maanantai 29. kesäkuuta 2015

KonMari-menetelmä

Luin Siivouksen elämän mullistava taika-kirjan sairasloman loppupuolella. Saikun viimeinen viikko oli oikein sopiva aika purkaa hieman patoutunutta energiaa ja järjestellä sekä kaappeja, että ajatuksia.

Marie Kondo perehtyi tavaroiden järjestelemiseen 15-vuotiaana ja siitä lähtien hän on kehitellyt täydellistä siivousjärjestelmää.
KonMari-menetelmässä ensin kodista karsitaan kaikki turha pois ja sen jälkeen järjestellään perusteellisesti. Kondon mukaan siivouksen "noidankehästä voi vapautua vain yhdellä keinolla: heittämällä kaiken turhan pois".  Karsitaan tavaralaji kerrallaan vaatteet/kirjat/paperit/sekalaiset tavarat/tunne-esineet -tässä järjestyksessä. Aina aluksi ko. tavaralaji kerätään lattialle ja sitten jokaisen kohdalla kysyt itseltäsi "tuottaako tämä iloa?"
Ja tähän meikä sanojenviilaaja voisi ekaksi tarttua; olen hieman skeptinen sen suhteen kuinka paljon iloa jokin vaate/muu esine tuottaa. Siis ihan oikeasti. Jos ajattelen miellyttääkö tämä minua, niin sitten ollaan lähempänä. Olen tietoisesti varonut tunnesyömistä sekä ilossa että surussa (nälkäkin on jo tarpeeksi usein..). Toinen juttu jota vältän on tunneshoppailu, jopa käsilaukkujen kohdalla, korkeintaan palkinnoksi itselle -ja tästä tulikin mieleen, että saikun jälkeen olen ansainnut vähintäänkin yhden palkintolaukun :)

Yksi kokonaisuuden kannalta aika epäoleellinen asia; minua vaivasi läpi kirjan se, miksi ihmeessä Marie Kondo on jo nuoresta lähtien ollut niin maanisen innostunut järjestelemisestä? Koulussakin hän halusi olla luokan järjestäjä..

Tärkein käytännön asia: KonMarie menetelmässä käsketään heittää tavaroita määrätietoisesti (ja aika surutta) pois, muttei oteta millään tapaa kantaa siihen, miten tai paremminkin mihin ne tavarat heivataan. Toivon todella, että jokainen kirjasta inspiroitunut miettisi tätä asiaa -ennen kuin ryhtyy toimeen.
Menetelmä aloittaa helpoimmasta eli vaatteiden karsimisesta. Se on helpointa sekä karsimis- että (jatko)kierrätysmielessä.

Ensin makuuhuoneen lattia kuorrutettiin vaatteilla, jeskamandeera, että pino oli hirmuinen, vaikka mielestäni omistin vaatteita vain kohtuudella. Kattilatkin kävivät hämmästelemässä tätä Etelä-Pirkanmaan kaltevaa vaatetornia. Yksi kerrallaan vaatteet siirtyivät, joko säilytettävien tai poistoon menevien kasaan. Loppuvaiheessa allekirjoittaneella oli nokka tukossa ja ikkunat helisivät aivastuksien voimasta. Vielä samana iltana roudasimme vaatteet kierrätykseen ja vaatemäärän pienenemisestä tuli mielettömän hyvä fiilis. Vaatekaappisysteemi pysyi aivan yhtä täynnä, MUTTA nyt kaapeissa on sekä kesä- että talvivaatteet talvitakkeja myöten, jihaa!

Papereiden ja erinäisten sekalaisten tavaroiden (tunnustan, en käynyt koko talon tavaroita läpi) "perkaaminen" ja pois heittäminen oli aika helppoa. Heittäydyin niin hurjaksi, että heivasin myös huomattavan pinon valokuvia pois. Olen siis harrastanut valokuvausta ala-asteikäisestä ja kaikki tärähtäneet poni- ja kissakuvat oli visusti säilytetty. 



Kirjahyllyn vakava alennustila ennen raivausta. 
Lähes kirjahyllyllinen kirjoja siirtyi alakerran "salakirjastoon". En vaan raskinut retuuttaa kirjoja kierrätyskeskukseen.

Pidän kirjassa siitä, että Marie Kondo opastaa lukijoita arvostamaan tavaroitaan (ja kiittämään niiden avusta), myös kodin täydelliselle järjestelemiselle on omistettu monta sivua. "Tavaramme tekevät todella kovasti töitä puolestamme, vaikka emme sitä huomaisikaan. Ne suorittavat tehtävänsä päivästä toiseen ja tukevat elämäämme".
Kondon mukaan "Joka tavaralla on oma roolinsa. Kaikki vaatteet eivät ole tulleet elämääsi siinä tarkoituksessa, että kuluttaisit ne nukkavieruiksi. Sama koskee ihmisiä. Kaikista elämän varrella tapaamistasi ihmisistä ei suinkaan tule läheisiä ystäviä tai rakastajia. Huomaat, että joidenkuiden kanssa on vaikea tulla toimeen ja tai joistakuista on mahdoton pitää. Mutta nämäkin ihmiset antavat sinulle arvokkaan opetuksen: heidän avullaan oivallat, mistä vilpittömästi pidät, ja osaat olla olla entistä kiitollisempi niistä ihmisistä, joiden kanssa sinulla synkkaa".

Kondon mukaan tavaroilla ja kodilla on oma henki, se pohjautuu šintolaisuuteen. Tätä on perusteellisemmin käsitelty Paikka kaikelle-blogissa. Minustakin ainakin kodilla on oma henki. Haluan pitää kodista  mahdollisimman hyvää huolta. Vastapalvelukseksi se on viihtyisä ja suojainen kotipesä (ulko)maailman myrskyiltä.



Työhuoneen järjestely vaatii vielä viilausta, mutta heti näyttää ilmavammalta, kun toinen kirjahylly on poissa. Vanhan kirjahyllyn uusi tehtävä on astiakaappina toimiminen.

Kirjan ehdottomasti parasta antia on se, että olen todella alkanut miettimään uusien ostosten kohdalla "tarvitsenko tätä todella?". Tyhjään eikun hieman väljempään tilan tuntuun todella jää koukkuun ja sitä haluaisi jalostaa pidemmälle. Noin neljän intensiivisen raivauspäivän saldo: pari säkillistä vähemmän vaatteita, muutama vuosikerta vähemmän lehtiä, n. 30 cm pinon verran vähemmän valokuvia ja sekalaista sälää n. roskasäkillisen verran vähemmän. Lisäksi ruokailuhuoneen astiakaappi lähti uuteen kotiin.

Hra K:ta vapaasti lainaten: aikamoisen, positiivisen mullistuksen kirja aiheutti (meilläkin).

Oletteko tai aiotteko kokeilla KonMari-menetelmää?

Marie Kondo: Siivouksen elämänmullistava taika

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Pinnan mitalla

Tuntuu, että iltapäivälehdissä on jatkuva juttukamppanja suomalaisten varastoista löytyvistä aarteista (vähän karrikoiden). Tänään vuorossa oli Fanet-tuoli ja minäkin menin hetkeksi lankaan, kun jutussa puhuttiin alkuperäisessä mallissa olevasta "istuinosan alaspäin kaartuvasta reunasta" -Vaikka jo unissani pitäisi muistaa meidän tuolien ja Fanet-tuolien eroavaisuudet (kyllä, olen tarkastanut useampaan kertaan).

Pöydän ja pinnatuolit olen saanut perinnöksi isovanhemmiltani ja siksi niillä on suuren suuri tunnearvo. Jouluisin ynnä muina juhlapäivinä pöytää pidennettiin jatkopalalla ja kokoonnuttiin pöydän ääreen. Mummu oli leiponut mm. kaksinkertaisia pikkuleipiä ja minä muina tyttöinä, ihan ohimennen yritin syöpötellä mahdollisimman monta kappaletta.
Viime kerralla meillä kyläillessään enoni muisteli, mistä tuolit ja pöytä ostettiin, n. 40-vuotta sitten.



Pinnatuolien pohjassa on enemmän tai vähemmän haalistuneet huonekalutehtaan pyöreät leimat. Ja sitäkin suuremmat "osoitelaput" helsinkiläisestä agentuuriliikkeestä Turkuun.
Luotettavasta lähteestä eli Kysy museolta-sivuilta sain selville, että pöytäryhmän on valmistanut nastolalainen Varjosen puunjalostus Oy. Valmistajasta ei ollut heilläkään sen enempää tietoa, mutta tiukka loppukaneetti oli "Tuoli ei siten ole aito Fanett mutta muuten laadukas pinnatuoli".
Nelikymppinen pöytäryhmä on pysynyt aikas hyvässä kunnossa, vaikka meidän huusholli tuntuu olevan erityisen kuluttava (NE, kissat). Luoja paratkoon, minulla oli joskus myös sellaiset farkut, jossa oli koristeita myös takataskuissa ja ne ovat jättäneet jälkensä myös tuoleihin. Eikä mummu turhaan aina_pitänyt liinaa pöydällä, mahdolliset vesiläikät kuivattiin heti, eikä lämpimiä kattiloita tuotu lähellekään -eikä heillä ollut lemmikeitä, paitsi lapsenlapsia ;)

Silmiinpistävin eroavaisuus meidän pinnatuolien ja Fanetin välillä on pinnojen määrä; epäaidossa on seitsemän kappaletta, kun aidossa on kuusi. Ja luullakseni istuinosa on eritavalla muotoiltu.

Kysy museolta-sivustosta taitaa tulla uusi suosikkini, sieltä löytyy vastaus vaikka mihin esim. keräilyyn tai historiaan liittyvään asiaan -kannattaa kurkata.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Unelma muotopuutarhasta

Useimmille puutarhaihmisille se joskus iskee -nimittäin haave omasta pienestä tai suuresta muotopuutarhasta. Muotopuutarhakuume iski minuunkin joitain vuosia sitten ja viime kesänä tehtiin osa yksi (vanhan kukkapenkin jatkoksi). Kaiken kaikkiaan osia tulee olemaan kuusi, mutta talouspoliittisista syistä sitä rakennetaan penkki/vuosi.



Tästä muotopuutarha hiljalleen muotoutuu. 

"Vanha kukkapenkki" kuvassa vasemmalla on n. viisi vuotta vanha. Siinä on punahattuja, leimuja, punatähkiä, pioni, ranskantulikukka (tuttavien kesken K:n tulikukka, koska hra K on ne siemenestä kasvattanut ja kasvi siitä riistäytynyt) ja uutena asukkaana siili.

"Osa I muotopuutarhasta" sisältää lisää punahattuja, kimikkejä,  tähtiputkiä, väriminttuja ja etelän ruusuruohon.

"Osa II" on tarkoitus rakentaa tänävuonna. Siihen on tulossa tummakurjenpolvia (X), korallinvärisiä pioneja (-), törmäkukkia (-), jotain dramaattisen väristä heinää (-) jne.

"Mahdollisuuksien kuoppa" sisälsi aikaisemmin pystyyn kuolleen kirsikkapuun, monta keltaista pientä kurjenmiekkaa ja sipulikukkia. Kaksi viimeksimainittua on pelastettu. Nyt se on todellakin kuoppa kaikilla mahdollisuuksilla ja vielä mitään ei olla lyöty lukkoon.



Meillä oli Hra K:n kanssa vertailevaa tuoksuherneiden kasvatusta. Hän kasvatti omansa kasvihuoneessa ja meikä minikasvihuoneessa valoisalla ikkunalla. Ei tarvitse montaa kertaa arvata kumman hajuherneet olivat tukevammat. Niistä osa päätyi muotopuutarhan käytävien risteyksessä olevaan kaivonrengasistutukseen. Purppurakeijunkukat ovat siirretty omalta pihalta ja heliotroopit ostin juhannustorilta. Niissä on mielettömän hyvä tuoksu. Kuvitelkaa lämmin elokuun yö, jolloin tuoksu leijailee pimeässä puutarhassa. Tosin nyt kieltäydyn uskomasta, että jotain sellaista kuin pimeät yöt/illat/päivät ovat edes mahdollisia..



Myös syyssyrikkä (buddleija) löytyi juhannustorilta. Taas kerran täällä rakennellaan tuoksupuutarha ja erityisesti perhospuutarhaa. Aikaisemmalla kerralla buddleija ei kylläkään kerännyt perhosia toivotulla tavalla, vaikka sitä jossain väitetään parhaaksi_perhoskasviksi. Ehkäpä hämäläiset perhosetkin ovat hitaasti innostuvaa sorttia?



Toisen, hienosti sanoen obeliskin, tuttavallisemmin kasvituen päälle on istahtanut pöllö. Se (ja 3 muuta!) patsasta löytyi viime kesänä Somerniemen kesätorilta. Tänäkin vuonna Somerniemelle on päästävä ja toinen must (pitkästä aikaa) on Salon iltatori.



Siilipatsaasta ei tullut oikein edustavaa kuvaa, mutta minusta sekin on hyvin söpönen.

Erinäisten sateisten päivien jälkeen ruoho ja kaikki muut kasvit ovat laittaneet kasvuvauhdissaan ison vaihteen silmään -aikamoista vauhtia lähes kaikki rehevöityy ja puutarha on hyvinkin puolivallattomassa tilassa. 
Kasvihuoneessa ja kasvilaatikossa on melkolailla hiljaiseloa. Kasvilaatikossa kasvaa muutamat perennat ja yrtit. Kasvihuoneessa on herkullinen amppelikurkku, jonka sain ystävältä. Koon puolesta kurkku näyttää avomaankurkulta, mutta maku on kuin tavallisen kurkun. Kasvihuoneeseen haaveilen pientä oleskeluryhmää, koska meikävilukissa ei meinaa tarjeta ulkosalla.

Tervetuloa lukijaksi jori ja kaikille aurinkoista alkanutta viikkoa!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannustunnelmia

Tänä(kin) vuonna kokeilimme vaihtoehtoista juhannuksen viettoa; tällä kertaa suuntasimme saaristoon, tarkemmin sanoen ruotsinristeilylle. Merellä ei satanut ollenkaan ja herkutella sai enemmän kuin tarpeeksi. Mutta merkitäänpä ylös: risteilyt, ainakin Turku-Tukholma välillä ja Siljan laivalla saa toistaiseksi riittää. Vaikka meillä oli ns. parempi hytti -niin olihan se aika nuhjuinen.

Eniten laivalta jäi mieleen varsinainen korvamato; flyyg, flyyg, flyyg on soinut allekirjoittaneen ja todennäköisesti myös Hra K:n päässä. Selitys löytyy postauksen lopusta, katsokaa ja ihastukaa ♥.



Höyrylaiva Ukkopekka tuli meitä vastaan. Tässä kuvassa voisi kuvitella olevansa sisävesiristeilyllä, eikä merellä. Saaristo mökkeineen ja hulppeine huviloineen on todella kauniin näköinen.



Talven pimeydessä on vaikea uskoa, että keskikesällä on oikeasti valoisaa myös keskiyöllä. Tälläinen näkymä oli hytistä.



Ja kyllä, oleellinen osa risteilyn viehätystä on karkkituliaiset.



Ja tietenkin kosmetiikkatuliaset, köh, itselle. Hollantilainen Rituals-sarja oli uutuutena laivalla. Kymmenisen vuotta sitten shoppailin tätä kosmetiikkaa Barcelonasta -ehkä vielä joskus myös Suomesta? Kannattaa tutustua jos vastaan tulee. Puhas loodus-sarja on taas virolainen, edullinen ja luonnonmukainen sarja. Sokerina pohjalla Diorin Diorshow-ripsiväri ♥.

Juhannuspäivänä oli tiukka ohjelma laivalla. Siis sitä tavallista, mutta raskasta; erikoisaamupala ja tietenkin buffet-lounas, sekä shoppailua. Mutta oikeasti välillä täytyi levätä ja telkusta tuli pari tosi kivaa ruotsalaista mainosta. Onko teille tuttu Vinnie ATG:n-mainoksista? ATG on ruotsalainen vastine Veikkaukselle. Ja Vinnie on maailman söpöin minihevonen.



Vinnien mainoksia on useampi kappale, mutta tässä saagan ensimmäinen. 
Mainosten ohjaajana toimii Solsidanista tuttu Felix Herngren.



Huomio kissatädit- ja sedät -tämä mainos on teille. Huom! Vakava söpöysvaroitus.



Ensin alkuperäinen video.



Ja sitten lentokonekaaos-video :)

Mainokset ovat kerta kaikkiaan oma taiteenlajinsa. Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkisi kotimaisista mainoksista ?

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Grandma`s corner with little twist (vol II)

Olohuoneen pintaremontti on jäänyt melkein valmista -tilaan. Se klassinen listat uupuu ja puuttuu. Jos Hra K:ta vähänkin tunnen, niin asian on korjattu, hhmmm kuukauden sisään.



"Isoäidin nurkkauksessa" (joo taas sisustetaan nurkkia..) on tietenkin keinustooli, seinäkello, pärekoppa ja opetustaulu. Muttamutta myös valopöytä sai pitää paikkansa. Erityisen iloinen olen valkoistakin valkoisimmasta seinistä, kontrastina vihreälle tapetille. Uudistetun olohuoneen yksityiskohtia löytyy klik ja klik
Pari vuotta sitten valopöydän ympärystä näytti tältä. Onneksi se ruskeankukertava tapetti on nyt historiaa.

Tämä näkymä on siis sohvalta ja sohvaseinällä on vihreä tapetti. Olohuoneen jälkeen on "halli" ja taustalla näkyy myös ruokailuhuone. Pikkukotimme parhaita ominaisuuksia on isot liukuovet, jotka piiloutuvat seinien väliin. Ovien ollessa piilossa, on huomattavasti avarampaa.



Tänään 19.6. tulee minun ja Hra K:n ensitapaamisesta 18 vuotta ♥.


Oikein mukavaa ja leppoisaa juhannusta kaikille!


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Instagram-kuvia (parin) viikon varrelta VII



Voihan kesä ja kiireet! Töiden alkamisen välitön sivuvaikutus näyttää olevan blogin hiljeneminen, tosin viime viikon ohjelmassa oli tavallista pidempiä työpäiviä. Sen lisäksi kärsin keskivaikeasta valokuvauskriisistä, miten siitäkin tuli yht´äkkiä niin pirskatin vaikeaa? Helppo tie onneen on Instagram-räpsyt, joita taas kerran tarjoilen teille lukijoille :)



Britakakku oli niin hyvää, että vielä viikkoa myöhemmin jaksan fiilistellä sitä. Illusia-sarjan paistovadillekin oli silloin käyttöä (useimmiten vaan jouluisin..).

 

Oman puutarhan pioneja saa odotella vielä tovin jos toisenkin (varsinkin jos tämä viileä sää jatkuu). Onneksi niitä saa ostettua myös kauppareissulla.


  
Eilen oli yhteispohjoismainen Luonnonkukkien päivä ja allekirjoittanut teki "retken" omalle pihamaalle.



Robert joutui mamarazzin valokuvailun "uhriksi". 
Sulolla on edelleenkin teini-ikäisen elkeitä, se EI TOD. tule sohvalle viereen. 


Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!