sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sulhaslapaset

Ennen vanhaan morsian kutoi sulhaselleen mm. villasukat ja monelle muullekin tärkeälle henkilölle. Uuteen kotiin muuttaessaan miniän oli annettava tuliaislahjoja koko perheelle, joskus jopa piialle ja rengillekin. Sen lisäksi villasukat sai pappi ja puhemies käsineet. Ylipäätään käsityötaito oli tärkeä taito tulevalle vaimolle, eikä pelkästään riittänyt taidokkuus -vaan lapasten ja sukkien tuli olla hienosti koristeltuja.
"Ja rumaa oli, jos mallit olivat aivan samoja kuin muillakin morsiamilla. Pääkuviot -raidat ja ruudut, polviraidat, silmät, tähti ja elämänpuu, sydän ja ässänväärä - saattoivat olla kyllä kaikilla samat, mutta jokin pieni lisäraita jokaisessa piti olla aivan kuin puumerkkinä, josta tekijä työnsä tunsi ja tekijä tunnettiin".

No, vähän myöhässä olen liikkeellä, sillä me ollaan oltu kohta 19-vuotta yhdessä ja naimisissakin jo reilu viisi vuotta. Olikin jo korkea aika Hra K:n saada "sulhaslapaset" tai tunnetumpi nimitys on varmasti sulhaskintaat. Murresanoista vielä sen verran, että meillä päin kudotaan sekä lapasia että mattoja.

Jos mietitään mistä tuntee allekirjoittaneen kutomat lapaset -niin varma tunnusmerkki on se, että ne pysyvät itsekseen tukevasti pystyssä. Hra K:n lapasiin meni 3-4 mm puikoilla, 7 veljestä langalla, noin 54 silmukkaa. Eikä lopputulos siltikään ollut jättiläiskinnas. Tiukkaan neulominen on ihan perusteltuakin, sillä tuuli ei ihan heti mene silmukoista lävitse. Lisäksi villa käytössä hieman huovuttuu ja sitä myöten niistä tulee entistäkin lämpimämmät. Toinen tunnusmerkki on kintaan kapea ja pitkä muoto.



Kirjoneule-mallikirjoja on kirjahyllyyn muuttanut useampikin, kuten ikoninen Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja Suuri kinnaskirja. Kuitenkin tämän mallin kehittelin itse. Kuvio on helppo kolme silmukkaa sinne ja yksi tänne, ja välillä jokatoisella. Kämmenpuoli ja peukalo on kokonaan pientä ruudukkoa.

Suuren kinnaskirjan mukaan vanhimpia kirjoneulekuvioita (Virossa) ovat olleet hannunvaakuna, siksakki, risti, kolmio, vinoneliö ja kahdeksansakarainen tähti. Niiden uskottiin sisältävän maagista voimaa.
-Ja sattuipa meilläkin jännä juttu, kun Hra K sovitti lapasta käteensä ja pui lapasnyrkkiä peilikuvalleen -lähellä ollut kattolamppu sammui kuin taikaiskusta (ihan oikeasti!). No mainittakoon, että kyseinen valaisin joskus sammuu itsekseen, mutta ajoitus oli melkoinen.



Kuvio yksinkertaisuudessaan: vinoraita, kapea ruudukko, vinoraita toiseen suuntaan ja taas ruudukko. Mallissa ylinnä olisi taas ruudukko.
Joskus kolmenkin silmukan laskeminen tuntuu liian vaikealta, ainakin allekirjoittaneelle.



Ja tämäkään työ ei olisi valmistunut joka känteessä seuraavia työnjohtajia. Sulo seurasi silmä tarkkana kummankin peukalon valmistumista -varsinkin silloin, kun tiputin yhden puikon silmukat ja henkäisin kauhistuneena. Toista peukaloa aloitellessani Sulo marssi heti paikalle :)

"Epätietoisuutemme hetkinä voimme ottaa kutimen käsille yhtähyvin kuin toimettomuutemme tai toimeliaisuutemme hetkinä. 
Samoin vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden on meillä luotettava ystävä kutimessamme. 
Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus, minkä luomme, ja se ilo, minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme."

Lainaukset: Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia

16 kommenttia:

  1. Hienot lapaset sulho sai, parempi myöhään jne :).
    Sulo on mainio kudonnanvalvoja ♥. Meillä myös kudotaan, en ole oppinut neulomaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkään en varmasti koskaan opi neulomaan ;)

      Poista
  2. Kudin - luotettava ystävä :-)
    Ihanat lapaset, upeat! Hassut kissat, aina siellä missä tapahtuu ja tietty juuri silloin kun silmukat putoavat. Musti teki eilen saman, istui syliini kutimeni päälle just kun olin onnistunut pudottamaan muutaman silmukan. Outo tilannetaju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän yksinäiseltä kuulostaa, jos kudin on paras ystävä. Mutta käsityöt ja jo pelkästään niiden ajattelu on voimaannuttavaa.
      http://www.kotivinkki.fi/hyva-olo/nain-hyodyt-kasitoista

      Poista
  3. Taidokkaat tumput! Pienet kutojakissa-apupojat, aivan parasta.

    VastaaPoista
  4. Ei sitä ennenvanhaan morsiamet helpolla päässeetkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eivät päässeet -jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa :)

      Poista
  5. Vanhaksipiiaksi olisin entisaikoina jäänyt, jos se sukista ja lapaista kiinni olisi ollut :-D Onneksi muilla onnistuu paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, anoppikokelas olisi sanonut "ei käy"!

      Poista
  6. Hienot on sulhon lapaset!
    Ja ilmankos minulla ei sukkakudin etene, kun ei ole enää ylitarkastajaa vierellä - mutta kesällä tulee vähäksi aikaa pieni ylitarkastaja, kun tytär muuttaa pikkukisuineen (ja chinchilloineen) oman asuntonsa putkiremonttia pakoon meille. Me niin mennään isännän kanssa sekaisin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joi pikkukissoja ja chinchilloja, kuulostaa söpöltä ja pehmoiselta ♥.

      Poista
  7. Kauniit lapasetja ihanat kisuliinit :)

    VastaaPoista
  8. Apua, mä teen 38-39 koon villasukan Seiskaveikalla, kolmosen puikoilla ja silmukoita on 48. :D Pitäisi opetella tekemään tiukempaa, sukat kuluu puhki niin nopeaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä yritin tehdä Muita ihania-blogin villasukkia ja siinä taisi olla n. 48 silmukkaa. Muutaman kerroksen jälkeen sovittelin niitä jalkaani (kun näyttivät niin pieniltä) tai siis yritin, sillä ne eivät mahtuneet ollenkaan ;D Laskeskelin, että parikymmentä silmukkaa saisi olla enemmän..
      Mitä jos mä lahjoitan sulle vähän tiukkaa kudontaa ja sä sitä päinvastaista? :D Saataisiin juuri sopivia sukkia.

      Poista

Kiitos kommentista!