maanantai 29. helmikuuta 2016

Ja käsilaukku on lastattu

Eräs esine seuraa mukanani arkipäivästä ja viikonlopusta toiseen. Sillä on aika vaativa tehtävä kantaa määrittelemätön määrä tavaraa ja vieläpä näyttää hyvältä. Niinkuin tiedätte, pidän käsilaukuista.

Puolitoista vuotta sitten ostamani Marimekon nahkainen olkalaukku on osoittautunut jokaisen euron arvoiseksi -ja parempi niin, sillä siihen upposi euroja aika paljon (allekirjoittaneen mittakaavassa). Parikymmentä vuotta aikaisemmin omistin perinteisen puuvillamarkiisisen version ja laukku kauhtui aivan luvattoman nopeasti, vaikka ei sekään mikään halpa ollut.



Olin unohtanut millainen tilaihme suhteellisen pienikokoinen käsilaukku voi olla. Pitkä miinus tulee siitä, että sillä on "ihastuttava" tapa kaatua ja samalla sylkästä koko käsilaukun sisältö ulos.


Ja siitä käsilaukun sisällöstä..



Kaiken tämän erittäin tärkeän, kuten neljän nenäliinapakkauksen, haaleiden kuittien, Kuppi kuuma-pahvipakkauksen (ei sentään tyhjän) lisäksi laukku melkolailla mukisematta "nielaisee" eväspussin (kokoa hedelmäpussi), lapaset, sateenvarjon, neuletakin jne.

KonMari-kirjassa on omistettu ihan oma luku käsilaukulle ja sen otsikko on "Tyhjennä laukkusi joka päivä".  "Se (käsilaukku) on ahkera uurastaja. Olisi julmaa olla antamatta sen levähtää edes kotona". 
Kyllä upposi, minä julmuri ripustan puolitäyden käsveskan naulakkoon, eikä reppana saa edes hetken lepotaukoa. KonMarilla on ohjeeseensa kyllä ihan pointtikin. Kun käsilaukun tyhjentää päivittäin tavarat pysyvät järjestyksessä ja ennen kaikkea itse pysyy kärryillä missä mikäkin on.



Yritän siis parantaa tapani. Tyhjennän käsilaukun edes kerran viikossa. Edelliskuvan tavarameri on karsittu ja ne sopivat oikein hyvin mustaan cd-laatikkoon. Marilaukku pääsi kaivattuun puhdistukseen ja sen jälkeen tyhjänä lepäämään. Huomenna täytyy laittaa kello soimaan 5 minuttia aiemmin, että ehdin täyttämään laukun ;D

Miltä sinun käsilaukkusi / reppusi sisältö näyttää? Vellooko siellä tuollainen epämääräinen tavarameri, kuten allekirjoittaneen kuvassa vai onko mukana vain kaikki_tarpeellinen? Intoutuuko joku muukin esittelemään mitä arkilaukusta oikeasti löytyy?


Loppukevennyksenä kuva kissasta, joka rakastaa villaa ♥.


Kyll nyt tulee ikuisuusprojektista valmis, kun Robert ja Sulo auttavat :D

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sulhaslapaset

Ennen vanhaan morsian kutoi sulhaselleen mm. villasukat ja monelle muullekin tärkeälle henkilölle. Uuteen kotiin muuttaessaan miniän oli annettava tuliaislahjoja koko perheelle, joskus jopa piialle ja rengillekin. Sen lisäksi villasukat sai pappi ja puhemies käsineet. Ylipäätään käsityötaito oli tärkeä taito tulevalle vaimolle, eikä pelkästään riittänyt taidokkuus -vaan lapasten ja sukkien tuli olla hienosti koristeltuja.
"Ja rumaa oli, jos mallit olivat aivan samoja kuin muillakin morsiamilla. Pääkuviot -raidat ja ruudut, polviraidat, silmät, tähti ja elämänpuu, sydän ja ässänväärä - saattoivat olla kyllä kaikilla samat, mutta jokin pieni lisäraita jokaisessa piti olla aivan kuin puumerkkinä, josta tekijä työnsä tunsi ja tekijä tunnettiin".

No, vähän myöhässä olen liikkeellä, sillä me ollaan oltu kohta 19-vuotta yhdessä ja naimisissakin jo reilu viisi vuotta. Olikin jo korkea aika Hra K:n saada "sulhaslapaset" tai tunnetumpi nimitys on varmasti sulhaskintaat. Murresanoista vielä sen verran, että meillä päin kudotaan sekä lapasia että mattoja.

Jos mietitään mistä tuntee allekirjoittaneen kutomat lapaset -niin varma tunnusmerkki on se, että ne pysyvät itsekseen tukevasti pystyssä. Hra K:n lapasiin meni 3-4 mm puikoilla, 7 veljestä langalla, noin 54 silmukkaa. Eikä lopputulos siltikään ollut jättiläiskinnas. Tiukkaan neulominen on ihan perusteltuakin, sillä tuuli ei ihan heti mene silmukoista lävitse. Lisäksi villa käytössä hieman huovuttuu ja sitä myöten niistä tulee entistäkin lämpimämmät. Toinen tunnusmerkki on kintaan kapea ja pitkä muoto.



Kirjoneule-mallikirjoja on kirjahyllyyn muuttanut useampikin, kuten ikoninen Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja Suuri kinnaskirja. Kuitenkin tämän mallin kehittelin itse. Kuvio on helppo kolme silmukkaa sinne ja yksi tänne, ja välillä jokatoisella. Kämmenpuoli ja peukalo on kokonaan pientä ruudukkoa.

Suuren kinnaskirjan mukaan vanhimpia kirjoneulekuvioita (Virossa) ovat olleet hannunvaakuna, siksakki, risti, kolmio, vinoneliö ja kahdeksansakarainen tähti. Niiden uskottiin sisältävän maagista voimaa.
-Ja sattuipa meilläkin jännä juttu, kun Hra K sovitti lapasta käteensä ja pui lapasnyrkkiä peilikuvalleen -lähellä ollut kattolamppu sammui kuin taikaiskusta (ihan oikeasti!). No mainittakoon, että kyseinen valaisin joskus sammuu itsekseen, mutta ajoitus oli melkoinen.



Kuvio yksinkertaisuudessaan: vinoraita, kapea ruudukko, vinoraita toiseen suuntaan ja taas ruudukko. Mallissa ylinnä olisi taas ruudukko.
Joskus kolmenkin silmukan laskeminen tuntuu liian vaikealta, ainakin allekirjoittaneelle.



Ja tämäkään työ ei olisi valmistunut joka känteessä seuraavia työnjohtajia. Sulo seurasi silmä tarkkana kummankin peukalon valmistumista -varsinkin silloin, kun tiputin yhden puikon silmukat ja henkäisin kauhistuneena. Toista peukaloa aloitellessani Sulo marssi heti paikalle :)

"Epätietoisuutemme hetkinä voimme ottaa kutimen käsille yhtähyvin kuin toimettomuutemme tai toimeliaisuutemme hetkinä. 
Samoin vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden on meillä luotettava ystävä kutimessamme. 
Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus, minkä luomme, ja se ilo, minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme."

Lainaukset: Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia

perjantai 19. helmikuuta 2016

Jo reilu viikko Ekopaastoa

Joskus vuosia vuosia sitten onnistuin lähes täydellisesti herkkukarkkipaastossani ja nyt ajattelin kokeilla vähän kokonaisvaltaisempaa. Olen jo kahtena vuotena seurannut suurella kunnioituksella Lady of The Mess-blogin Ekopaastoa. Ja nyt ajattelin kokeilla Ekopaastoa tai siis me kokeillaan :)

KonMari- ja P333 -"villitysten" myötä on varmasti käynyt selväksi, että allekirjoittaneella on jonkinlainen palo elämän kohtuullistamiseen. Alati väsyneenä tietenkin haluaisi tästäkin asiasta selvitä mahdollisimman vähällä panostamisella. Tässä mielessä seitsemän viikon Ekopaasto on mitä mainioin tapa aloitella asiaa. Ja tehdä pientä elämäntapamuutosta ihan kuin ohimennen.


Seuraaviin asioihin aion erityisesti panostaa:

Välttää punaisen lihan syöntiä. Tässä poikkeuksena on riista, jota pakastin on edelleenkin pullollaan. Peura on vähärasvaista ja todennäköisesti "onnellisesti" kasvanutta.
Jo useamman vuoden ollaan panostettu enemmän tai vähemmän Välimeren ruokavalioon, jonka kotimainen vastine on Itämeren ruokavalio. Välimeren mallista mm. minimaalinen lihansyönti ja paljon kasviksia ynnä hedelmiä. Itämeren ruokavaliosta mm. rypsiöljy, ruisleipä ja reilu marjojen syönti. Ylipäätään kotimaista ruokaa yritän suosia mahdollisimman paljon. Juuri sopivasti meidänkin kunnassa aloitti lähiruokapiiri. Sieltä ostin mm. suurta herkkuani kutunjuustoa.

Ruokaa kohtuudella. Hyvät oppaat maltilliseen herkutteluun ja yleensä elämästä nauttimiseen ovat Mireille Guilianon Ranskattaren ruokavuosi ja Miksi ranskattaret eivät liho. Nämä opukset ilmestyivät useampi vuosi sitten ja ainakin allekirjoittanut koki kirjoja lukiessaan jonkinlaisen valaistuksen ;)

Nyt Ekopaaston ajan yritän vältellä kaikkia herkkuja; karkkii, sipsii, jätskii, baakelssii jne. Mutta tässäkin on kevennys -yhtenä päivänä saa herkutella, muttei kuitenkaan ihan hulvattomasti.

Vähentää shoppailua, jopa kirppiksellä. Eikä tavoitteena on ole pelkästään vähentää rahanmenoa vaan olla ostamatta sellaista mikä ei ole välttämätöntä. Samaan hengenvetoon voin todeta, että (edellisistä lauseista huolimatta) huomenna on piiitkästä aikaa ohjelmassa kirpppistelyä.

Saap nähdä miten Ekopaasto onnistuu. Aivan pakko on pitää yksi herkuttelupäivä viikossa, koska meikäläiselle ei oikein sovi täyskieltäytyminen herkuista. Kohtuullisessa herkuttelussa olen aika hyvä. Bravuurini on ostaa alle eurolla irtokarkkeja tai donitsi puoliksi -tietysti Hra K:n kanssa ;)

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Arja ja Leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kissanpäiviä

Robertista on kehkeytynyt oikea "sylinvieressä" kissa. Niin ja eilen se jopa hetken aikaa nukkui sylissäni!
 


Kuvassa oikeaoppinen "sylinvieressä"-asento.  Oleellista on olla oikein lähellä ihmistä. Joko nukkua aivan vieressä tai sitten selkänojan päällä tulla mahdollisimman lähelle ihmisen päätä (ja puskaista silmälasit poskelle).




Ja välillä tarvitaan yksityisyyttä (n.1,5 m päässä). Hutiloivasta ja tavaroita sinne tänne jättävästä henkilökunnasta on välillä hyötyä. Ainakin silloin kun prinssille tulee muhkea peti ryijyn ja tilkkupeiton yhdistelmästä.


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Elokuvaelämys

Käyn todella, todella harvoin elokuvissa  ja ylipäätään katson aika vähän elokuvia. Mutta kerrankin voin suositella elokuvaa.




Järven tarina -elokuva oli liikuttavan ihana. Kauniita kotimaisia maisemia ja pelkästään luontoa, sekä eläimiä. Toisin sanoen yhtäkään ihmistä ei tässä elokuvassa näkynyt. Ja toisin kuin luontodokumenteissa yleensä, tässä EI reposteltu luonnon raadollisella puolella. Elokuvasta jäi rentoutunut ja hyvä mieli ♥.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Vaatekaapin P333-dieetti

Reilu vuosi sitten, vähän ennen lonkkaleikkausta luin Hyvän mielen vaatekaappi-kirjaa. Tykkäsin kirjasta kovasti, mutta sen sisällöstä ei ole jäänyt juuri mitään mieleen, paitsi se hyvä fiilis. Jännitin lonkkaleikkausta ihan karmeasti ja hyvän aikaa leikkauksen jälkeen taas olin enemmän tai vähemmän lääkepöllyssä.
Siispä bongasin netistä Projekti 333:n ihan uutena juttuna. Tavoitteena on valikoida 33 vaatetta ja pärjätä niillä 3 kuukautta. "Valitse kaapistasi kolmekymmentäkolme vaatetta, joihin pukeudut seuraavat kolme kuukautta. Laskuista jätetään pois alusvaatteet, yöpuku, urheilukamppeet, yksi kotiasu ja vihkisormus, jos sellainen on. Mukaan lasketaan loput vaatteet, kengät, laukut, korut, asusteet ja ulkovaatteet."
Allekirjoittaneen vaatekaapin kevytdieetissä lukuun 33 eivät kuulu asusteet, korut, kengät, eikä varsinkaan laukut!

Konmari-järjestelmän mukaan kaikki vaatteeni (tai ainakin 99%) mahtui samaan kaapistoon. Mutta nyt pitikin valita 33 ja kaikki muut siirtää pois silmistä. Tein siis pikaisen raakkauksen ja laitoin vaatteita kiertoon. Vaatteita pohdiskellessani löysin itsestäni mm. takki-ihmisen -on superpaksu untuvatakki 15 asteen ja sitä kovemmille pakkasille. On lyhyt untuvatakki, jota pidin mm. viime juhannuksena (suomen kesä..). Vähän pidempi untuvatakki kohtalaiseen pakkaseen, jonka liepeet mukavasti lämmittävät reisiä ja pyrstöä. Uusin tulokas on "ilmastonmuutos" takki, joka on parhaimmillaan pikkupikkupakkasissa, sekä suojaa kastumiselta.




Viimeisenä muttei vähäisempänä on punamustaruudullinen, vintage-tyylinen pomppa. Kaikille takeille on ollut käyttöä, koska Suomen talvi tuppaa olemaan hieman vaihteleva; joulu- tammikuussa oli lämpötilä +10 ja -30 väliltä.
Nuorena ja tyhmänä, kuljin koko talven villakangastakissa. Siis oli ilma mikä tahansa -ja kärsin paljon vilua. Ei enää sitä lajia.




Näillä vaatteilla aion pärjätä seuraavat kolme kuukautta. Ja kyllä, näit ihan oikein, kuvassa on neljä erilaista mustavalkoraidallista paitaa.. ;D Välillä vaihtelen vaatteita paljonkin, mutta välillä voin olla monta päivää ihanan pehmoisessa flanellipaidassa.
Vaatteita on enimmäksi arkiseen menoon (onneksi töissä on työvaatteet); siis farkut ja "jotain" yhdistelmiä. Valikoimaan kuuluu pari kivaa hametta. Hameiden ihanuuden huomasin leikkauksen jälkeen, kun piti löytää siistiä, mutta mahdollisimman mukavaa vaatetusta. Yksi heikkokohtani on myös villatakit. No vanhassa omakotitalossa villatakit pääsevät tositoimeen.

Toivon, että 333-projektin myötä saisin lopullisesti vähennettyä vaatekaapin vaatekuormaa. Tietysti harvat ja hyvälaatuiset vaatteet kiinnostavat aina, mutta laatu onkin vähän konstikkaampi juttu. Millaisia kokemuksia teillä lukijoilla on? Minkä merkin vaatteet ovat laadukkaita? Materiaaleista olen ollut jo pidempään tarkkana ja tälläkin hetkellä vaatevarasto on lähes täysin vapaa akryylistä -siitä ei tule kuin nyppyjä kankaaseen ja kantajalle paha mieli.
Suppea valikoima myös vähentänee vaatekriisejä (toivorikkaasti ajatteleepi hän).

Vaatteet, pukeutuminen ja Tyylin hellittämätön jahtaaminen ei ole tämän blogin vakio-ohjelmistoa. Mutta haluaisitteko lukea aiheesta lisää?

Lainaus ja lisätietoa P333:sta.