torstai 26. helmikuuta 2015

Kaikkien aikojen ensimmäinen huutokauppalöytö

Tai oikeastaan sen kopio.

Lapsena olin useamman kerran vanhempien mukana huutokaupassa. Todennäköisesti lähdin vapaaehtoisesti mukaan, sillä onhan huutokaupassa aina seurattavaa ja vähän jännääkin. Mutta vielä todennäköisemmin aloin hyvissä ajoin mankumaan kotiin.
Eräs huutokauppa oli vallan poikkeuksellinen, sillä sitä pidettiin lähisukulaisten kesken. Meikäplikka, noin 8-vuotias, oli myös menossa mukana. Sitten tuli myyntiin se juttu, jota olin Mammalla ihastellut. Muistikuvani mukaan tuli odottava hiljaisuus ja sukulaiset kannustivat minua huutamaan. Vihdoin ja viimein sain sanottua viis markkaa. Varmasti meklari (isäni) pitkitti jännitystä kunnes kopautti vasaralla ja sain haluamani.

Reilu parikymmentä vuotta myöhemmin.
On ollut joulu ja kaikki koristeet, joulukuusta myöten ovat vielä paikallaan. Olen ollut töissä ja sitten käydään seuraavanlainen sananvaihto.
-Arvaa mitä Robert teki?
-Kaatoi joulukuusen?
-Pahempaa!!
-Mikä voisi olla pahempaa? Tiputti seinäkellon?
-Ei seinäkelloa vaan sen päällä olleen patsaan.
Robert oli silloin nuori jolppi ja oli hypännyt joulukuusesta seinäkellon päälle. Kello pysyi paikallaan, mutta ensimmäinen huutokauppa huutoni ei. Patsas hajosi moneksi kappaleeksi. Olihan sitä toki aikaisemminkin liimattu, mutta nyt se oli liian monena kappaleena.



Arvatkaapa kuinka iloinen olin, kun kuvan "ratsastajapatsas" tuli kirppiksellä vastaan? Hinta oli siedettävät 16 €, aikaisemmin joku myi samanlaista huutonetissä 50 €. Tämä patsas on jopa parempikuntoisempi, kuin alkuperäinen ehjänä.



Suunnilleen tältä, mutta pari vuotta vanhemmalta näytti se plikka, joka sai huutokaupassa kakaistua viis markkaa.


Tervetuloa lukijaksi aleksandra rauhaniemi ja kaikille keväistä viikonloppua! 

16 kommenttia:

  1. Kylläpäs sinä olet nuorena aloittanut huutokaupankäynnin - minä en ole vieläkään uskaltautunut kuin nettihuutokauppaan;)
    Mutta suloisen patsaan olet osannut jo tuolloin huutaa - ja onnea oli, että löysit uuden rikkoutuneen tilalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni oli pieniä tai siis aika suuria vaikeuksia sanoa viis markkaa. Sen jälkeen pidin huutamisessa reilut 20 vuotta taukoa :D

      Poista
  2. Olipa monin tavoin hieno löytö. Olet aloittanut keräilyn hyvin varhain, ei ihme, että sinulla on niin kehittynyt kirppissilmä.

    VastaaPoista
  3. No mutta hyvä että löytyi uusi patsas! Eikä vissiin Robertkaan enää kellojen päälle nouse niin herkästi ;)

    Tomeran näköinen pikkutyttö. Ja hyvissä ajoin on teillä aloitettu huutokauppa- ja kirpputoriura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patsaalla ei ole suurta rahallista arvoa, mutta tunnearvoa kasapäin.

      Toivon todella, ettei Robert saa mitään yleishepulikohtausta ja tiputa tätäkin patsasta, huh.

      Poista
  4. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa:) Olet kyllä ollut tosi söötti pikkulikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä tullut käytyä erinäisillä rompetoreilla ja huutokaupoissa ;)

      Poista
  5. Kuvan tomera nuorineiti on kuin tehty huutokauppailemaan ♥

    Onneksi löytyi tilalle uusi patsas ja syy ei ole Robertin, sen teki NE !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tyttönen näyttää tomeralta, mutta hirmuisen ujo (vieläkin).

      Ai niin NE! Hra K siis näki harhoja :D

      Poista
  6. Olipas kiva tarina, ja onnittelut ratsastajapatsaasta :) Hieno on!

    VastaaPoista
  7. Mukava kertomus. Taidatkin olla pitkän linjan ammattilainen. Minusta ihan tuntuu, että olen nähnyt tuollaisen patsaan hamassa lapsuudessa jossakin naapuriperheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräilyharrastus on tullut jo äidinmaidossa :)

      Poista
  8. Suloinen patsas. Voi Robert jolppia...kaikkee ne kisut saa aikaiseksi.
    Voi...söpö pikku tyttö! Tunnistan sinut siitä hyvin.
    Levollista työviikkoa ennen h-hetkeä...vai oletkohan jo pois töistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli tulotarkastus ja kohta on h-hetki lähellä, iiiks.

      Poista

Kiitos kommentista!