Kaiken a ja o on, että kuljen tutussa metsässä, koska nenä maata viistäen sieniä etsiessä eksyy helposti, tutussakin metsässä.
Peilityyni järvi.
Tapaninpäivän myrskytuhoja.
Ihana pehmoista sammalta ♥.
Sunnuntaina olin niin tohkeissani, että unohdin ottaa sienikorin metsään (se jäi mökkiin..), onneksi minulla oli kaulassa reilu huivi. Viikonlopun sienisaalis oli ehkä n. 2,5 l kanttarelleja ja vaalea- tai rusko-orakkaita. Orakkaat ovat tänä vuonna todella matoisia, murrr.
Sieniretken jälkeen menimme hyvän ystäväni syntymäpäiville. Kaffepöydässä oli sen seitsemää sorttia, kuten kuvan kakkua ja kaikki niiin herkullisia.
Kotimatkalla näytti ensin tältä..
Sitten tie muuttui entistä mutkaisemmaksi, taivas synkkeni ja tunsin herkutelleeni hieman liikaa. Kotiin selvittiin kuitenkin hyvässä järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!