tiistai 26. elokuuta 2014

There's no place like home

Yleensä suosin suomenkielisiä sanoja ja lauseita, varsinkin täällä blogissa, koska armas kotokielemme on niin monipuolinen. Mutta there's no place like home on vain niin tenhoava. Lähes yhtä hyviä ovat kotimaiset vastineet kotini on linnani tahi oma koti kullan kallis.

Muistattehan huoneentaulut, joita entisaikaan ripustettiin huoneen seinälle? Siihen oli kirjottu esim. joku mietelause ja kirjottu kuvio. Sellaista lapsuudessani katselin isoisoäitini kodissa.  Ja nyt jostain kumman syystä haluaisin itselleni huoneentaulun. Vähän modernimman tyylisen, mutten kuitenkaan sellaista "keep calm and carry on"-tyylistä julistetta. Aika näyttää, kuinka kauan tämä inspiraatio kestää ja varsinkin tuleeko tulosta.. Paitsi kaikesta ei tarvitse saada tulosta! Työpaikalla saa ihan tarpeeksi ajatella tehokkuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta.

Mikä onkaan parempi paikka koti-ihmiselle ja kotikissalle kuin koti? Raskaan työpäivän jälkeen huokaan helpotuksesta, kun pääsen kotiovesta sisälle. Jo muutaman  yhden yön poissaolon jälkeen kähisen kotopihalla samanlaisesti hoooum, kuin E.T., no E.T.-elokuvassa.



Pidempään mukana olleet lukijat tietävät, että monissa asioissa suosimme mini-juttuja. No, the minimetsän (jota kuvassa ei näy) vieressä on tietysti minikoti. Ainakin nykyisen mittapuun mukaan. Kahdelle aikuiselle ja kahdelle kissalle kodissa ynnä pihassa on ihan tarpeeksi. Joskus ne miniasiat kasvavat -kuten minikissa Sulolle (ihan odotetusti) kävi :)

Kuvan epämääräinen, vähän suttauksella suodittu valkoinen laatikko on siis kotimme. Ja jos oikein tarkasti katsoo niin keskellä kuvaa oleva pieni, vaalea läiskä on enkelikissa-Mosse ja sen vierellä Hra K.
Paras vuodenaika on tietysti kesä, jolloin ruoho on ihanan vihreää ja taivaalla liitelee kevyet pumpulipilvet. Varsinkin tässä osassa puutarhaa (pohjoispuoli) nurmikkoon sekoittuu aika massiivinen sammalpeite, joka on talvellakin kauniin vihreä. Se hyvä puoli on näinä leutoina talvina.
Tästä sainkin hataran aasinsillan Järviemme helmet tv-sarjaan (joka muuten loppui juuri).  Siinä tutustuttiin mm. Säkylän Pyhäjärveen. Ohjelman juontaja sanoi kutakuinkin näin: näinä ilmastonmuutoksen aikoina jokaisesta talven paukkupakkasesta kannattaa iloita. Ja tästä lausahduksesta saikin allekirjoittanut,  piintynyt talven- ja varsinkin pakkasenvihaaja paljon ajateltavaa.




Erityistä iloa tuottaa kuvan "uusi"  kirjakaappi. Vuosien on/off etsiskely tuotti vihdoinkin tulosta. Kerrankin meille muuttanut huonekaluvanhus on erittäin hyväkuntoinen (no hinta oli sen mukainen).
Vitriinin sisälle, Sulon naskalihampaiden ulottumattomiin, mutta kuitenkin allekirjoittaneen nähtäville, saa tällättyä mm. kirjaston kirjat ja lehdet.
Kirjakaapille seuraa pitää täällä blogissa monta kertaa vilahtanut, saman aikakauden nojatuoli. Nojatuolipari on isäni lapsuudenkodista ja äitini on aikanaan ne entisöinyt.



Kuparinen tarjoiluastia ja hopeatoffeet yhteen soppii. Jostain syystä karkit hävisivät siitä alta aikayksikön, eikä asialla olleet kattilat tai kuuluisa SE (joka piinaa aina välillä kissallisia huusholleja). No tyhjän astian ajattelin seuraavaksi täyttää Alku-toffeilla :)


Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Siili ja Keltsu!

20 kommenttia:

  1. Aika vaarallinen tuollainen vähän väliä täyttyvä karkkikippo! Olen ihan varma, että mässyttäisin siitä karkkia yhtä mittaa, vaikka kaupassa käydessä (tai muulloinkaan) en tule karkkia edes ajatelleeksi.
    Ihana kuva talosta, herrasta ja Mossesta!
    Onneksi järviohjelma jäi näkemättä, niin voin edelleen vihata paukkupakkasia täysin puhtain omatunnoin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinä onnellinen voit vihata paukkupakkasia puhtain omatunnoin, mutta meikäläinen tuntee maailmantuskaa ;)

      Poista
  2. Tuo karkkikippo hopeatoffeineen on kuin piste ii:n päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäen karkkikippo on just nyt tyhjä. Ööö, siksi, että kupari näkyy paremmin ilman karkkeja ;D

      Poista
  3. Koti on ihmisen, ja kissan, paras paikka ♥

    VastaaPoista
  4. Koti on ihmisen elämässä ihana turvapaikka.

    VastaaPoista
  5. Kummasti ne karkit tuppaavat täälläkin häviämään. Olisi parempi vain jättää ne ostamatta niin ei tule houkutuksia. Ja noihin englanninkielisten lauseiden jatkoksi laittaisin soimaan Norah Jonesin albumin Feels like home.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun "erikoisalaani" ovat englantilaiset sipsit (no "hätätapauksessa" myös muutkin käyvät). Olen yrittänyt rajoittaa sipsittelyn joka toiseksi viikonlopuksi -vaihtelevalla menestyksellä.

      Täytyykin tutustua Norah Jonesin tuotantoon. Muistaakseni hänellä on kaunis joululaulu.

      Poista
  6. Onni on viihtyä omassa kodissa.
    Terveisin koti-ihminen ja kotikissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikki eivät todellakaan ole koti-ihmisiä.

      Poista
  7. Koti on tärkeä paikka! <3

    Mäkin syön mielelläni makeaa ja karkit häviävät nopeasti suuhun. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tärkeä paikka.

      Eihän sitä tiedä, josko karkit vaikka huononevat ;)

      Poista
  8. Koti ♥

    Tuollainen karkkikippo ei toimisi meillä. Olisi tyhjä minuuteissa :D

    VastaaPoista
  9. Koti ja kissat ♥ Vaikka mulle koti on aina ollut rakas, on se nyt 100 kertaa rakkaampi kuin täällä on kissat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti ilman kissoja tai ylipäätään ilman mitään lemmikkejä olisi tyhjä (ja ehkä myös siisti?).

      Poista
  10. Siellä on niin kaunista! Hyviä löytöjä ja aarteita omasta suvusta. Täällä naskalit eivät ole vielä ehtineet kirjojen kimppuun, niitä teroitetaan vain kissanleluihin *koputtaa puuta*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mamman N :)

      Toivottavasti teidän Sulo ei kiinnostukaan kirjoista, ainakaan niiden mausta!

      Poista

Kiitos kommentista!