Asuntomessu-ideasta voisi kuvitella, että siellä on mahdollisimman monenlaisia sisustuksia ja varsinkin kun rahasta ei tunnu olevan puutetta eli siis suunnittelijat voisivat vähän irrotella -mutku ei. Toki jokaisella on oikeus sisustaa kodistaan juuri sellainen kun haluaa, "kotini on linnani" periaatteella.
Tampereen SOS-lapsikylän asuntomessukohteen seinälle oli kerätty sanoja, jotka lapset ovat nimenneet kun heiltä on kysytty "mitä koti merkitsee sinulle"?
Tummanpuhuva, muhkea takka.
Näistä huonekaluista pidän, erityisesti nojatuolista, eiku pöydästä. Huomatkaa huoneen pieni koko! Sama "vika" tuntui olevan useimmissa asunnoissa, siis huoneet olivat yllättävän pieniä kopperoita.
Kaikkien "savusauna"-tyylisten, mustanpuhuvien saunojen joukosta löytyi sentää edes yksi keskiruskea ja lämminsävyinen sauna. Asuntomessujen perusteella voisi kuvitella, että muunlaisia kuin "rautahäkkyrä"-kiukaita ei suomessa olekaan. Tässä välissä härskisti kehun, että mieheni rakensi meille tuon tyylisen kiukaan betoniverkosta yli 10 vuotta sitten. Anteeksi tämä välikehu ;)
Superihana, pikkuinen sauna -vain sopiva järven- / meren- tai edes joen-rantatontti puuttuu.
Sitten varsinaisiin reissun kohokohtiin ja makuelämyksiin -Tampere tarjoaa parastaan, kaksi klassikkopaikkaa.
Kävimme syömässä Pispalan pulterissa, joka on tyyliltään hyvin originelli paikka ja ruoka on todella herkullista. Minun annokseni oli kuvan "Suomalainen elämänmuoto" eli voissa paistettuja silakkapihvejä ja muussia -niiin hyvää.
Jälkiruoka kaffeelle ja munkille menimme Pyynikin näkötornin kahvilaan. Tässä on toinen tutustumisen arvoinen paikka Tampereella. Näkötornista on muuten hyvät näkyvät kaupunkiin ja vähän kauemmaksi.
Jep, ja "housut tiukalla".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!