tiistai 26. toukokuuta 2015

Vinkkejä seikkailuun nimeltä tekonivelleikkaus

Meikäläinen on ollut lonkan tekonivelen vaihtelevasti onnellinen omistaja jo 2,5 kk. Matkan varrella, varsinkin ns. alkukiihdytyksessä oli kaikenlaisia mutkia, eikä sairaalasta saatu opuskaan ihan kaikkea kertonut. Niinpä ajattelin koota omat vinkkini kasaan. Näistä voi olla hyötyä muidenkin koipioperaatioiden yhteydessä.

Niin, työkaveri käski ottaa tekonivelhommelin seikkailun kannalta. Itse olin niin syvällä sairastamisessa etten olisi sitä kuuna päivänä keksinyt.



1. Sairaalasta saat kaikki varsinaiset valmistautumis-  ja muut "käyttäytymisohjeet". Ongelmatilanteissa (tai mieluiten jo ennen) täytyy ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, eikä googlata ohjeita netistä.

2. Ota apuvälinelainaamosta kotiin kaikki tarjottavat välineet. Oma TOP 3-listallani oli/on kyynärsauvat, wc-pytyn koroke ja istuinkoroke. Myös tartuntapihdit on must-juttu!

3. Lämpimästi suosittelen myös tukevaa, käsinojallista ruokapöydän tuolia. Se tunnetaan salanimellä seniorituoli. Ennen vanhaan sellaisella istuivat myös kansakoulunopettajat ja muut tärkeät henkilöt. Ensimmäisen kolmen viikon(!) aikana pystyin istumaan vain vähän, siis sen ajan mitä ruuan hotkimiseen meni.

4. Sänkyyn asennetaan korotukset (niitäkin saa apuvälinelainaamosta). Meillä on iihanan pehmeä patja, joka sai minut epätoivon valtaan ensimmäisinä viikkoina, koska sieltä oli niin vaikea ponnistaa ylös. Mutta sijaispatjan alle sujautettu retkipatja kohensi ja kovensi tilannetta hieman.



Sisko toi hyvän tuliaisen sairaalaan ♥.

5. Heti leikkauksen jälkeen nukutaan pääsääntöisesti selällään. Aika nopeasti, toisena kotiyönä ymmärsin kuinka kovalle koetukselle kantapäät joutuvat pelkällä selinmakuulla. Ensiavuksi, tietty keskellä yötä, askartelimme Hra K:n kanssa kaikenlaisia pehmusteita olkatoppauksista jne. MUTTA oikeasti helpoin ja luonnonmukainen (jos näin voi sanoa) konsti oli laittaa jalkapohjien alle lampaantalja. Se on ihan tutkittu juttu.

6. Varaa sängyn viereen yöpöydälle muistikirja ja kirjaa siihen päivittäin framilla olevat vaivat. Sillä jos myöhemmin joudut soittelemaan poliklinikalle, on huomattavasti helpompi kuvailla oliko vaiva paineentunnetta/kiristystä/turvotusta/piikin tunnetta persuksissa vai jotain muuta kivaa. Itse en vaivapäiväkirjaa pitänyt, vaan bongasin idean liian myöhään.

7. Jos mahdollista, niin sijoita telkkari makuuhuoneeseen ja mieluusti jollain ylimääräisellä kanavapaketilla höystettynä. Aika kuluu nii pal mukavammin. Olen katsonut Mad Menistä 6,5 kautta, kaikki julkaistut jaksot Better call Saulista, Breaking Badin kokonaan, kuten myös kaikki Hovimäki-jaksot. Eikä tässä vielä ollut kaikki..
Lisäksi haalein kirjastosta pinkan lehtiä ja lukemista.

Särkylääkkeet, kipu ja yleinen stressi vei ainakin allekirjoittaneelta keskittymiskyvyn aika totaalisesti, mutta onneksi väliaikaisesti. Vieläkin hymyilyttää, kun otin sairaalaan mukaan Ylpeys ja ennakkoluulo-kirjan (kas kun en Sotaa ja rauhaa) ja isoäidinneliö-virkkauksen (vain yhdellä värillä). Aika pian Hra K vei ne kotiin.

8. Ennen leikkausta kannattaa järjestellä vaatekaappi niin, että vaatteet ovat hyvällä korkeudella helposti otettavissa. Niin ja vaatteiden tulee olla löysiä, ei ole yhtään liioiteltua ostaa yksiä ylikokoisia lököpöksyjä. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisinä viikkoina olin enimmäkseen yöpaidassa -hirrmu kätevää.

9. Kylmäpakkaus on ihan must-juttu. Osta hyvissä ajoin ennen leikkausta ja mieluummin kaksi (toinen kintussa jäähdyttämässä ja toinen pakkasessa kylmenemässä).

10. Leikkauksen jälkeinen aika, siis koko sairasloma (ja vielä siitä eteenpäinkin), kannattaa olla itselleen armollinen ja ymmärtäväinen. Jokapäiväinen vieras, ainakin minulla on ollut turhautuminen.

Muistan erittäin kirkkaasti sen tukahduttavan turhautumisen tunteen, kun en meinannut saada sairaalassa "crocseja" pois jalasta. Sukat jalassa ne pinkit hirviökengät olivat liian tiukat ja ilman sukkia ne liimaantuivat jalkaan.


 
going nuts.

Sairaalasta kotiutumispäivä oli myös todella mielenkiintoinen. Minun piti pakata vähäiset tavarani: kävely oli epävarmaa vaikka oli kaksi kyynärsauvaa ja pakkauksessa lisäapuna tartuntapihdit. Voin kertoa, että se oli ihan *pitkä litania voimasanoja* vaikeaa. Ja kaiken huipuksi tiputin pähkinäpussin lattialle, sinne levisi puolen pussia. Melkein levisin itsekin pähkinöiksi lattialle. Ei muuta kuin hälytyskello käteen ja hoitaja paikalle..

11.Yht´äkkiä kaikki haluavat kertoa sinulle miten joku toinen on toipunut tekonivelleikkauksesta (joo varmasti tarkoittavat hyvää, tiedän). Kun tarpeeksi monta kertaa olet kuunnellut kuinka joku alkoi kävellä ilman sauvoja toisella viikolla ja teki täydellisiä kärrynpyöriä kolmannella (hieman karrikoiden) -niin alkaa turhautua.
Jokaisella tekonivelleikkaukseen joutuvalla on luonnollisestikin erilainen tilanne; kuinka pitkälle tuho on edennyt ja millaiset ovat liikelaajuudet. Jos et ole istunut risti-istunnassa ,öööö, lähes koskaan, niin se ei hittosoikoon onnistu heti leikkauksen jälkeen.

12. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina minua hirveästi rassasi pieni lämpöily. Siis lähinnä epätietoisuus, että onko sellainen normaalia. Normaalilämpöni ennen leikkausta oli vajaat 36 astetta ja sitten se vaihtui sitkeään vähän alle 37 asteeseen. Mutta lopulta löysin siihen vastauksen -se on normaalia! Varsinaiset "kuumerajat" on tarkasti mainittu potilasohjeissa eli kandee tarkastaa sieltä, jos sellaiseen tilanteeseen joudut.



13. Varsinkin ensimmäisen viikon olin enimmäkseen petipotilaana (lukuunottamatta kävelyharjoituksia) ja jopa sängyssä istuminen oli epämukavaa. Niinpä Hra K toi  minulle kerran kauppareissulta oikein täsmätuliaisen, lasten ensimukin. Ei kuulkaa kaatunut juomat enää rinnuksille :)

14. Kun leikkauksesta on kulunut jo vähän aikaa ja vointi on jo parempi -niin ehkä et pidä hippityylillä rehottavista säärikarvoista. Tarvitset sopivat varren esim. ohut muoviputki n. 50 cm + tietysti höylän + hyvää teippiä = sileät sääret.

15. Vaikka sairastaminen ja erilaiset vaihtelevat oireet kieltämättä vie kaiken huomion, niin silti kannattaa tietoisesti puhella muistakin asioista kuin omista krempoista. Se on kuulkaas yllättävän haastavaa ensimmäisinä viikkoina.

Olisiko listaan vielä jotain lisättävää? Mitäs sanovat tekonivelleikkauksesta toipumista seuranneet omaiset?

Nyt tuli ihan superpitkä postaus, toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti.
Jälkeenpäin ajatellen sairasloma on kulunut todella nopeasti, vaikka se välillä onkin itkua ja hampaiden kiristelyä. Nyt kun vielä selviäisi (loppuelämän) niin ettei tule tekonivelinfektiota, eikä nivel lumpsahda pois paikoiltaan. Myös kaatumista täytyy vakavasti varoa.

Olen niin nauttinut kivuttomista askeleista ♥.

13 kommenttia:

  1. Jee, pystytkö ottamaan askelia nyt ilman sauvoja?
    Aika hiljaiseksi veti tuo listasi. Kyllä sai ymmärtämään, miten onnekas olen terveine nivelineni. Erinomaisen niveltoimivaa loppuelämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kävely on nyt sujuvaa ilman kyynärsauvojakin!

      Heti leikkauksen jälkeen ihan tavalliset asiatkin oli tosi vaikeita, nyt tilanne on onneksi jo normalisoitunut.

      Poista
  2. Kyllä siinä kaikenlaista vastaan tulee! Luinko rivien välistä oikein, että toipumisesi kuitenkin on mennyt jotakuinkin kunnialla ja ilman suurempia töyssyjä?

    Jaksamista ja kaikkea hyvää toipumiseen tästä eteenkin päin!

    PS. Teilläkin on kaunis pitsipeitto sängyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän saakka toipuminen on edennyt hyvin, vaikkakin (niihin muihin verrattuna) aika hitaasti. Kai olen aika kipuarka ja varovainen. Toisaalta, nyt kun asiat sujuu paremmin, täytyy olla entistäkin varovaisempi, ettei ajatuksissaan tee mitään pöllöä.

      Kiitos! Pitsipeitto on mummun virkkaama aarre ♥.

      Poista
  3. Olipa perusteelliset, mutta silti hauskat ohjeet tuleville potilaille.

    Isoäitini sai tekolonkan niin vanhana ettei hän koskaan leikkauksen jälkeen kävellyt ilman keppiä ja äitini ei hyväksynyt hänelle laitettua polvea vaan piti sitä liian suurena.

    Toivotan sujuvaa toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, listasta tuli aika pitkä. Mukana oli monta itsestäänselvyyttä, mutta erityisesti taljaa suosittelen kenelle tahansa selällään pitkään pötköttävälle, niin pääsee vähemmällä.

      Minullakin leikattu jalka tuntui ensimmäisen 1,5 viikkoa toista pidemmältä ja tosi oudolta, mutta sitten se asettui. Tekonivel kestäneet 10-15 vuotta eli toivottavasti (niin täytyy sanoa) löydän itseni samasta tilanteesta myöhemmin.

      Kiitos toivotuksesta!

      Poista
  4. Mielenkiinnolla luin postauksen, vaikka aihe onkin ihan vieras. Ei sitä normaalisti tule ajatelleeksikaan, miten helppoja esim. arkiaskareet on silloin, kun nivelet toimii.

    Hienoa, että askeleesi ovat nyt kivuttomat! Ja ehkä se risti-istuntakin sieltä tulee sitten aikanaan, jos on tullakseen. Ja jos ei, niin... who cares ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuo tosi hankala aika oli vain väliaikaista (toivon todella niin!). Edelleen on kaikenlaista kremppaa, mutta varsinainen lonkkakipu on vihdoinkin poissa.

      Itse olisin sairaalan ohjeiden lisäksi kaivannut tälläistä valmistautumislistaa (en oikein osannut kuvitella mitä tuleman pitää, onneksi). Toivottavasti siitä on vielä jollekin hyötyä :)

      Poista
  5. Pitääpä painaa mieleen, eihän sitä koskaan tiedä mitä tuleva tullessaan tuo.

    Meillä muuten tuo lasten nokkamuki on myös todettu toimivaksi ihan perusflunssassakin. Eipä kuumehöyryissä juotavaa kurotellessa loisku eikä läisky.

    Ei kuin hyvää yhteiseloa uuden nivelen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nokkamuki on tosi kätevä ja aikuisten versioista (joka oli sairaalassa) tulee vähän reippaammin nestettäkin :)

      Kiitos, toivottavasti minun ja nivelen yhteisolo on harmonista :)

      Poista
  6. Tämä oli tyhjentävä juttu. Ja kiva että kirjoitit. Itse en ole menossa (eikä mitään tarvetta ja toivotavasti ei ikinä tulekaan ) leikkaukseen mutta mielenkiinnolla luin. Olet oikeassa että nämä ovat hlökohtaisia juttuja mitä toipumiseen tulee. Kivut tulivat tutuksi minullekin sairaalassa ja kotona sektion jälkeen. Minä laittaisin listalle ensimukin lisäksi juomapullon ja juomapillit. Olivat aika käteviä kun piti juoda.
    Tärkeintä on nyt että olet jo voiton puolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän epävarma olen, oliko tämän jutun julkaiseminen hyvä vai huono juttu. Mutta ehkä siitä jollekin on hyötyä.

      Kipu ei ole koskaan kiva seuralainen! Synnytyksen jälkeen oli varmasti tosi hankalaa levätä, koska poika vaati oman osansa. Mutta onneksi sekin on historiaa.

      Juomapullo ja pillit on hyvä lisäys listaan!

      Poista
  7. Lista on muuten aika käypä moneen muuhunkin leikkaukseen/sairasteluun - kiitos tästä :)

    Kohta 11. on varmaan ehkä maailman ärsyttävintä. Sitä samaa tapahtuu vauvojen kanssa, meidänkin huudeilla on ollut sellaisia vastasyntyneitä monitaitureita ettei tottakaan ;) Ja vaikka toi meidän nuori aikuinen oli muuten kovin skarppi niin se vaan ei oppinut ajallaan pyörähtämään lattialla.Siinä sitten kuuntelit kuinka muiden vauvat vetelee jo joutsenlampea akrobatiaversiona ;)

    Myötätuntoni on siis täysin puolellasi - onneksi on meitä tavallisiakin ihmisiä joilla voi asiat viedä vähän pidempään mutta perille päästään kumminkin oman ajan puitteissa♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!