tiistai 14. tammikuuta 2014

A shadow falls-kirjan innoittamana

Huushollimme suurin, sekä kuvitukseltaan ehkä liikuttavin ja kaunein kirja on Nick Brandt:n A shadow falls-kirja. Siihen on koottu Brandt:n kuvia, jotka kuvaavat Itä-Afrikan katoavaa luonnonkauneutta.

Kirjan inspiroimana kuvasin erittäin harvinaisia Villikattiloita Purilas pöriläs Sulosii ja Purilas pöriläs Robertii, jotka talvisaikaan laiduntavat erityisen mielellään lämpimässä ja ruuan tuoksuisessa keittiö-nimisessä paikassa.



Asetan kirjan maahan ja jään odottamaan villikattiloiden saapumista. 
Ne tulevat nopeasti kiss kiss -kutsuhuudon houkuttamana.



Villikattiloista vanhempi kyllästyy n. 10 sekunnissa, mutta nuori ja 
kokematon uros jää tutkimaan maassa olevaa kirjaa.



Nuusk, tässä on ihmisen sormen jälkiä.



Villikattila tuijottaa hypnotisoivasti reviirilleen tunkeutunutta ihmistä ja yht`äkkiä säntää aivan kohti valokuvaajaa hirrmuista ravia...
...kunnes haistaa pekonin ja kurvaa laiduntamaan keittiöön.

Practice makes purrfect -vai miten se meni? Palaamme vielä Minä ♥ kissa -haasteeseen.

18 kommenttia:

  1. Olipas mukava tarina tämä! Ja miten kaunis loppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tykätään mukavista tarinoista :)

      Poista
  2. Ihana!!! :-D Miten uskallat lojua maassa villipetolauman keskellä? Hui! Hypsonisoiduin itsekin, nyt tuli pakottava tarve pussailla jotakin karvaista naamaa ja ajatella ruusunnuppuja...
    Mutta teillä siis huijataan, kuvissa vilahtaa klemmari, jolla sivut on liitetty yhteen! ;-) Itse taistelin ikivanhan Lagerlöfini kanssa minuuttitolkulla, kun se repsotti niin auki ettei sivut pysyneet välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villikattiloiden vieressä lojuminen vähän jänskätti. Nuorempi uros vielä päästää hurjia KURR-maukasuja.

      Ups, tekniikka näkyy ;) Tuossa kirjassa on ihan hirmuisen isot ja liukkaat sivut. Viikonlopuksi tilaan valoisia päiviä, jolloin sisällä valokuvaaminenkin onnistuu.

      Poista
  3. Sulo ♥
    Ihana villikattila !
    Robet; ikä ja viisaus.

    VastaaPoista
  4. Hauskat ja hyvin kauniit kuvat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo :) Hämärässä valokuvaaminen on ihan oma, rakeinen valokuvauksen lajinsa..

      Poista
  5. Ihana juttu ja kuvat! Rohkea ja kärsivällinen luontokuvaaja palkitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että luontokuvaaminen Afrikassa voisi olla liian jännittävää ;)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. KURRmau!
      Iltaisin mentyämme nukkumaan Sulolla on pieni iltasoitto -tuokio, jossa se maukustelee vienolla pikkupennun äänellä ja hurjilla kurmaukasuilla. Onneksi laulutuokio menee nopeasti ohi ;)

      Poista
  7. Kyllä se on vaan niin, että herkullinen ruoan tuoksu kesyttää villeimmänkin kattilan kotikissaksi ruuokakupin ääreen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mama, oikeassa olet -hurjempikin villikattila kesyyntyy ruualla ;)

      Poista
  8. Vau. Kylläpä tulikin hienot kuvat! Ensimmäisessä kuvassa pysytyy oikein aistimaan villin luonnon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisessä kuvassa meitä kaikkia vähän jännitti :)

      Kuten Sailalle kommentoin; olen viikonlopuksi tilannut valoisia päiviä, jotta saisin otettua vielä uudet kuvat.

      Poista
  9. Vähänkö mä ihastuin tähän vaarantuntuiseen tarinaan ♥ Kattiloihinhan mä olenkin ihastunut jo aikoja sitten ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru :) Mä olenkin ihastunut Triolaan ja Hra Nilssoniin ♥.

      Poista

Kiitos kommentista!