maanantai 10. helmikuuta 2014

Balsamia värilasi-keräilijän haavoille

Olen alle 20-vuotiaasta kerännyt mm. värilasia. Keräilyinnostus on sukuvika, kuten olen aiemminkin todennut. Aika harvakseltaan minua on ns. linssiin viilattu (tai sitten en ole tajunnut..), mutta yksi kerta on jäänyt hyvin mieleen.



Tämän lasisarjan ostin vuosia sitten Rompetorilta. Ne olivat Iittalan alkuperäispakkauksessa ja myyjä muistaakseni väitti näiden olevat Kaj Franckin suunnittelemia. Sen verran erotin, etteivät ne mitään Kartio-laseja ole, joita olen kerännyt. Olin vähän kahden vaiheilla, mutta hienot värit ja alkuperäispakkaus tekivät tehtävänsä ja maksoin niistä kohtalaisen paljon (omalla mittapuullani).

Aika pian minulle selvisi, etteivät lasit ole Franckin ja ettei niillä todennäköisesti ei ole mainittavaa arvoa. Niinpä lasit olivat muutamassa kokeellisessa kivi ja vesi -asetelmassa, sekä myöhemmin päätyivät varastoon.



Pari vuotta sitten selailin Keräilijan aarteet, Suomalaisia juomalaseja-kirjaa. Mitä silmäni näkivätkään -yhden kokonaisen aukeaman täyttivät minun hyljeksityt lasini.
Lasit on suunnitellut Göran Hongell ja ne ovat lysteri/myrkkylasia, joka tekee lasin pintaan hohdon. Nyt keittiön rymsteerauksen yhteydessä lasitkin taas pääsivät olohuoneen aitiopaikalle.

Tärkeintä keräilyssä on tietysti esineen omaa silmää miellyttävä ulkonäkö ja vasta sitten tulevat sellaiset seikat, kuten harvinaisuus, muotoilija ja mahdollinen arvo. Vuosi vuodelta olen tullut harkitsevammaksi keräilyostojen suhteen, sillä kaikkea ei tarvitse ostaa, sekin riittää kun saa ihailla jotain kaunista esinettä. Toki onhan se positiivista, jos esineillä jotain arvoa on.



Tunnearvoltaan mittaamattoman arvokkaat; nalle ja äidin vanha värssykirja.

Ah, lisäksi on yksi ominaisuus, joka on minun heikkokohtani -tunnearvo. Olette varmasti joskus katsoneet Antiikkia, antiikkia-ohjelmaa, jossa ihmiset tuovat esineitään arvioitavaksi. Joskus siinä on jotain todella arvokkaita esineitä, mutta aina myös tunnearvoltaan merkittäviä. Eikä se ole mielestäni yhtään negatiivinen ominaisuus, vaan hyvin inhimillistä (kunhan joku roti säilyy).

Onko sinulla jotain tunnearvoltaan merkittävää?

12 kommenttia:

  1. Näin se tavaroiden "arvo" vaihtelee. Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten että kaikki ruosteinen, kulunut, hajonnut tulisi olemaan muoti-ilmiö. Joo tunnearvoesineitäkin löytyy ;), lähinnä vaatepuolelta. Mulla on sellaisia vaatekipaleita jotka olen pitänyt aiwwan niin risaksi että sitä ei usko kukaan :))
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempia ihmisiä hämmästyttää se, että kaupassa myydään valmiiksi revittyjä ja rikkinäisiä farkkuja -ja kieltämättä välillä itseänikin.

      Poista
  2. Kyllä vain ensisijaisen tärkeää on se oma kauneudentaju, ei suinkaan esineen arvo. Desing voi olla hyvinkin "rumaa" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään on melkoinen yltäkylläisyys kaikissa tavaroissa, todellakin jokaiselle jotain :)

      Poista
  3. Paistoi se päivä sitten varastoonkin;)
    Lapsuuden leluilla on varmasti suurin tunnearvo mitä voi olla. Ihana tuo nallesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yht´äkkiä auringon säteet tavoittivat varaston pimeimmätkin nurkat ;)

      Kiitos, nallen nimi on Kalle ♥. Aikanaan sen paidassa on lukenut niin. Kerran näin kirppiksellä samanlaisen nallen, mutta huomattavasti pörheämpi turkkisen (ehkä sitä ei oltu halittu niin paljon?) ja harmittaa etten ostanut sitä.

      Poista
  4. eli ei sinua pahasti sitten petkutettukaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopulta ei, mutta monta vuotta luulin toisin ;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsena katselimme Nallen kanssa mm. Pikku Kakkosta ja erityisesti Nalle Luppakorvaa, joka mielestäni on hieman samannäköinen :)

      Poista
  6. Hetken jo ajattelin olisiko täältäkin tullut nolo tarina, mutta ei! Löydön olet tehnyt silloin aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se aluksi oli ehdottomasti Nolo Tarina, niin harmitti, kun tajusin huijauksen. Sekin on noloa, että noin vaan uskoin myyjän "satuja".

      Poista

Kiitos kommentista!