Pieni perhosparatiisi

Tulin töistä kotiin vähintäänkin nuutuneena, mutta Hra K ja Sulo näyttivät minulle jotain hyvin piristävää. Lauma neitoperhosia, sekä pari sitruunaperhosta olivat löytäneet tiensä puutarhaamme. Sulo olisi mielellään toiminut perhosten lennonjohtaja: komennellut niitä mäkättäen ja mieluusti tassullakin hivauttanut, mutta flexi oli ja pysyi tiukalla.

Yksi suosikkikasveista oli Valkoalpi (Lysimachia clethroides).

Sitruunaperhoset olivat punatähkän (Liatris spicata) lumoissa. Lilan, vihreän ja limenkeltaisen väriyhdistelmä on aikas herkullinen.

Neitoperhosia oli n. 15 kappaletta, kaikkien aikojen ennätysmäärä. 

Tämän kukkapenkin muutkin kasvit Väriminttu (Monarda), valkoinen kerrottu Punahattu (Echinacea purpurea Milkshake) ja Purppurasilkkiyrtti (Asclepias incarnata Iceberg) "kelpasivat" myös perhosille. Syyssyrikkä, jota kehutaan oikein hyväksi perhoskasviksi oli taas huonossa kukinnan vaiheessa ja heliotrooppi ei muuten vaan inspiroinut perhosia. 

Tästä on hyvä jatkaa perhospuutarhan rakentamista, tai siis suunnitella mitä kasveja ensi vuonna istuttaisi.

A Haunted (?) House

Viikon loma on tehnyt hyvää tietokoneelle =toimii (koputan puuta). Allekirjoittanutkin on taas palannut tietokoneen ääreen, kun lämpötilat ovat laskeneet helteisestä haalean lämpimään.
Nyt tuntuu vahvasti siltä, että paluu arkeen on edessä. Toivottavasti kadonnut sisustusintokin löytää takaisin. Koko huusholli on sisustuksen puolesta enemmän tai vähemmän rempallaan, ja kesän aikana löytyneet kirppislöydöt etsivät vielä paikkaansa. Koko kesän ikkunat ovat olleet ilman verhoja (paitsi makuuhuone), mutta eilen vihdoin ja viimein onnistuin asentamaan muutamat paikoilleen. Verhotetuista ikkunoista tuli haikea ja surullinen fiilis -valoisat kesäyöt ovat taas historiaa.

Palataanpa vielä parin viikon takaisiin, vähän jänniin tunnelmiin. Harrastus(toive)listan kärkipäässä on jo vuosi keikkunut urban exploring eli urbaani löytöretkeily. Viimeinkin pääsin tutkimaan erästä vanhaa taloa! Ihan yksin!

Talossa on ollut koristeelliset ikkunanpokat. Aikanaan se on varmasti ollut kaunis koti.

Se on saanut rapistua vuosikymmeniä. 

Nopeasti vilkaisemalla voisi kuvitella, että joku on jättänyt ompeluksen kesken ja mennyt käymään asioilla. 

Mutta tarkempi silmäily kertoo toista.

Toisesta rikkinäisestä ikkunasta näkyy vanhaa repaleista tapettia. Tai itseasiassa useampia tapettikerroksia.

Talosta ovat katto ja lattia romahtaneet. Ikkunat ovat osittain rikki ja kaikki on muutenkin vinksallaan. 

Luonto on hitaasti, mutta varmasti valtaamassa taloa; oksa oksalta ja kärhi kärheltä.

Rapistu rauhassa vanha talo ♥.

Hjuuston, meillä on onkelma

Lomalta on palattu töihin ja kahden työviikon jälkeen ei enää edes muista lomalla olleensa -no ei vaineskaa. Onneksi ihanaakin ihanampi aurinko on hellinyt, paitsi aamuisin ( +3 tuntui melko viileältä kevyissä kesävaatteissa). Illat pitäisi leikkiä kätevää emäntää ja säilöä kaikenlaisia marjoja, välillä se onnistuu ja välillä ei.

Olin juuri silittänyt paidan ja käsilaukkukin oli valmiina, mutta viime hetken vaatekriisin aiheutti Sulo :D

Ja sitten se todellinen ongelmaosio; uusi eli vuoden vanha tietokone on alkanut temppuilemaan. Windowsin päivityksen jälkeen se on suvainnut kerran aueta. Vanhalla koneella ei taasen ole kuvankäsittelyohjelmaa jolla saisin raw-kuvat jpg-muotoon. Jotenkin nihkeältä tämä valokuvapainotteisen blogin pitäminen tuntuu, nirsk.
No tämä varmasti on vain väliaikaista ja ainakin Instagram päivittyy -käykääpä kurkkaamassa.

Huomenna on vapaapäivä ja meidän puuhääpäivä, eli viides hääpäivä ♥.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Kun Crazy Cat Lady pääsi irti kirppiksellä

Meissä kaikissa kissojen palvelijoissa tai orjissa se asustaa. Jotkut ovat piilottaneet sen syvemmälle kuin toiset. Mutta joskus se pääsee irti -nimittäin hullu kissanainen, joka etsii kaikkea ihanaa. Kodissamme ei ole montaakaa kissa-aiheista sisustusjuttua, eikä edes kissakalenteria, tarkoituksella. Paitsi kissanalle nimeltä Mömmö, kissa hedelmäveitsiteline, pattereilla toimiva vanha kissalelu (jota Sulo pelkää) ja "Jos kissa hyökkää, makaa paikallasi kunnes apu saapuu"-taulu. Lisäksi löytyy supersöpöt 3D-kissakuvalliset pelikortit ja varmasti jotain muutakin eli enemmän kuin tarpeeksi :)

Rauman retkellä kävimme parilla kirppiksellä ja toiselta löysin peräti kaksi kissa-aiheista juttua. Vaikka hyllyssä huuteli myös erittäin edullinen Tamara Aladinin Kleopatra-maljakko. Vaasin amber-väri on tosi kaunis, mutta tosiasiassa meillä on jo sellainen, tosin paaaljon huonokuntoisempi.

Koska käytämme arkenakin aika usein serviettejä, niin mikäs onkaan hyödyllisempi, kuin kissa ja hiiri-aiheinen lautasliinateline. Myrna-kuppien seurassa kattauksesta tuli jokseenkin erilainen :)

Kissalla on suorastaan pelottavat silmät, turkoosi nenä ja hiirellä peräti nahkainen häntä.

Toinen löytö on vanha, aivan ihastuttava peltitarjotin. 

Millä ne kaffeet ulos viedään ellei tarjottimella, häh? 

Parhaat ja komeimmat "kissapatsaat" ovat puuhailleet ihan omiaan.

Jos Jeff Goldblum käskee, niin toki Robert katsoo :D

Mikä on teinien lempipuuhia? No peilailu tottakai! 

Mutta kissamaiseen tyyliin Sulo ei varmaankaan kärsi ulkonäkökompleksista.

Yhtenä päivänä rauhallinen kissojen ulkoilutus meni ihan hullunmyllyksi ja sen aiheuttivat kissat itse. Sulo istui ulkona pöydällä ja kiskitin Robertia (ja Hra K:ta) meidän luokse. Ja niinhän ne tulivat reipasta vauhtia ja jalka tms. kolahti peltiin. Jolloin Robert pelästyi, lähti nelistämään ja pääsi irti taluttajalta. Sitten K piteli Suloa ja minä sain nopeasti Robertin kiinni. Sulo "vähän" pelästyi tätä tapahtumasarjaa ja alkoi, ihan oikeasti, lujaa ja vihaisesti mouruamaan Robertille. Hyvä ettei päälle käynyt. Lepyttelyyn ja rauhoitteluun meni pieni tovi. Sisälle tullessamme annoin kissojen nuuhkaista hajusuolaa Feliwayta (tietty sekin oli juuri silloin lopussa). 

Minikissa eli Sulo on herkkis ja se aika helposti pelästyy ynnä pörhistyy sisälläkin (useimmiten Robertin hepuleita), mutta noin pahaa tilannetta ei ole koskaan ennen ollut. 

Onneksi tilanne meni nopeasti ohitse. Robert ei ottanut Sulon vihaista mouruntaa tosissaan, mutta me ihmiset kyllä, huoh. 

Onko teillä kokemuksia vastaavista tilanteista?

Alennuskoodi blogin lukijoille

Nyt olisi kivoja uutisia käsitöistä kiinnostuneille!

 Ilman tuota jättimäistä lankakerää ei olisi tullut mistään mitään. 

Toki muutkin tarjottimen "ainekset" olivat tuikitärkeitä.

Makramee-postauksen yhteydessä kiittelin Vyyhti.fi -käsityökauppaa supernopeasta toimituksesta (ja lankakerän maksoin iha ite). 

Nyt Makramee-postaus on noteerattu myös Vyyhti.fi:ssä ja kaikille lukijoille olisi tarjolla alennuskoodi. 

Koodilla häivähdys purppuraa saat 20 % alennuksen kaikista tuotteista ja on voimassa 31.8.15 asti.

Melko vallaton kotipuutarha

Aika sateinen ja vähän viileämpi kesä on saanut puolivallattoman kotipuutarhamme lähes villiintymään, ainakin hetkellisesti. Nyt päivänä muutama olemme  pitäneet kahden hengen rikkaruohotalkoita. Viileydestä johtuen pionien kukinta myöhästyi aivan ennätyksellisesti ja viimeiset puolinuukahtaneet kukat olivat vielä viime viikolla. Ja pihan varjoisimmassa paikassa oleva ihana, valkoinen särkynyt sydän kukkii nyt, outoa!

Myskimalvaa, ranskan tulikukkaa, palavaa rakkautta, leimuja, punahattuja jne. Taustalla on vähän aikaa sitten (ihan oikeasti) parturoitu siperian hernepensas.

Kuva toisesta suunnasta, taka-alalla on "minimetsä"

Kesällä 2014 valmistui muotopuutarhan ensimmäinen kukkapenkki, joka on ihan kiitollisesti lähtenyt kasvuun. Tähtiputkia, valkoalpia, syyskimikkiä, väriminttua, punahattua ja karvasilkkiyrttiä jne. Ja rikkaruohoja, kuis sitte.

Heh, taustalla on oppikirjaan sopiva esimerkki siitä, mihin villiviiniä ei_kannata istuttaa. Tuo pöheikkö on nielaissut kasvimaan portin ja osan kasvilaatikoista.
Uusiin kukkapylväisiin asensin valkoiset kukka-valoköynnökset. Hra K totesi illan pimetessä " sehän on kuin Las vegas" :D

Buddeleija kukkii kiltisti (vielä paremmin kun muistan ottaa kuivuneet kukat pois) ja tuoksuherneet aloitttelevat kukintaansa. Jännityksellä odotan ehtiikö kuvassa punaruskeana vartena venyttelevä ja kelloköynnös kukkia lainkaan.

Nyt löytyy buddeleija, heliotrooppia, punahattuja neljää lajiketta, punatähkiä ja väriminttuja. Tulkaa perhoset meille! Toivottavasti huonosta perhosvuodesta huolimatta edes joku iso perhonen löytää tänne.

Kirsikkapuu valmistelee kaikkien aikojen ennätyssatoaan. Vielä muutama vuosi sitten se oli kertaalleen kupsahtanut ja sitten kuitenkin perusrungostaan elpynyt pieni pensas, josta sai kolme kirsikkaa. Kummallekin yksi kirsikka ja hra K:lle väitin linnun syöneen sen kolmannen, vaikka söin sen itse :D
Huomio, huomio, ideoita kaivataan -mitä happamista kirsikoista kannattaa valmistaa?

Kotipihan ns. paraatipaikalla on vadelmapensaikko x 2. Niiden ulkonäkö on sitä luokkaa, että kaunein puutarha ja pedantein puutarhuri-palkinnot menee vuodesta toiseen sivusuun. Vieraat kohottelevat kulmiaan -paitsi silloin, kun ne täyttyy vadelmista. Ensimmäisellä kierroksella tuli 3 litraa vadelmia :)

Ja nyt aurinkoon! Kesän paras aleostos lienee lepolasse :)

Hämeen härkätiellä ja Vanhalinnan linnavuorella

Kolmas, viimeinen lomaviikko alkoi ja viimeiset hetket lähimatkailuun. Tällä kertaa kohteeksemme valikoitui Varsinais-Suomi, Lieto ja tarkemmin Vanhalinna-niminen kartanomiljöö. Kohde oli siitä ainutlaatuinen, että siellä on kotimuseo kartanossa, muutama menneen ajan näyttely, iso viikinkilaiva ja sokerina pohjalla muinaislinna ts. linnavuori. Kerrankin sekä minun, että Hra K:n kiinnostuksen kohteet samassa paikassa :) Toki meitä kumpaankin kiinnostaa historia.

Ensiksi kiersimme kartanokotimuseon. Kuvassa joku paparazzi kuvaa intoa puhkuen upeaa, Emma-tyylistä kalustoa. Huonetta muuten nimitettiin Mamsellinkamariksi. Se on ollut talon vanhimpien tyttärien huone.

Kartanon keittiössä oli tosi upeat, pelkistetyt jugend-tyyliset tuolit. Menin ihan pähkinöiksi ajatuksesta, että ne yhdistäisi yksinkertaiseen valkoiseen pöytään. Niinkuin Saarisen Tulppaaniin tai todennäköisemmin Ikean Dockstaan.

Kartano on rakennettu 30-luvulla ja se on aikanaan ollut hyvin moderni.

Kartanossa löytyi isännänhuone, ruokasali, sali jne. Erkkerin eteen oli teetetty hieno sohva. Erkkerin patsaita en tarkemmin tutkinut, mutta ainakin osa kartanon patsaista oli Väinö Aaltosen käsialaa.

Pienessä mökissä oli pankkiin liittyvä näyttely, sekä pankkineidin kammari. Vanha säästöpankin mainos on aika suorasukainen.

Härkätallissa oli "Oli sitä ennen leipää meilläki, vaan se tuli syötyä"-niminen näyttely joka kertoi suomalaisesta ruokakulttuurista.

Torpparin ja kartanon ruokapöydän, sekä antimien välinen ero on suorastaan kirkuva.

Ruokapöydän äärellä 30-, 60/70- ja 80/90-luvulla.

Näyttelyssä kerrottiin ruokailutavoista eri vuosikymmenillä kaupungissa ja maalla, työläisten /virkamiehien pöydissä. Ruokailutavoissa on tapahtunut monia muutoksia esim. ennen ruoka-aika oli perheen isän työaikojen mukaan (kuten meillä lapsuudessani), myöhemmin lasten harrastusten mukaan. Ennen ruokaa saivat ensimmäiseksi aikuiset -nykyisin lapset. Myös ruuan kanssa ronklaaminen sallitaan. Yhdeksi syyksi mainittiin se, että nykyään lapset käyvät itse jääkaapilla, kuin aiemmin heillä ei ollut mitään asiaa sinne. Siis vatsa täyttyy, vaikka ruokapöydässä ei söisikään.

"Elämänlanka"-näyttelyssä kerrottiin ihmisen elämän kulusta 1800-luvulla Lounais-Suomessa. Kuvassa on kapioita ja sulhaslahjoja. Tytöt tietenkin aloittivat kapioiden teon paaljon aikaisemmin, kuin sulhasesta oli tietoakaan.

"Idän ja lännen maa"-näyttelyssä esiteltiin maatalon töiden vuotuiskiertoa. Itä- ja länsi-suomessa on ollut eroavaisuuksia. Esim. Länsi-Suomessa leipää leivottiin muutamia kertoja vuodessa. Kun Itä-Suomessa leivottiin pehmeää, limpun tyylistä leipää viikottain.

Kuvassa on pellavien loukutusta. Yksi pellavien käsittelyvaihe oli liotus. Esim. meidän kesämökkinä toimivana talolla on ollut oma osuutensa pellavan liotuspaikasta naapuritilojen kesken.

Vanhalinnan linnavuoren alla oli hieno kiviportti.

Raput linnavuorelle.

Linnavuorelta avautui kaunis maisema, jossa hiekkatiet ja Aurajoki mutkittelevat. Todettakoon vielä kerran, että maisema oli mielestäni kaunis. Lapsuuteni vietin samantapaisessa maisemassa oli maaseutua, hiekkateitä ja kotimme vieressä virtasi Loimijoki, mutta teini-ikäisenä se oli ihan tylsä maisema. Muistan vaan, kun Hra K maisemaa ihasteli ja oli ihan whaaat? Niin sitä aikuistuu ja mieli muuttuu :)

Vielä kuva viikinkiveneestä, joka oli melkoisen iso.

Liedon Vanhalinnan kartanomiljöö oli ilahduttavan monipuolinen, oikein positiivinen yllätys. Ilmakin oli mitä mainioin linnavuorella oleskeluun (kunpa olisi ollut eväät mukana). Täältä lähtiessä oli oikein miellyttävä ja seesteinen olo. Mikä aika nopeasti hävisi, kun suuntasimme Turkuun isolle kirppikselle ja sieltä Ikeaan. Lopuksi kävimme vielä Naantalissa. 

En tiedä miksi, mutta Turun reissumme ovat aina aika vauhdikkaita. Toki aina on tietyt, vaihtelevat paikat joissa menemme käymään ja suunnistus puolitutussa paikassa on oma lukunsa. Esim. tällä kertaa olin valmiiksi katsonut oikein kartasta, miten eräälle kirppikselle mennnään. No, enpä ottanut lukuun sitä, että tulemmekin Liedon, eikä Tampereen suunnasta. Onneksi puhelin oli tukavasti kartalla :)

Tänään ehkä suunnistamme Raumalle. Onko mitään viime hetken vinkkejä, missä kannattaisi käydä?

DIY Makramee seinävaate / macramé wall hanging

Oi joi, tästä olen ollut niin intona viimeiset puolitoista viikkoa! Täällä blogissakin taisin mainita, että haluaisin tehdä jonkinlaisen seinävaatteen. Ensin ajattelin ryijyä, mutta se vaikutti liian suuritöiseltä ja materiaalitkin ovat arvokkaat (ihan_syystä).

Sitten tähdet asettuivat oikeaan asentoon ja alko iloisten sattumusten sarja. Ensiksi löysin kirppikseltä kolme osaisen Kauneimmat käsityöt-kirjasarjan. Siinä puhuttiin tekniikasta nimeltä solmeilu. Sitten Instagramin kuvavirtaan ilmestyi kuva macrame-seinävaatteesta ja varsinkin Createaholic-nimimerkillä löytyy instastasta useita, inspiroivia macrame-töitä. Seuraavaksi etsin intensiivisesti kotimaisista nettikaupoista mahdollisesti sopivaa lankaa/narua ja ylipäätään sopivia, inspiroivia kuvia makramee seinävaatteista. Viikko sitten sunnuntaina tilasin moppilankaa Vyyhti-nimisestä käsityötarvikekaupasta ja keskiviikkona lankarulla oli minulla. Mielettömän nopeeta toimintaa ja ei, tämä ei ole maksettu mainos.

Eikä siinä vielä kaikki. Ennen kuin moppilanka-tilaus saapui löysin kirppikseltä toisen makrameetakin käsittelevän käsityö-kirjan. Kodin suuri harrastuskirja tarjonnee kaikenlaista puuhastelua tulevaan pimeeän ja tylsään talveen.   

Miättikää ny, kaikki tää noin viikon aikana!

Näillä tarvikkeilla pääsin alkuun. Kupariputki kannattimeksi ja kilo(!) kotimaista Moppilankaa, joka on valmistettu osittain kierrätysmateriaalista. No mittanauha, tietty. Sekä koristeeksi astiallinen puuhelmiä ja pieni pussi kuparisia puserrustukiholkkeja. Dragsteri-karkit inspiraation virkistämiseksi.

Makramee on iankaikkisen vanha käsityötekniikka. Todennäköisesti sen kehittivät arabit 1200-luvulla. Maurit toivat sen Espanjaan ja hiljalleen se levisi koko Eurooppaan. Englannin hovissa makrameesta tuli suosittu ajanviete 1600-luvulla. 1700-1800-luvuilla siitä tuli suosittua brittiläisten merimiesten keskuudessa. Kuningatar Viktorian hallituskaudella makrameen suosio oli huipussaan. 1900-luvulla se on ollut suosittua hippien keskuudessa jne.

Oman makramee seinävaatteeseen hain ispiraatiota erityisesti täältä, täältä ja täältä. Suurin työ oli esivalmisteluissa; kirkkaasti työlain vaihe oli sopivien langan "pätkien" á 7 m leikkaaminen. Onneksi tässä huushollissa on ainakin yksi jolla on reilusti talonpoikaisjärkeä, kuten varmasti arvasitte, tarkoitan hra K:ta. Hän keksi minulle hyvän mittauspaikan, meidän verannan, jonka pituus on kutakuinkin 7 m. Sitten mittausta, kävelyä, leikkausta -kymmeniä kertoja. Robert ensin seurasi puuhiani tarkkaavaisesti ikkunasta, mutta kyllästyi ravaamiseeni. Aivan päivän lopuilla vasta pääsin tekemään ensimmäisiä makramee-solmuja. Kirjoista opettelin solmut (ei ole hirmuisen vaikeita) ja työ eteni yrityksen ja erehdyksen kautta.

Täytyy sanoa, etten muista koska viimeksi joku puuhailu olisi näin tempaissut mukaansa. Olin niin flow-tilassa että aika vain soljui eteenpäin. Oli myös kiva huomata, että tosiaan pystyn_keskittymään, kun on jotain inspiroivaa ja kivaa tekemistä. En juurikaan jaksa keskittyä esim. elokuvien katselemiseen ja olen ollut vähän huolissani keskittymiskyvyn vähenemisestä. Mutta solmeilu eli makramee oli tosi kivaa puuhaa. Nyt on mielessä siintää jo uusi projekti, mutta täytyy antaa pölyn vähän laskeutua välillä. 

 
Mitäs tykkäätte? Näyttääkö liiankin boheemilta?
Minulle vaikeinta oli se, että solmeilua on mahdoton(?) tehdä oikein säntillisesti. Nimerkki kudon lapaset niin tiukkaan, että ne pysyvät itseksekseen pystyssä.. Toki sillä oli melkolailla vaikutusta, että tämä oli ensimmäinen koskaan tekemäni. Paitsi jossain vaiheessa tuli déjà vu, että olen solmeillut aikaisemmin. Ehkäpä 80-luvun ala-asteen opetussuunnitelmaan kuului jokin solmeilu-käsityö? Ystävännauha?


Aurinkoista viikkoa kaikille! 


Lähde:Kodin suuri harrastuskirja