lauantai 29. syyskuuta 2018

Kun vanha torppa punastui

Meillä, siis minulla ja sisaruksillani on rakas ja välillä myös hieman raskas vastuu vanhasta mökistä. En edes tiedä minä vuonna tuo torppa on rakennettu, mutta reilusti yli sata vuotta se on "tönöttänyt" korkean kallion päällä uhmaten tuulta ja tuiskua. Ja sydämestäni toivon, että se pysyy yhtä ryhdikkäänä seuraavat sata vuotta.
Isoisovanhemmat ostivat torpan noin sata vuotta sitten ja he elivät siellä elämänsä loppuun asti. Porstoota, pirttiä, kamaria ja vinttiä asui pieni perhe, sekä liuta lastenlapsia. Eikä sovi unohtaa Tomi-nimistä lassieta, jota isäni aina lämpimästi muistelee.

Mökki on säästynyt suurilta mullistuksilta eli se on aikalailla alkuperäistyylissään. Vinttiä kuormittavat mm. lu-kui-sat lehtipinkat, erisukupolvien vanhat vaatteet ja sokerina pohjalla isän ja tädin tekemät piirustukset.
Pirtin ja kamarin seiniä koristaa useat kunniakirjat. Isoisovanhemmat olivat ilmeisesti taitavia lehmien kasvattajia. Porstoon naulakossa on vielä isoisoisän liivi (ei sentään kelloa liivin taskussa) ja isoisoäidin kävelykeppi. Aivan kuin he olisivat vain menneet käymään jossain ja kohta palaisivat takaisin.
Mökissä on muuten sellaiset vanhat, korkeat kynnykset ja pidemmät sukulaiset jok´ikinen kerta kolhivat päänsä mennen, tullen ja palatessa. Allekirjoittaneen pituus taas on enemmän entisaikojen mitoissa -rohkea 160 cm mahtuu ovenkarmien väliin oikein sopivasti.

Pieni mökki, josta on monelle sukupolvelle paljon muistoja. Siinäpä vaalittavaa kerrakseen.



Jättiläiskokoinen aitan avain 

Torpan vieressä on vielä vanhempi aitta, anno 1820. Eli parin vuoden päästä saadaan pitää aitan 200-vuotis kekkerit.




Tänä kesänä vai pitääkö jo sanoa viime kesänä, meillä oli torpan maalaustalkoot suvun voimin. Edellisestä maalauksesta oli kulunut tovi jos toinen ja todellakin oli korkea aika maalaukselle. Maali oli vanhaan tapaan keittomaalia/punamultaa ja värikin pysyi samana, falunpunaisena. Maali näytti ämpärissä niin punaruskealta, että hetken aikaa pelkäsin sittenkin vallinneeni kahdesta punaisesta sen väärän. Maalauspäivä oli "yllättäen" helteinen niin kuin useimpina päivinä viime kesänä. Mökki on sisältä melkein aina tosi viileä, mutta hellejakson jäljiltä jopa siellä oli lämmintä.



Talkoissa pitää olla työnjohto, niin meilläkin oli. Mestarin virkaa hoiteli paras koiraystäväni.




Maalauksen viimeistelyä

Mökki vaatii paljon kunnostusta, lista on melkein loputon. Kun kaikki pakolliset saadaan hoidettua, niin sitten voisi harkita jotain "ylimääräistä" kuten sisätilojen pintaremonttia.

Kesällä Ylellä alkoi mielenkiintoinen Talot huokuvat historiaa-ohjelma, jossa tutustutaan vanhoihin taloihin ja niiden jännittävään historiaan. Areenassa on vielä muutama jakso katsottavissa. Ruotsalaisilla sivuilla on katsottavissa lisää jaksoja Det sitter i väggarna-ohjelmaa. Suosittelen!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Habitare 2018

yhteistyössä Messukeskus

Habitare-messuilla oli taas mukavaa kierrellä ja saada inspiraatiota sisustamiseen. Tulossa on parikin pientä pintaremonttia ja sain niihin ideoita.



Marimekon tekstiileissä on nyt aika paljon ruskeata, enkä oikein tiedä pidänkö siitä. Ja myönnettäköön, etten ole mikään suuri Unikko-kuosin ystävä(kään). Muistan vielä hyvin ajan jolloin Unikko-kuosia oli melkein jokapaikassa -telkkarin koristeena ja kävelysauvoissa. Tästäkin huolimatta ajattelin käydä lapsuudenkodissani ruinaamassa vanhoja Unikko-verhoja. Edellisessä innostuksessa etsittiin innolla punaisia ja löydettiin ruskeat unikot. Eivät kelvanneet minulle eikä siskollenikaan, ehkä tällä kertaa kiistelemme niistä?

Ystäväni toi minulle Japanista vuosia sitten ihanan ykatan eli puuvillaisen kesäkimonon. Marimekon tavoin sen voisi laittaa kauniisti esille.



Lapuan kankureiden osasto oli seesteisen kaunis.



Tong Renin matkaviltti.



Papurinolla oli hienoja kartta "tauluja".




Hamanishi DESIGN:n osasto on varmasti vuoden 2018 Habitaren suosikkini.



Antrei Hartikaisen tyylikäs kaappi.



3handmade:n osastolla oli kierrätysmateriaaleista valmistettuja tekstiilejä ja sisustusesineitä.



Floristimestari Saija Sitolahti Dekon osastolla.



Voihan vaalea puu! Olen pitkään ja  hartaasti tykännyt teakkisista kalusteista, mutta nyt anna pikku hiljaa peräksi vaalealle koivulle. Kunhan saan erään tuoliprojektin valmiiksi, niin meilläkin on jotain vastaavaa.



Hiort af Ornäsin pieni sohva oli lähes täydellinen ♥.



Vajan mallistossa on aivan huippukauniita astioista. 




Vanhat suomalaiset matkailumainokset on hienoja. Come to Finlandin osastolla oli julisteiden lisäksi myös mm. tarjottimia.



Oi, oi Klaus Haapaniemi & Co:n osastolla oli kaikki ihanuudet esillä. Värejä ja kuvioita oli suorastaan liikaa.



Casa Stockman



Signals-trendiosastolla  oli harvinaisen paljon värejä (hetken aikaa kuvittelin olevani jossain muualla kuin kotisuomessa).

Tällä kertaa en ostanut mitään tuliaisia Habitaresta. Mutta harkintaan jäivät Tapettitalon tapetti, Auron luonnonmukaiset maalit ja Vanerikkon (osasto 3a29) tyylikäs vanerirasia.



Antiikki-tapahtuman puolella oli tämä yksinkertaisen hieno patsas. Instagramista löytyy video muotinäytöksestä.

Habitare on avoinna vielä tänään sunnuntaina.

Jos kävit Habitaressa, niin mikä eniten ihastutti?

tiistai 11. syyskuuta 2018

Habitare 2018-lipun voittaja

Habitare-pääsylipun arvonta on suoritettu random.org-ohjelman avustuksella. Kiitos osallistujille!



Kuva viime vuoden Habitaresta.



Voittaja on Hilppa! Kannattaa kurkata s-postiisi :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Pika-arvonta, voita lippu Habitareen


Syksyn varma, positiivinen merkki on Habitare-messut 12-16.9.2018 Helsingin messukeskuksessa. Samaan aikaan ovat myös Antiikki- ja Hifi-tapahtumat.




Vuoden 2017 Habitare suosikkini oli Lokalin japanilaishenkinen osasto.


Habitaressa erityisesti kiinnostavat:

Habitaren tämän vuoden teema on Roots -pintaa syvemmälle, joka "nostaa esiin ja korostaa asioiden alkuperää, aitoutta ja persoonallisuutta".
Mielenkiinnolla odotan miten teema näkyy osastoilla.

Konttitalo
Harri Koskinen on suunnitellut Honkarakenteelle talokonseptin joka sisältää konttitaloja.
Kuten arvata saattaa meidän minimökkikuume nousee taas ainakin 20 astetta.


Antiikki-tapahtumassa erityisesti kiinnostavat:

Nostalgia-alue
"Löydät vintage-asut ja muut tykötarpeet sekä retromuotoilun helmet".

Ohjelmalavan monipuolinen ohjelma mm.:
Kierrätyksen kaari
Kädentaitaja Nea Krantz kertoo kierrätyskäsitöistä. Yksi suosikkilaukuistani, joka on tehty vanhasta viininpunaisesta turkulaisesta nahkatakista, on Krantz:n tekemä.

Vintage-muotinäytös


Arvonta

Sain  Messukeskukselta lippuja Habitareen ja vielä yksi lippu etsii omistajaansa. Ehkä arpaonni suosii juuri sinua?
1 lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla ja sillä pääsee kaikkiin samanaikaisin tapahtumiin.

Nyt pidetään pika-arvonta. Osallistumisaikaa on vain Tiistaihin 11.9.2018 klo 22.00 asti. Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.
Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti ja huom.! Tarvitset sähköpostiosoitteen, sillä sinne sähköinen lippu tupsahtaa.

Onnea arvontaan!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Lauantaiajelulla Pyhämaassa

Helteisenä heinäkuun lauantaina lähdimme lauantaiajelulle Uuteenkaupunkiin. Tähtäimessä oli paikka, joka tulisi loksauttamaan suumme auki yhtälailla kuin Parikkalan patsaspuisto.
Hämmästelimme rakennusta, jonka sisätilat oli maalattu katosta lattiaan ja ulkopäin se näytti lähes ladolta. Kohteenamme oli siis Pyhämaan uhrikirkko.

Kirkko on kuuluisa maalauksistaan ja se on merkittävä osa Suomen 1600-luvun taidehistoriaa. Uhrikirkon sisäosaa koristavat maalaukset on tehty maalarimestari Christian Wilbrandtin johdolla 1667.
Seinien maalaaminen oli edullisempaa kuin kuvakudosten tekeminen -näin lukee vanhoissa taidehistorian opintojen muistiinpanoissani.



"Pyhämaassa sijaitsee sen kuuluisa ”ihmeitätekevä” uhrikirkko, joka mainitaan kaikissa arvonsa tuntevissa Suomen matkaoppaissa erään kirkkorakennustaiteemme helmenä. Uuden kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitseva uhrikirkko jää ulkomuotonsa perusteella helposti suuremman toverinsa varjoon"
.


Syntiinlankeemus



Pyhä Yrjänä ja lohikäärme



"Pyhämaan kirkon maalaukset kuuluvat Christian Wilbrandtin tuotannon loppuun ja ovat hänen ainoat kokonaisuudessaan säilyneet maalauksensa. Kuvien valtaosan esikuvana Wilbrandt on käyttänyt Hans Brosamerin kuvitusta 1500-luvun rukouskirjassa".



Kaikki seinät ja koko katto -täynnä maalauksia. Kirkko on aika hämyisä, millaistahan on ollut niiden maalaaminen? Tai millainen tunnelma on kirkossa hämäränä talvipäivänä?

Antiikki & design-lehdessä 6/2018 Kolumnisti Janne Koskinen kirjoitti kulttuurimatkailusta Suomen kirkkoihin. Kirkothan ovat valtakuntamme parhaiten säilynyttä rakennusperintöä, alkaen Turun Tuomiokirkosta. Ko. lehden sain käsiini vasta eilen, mutta kirjoitus inspiroi tutustumaan kirkkoihin.

Tältä kesältä tiekirkot ovat jo sulkeneet ovensa, mutta ensi kesänä aion käydä tutustumassa ainakin Taivassalon Pyhän ristin kirkkoon, jonka  maalaukset ovat 1460-luvulta.

Lainaukset ja lisätietoa: klik, klik.