torstai 26. maaliskuuta 2015

Lonkkavaivaisen pelastus

-Tai ainakin melkein.
Ensimmäiset kaksi viikkoa lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen olin lähes täysin ilman kunnollista tuolia. Pehmeä Howard-sohva, viiskytlukuiset nojatuolit ja pari vielä vanhempaa nojatuolia olivat ihan kelvottomia. Liian matalia, liian pehmeitä tai liian jousitettuja, jopa näitä kaikkea kolmea. Ainoastaan yksi pyörivä työtuoli oli välttävä, siinä pystyin ruokailemaan. Onneksi jo sairaalassa sain lupauksen paremmasta tuolista ja sitä siis pari viikkoa odotin.




Kuningas Robert I (Törkimys*) valtaistuimellaan.
*Törkimys-nimitys tulee siitä, että em. kolli ahmii ja ykää ruokansa aina toisinaan. 


Jotain uutta,
jotain vanhaa,
jotain lainattua
ja jotain sinistä

=tyynyllä korotettu käsinojatuoli. 

Ihanan tukeva ja vieläpä käsinojilla varustettu. Tosin asiassa on yksi mutta -en vieläkääään pysty istumaan 10 min pidempään, vaikka leikkauksesta on jo kulunut melkein päivälleen kolme viikkoa. Huomisen to do-listalla onkin soitto sairaalaan.



Lukuvuorossa on Mummoillen-kirja, joka on henkisen mummon käsikirja.
"Moderni mummo kierrättää, tekee kirpputorilöytöjä ja säilöö satoa talven varalle. Pukeutumisen lisäksi myös siivouksessa ja kuntoilussa siirrytään mummosarjaan." Nyt ikisuosikkini Emännän tietokirja(t) on saanut kovan (ja tiiviissä muodossa olevan) kilpailijan.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Sisustushaaste

Sain Kirppisrakkautta-blogin Eevalta sisustushaasteen. Haastessa on viisi kysymystä ja nyt vastaan kahteen viimeiseen kysymykseen -sillä nämä asiat ovat viime päivinä pyörineet muutenkin mielessä.

Onko kodissasi jokin kohta, johon et ole tyytyväinen? Miksi et? 
Sisustusasia, mistä haaveilen?

Olohuoneen pintaremonttia ollaan suunniteltu piitkään ja täällä blogissakin olen siitä muutamaan kertaan kirjoittanut. Uskokaa tai älkää, nyt remontin toteutuminen on hyvin lähellä! -Joo, en minäkään usko ennen kuin vanhan tapetin suikaleet lentelee ilmassa.



Tästä olohuoneen nurkkauksesta ei montaa kuvaa blogista löydy. Korkeintaan yksityiskohtia. Kuten kuvasta huomaa seinässä on jo iso (ja tietysti erivärinen) tapettipaikka. Lisäksi olen niin_kyllästynyt tuohon kelloseinän beigeen tapettiin, yäk!



Juuri ennen sairaslomaa tein tosi hyvän ostoksen, nimittäin uuden telkkarin. Uusi telkka on makuuhuoneessa ja sitä olenkin töllöttänyt melko hartaasti -nyt alkaa olla Mad Men- ja Breaking Bad-sarjat hallussa tai siis niiden ensimmäinen tuotantokausi.
Kuvassa näkyy vielä vanha, pieni ruutuinen ja sikapainava kuvaputkitelevisio.



Pienimuotoisen rymsteerauksen jälkeen näyttää tältä. Hra K sai inspiraation. Nyt ei enää tarvita tv-tasoa, sillä uusi telkku kiinnitetään seinään. Ja muut oheislaitteet taas mahtuvat yhteen, pienempään kaappiin. Se merkitsee lisää tilaa ja avaruutta muuten pienikokoiseen olohuoneeseemme. Vapaa ja ilmava tila (edes pikkuisen avarampi) kuulostaa niin hienolta!

Nyt pitäisi päättää uusi tapetti ja se on tunnetusti "helppoa" puuhaa. Nyt tunnen piston sydämessäni, sillä olen monesti paasannut siitä, ettei sisustamiseen välttämättä tarvitse paljoa rahaa, vaan mielikuvitusta. Ja tässä sitä nyt ollaan! Miksi kaikki hienoimmat tapetit ovat niin juupelin kalliita? Mutta edelleen olen sitä mieltä, että perussisustamiseen ei välttämättä tarvitse paljoa rahaa. Paitsi, että minuunkin on purrut ns. String-kuume. Niiden mallistossa olisi juuri sopiva seinään kiinnitettävää liukuovikaappi. Mutta mitään huonekalua en aio ostaa ennen kuin olohuone on tapiseerattu, telkka on seinällä (radikaalisti toisella puolen huonetta kuin ennen) ja nykyiset huonekalut ovat paikoillaan.


Vielä yksi olohuoneen nurkkaus, joka on tällä hetkellä tehokäytössä. Siinä on nimittäin ns. työpiste, josta käsin tätäkin postausta kirjoittelin. Kuten myös työhuoneen pöytätietokoneen äärestä, ainakin viiden minuutin jaksoissa.

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Liiolii, Jaakko Valtteri Salo ja Tarja.
Aurinkoista viikkoa kaikille!

Ps.Pahoittelen, että kommentteihin vastaus on lähes olematonta, mutta kaikki kommentit innolla luetaan.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Revontulten lumoissa

Sekä sisällä, että ulkona.

Toivottavasti eilen illalla huomasitte taivaalla upeasti loimottaneet revontulet!
Ne näkyivät oikein selvinä, kirkkaina ja liikkuvina, jopa ikkunasta. Vanhasta muistista meinasin vaan heittää lähimmät vaatteet päälle ja syöksyä ulos. Mutta todellisuudessa varovasti köpöttelin kyynärsauvojen kanssa ikkunan viereen. Itseasiassa puolipimeässä kulkeminen huonekalujen (ja kissojen) lomassa oli jo tarpeeksi haastavaa.



Niinpä annoin kameran Hra K:lle ja hän otti muutaman kuvan revontulista.


Myös tähdet näkyivät kirkkaina.



Allekirjoittaneella oli tälläiset näkymät ikkunasta.

Loppukevennykseksi kuva jonka löysin kamerasta. Se on otettu sillä aikaa, kun olin sairaalassa.

Siis mitä!!!

Sulo on juuri saanut kuulla, että kuvassa näkyvä valkoinen "juttu" ei olekaan kissoille tarkoitettu uusi nukkumapaikka.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Viikko leikkauksesta

Viime perjantaina menin Tampereelle viettämään pitkää viikonloppua. Palvelu oli kuin parhaassakin hotellissa, sillä ateriat tarjoiltiin suoraan sänkyyn ja "palveluskuntaa" oli heti saatavilla, kun napista painoi, yöllä ja päivällä. Tosin minkään huvitteluviikonlopun jäljiltä ei ole ollut näin murjottu olo. Leikattu jalka on vaihtelevan turpea (jos minulla oli jo aikaisemmin leveä lantio, niin nyt se vähintään helikopterikentän kokoinen). Koko jalkaa pitkin kulkeva "pakanamaan kartta" saa lisäkuvitusta päivä päivältä.

Ortopedin mukaan leikkaus onnistui hyvin, hän tuntui olevan vilpittömän tyytyväinen aikaansaannokseensa. Monet sanovat, että lonkkaleikkauksen yhteydessä kivut jäävät leikkauspöydälle. Minulta taisi jäädä leikkaussaliin keskittymiskyky, sillä se on nykyään seitinohut. Ajatukset lepattavat perhosten lailla ja saamani särkylääkityksen mukaan.




Kotiin pääsin siis jo maanantaina, mikä oli minusta hiukan pelottavaa. Sillä olo oli silloin aika heikko.Mutta kyllä kotona on ihanaa ja rauhallista. Hra K on aivan mahtavan auttavainen ja ensimmäisinä päivinä sain kotonakin ateriat sänkyyn. Nyt miehellä on  kolme itsepäistä ulkoilutettavaa -kattilat ja minä.

Tälläistä täällä ja taas blogi hiljenee.

Nauttikaa keväisistä päivistä ja ihanasta auringosta!

Ps. Alkujärkytyksen jälkeen kattilat ovat tottuneet sauvojen kanssa köpöttelevään emäntäänsä ;)

maanantai 2. maaliskuuta 2015

wish me luck!

Jos ei mitään yllättävää estettä tule -niin ihan lähipäivinä allekirjoittanut saa ihka uuden (teko)lonkkanivelen. Jo puolisen vuotta olen kauhistellut tulevaa leikkausta ja siitä toipumista ja kaikkea mahdollista. Mutta viimeisen viikon trendi on ollutkin pelko siitä, että jos se pirskatin leikkaus sittenkin peruuntuu. Iholla ei saisi olla naarmun naarmua, finnin finniä ja tietysti pitäisi olla niinku perusterve. Mikä on ihan iisiä, jos työskentelee pahimpaan flunssa- ja vatsatautiaikaan sairaalassa. Yleensäkin olotilan pitäisi olla luottavainen ja reipas..

Fröbelin palikoiden Leijonanmetsästys-laulu kuvaa hyvin allekirjoittaneen tunnelmia:

Sitä ei voi ylittää.
Sitä ei voi alittaa.
Sitä ei voi kiertää.
Täytyy mennä lävitse.

Näin yritän suhtautua tulevaan leikkaukseen :D


Apuvälinelainaamosta haimme Ikea-kassillisen kaikenlaista tarpeellista tavaraa, kuten istuinkorokkeen, kainalosauvat ja sukanvetolaitteen. Olen hankkinut helposti puettavia housuja ja sukkia, sekä "kroksit". Olin ajatellut, etten koskaan hanki sellaisia rumiluksia. Mutku sellaiset kuulemma ovat hyvät osastolla, ei haittaa vaikka jalka olisikin vähän turvoksissa.


Mitähän kattilat tuumaavaat siitä, että painimatto viedään pois?

Myös kotia hiljalleen järjestellään ns. esteettömäksi. Matot lattiasta pois ja huonekalut uuteen järjestykseen. Jotta allekirjoittaneella on tilaa temmeltää kainalosauvojen kanssa.
Olen myös siivonnut ja järjestellyt, että voin siltä osin olla hyvillä mielin sairaslomalla.



 Kunnon materialistina tilasin Springfield:stä itselleni tsemppaus-paidan :)

Nyt blogi hiljenee toistaiseksi. En osaa yhtään arvioida, miltä tuntuu leikkauksen jälkeen. Kolmen kuukauden saikku siitä ainakin tulee. Instagramiin varmasti tipahtelee kuvia toipumisen edistyessä.

Aurinkoista kevättä kaikille!