Onnenpäivä kirppiksellä vol IX: (astia)Rakkautta ensisilmäyksellä

Kirppisrintamalla on ollut aika hiljaista. Vain muutamia kirppiskierroksia ja vain muutamia löytöjä. Eilen ajelimme Loimaalle, toivorikkaana ajattelin, että toisesta maakunnasta voisi tehdä löytöjä.

Loimaalla piipahtamisessa on tiettyä nostalgiaa, sillä olen opiskellut siellä. Ja hei, siellä aluesairaalassa olen käynyt myös syntymässä. Hra K joutui taas kerran kuuntelemaan samat muistelmat. Tuossa ajoin ensimmäistä kertaa (autokoulun) autolla. Tuolla Lintuparvessa (ravintola) käytiin välitunnilla. Tuossa Seurahuoneella meidän luokalla oli pyjamabileet. Tuossa oli ennen kirjasto. 20-vuodessa kaupungin keskusta on myös aikalailla hiljentynyt, useampia tyhjiä liikehuoneistoja. Toisaalta, nyt ei ollut toripäivä. Aikanaan allekirjoittaneen inssiajokin oli toripäivänä :D

Mutta siis ne kirppislöydöt.

Löysin herkän kauniita ja melkein ilmaisia laseja. 3 kpl kustansi 1.50 €.

Kunpa näitä löytyisi lisää, montamonta.

Kirsikka-sarjaa löytyy jo ennestään ja tuikkulyhty on hyvä lisä. Lisäksi löysin kirkkaan, pallon mallisen vaasin.

Ensimmäiset löydöt olivat herkkää ja seesteistä kirkasta lasia. Mutta sitten mukaan lähti vielä Turun kristallin lyhty. Nämä kaikki löytyivät Helmi-kirppikseltä. Säästöporsaasta löytyi vielä keväänvihreä pöytäliina.

Kirppislöytöjen ryhmäkuva. Pallovaasi on mielestäni huikean kaunis. Saman sarjan pallovaasi löytyy jo pienenä, ruskeansävyisenä.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti saadaan nauttia lämmöstä ja auringosta ♥.

Kevättä

Ensimmäisen kerran tänä keväänä auton ratti tuntui lämpöiseltä, kun lähdin töistä kotiin. Lämmityksenkin sai säätää ihan olemattomaksi.
Kaikista ihaninta ja huikeinta oli se, että työpäivän jälkeen ehdin puuhastelemaan kotopihalla. Ensin parturoin marjapuskia ja sitten tuuletettiin kattiloita (siis kissoja).

Hiljalleen sitä heräilee talvihorroksesta ja alkaa suunnitella tulevan kesän puutarhajuttuja. Selvää on, että haluaisin lisää perhosia houkuttelevia kukkia. Todennaköisesti en osta uusia perennoja, mutta kesäkukkia voisi kylvää senkin edestä.
Kokemukseni mukaan ainakin päivänhatut, värimintut, heliotrooppi, valkoalpi, pienin varauksin buddleia, purppurasilkkiyrtti ja punatähkä ovat hyviä perhoskasveja. Mutta aina kiinnostaa kuulla myös muiden kokemuksia.

Mikä sinusta on hyvä perhoskasvi?

Viiksibarometrin mukaan perhosia on lähettyvillä :)

Robertin häntä muutenkin elää melkein omaa elämäänsä. Mutta kuvassa se oikein viuhuu ympäriinsä.

Tervetuloa lukijaksi Paula T. ja kaikille aurinkoista viikon jatkoa!

Sunnuntaipuuhia

Vuodenvaihteen the uudelleenjärjestelyn jälkimainingeissa Askon koivuinen kaappi löysi uuden paikan olohuoneesta. Oikeastaan se on ainoa mahdollinen paikka sille. Jotenkin allekirjoittaneella on ollut vaikeuksia tottua koivun "väriin" olohuoneessa. Ja ihankauheanhankalaa on ollut keksiä mitä kivaa kaapin päälle laittaisi, kun on nuo kissakansalaiset.

Kumelan maljakot, Carmen-kyntteliköt, häränsilmät ja Pehtoori iloisessa sekamelskassa. Aika hurjaa, mutta sininen on ehkä sittenkin hyvä väri sisustuksessa. Ja olen pitkään haaveillut sinisestä Carmenista.
Pehtooria en ole vielä esitellytkään -se "löytyi" jo syksyllä kesämökin kaapista ;)

Meripihkan värisiin Carmen-kynttilöihin tulee kaunis sävy lampun valossa.

Siivousinnostukseni on hitaasti, mutta varmasti siirtymässä myös alakerran kaappeihin. Tänään suurennuslasin alle joutuivat Barbie-laatikot. Lapsuuden leluja ja kirjoja en pysty "konmarittaan", mutta kuitenkin vähän karsimaan.
Tunnustaako kukaan muu säilyttäneensä lapsuuden Barbit? Täällä on säästössä jopa osa laatikoista jossa Barbiet ovat tulleet (luulen, että äidillä oli osuutensa tähän asiaan). Eli periaatteessa niitä voisi myös yrittää myydä ebayssa, jos raaskisi! Lopulta kuvallista materiaalia ei tullut Barbieista, eikä Sindyistä. Tallessa olivat myös mummun tekemät barbivaatteet n. 70-luvun kankaista ja omat vaatekyhäelmäni, joista viimeksi mainitut heitin pois.


Lelulaatikossa aika oli pysähtynyt 90-luvun alkuun.

Kesportin kevätpokkari oli lastattu hyvin värikkäillä vaatteilla mm.t-paidoilla ja tuulipuvuilla. Neonpunainen avaimenperä pääsee heti uudestaan käyttöön. Muistelisin, että tuo rannerengas ja ehkäpä myös mustavihreä nauha näkyivät pimeässä. Säästöpankin "Let´s have some action"-kengännauhoista on harmillisesti vain yksi tallella.

Pahvilaatikon pohjalta löytyi myös muutama Fabuland-lelu. Ne olivat niin mun suosikkeja. Täytyykin pelastaa lapsuudenkodista loput varmaan talteen. Löytyykö sieltä muita Fabulan-faneja?

Ja käsilaukku on lastattu

Eräs esine seuraa mukanani arkipäivästä ja viikonlopusta toiseen. Sillä on aika vaativa tehtävä kantaa määrittelemätön määrä tavaraa ja vieläpä näyttää hyvältä. Niinkuin tiedätte, pidän käsilaukuista.

Puolitoista vuotta sitten ostamani Marimekon nahkainen olkalaukku on osoittautunut jokaisen euron arvoiseksi -ja parempi niin, sillä siihen upposi euroja aika paljon (allekirjoittaneen mittakaavassa). Parikymmentä vuotta aikaisemmin omistin perinteisen puuvillamarkiisisen version ja laukku kauhtui aivan luvattoman nopeasti, vaikka ei sekään mikään halpa ollut.

Olin unohtanut millainen tilaihme suhteellisen pienikokoinen käsilaukku voi olla. Pitkä miinus tulee siitä, että sillä on "ihastuttava" tapa kaatua ja samalla sylkästä koko käsilaukun sisältö ulos.


Ja siitä käsilaukun sisällöstä..

Kaiken tämän erittäin tärkeän, kuten neljän nenäliinapakkauksen, haaleiden kuittien, Kuppi kuuma-pahvipakkauksen (ei sentään tyhjän) lisäksi laukku melkolailla mukisematta "nielaisee" eväspussin (kokoa hedelmäpussi), lapaset, sateenvarjon, neuletakin jne.

KonMari-kirjassa on omistettu ihan oma luku käsilaukulle ja sen otsikko on "Tyhjennä laukkusi joka päivä".  "Se (käsilaukku) on ahkera uurastaja. Olisi julmaa olla antamatta sen levähtää edes kotona". 
Kyllä upposi, minä julmuri ripustan puolitäyden käsveskan naulakkoon, eikä reppana saa edes hetken lepotaukoa. KonMarilla on ohjeeseensa kyllä ihan pointtikin. Kun käsilaukun tyhjentää päivittäin tavarat pysyvät järjestyksessä ja ennen kaikkea itse pysyy kärryillä missä mikäkin on.

Yritän siis parantaa tapani. Tyhjennän käsilaukun edes kerran viikossa. Edelliskuvan tavarameri on karsittu ja ne sopivat oikein hyvin mustaan cd-laatikkoon. Marilaukku pääsi kaivattuun puhdistukseen ja sen jälkeen tyhjänä lepäämään. Huomenna täytyy laittaa kello soimaan 5 minuttia aiemmin, että ehdin täyttämään laukun ;D

Miltä sinun käsilaukkusi / reppusi sisältö näyttää? Vellooko siellä tuollainen epämääräinen tavarameri, kuten allekirjoittaneen kuvassa vai onko mukana vain kaikki_tarpeellinen? Intoutuuko joku muukin esittelemään mitä arkilaukusta oikeasti löytyy?


Loppukevennyksenä kuva kissasta, joka rakastaa villaa ♥.

Kyll nyt tulee ikuisuusprojektista valmis, kun Robert ja Sulo auttavat :D

Sulhaslapaset

Ennen vanhaan morsian kutoi sulhaselleen mm. villasukat ja monelle muullekin tärkeälle henkilölle. Uuteen kotiin muuttaessaan miniän oli annettava tuliaislahjoja koko perheelle, joskus jopa piialle ja rengillekin. Sen lisäksi villasukat sai pappi ja puhemies käsineet. Ylipäätään käsityötaito oli tärkeä taito tulevalle vaimolle, eikä pelkästään riittänyt taidokkuus -vaan lapasten ja sukkien tuli olla hienosti koristeltuja.
"Ja rumaa oli, jos mallit olivat aivan samoja kuin muillakin morsiamilla. Pääkuviot -raidat ja ruudut, polviraidat, silmät, tähti ja elämänpuu, sydän ja ässänväärä - saattoivat olla kyllä kaikilla samat, mutta jokin pieni lisäraita jokaisessa piti olla aivan kuin puumerkkinä, josta tekijä työnsä tunsi ja tekijä tunnettiin".

No, vähän myöhässä olen liikkeellä, sillä me ollaan oltu kohta 19-vuotta yhdessä ja naimisissakin jo reilu viisi vuotta. Olikin jo korkea aika Hra K:n saada "sulhaslapaset" tai tunnetumpi nimitys on varmasti sulhaskintaat. Murresanoista vielä sen verran, että meillä päin kudotaan sekä lapasia että mattoja.

Jos mietitään mistä tuntee allekirjoittaneen kutomat lapaset -niin varma tunnusmerkki on se, että ne pysyvät itsekseen tukevasti pystyssä. Hra K:n lapasiin meni 3-4 mm puikoilla, 7 veljestä langalla, noin 54 silmukkaa. Eikä lopputulos siltikään ollut jättiläiskinnas. Tiukkaan neulominen on ihan perusteltuakin, sillä tuuli ei ihan heti mene silmukoista lävitse. Lisäksi villa käytössä hieman huovuttuu ja sitä myöten niistä tulee entistäkin lämpimämmät. Toinen tunnusmerkki on kintaan kapea ja pitkä muoto.

Kirjoneule-mallikirjoja on kirjahyllyyn muuttanut useampikin, kuten ikoninen Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja Suuri kinnaskirja. Kuitenkin tämän mallin kehittelin itse. Kuvio on helppo kolme silmukkaa sinne ja yksi tänne, ja välillä jokatoisella. Kämmenpuoli ja peukalo on kokonaan pientä ruudukkoa.

Suuren kinnaskirjan mukaan vanhimpia kirjoneulekuvioita (Virossa) ovat olleet hannunvaakuna, siksakki, risti, kolmio, vinoneliö ja kahdeksansakarainen tähti. Niiden uskottiin sisältävän maagista voimaa.
-Ja sattuipa meilläkin jännä juttu, kun Hra K sovitti lapasta käteensä ja pui lapasnyrkkiä peilikuvalleen -lähellä ollut kattolamppu sammui kuin taikaiskusta (ihan oikeasti!). No mainittakoon, että kyseinen valaisin joskus sammuu itsekseen, mutta ajoitus oli melkoinen.

Kuvio yksinkertaisuudessaan: vinoraita, kapea ruudukko, vinoraita toiseen suuntaan ja taas ruudukko. Mallissa ylinnä olisi taas ruudukko.
Joskus kolmenkin silmukan laskeminen tuntuu liian vaikealta, ainakin allekirjoittaneelle.

Ja tämäkään työ ei olisi valmistunut joka känteessä seuraavia työnjohtajia. Sulo seurasi silmä tarkkana kummankin peukalon valmistumista -varsinkin silloin, kun tiputin yhden puikon silmukat ja henkäisin kauhistuneena. Toista peukaloa aloitellessani Sulo marssi heti paikalle :)

"Epätietoisuutemme hetkinä voimme ottaa kutimen käsille yhtähyvin kuin toimettomuutemme tai toimeliaisuutemme hetkinä. 

Samoin vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden on meillä luotettava ystävä kutimessamme. 

Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus, minkä luomme, ja se ilo, minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme."

Lainaukset: Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia