Tornin huipulle mä kiipesin

Sunnuntaina vähän suunnittelimme ja maanantaina lähdimme liikkeelle -tällä kertaa suuntana Hämeenlinna.

Loppumatkasta ajoimme kaunista puistometsää pitkin. Aulangon puistometsän historia alkaa jo 130 vuoden takaa, jolloin eversti Hugo Standertskjöld osti alueen. Englantilaistyyppistä kartanopuistoa ryhdyttiin rakentamaan 150 hevosmiehen ja yli sadan jalkamiehen voimin. Näin syntyi Joutsenlampi ja Metsälampi, teitä, graniittilinna, huvimajoja ja lopulta vuonna 1907 näköalatorni, jolla on korkeutta 33 metriä klik.

Aivan alusta lähtien puistometsä ja näkötorni ovat olleet avoinna kaikelle kansalle. Eversti julkaisi seuraavan vetoomuksen sanomalehdessä:

”Uhrauksilla suurilla kaunistin Karlbergin.

Yleisön suojelukseen sun jättää uskalsin.

Sopin jokaiselle oikeuden vapaasti vaeltaa siellä

ja toivon; laitokset rauhassa olla saa.

Mut surullinen kokemus päinvastainen se on;

vain yhä näyttää yltyvän raatelu vallaton.

Kunniantunnon lakihin ma teissa vetoan

ja toivon toiminnalleni sen arvon antavan.

Että kun johtaa kulkunne kauneuksiin Karlbergin

te suojaatte sen luontoa; neuvotte muitakin.

Se valistuksen on vapauden on vakaa velvoitus

ja sitä mulla vaatia on täysi oikeus.”

33 metrisestä, Aulangon vuorella olevasta näkötornista on huikeat näkymät. Instagramissa on pikkuinen, kökkö videonpätkä, jonka kuvasin näkötornista klik.

Hugo Standertskjöld rakennutti Onnentemppelin osoituksena rakkaudestaan puolalaiselle ruhtinattarelle (joka ei kosintaan suostunut). Tarina kertoo everstin piilottaneen kolikon kivien sekaan. Eino Leinon sanotaan saaneen inspiraation Laulu onnesta-runoonsa tästä temppelista.

Lähteet ja lisätietoja: Aulangon historiasta klik, Virtuaalinen kartta klik ja Radiojuttu Aulanko 130 vuotta klik (haastattelussa kerrotaan mm. kuinka Everstin vieraita tervehdittiin tykinlaukauksin) .