perjantai 30. joulukuuta 2016

Uudenvuoden kynnyksellä

Heippa pitkästä aikaa!

Toivottavasti teillä on ollut mukava joulunaika. Täällä on perinteiseen tapaan herkuteltu ja levätty koko perhe.


Joulupukki toi superlahjan: Fazerin kukkopurkin, joka oli täytetty herkuilla.


Kulunutta blogivuotta kuvaa erityisesti yksi asia, nimittäin postausten vähäisyys. Joulupostauksiakin on historiallisen pyöreä nolla!



 Sulo ja uusi ystävä Martti Luther-playmobil. 

Tämän vuoden alussa työantajani vaihtui ja pitkin vuotta on tullut erinäisiä muutoksia, mm. uudet esimiehet, sekä joitain uusia tehtäviä. Sinällään en vastusta muutoksia, ne voivat olla hyvinkin positiivisia, mutta uudet jutut näyttävästi vievät energiaa, aikas paljon. Kun työpäivä menee pitkälti tietokoneen äärellä, niin kotosalla tietokoneen avaaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Näin on himmentynyt rakas blogiharrastukseni. En vielä suostu sanomaan lopullisia hyvästejä. Enkä voi tehdä uudenvuodenlupausta, jossa lupaisin paljon uusia postauksia tulevalle vuodelle. Ainoastaan voin nöyrästi kiittää ja niiata niksauttaa teille ihanille, sitkeille lukijoille ♥.

Onnea ja iloa vuodelle 2017!
Päästään juhlimaan 100-vuotiasta Suomea.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Iloa säkenöivä järjestys

Heh, kuten varmasti arvasitte/tiedätte otsikko ei ole omakeksimäni. KonMari Siivouksen elämänmullistava taika -kirja on saanut jatkoa KonMari Iloa säkenöivä järjestys -kirjalla. Sana järjestys on erittäin ok, mutta "iloa säkenöivä" on taas kerran pikkuisen liikaa allekirjoittaneen makuun.



Kolmisen viikkoa sitten posti toi hyvissä ajoin tilaamani kirjan. KonMaritukseen liittyvä ensimmäinen postaukseni löytyy muuten tästä.
Ihan ensiksi täytyy todeta, että kirja näyttää varsin tyylikkäältä. Ja sitten sisällön kimppuun. Ihan alusta alkaen olen huomaavani, että Marie Kondo on jotenkin kypsynyt/kasvanut. "Heitä kaikki pois"-tyyli on pehmentynyt ja koko kirjassa on havaittavissa inhimillisempi ja kannustavampi sävy. Heti alkutekstissä todetaan, että kaikkea ei ole tarkoitus suin päin heittää menemään. Vaan oman ihanteellisen elämäntyylin voi saavuttaa vasta, kun oppii valitsemaan iloa tuottavat (=miellyttävät) tavarat. Ja se "ihanteellinen elämäntyyli" tarkoittaa, että prosessin alkuvaiheessa pitäisi pohtia millaisen sisustuksen keskellä haluaa asua. Siis valita yksi_ihanne_tyyli.
Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa -niin tadaa, on oikein säilyttää se riippumatta siitä, mitä muut sanovat (toiminee silloin jos asut yksin).  Eikä varmasti voi liikaa painottaa, että toista/muita perheenjäseniä ei saa pakottaa järjestelemään. Kirjassa esitellään myös muutama niksi siihen, miten oppii arvostamaan toisen rakkaita tavaroita.

Taas kerran haluan vähän räksyttää siitä, ettei tässä (niin kuin ei ensimmäisessä opuksessakaan) oteta kantaa mihin ne kaikki tavaravuoret kotoa siirretään. Siis miten säädyllisesti ja kierrätysohjeita noudattaen laitetaan tavarat eteenpäin. Kirjaa lukiessa voi tulla kohtalaisen kova hinku konmaritukseen. Mutta ennen kuin aloitat raivauksen, niin mieti vielä mihin kamat viet. Pahoittelut hieman opettajamaisesta (vain karttakeppi puuttui) kierrätyspaasaamisesta.

Marie Kondo suosittelee ottamaan kuvan sekaisesta kodista ennen järjestämismaratonia, sillä nopeasti aika kultaa muistot ja lopulta on unohtanut kuinka sotkuista alunalkaen olikaan. Listoista ja päiväkirjoista pitävä ihminen voisi laatia järjestämispäiväkirjan, jossa esittelisi "ihanteellisen elämäntyylin", "nykytilanteen" (siivousongelmat) ja viimeisenä olisi "järjestämisprosessi".
Nyt Marie Kondo myös pohti ilo-sanan merkitystä. Jokin esine voi tuottaa iloa myös elämää helpottavalla käytännöllisyydellä tai sen omistamisesta on hyötyä arkielämässä. Halleluja! Nyt tuossa "tuottaa iloa" lauseessa on paljon enemmän tolkkua, sanon minä.

Erityisesti minuun vetosi tämä lause "järjestä kaikki tavarasi mahdollisimman pian, jotta voit viettää loppuelämäsi rakkaimpien ihmisten ja tavaroiden kanssa". Veikkaan, että tuo lause vetoaa kaikkiin, jotka ovat joutuneet kokemaan elämän rajallisuuden. Toisaalta on falskia käyttää perusteena elämän rajallisuutta, kun puhutaan siivousmaratonista. Mutta kukapa ei haluaisi nauttia siististä ja miellyttävästä kodista, sekä rakkaiden ihmisten seurasta.


Ja lopuksi. Hyvät konmarituksesta innostuneet siskot ja veljet. Nyt löysäätte kiristävää nutturaa tai skragaa/puseron kaulusta. "Ei hätää, vaikka epäonnistuisit -asuntosi ei räjähdä". Siis ei oteta asioita niin hirveän vakavasti ja annetaan kaikille tilaa konmarittaa omalla tyylillään tai olla konmarittamatta. Eikös juu.

Marie Kondo: KonMari ilo säkenöivä järjestys