perjantai 16. syyskuuta 2016

Kissoja ja ihmisiä (hermoromahduksen partaalla)

Ollaan eletty vähän jännittäviä aikoja, koska Robertilla on ollut hammasongelmia. Päällepäin ei olla mitään huomattu, sillä Robotti on ollut ihan oma itsensä. Mutta kun kunnaneläinlääkäri suositteli hampaiden rtg-kuvausta ja perusteellista hoitoa klinikalla, niin asia muuttuikin stressaavammaksi. Hampaiden kuvauksessa ilmeni, että joitain hampaita täytyy poistaa ja siis ensimmäinen hoitokerta on jo takana.
Eikä siinä vielä kaikki. Arvaatteko mikä muodostui paljon suuremmaksi ongelmaksi? Sulo tietenkin. Olihan se tietysti naivia ajatella, että tästä selvittäisiin vain 12 tunnin sihinällä. Nyt kattilat ovat olleet toisistaan eristettyinä jo pari päivää -eikä loppua näin. Pienen sihinän lisäksi, ohjelmistoon kuuluu tiukkaa mouruntaa ja hyökkäysyrityksiä, kaikki Sulon toimesta. Se suhtautuu Robertiin, kuin täysin ventovieraaseen kissaan. Vaikka Robert kaipasi nyt sympatiaa.
Feliway-suihke on tehokäytössä ja lisäksi täytyy ostaa sellainen seinään kiinnitettävä haihdutin. Kissat ovat toisistaan eristettyinä ja välillä vaihdetaan puolta, sekä katit että ihmiset. Sitten kotikonstit alkavatkin olla vähissä. Parin viikon päästä on Robertilla hammasoperatsioonin kakkososa ja rumba alkaa uudesta, syvä huokaus.

Onko teillä muilla vastaavasta kokemusta? Ja kyllä, eläinlääkärin puoleen käännytään heti ensi viikosta, jos Sulo ei "pääse raiteilleen".





Niin toivoisin, että hyvät yöunet (kuten Mirrillä) auttaisivat ja oltaisiin kaikki tyynempiä huomisaamusta alkaen ;(

10 kommenttia:

  1. Voi Robert :( Ikäviä tuollaiset vaivat! Tule kuntoon, komea poika ♥

    Ja voi Sulo! On kyllä kokemusta meilläkin siitä, että ei-operoitu kissa käyttäytyy toipilasta kohtaan huonosti. Tosin meillä se ei ole kärjistynyt noin, vaan on mennyt muutamilla sihinöillä ja kyräilyllä ohi. Akuuttivaihe on mennyt ohi oikeastaan siinä vaiheessa, kun rauhoitettu kissa pääsee jo suoraan kulkemaan ja enimmät lääkehöyryt on haituneet ja oma tuoksu alkaa palautua. Paridynamiikka niillä tahtoo olla muutaman päivän vähän outoa rauhoitusten jälkeen, mutta aina se on palautunut. En silti rauhoituspäivänä uskaltaisi niitä vahtimatta jättää samaan tilaan. En tosin jätä rauhoituksesta heräilevää kissaa muutenkaan vahtimatta, mutta kuitenkin. Silloin tosin ei ole mitään ongelmaa kissojen väleissä, jos molemmat on rauhoitettu samana päivänä... Kai se "selväpäistä" kissaa pelottaa ja oudoksuttaa, kun toinen haisee lääkkeiltä, on tokkurainen ja hoipertelee.

    Tuo Mirri sairastaa laulu olikin jo melkein unohtunut! Mummu sitäkin mulle lauloi kun olin pikkuinen. Mummu lauloi mulle kaikenlaisia kissalauluja. Toivottavasti uni tekisi taikoja ja teillä on huomenna jo kaikki ihan kunnossa. Toivotaan niin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robertilla oli varmasti erityisen pelottavat ja pahat hajut.

      Oi, mikä ihana muisto: mummu joka laulaa Mirri sairastaa -laulua ♥

      Poista
  2. Voi Robert, kun kaverikin kiusaa. Tuo Mirri sairastaa on minulle aivan uusi laulu. Ihana videokin! Tsemiut (tsempit miukuville) sinne! - Emäntä

    VastaaPoista
  3. Voimia tilanteeseen ♡
    Voi, että miten kurjaa kun kissat nahistelee.
    Ihan noin hurjia tilanteita ei ole ollut, toivottavasti ei tulekaan.
    Vähän mietityttää muuttuko kissojen suhteet sen jälkeen, kun Missy on käynyt sulhon luona hääreissulla ja palaa kotiin. Ja sitten jos astutus on onnistunut, Missy viettää mammaloman n.13-14vk kasvattajan luona.
    Mini ja Missy ovat kuin paita ja peppu, ovat olleet vauvasta asti yhdessä. Suhde on kiinteä.
    Mutta sitä nyt ei kannata etukäteen murehtia mahdollista tulevaa ( väliaikaista ) sopeutumattomuutta.
    Hammasjutut on harmillisia, Kaapoltakin ehdittiin poistaa yksi hammas ja tarkoitus oli ottaa röntgenit ja tutkia tarkemmin koko suu, mutta sittenhän ei enää ollut Kaapoa jota tutkia.
    Oho, menipäs murheelliseksi.
    Apteekissa on Zylkene- tabletteja, jotka sisältää lehmän ternimaitoa ja sitä suositellaan aggressiiviseen käyttäytymiseen. Kaapo popsi niitä jossain kohtaa ja hei..sitten on myös Royal Caninin Calm-kuivaruokaa. Sitäkin pojat napostelivat Onnin poistuttua kuvioista, kun alkoivat nahistella ilmeisesti siitä, kumpi on kunkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa :)

      Teillä on kanssa muutoksia tulossa; pentuja odottavan kissan seuraaminen on varmsti tosi jännää, vaikka mammaloma sitten erottaakin hetkeksi.

      Kiitos hyvistä neuvoista, juuri laitoin Sulon ruokaa Zylkeneä.

      Poista
  4. Mikäs sille Sulolle nyt sitten on tullut..:)

    VastaaPoista
  5. Voi ei:( Voimia sinne. Ja rauhoittavia silityksiä. Calm ruokaa kannataa koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Onneksi kireä tilanne tuntuu menevän ohitse.

      Poista

Kiitos kommentista!