Eilen kirjastossa tein oikean täsmälöydön Novitan lahjalehdestä (2016), jossa oli juttu lankavärjäyksestä elintarvikeväreillä. Ohuet kesävillasukat olinkin ajatellut kutoa, mutta että ihan itse värjätystä langasta. Tänään kauppareissulla taisin taputtaa ilosta käsiäni (se vaan lipsahti), kun löysin lähimarketin hyllystä useampaa elintarvikeväriä. Toivottavasti samassa hyllyvälissä ollut mies ei saanut mitään traumoja äkillisestä ilonpuuskastani :D
Ensin kerällä ollut Nalle-lanka täytyi saada vyyhtimuotoon.
Ja ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään perintönä saamaani vyyhdipuuta.
Liityin vuodenvaihteessa Marttohin ja heidän tunnuslauseensa "elämä on parasta itse tehtynä",
sopii allekirjoittaneelle oikein hyvin.
Kattiloilla, varsinkin Sulolla oli jännä kohtaaminen vyyhdinpuun kanssa.
Tässä vietetään jo seesteistä elämää rinnakkain.
Langat ovat jo likoamassa ja värit odottavat sekoitusta.
Sitten piristäviä väriruiskeita langoille.
Mums, näyttää herkulliselta. Seuraavaksi lankavyyhdin kääntö ja toisen puolen värjäys.
Huomatkaa, että toinen väreistä on ihan selkeä vihreä (tässä vaiheessa).
Värin levityksen, mikrotuksen (kyllä, lankaa käytettiin mikrossa), huuhtelun ja kuivauksen (onneksi meillä on kuivauskaappi, tuo hätäisen ihmisen pelastus) jälkeen lankavyyhti on taas puussa. Nyt takaisin kerälle.
Niin siitä vihreästä valui keltainen pois ja tilalle tuli turkoosi. Tämän hempeän pinkin ja turkoosin yhdistelmän nimesin sweet candyksi. Jos alkuperäinen yhdistelmä oli mansikka- ja pistaasijäätelöä, niin tästä yhdistelmästä tulee mieleen pinkki-turkoosi kirpeä lempikarkkini. Lankojen värjäys elintarvikevärillä oli tosi helppoa ja hauskaa. Lopputulos oli pieni yllätys ja toinen yllätys seuraa sukkien valmistuessa.