tiistai 16. lokakuuta 2018

Vaatelöytö suoraan "naftaliinista"

Siskon kanssa pengottiin varaston kätköjä oikein antaumuksella. Se oli hauskaa, jännittävää ja aika tunteikasta. Satuimme iskemään varsinaiseen kultasuoneen, kun löysimme muutaman laatikollisen vanhoja vaatteita. Osa vaatteista oli huolekkaasti pakattu ja "kansipaperina" oli aina Turun sanomat. Ainakin yhden laatikon kansipaperina oli 70-luvun Turkkari, useimmissa 80-luvun.

Enimmäkseen laatikoissa oli vanhoja, hyvin käytettyjä lastenvaatteita, mutta myös aikuisten vaatteita. Kuten äidin ruskea jumpsuit aka kokohaalari 70-luvulta. Siskoni muisteli, että se oli ainakin kertaalleen ihan juhla-asuna (voi aikoja!). Samettihousuja löytyi useita kappaleita, sekä lasten että aikuisten. Muttei kuitenkaan sopivan kokoisia. Laatikosta löytyi mm. isän vanha villatakki, jollaisia näkyy nykyajan nuorilla miehillä.

Eniten hupia aiheutui, kun sisko löysi vanhan karvahattunsa, sellaisen hännällisen mallin. 70-luvulta päivää !-blogista löytyy samantyylisestä hatusta kuvakin.





Kuluneiden vaatteiden seasta (olipa kuluttajana sitten alkuperäinen käyttäjä, monikymmenvuotinen säilytys tai jyrsijöiden hampaat) löytyi jonkun verran myös mahdollisesti käyttökelpoisia vaatteita. Mahdollisesti siksi, että saako vaatteista epämääräisen hajun pois ja muutenkin varmasti puhtaita. Ensimmäisenä pesuun ja kuivauskaapin kuumuuteen päätyi mustavalkokuviollinen neuletakki, täyttä akryyliä, mutta nypyistä ei tietoakaan.

Vanhojen vaatteiden kompastuskivenä on usein erilainen (lue pienempi) mitoitus. Ennen lasten saamista äiti oli aikas pienikokoinen, siis allekirjoittanutta vajaat 10 kiloa laihempi. Onneksi vaatelöydöt ovat aikakaudelta, jolloin äidillä oli jo lapsia -siis minullakin on toivoa mahtua niihin!


 Äiti ♥

Monivuotinen suosikkini on äidin vanha Kestilän nahkatakki, joka on ollut käytössäni jo vuosikausia. Tuntuu, että se vaan parantuu käytössä.



Onko sinulla käytössä ns. perintövaatteita?

2 kommenttia:

  1. Vau, ihanat löytölaatikot! Oi, juhlahaalaria on takuulla käytetty iltahipoissa ;-) Ja minulla ja siskolla oli myös hännälliset karvalakit :-DD
    Tykkään kovasti perintövaatteista, mutta olen tainnut kuluttaa puhki useimmat jo teininä, jolloin aloin harrastaa erikoista pukeutumista, enkä oikeastaan ole siitä hirveästi muuttunut, vaikka välillä yritänkin tsempata. Yksi entinen poikakaveri oli kuulemma kuvaillut minua: ei sen pukeutumisessakaan ollut päätä eikä häntää :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai ettei päätä eikä häntää! Sentään parhaat selkäpalat :)
      Minäkin aloitin erikoisen pukeutumisen teininä ja mm. käytin jättikokoista mokkatakkia -jossain vaiheessa sain äidin vanhan nahkatakin, joka oli ja on edellleenkin sopivasti istuva.

      Poista

Kiitos kommentista!