Marie Kondo perehtyi tavaroiden järjestelemiseen 15-vuotiaana ja siitä lähtien hän on kehitellyt täydellistä siivousjärjestelmää.
KonMari-menetelmässä ensin kodista karsitaan kaikki turha pois ja sen jälkeen järjestellään perusteellisesti. Kondon mukaan siivouksen "noidankehästä voi vapautua vain yhdellä keinolla: heittämällä kaiken turhan pois". Karsitaan tavaralaji kerrallaan vaatteet/kirjat/paperit/sekalaiset tavarat/tunne-esineet -tässä järjestyksessä. Aina aluksi ko. tavaralaji kerätään lattialle ja sitten jokaisen kohdalla kysyt itseltäsi "tuottaako tämä iloa?"
Ja tähän meikä sanojenviilaaja voisi ekaksi tarttua; olen hieman skeptinen sen suhteen kuinka paljon iloa jokin vaate/muu esine tuottaa. Siis ihan oikeasti. Jos ajattelen miellyttääkö tämä minua, niin sitten ollaan lähempänä. Olen tietoisesti varonut tunnesyömistä sekä ilossa että surussa (nälkäkin on jo tarpeeksi usein..). Toinen juttu jota vältän on tunneshoppailu, jopa käsilaukkujen kohdalla, korkeintaan palkinnoksi itselle -ja tästä tulikin mieleen, että saikun jälkeen olen ansainnut vähintäänkin yhden palkintolaukun :)
Yksi kokonaisuuden kannalta aika epäoleellinen asia; minua vaivasi läpi kirjan se, miksi ihmeessä Marie Kondo on jo nuoresta lähtien ollut niin maanisen innostunut järjestelemisestä? Koulussakin hän halusi olla luokan järjestäjä..
Tärkein käytännön asia: KonMarie menetelmässä käsketään heittää tavaroita määrätietoisesti (ja
Menetelmä aloittaa helpoimmasta eli vaatteiden karsimisesta. Se on helpointa sekä karsimis- että (jatko)kierrätysmielessä.
Ensin makuuhuoneen lattia kuorrutettiin vaatteilla, jeskamandeera, että pino oli hirmuinen, vaikka mielestäni omistin vaatteita vain kohtuudella. Kattilatkin kävivät hämmästelemässä tätä Etelä-Pirkanmaan kaltevaa vaatetornia. Yksi kerrallaan vaatteet siirtyivät, joko säilytettävien tai poistoon menevien kasaan. Loppuvaiheessa allekirjoittaneella oli nokka tukossa ja ikkunat helisivät aivastuksien voimasta. Vielä samana iltana roudasimme vaatteet kierrätykseen ja vaatemäärän pienenemisestä tuli mielettömän hyvä fiilis. Vaatekaappisysteemi pysyi aivan yhtä täynnä, MUTTA nyt kaapeissa on sekä kesä- että talvivaatteet talvitakkeja myöten, jihaa!
Papereiden ja erinäisten sekalaisten tavaroiden (tunnustan, en käynyt koko talon tavaroita läpi) "perkaaminen" ja pois heittäminen oli aika helppoa. Heittäydyin niin hurjaksi, että heivasin myös huomattavan pinon valokuvia pois. Olen siis harrastanut valokuvausta ala-asteikäisestä ja kaikki tärähtäneet poni- ja kissakuvat oli visusti säilytetty.
Kirjahyllyn vakava alennustila ennen raivausta.
Lähes kirjahyllyllinen kirjoja siirtyi alakerran "salakirjastoon". En vaan raskinut retuuttaa kirjoja kierrätyskeskukseen.
Pidän kirjassa siitä, että Marie Kondo opastaa lukijoita arvostamaan tavaroitaan (ja kiittämään niiden avusta), myös kodin täydelliselle järjestelemiselle on omistettu monta sivua. "Tavaramme tekevät todella kovasti töitä puolestamme, vaikka emme sitä huomaisikaan. Ne suorittavat tehtävänsä päivästä toiseen ja tukevat elämäämme".
Kondon mukaan "Joka tavaralla on oma roolinsa. Kaikki vaatteet eivät ole tulleet elämääsi siinä tarkoituksessa, että kuluttaisit ne nukkavieruiksi. Sama koskee ihmisiä. Kaikista elämän varrella tapaamistasi ihmisistä ei suinkaan tule läheisiä ystäviä tai rakastajia. Huomaat, että joidenkuiden kanssa on vaikea tulla toimeen ja tai joistakuista on mahdoton pitää. Mutta nämäkin ihmiset antavat sinulle arvokkaan opetuksen: heidän avullaan oivallat, mistä vilpittömästi pidät, ja osaat olla olla entistä kiitollisempi niistä ihmisistä, joiden kanssa sinulla synkkaa".
Kondon mukaan tavaroilla ja kodilla on oma henki, se pohjautuu šintolaisuuteen. Tätä on perusteellisemmin käsitelty Paikka kaikelle-blogissa. Minustakin ainakin kodilla on oma henki. Haluan pitää kodista mahdollisimman hyvää huolta. Vastapalvelukseksi se on viihtyisä ja suojainen kotipesä (ulko)maailman myrskyiltä.
Työhuoneen järjestely vaatii vielä viilausta, mutta heti näyttää ilmavammalta, kun toinen kirjahylly on poissa. Vanhan kirjahyllyn uusi tehtävä on astiakaappina toimiminen.
Kirjan ehdottomasti parasta antia on se, että olen todella alkanut miettimään uusien ostosten kohdalla "tarvitsenko tätä todella?". Tyhjään eikun hieman väljempään tilan tuntuun todella jää koukkuun ja sitä haluaisi jalostaa pidemmälle. Noin neljän intensiivisen raivauspäivän saldo: pari säkillistä vähemmän vaatteita, muutama vuosikerta vähemmän lehtiä, n. 30 cm pinon verran vähemmän valokuvia ja sekalaista sälää n. roskasäkillisen verran vähemmän. Lisäksi ruokailuhuoneen astiakaappi lähti uuteen kotiin.
Hra K:ta vapaasti lainaten: aikamoisen, positiivisen mullistuksen kirja aiheutti (meilläkin).
Oletteko tai aiotteko kokeilla KonMari-menetelmää?
Marie Kondo: Siivouksen elämänmullistava taika
Hyvä AnnaS! Minä ostin kirjan (kröhöm, hieman filosofian vastaisesti ehkä), mutten ole siihen vielä uskaltanut tarttua. Tekisi kyllä mieli eikä esteenä ole kuin koukuttava värityskirja.
VastaaPoistaVaro vaan, kirja voi viedä mennessään. Värityskirjan tilasin eilen :)
PoistaOlet käyttänyt saikkusi tehokkaasti. Minäkin vein pari säkillistä vaatteita kierrätykseen, eikä tunnu vielä missään. On aloitettava uusi karsintakierros. Kun kaikkea on liikaa, tavarat alkavat määräilemään.
VastaaPoistaSaikun aikana oli aikaa inspiroitua -varsinkin loppuvaiheessa. Kaikenlaista tavaraa on kyllä kerääntynyt aivan liikaa, mutta ehkä määrä pikku hiljaa järkevöityy.
PoistaKuulostaa kiinnostavalta! Kyllä tavaroiden vähentäminen kiinnostaa, jonkinlainen järjestys olisi hyvä olla. Jatkuvasti rassaa se, että tilaa on vähän, kun niin paljon on odottamassa kunnostettavaan taloon pääsyä - kalusteita ja vaikka mitä. Tuo on totta, että täytyy kysyä, tarvitsenko. Sitä olen jo tehnyt aika monta vuotta ja aika harvoin sitten mitään ostankaan - paitsi taimia. Niitä tarvitsen todella ;-)
VastaaPoistaMutta sehän on hyvä, että tavarat ovat jo valmiina odottamassa, pääsevät taloon sitten aikanaan. Kasveja tietenkin aina tarvitsee!!
PoistaKunnioituksen kumarrus sinne päin! Minä olen päässyt vasta vaatekaappiasteelle - ja siinä riittää vieläkin puuhaa. Jos kirjat ovat seuraava kohde, minulla se karsiminen tyssäisi siihen - en vaan pysty luopumaan kirjoista - kun taannoin heivasin vanhat sisustuslehdet pois, tuli melkein itku.
VastaaPoistaItselleni on tuo ekopaasto ollut sysäyksenä tuolle ostamisen ja kuluttamisen miettimiselle - vaikka ensimmäisiä ekopaastoja aloitellessa oli tarkoitus rajoittaa ostamista vain paaston ajaksi, on siitä tullut jo tapa: todellakin mietin kaupassa nykyään, tarvitsenko tai joko minulla on. Ja jos sinulla ovat laukut se lohtuostos, on se minulla huulipuna;)
Ja olen samaa mieltä - enemmän pitäisi miettiä myös sitä, minne ne poistettavat tavarat roudataan.
Tsemppiä niin sinulle kuin minullekin tässä urakassa!
Voi kiitos :) Lady, sinun ekopaastosi on ollut tosi inspiroivaa ja herättänyt ajatuksia. Shoppailusta, siis kuluttamisesta tulee varmasti merkityksellisempää, kun ostaa harvemmin ja varsinkin harkiten.
PoistaEn minäkään raaskinut kirjoja heittää pois. Emme löytäneet mitään kunniallista tai kirjoja kunnioittavaa tapaa heittää kirjoja pois -vaan siirsimme osan niistä varastoon.
Tsemppiä ja sisua meille kummallekin -kulutuksen vähentämisestä seuraa hyvää sekä itselle, että no, koko maapallolle.
KonMari on minulle aivan tuntematon käsite. Aikoinani tutustuin fengshui-ajatukseen ja siinähän pitää pystyä, niin ihmsten kuin tilojen, hengittämään. Minusta ajatus toimii ja olen sitä noudattanut sopivan rennosti. Minäkin tyhjäsin vaatehuoneen ja ensin kaverit valkkaavat vaatteista haluamansa ja sitten vien tekstiilit poistotekstiilipankkiin hyödynnettäväksi. Kirjahyllystäsi tuli seesteisempi ja ehkäpä kirjatkin löytyvät nyt paremmin...
VastaaPoistaKonMari on japanilainen metodi, joten varmasti siinäkin on hyödynnetty feng shuita, ainakin epäsuorasti. Se on aivan totta (jo loogisesti ajatellen), että väljemmässä on helpompi hengittää.
PoistaMissä löytyy poistotekstiilipankki? Pikaisesti googlaten sellainen löytynee Forssasta?
Enpä ole tästä koskaan kuulutkaan, mutta meillä varsinkin tätä tulisi opiskella.
VastaaPoistaItse olen ihan kauhea materialisti, shoppailu kuuluu kaikkiin tunnentiloihin (syöminen kanssa) ja paikat tursuaa tavaraa. Sikispä ihailen reipasta siivoustasi, koska omassa kaapissa on laatikko kaupalla kenkiä 90-luvulta, joista ei vaan voi luopua..ei voi.
Itse olen melkoinen kirppishamsteri, jo siltä pohjalta meinaa rajat tai siis seinät tulla vastaan. Mutta toisaalta tykkään myös väljemmästä ja pelkistetymmästä sisustuksesta.
PoistaHei, ysäri taitaa olla muodissa ja sulla on hyvät apajat!!
Testasin varastoa jo kasarin kanssa, ei toimi. On retroa ja sitten on vaan vanhanaikaista. Se vanhanaikainen löytyy sielä omasta kaapista :D
PoistaTämä ajatusmaailma on tuttu, mutta en ole sitä toteuttanut. Pidän vaatteista ja esineistä. Ehkäpä meillä onkin liian pieni koti eikä liikaa tavaraa :-)
VastaaPoistaTuo voi olla totta meilläkin -koti on vaan liian pieni (mutta siivouspäivinä kuitenkin liian suuri) ;)
PoistaSinä olet laittanut tuulemaan, ihaltavaa! (Aina muuton yhteydessä tulee tehtyä karsimista, muttamutta vieläkin haikailen joidenkien poisheitettyjen vaatekappaleiden perään.) Kuinka saat sovitettua kirppishamstrauksesi tähän yhtälöön?
VastaaPoistaKiitos Minna! Nyt poistetuissa tavaroissa oli loppujen lopuksi aika vähän varsinaista keräilykamaa. Kirppisaarteet kulkevat yläkerran asuintilojen ja alakerran kellarin väliä, kun jotkin esineet ovat välillä piilossa, niin ne ottaa uudella innolla käyttöön. Nyt yritän kirppiksellä entistä enemmän harkita, haluanko jonkun tavaran ihan_varmasti.
PoistaMutta joo vähän hankala yhtälö ;D
Kävin katsomassa kirjan varaustilanteen, nyt olen sijalla 557/693. Hitaasti mutta varmasti :)
VastaaPoista"Omin päin" olen pikkuhiljaa raivannut ja karsinut, vaatekaapistani minäkin aloitin. Nyt on menossa likkojen vaatekapit, ja sitten siirryn keittiönkaappeihin.
Olen jo jonkin aikaa yrittänyt miettiä ostoksia pariin kertaan ennen kuin kassalle kuljen. Että tarviinko oikeesti. Joskus tulee edelleen ostettua, vaikkei tarviiskaan. Sitä on niin heikko ja helppo toisinaan :)
Voi ei, vielä täytyy malttaa odotella. Pirkanmaalla on seutuvaraus-systeemi, joka etsii maakunnan kaikista kirjastoista varaamaasi kirjaa ja sitten se vielä kuljetetaan omaan kirjastoon erittäin kohtuulliseen 2 € hintaan.
PoistaOstosten tarpeellisuuden miettimistä saa jatkuvasti treenata, mutta mielestäni se on jo pieni voitto, että edes yrittää.
Latasin keväällä tämän netistä ja mielestäni se oli tosi virkistävä.
VastaaPoistaOlen herkkä näkemään tavaran kuin tavaran arvon ja kodin siistinä pitäminen on tullut vaikeaksi. Oli helpottavaa kun siisteysguru toteaa ettei kaikkea tarvitse käyttää loppuun. Omien vanhempien ja isovanhempien suomalaiskasvatus on juurruttanut liiankin tarkkaan mieleen sen ideaalin että haaskata ei saa. Olen kyllä pitkin hampain ennenkin hävittänyt tavaraa rankalla kädellä mutta aina syyllisenä, nyt se syyllisyys jollain tavalla helpottui.
Hei, mulla on aivan samanlaisia ajatuksia! Vaikka jollain tavaralla ei olisikaan rahallista arvoa -niin muistoarvoa löytyy senkin edestä. Ja kyllä, täälläkin syyllisyys on helpottunut, onneksi.
PoistaHienosti olet onnistunut karsimaan! Olen lueskellut KonMarin aiheuttamia mietteitä ja karsintaprojekteja ja kirja kiinnostaa, mutta ainakaan vielä en "uskalla" ottaa opusta käsiin. Tykkään aivan liikaa kirppisten kiertämisestä, mutta yhtä aikaa huomaan, että loputtomasti ei vain voi aina ostaa kaikkea kivaa. Yleensä uskottelen itselleni, että laitan myös paljon kiertoon ja myyn tavaraa, mutta ei se ihan koko totuus taida olla. Ehkä ostan kirjan lahjaksi äidilleni (häntä ahdistaa tavarapaljous, mutta ei pula-ajan jälkeistä aikaa kokeneena osaa todellakaan karsia...) ja luen kirjan ehkä sitten.
VastaaPoistaTuo on hyvä suunnitelma, että ostat äidille ja sitten lainaat kirjaa itsekin :)
PoistaRaivaustoimenpiteet koskivat ei-keräilytavaroita, mikä oli sinällään helpompaa. Minullakin iskee kirppiksellä helposti vauhtisokeus, mutta nyt yritän miettiä jokaisen tavaran kohdalla, että tarvinko tätä todella. Mä olen tosi huono myymää kirppislöytöjä eteenpäin ja tuntuu, että tällä hetkellä kirppismarkkinatkin ovat vähän lamassa (paitsi silloin kun itse jotain ostelee :D).