstit alkavatkin olla vähissä. Parin viikon päästä on Robertilla hammasoperatsioonin kakkososa ja rumba alkaa uudesta, syvä huokaus.

Onko teillä muilla vastaavasta kokemusta? Ja kyllä, eläinlääkärin puoleen käännytään heti ensi viikosta, jos Sulo ei "pääse raiteilleen".





Niin toivoisin, että hyvät yöunet (kuten Mirrillä) auttaisivat ja oltaisiin kaikki tyynempiä huomisaamusta alkaen ;(

lauantai 10. syyskuuta 2016

Habitaren Antiikki

Habitaren yhteydessä on myös Antiikin, vintagen & vanhan taiteen myyntitapahtuma. Nimensä mukaisesti siellä oli myynnissä koko skaala vintagesta antiikkiin. Ja sokerina pohjalla ”Muotojen mestari Hiort af Ornäs” -näyttely.


 
Jotenkin tämä ruudullisella kankaalla verhoiltu Siesta-tuoli näyttää kotoisammalta, kuin nahalla verhoiltu; makuasioita toki.









Mikä valikoima toinen toistaan hienompia sohvia! Kuten edellisessä postauksessa totesin; mitään (todellista) sohvatarvetta ei ole.






Osastot olivat kivasti laitettuja ja mielenkiintoisia esineitä, vaatteita, huonekaluja ja käsilaukkuja oli paljon. 



NSU Prinz oli kertakaikkisen söpö.



Renault 4 CV eli tuttavallisemmin Ryppypeppu Rellu.



Habitaren Antiikki auki vielä sunnuntaina klo 10-18.

Habitare 2016

Muutaman vuoden tauon jälkeen oli kiva käydä Habitaressa. Tällä kertaa bloggaajan "roolissa".
Aivan ensimmäisen kerran olen käynyt Habitaressa n. 20 vuotta sitten nuorena puuseppäopiskelijana. Aika nopeasti koulutus vaihtui (ne isot koneet..) aivan toiseen alaan, mutta intohimo sisustamista ja muotoilua kohtaan on vuosien mittaan syventynyt.



Habitaressa oli kivan tunnelmallinen ja vaihteleva valaistus.





En ole koskaan taitellut origami"juttuja", mutta nyt alkoi kummasti sormia syyhyttämään.






Nyt oli väripaletista selvästikin löytyneet muutkin värit, kuin harmaan, valkoisen ja mustan eri vivahteet.



Jos kylpyhuone ei olisi juuri valmistunut, niin haluaisin tälläisen seinän, vaaleana kiitos.



Kotoisassa ja arkisessa puupölkyssä on paljon potentiaalia. Tämä osasto oli tosi inspiroiva.



Tuulia Penttilän hyllyköt olivat huikean kauniita.



Maija Puoskarin Haperot olivat kauniin ja hauskan näköisiä. Onneksi kaiken ei aina tarvitse olla niin vakavaa.



Marimekon osastolla eniten innostivat hyllyt, hyllyt!



Siesta tuolin kohdalla adjektiivit loppuvat. "Lontooksi" sanoisin stunning.



Marianne Huotarin Kaiku-seinävaate oli hieno ja siihen kannattaa tutustua vähän lähempääkin.



Jalokalusteen Retro-keittiö oli tosi hieno. Olen jo vuosia kuolannut Sköna hem-lehdestä ruotsalaisen Kvänumin retro-keittiötä; hienoa, että nyt sille on kotimainen vastine.



Muistuttakaa, että en ole ostamassa sohvaa. Mutta Tapio Anttila Collectionin sohva hipoo täydellisyyttä.



Garage-osasto oli ehkä suosikkini.






Ainoan messuostoksen, jopa etukäteen suunnitellun, tein Verso Designin-osastolta.


Habitare on auki vielä huomenna, kello 10 alkaen, suosittelen