Kolme pöytäliinaa ja yksi kissi

Edulliset puoli-ilmaiset kirpparilöydöt ovat aina yhtä piristäviä. Yhdestä pöydästä löysin kolme pöytäliinaa (mm. 2 x 70-luvun Finlayson) yhteensä 2,50 € ja ihanan, pehmoisen kissan ♥.

Pattereilla toimiva kissa. Tahdon tahdon! Kissoille (itselle), kissoille (itselle) leluksi. 

Se jopa toimii; liikkuu ja "miukuu" erittäin äänekkäästi. Ja häntäkin heiluu.

Melko tarkkaan kaksi vuotta sitten meille tuli samankokoinen kissa, joka sai nimekseen Sulo. Tämä lelukissa nimettiin Pekka Pitkähännäksi ja Robert on siitä kiinnostunut. Ja Sulo..

Sulo pelkää lelukissaa. Meidän herkkis minikissa ♥.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Kun suklaaleivos ja lakritsi kohtasivat

Suklaaleivosten ohje on 70-luvun lopulta. Ensimmäisen kerran leivoin niitä todennäköisesti äidin valvovan silmän alla. Opiskeluaikana tein näitä potilaan kanssa (minä ohjasin). Sitten tein niitä myyjäisiin, kun keräsimme rahaa luokkaretkeä varten. Suklaaleivoksia tarjosin työkavereille, kun sain vakipaikan.
Tästä leivoksesta on monia muunnoksia. Minusta niiden tulee olla aivan tummanruskeita -kaakaojauheessa ja kaffeessa ei säästellä. Ohimennen mainittakoon, että olen ollut paatunut kaffekissa aika pienestä tytöstä lähtien. 80-luvulla ei ollut niin tarkkaa, vaikka lapsi kahvia kittasi. Äidiltä olen perinyt mieltymyksen tummaansuklaaseen ♥.
Koristelen suklaaleivokset iloisesti "nompparelleilla", joiden valikoima on suorastaan räjähtänyt parinkymmenen vuoden aikana. Joko arvaat mistä suklaaleivoksista on kyse? No, mokkapaloista tottakai.

Alkuperäinen ohje on Anni Helenan kakkujulisteesta vuodelta 1977. Inspiraation lakritsijauheen käyttöön löysin Hesarin sivuilta.

Suklaa-lakritsiLeivokset

 Pohja:

200 g voita

1,5 dl sokeria

3 munaa

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhetta (tummaa)

2 tl leivinjauhetta

 2 tl vaniljasokeria

1 dl vahvaa kahvia

Kuorrutus:

50 g voita

1/2 dl kuumaa kahvia

n. 225 g tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria
1-1,5 rkl lakritsijauhetta

Koristelu:
 nonparelleja ja strösseleitä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sihdaten kahvin kanssa taikinaan. Taikinasta tulee hieman löysää.

Levitä taikina suorakaiteen muotoiseen piirakkavuokaan tai uuninpellille leivinpaperin päälle. Älä säästele leivinpaperin kanssa vaan vuoraa vuoka/pelti hyvin, säästyt sotkuilta ;)
 Paista 200 asteessa n. 15-20 min. Anna jäähtyä hyvin.

Sulata kuorrusta varten voi ja lisää kuuma kahvi. Sihtaa joukkoon kuivat aineet ja sekoita kunnes seos on tasaista. Levitä kuorrutus välittömästi levyn päälle ja koristele esim. nonparelleilla. Nosta jääkaappiin jähmettymään.


Ja sitten herkuttelemaan!

Somettamisesta

Suomen kuvalehden kannessa luki "Sometan, siis olen". Lehtijutussa teinit kertoivat somen käyttämisestään ja mitä siellä somessa ylipäätään voi tehdä. Jotain uutta kaltaiseni melkein keski-ikäinen tätikin jutusta löysi (miksi muuten keski-ikä tuntuu vuosi vuodelta nousevan ja nousevan..?). Mutta hirmuisen hyvä, että SK teki aiheesta positiivisen jutun. Sillä veikkaisin, että heidän kohderyhmäänsä kuuluu ihmisiä, jotka pitävät sitä negatiivisena ja epäilyttävänä asiana.

Tässä postauksessa keskityn kännykällä somettamiseen, sillä sehän koskettaa meitä kaikkia ainakin välillisesti. Vaikka et itse bussissa räpläisi kännykkääsi ja roikkuisi somessa, niin joku muu takuulla tekee niin.

Kuinka monelle teistä lukijoista on huomautettu somesssa olemisesta? Käsi pystyyn nyt.

Työpaikallani on monen ikäisiä ja koulutustaustaltaan erilaisia ihmisiä. Taukohuoneessa minä ja muut älypuhelintaan näpräävät olemme saaneet useampaan kertaan "noottia" kännykän tuijottelusta. Siis tauolla ja taukohuoneessa. Minusta se on aina yhtä hämmentävää. Sanoma- tai aikakauslehteen keskittyminen ei ole ollenkaan niin bigdeal. Eikä kukaan kännykkäänsä täysin keskity. Lähes aina on jotain mielenkiintoisia keskusteluja vireillä IRL (=in real life).
Ehkäpä se, että muut eivät näe sitä, mille kännykkäänsä tuijottelevat nauravat (toisin kuin lehteä lukiessa) aiheuttaa kanssaolijoille "närästystä".
Minulle ainakin Instagram ja blogiasiat tuovat hyvän hengähdystauon ja muuta ajateltavaa kesken hektisen ja ihmistäyteisen työpäivän.

Missä somettaminen sitten on sopimatonta? Sen verran vanhanaikainen olen, että jos olen jossain kylässä tai meillä on vieraita, niin EI. Paitsi jos vierailu kestää yön yli. Valokuvia kyllä otan kännykällä, mutta sopivien hashtagien miettiminen instaan vie jo sen verran aikaa, että ne laitan myöhemmin. Jos ajat, niit älä pliis someta (etkä ota). Ilman muuta on selvää, että hautajaisissa ei, siellä puhelin on vähintäänkin äänettömällä. Tässä muutama Ei. Mitäs lukijat tähän lisäisivät?


"Nykynuori sujahtaa kännykällään sosiaaliseen mediaan jo ennen sängystä nousemista".

Tämän lauseen perusteella nuoria ja teinejä varmasti löytyy kaikista ikäluokista. Ainakin itse selailen Instagramia heti aamulla ensimmäiseksi. Mikä onkaan piristävämpää kuin söpö eläinkuva heti aamutuimaan :D

Oletteko laskeneet montako kertaa päivässä käytte somessa ja montako tuntia blogien lukemiseen / bloggaamiseen kuluu päivässä?


Ps. Ehkäisevä päihdetyö EHYT Ry on julkaissut vanhemmille suunnatun huoneentaulun klik. Eikä siitä varmasti haittaa ole, vaikka aikuisetkin ottaisivat siitä oppia.

Onnenpäivä kirppiksellä vol VI

Vaasan minilomaan (tottakai) kuului vähän kirppiksillä kiertelyä. Etukäteen netistä etsin kirpputorivinkkejä ja jostain syystä niitä oli nihkeästi. Paitsi sitten kun googletin toisella kotimaisella. Allekirjoittaneen ruotsin "taidolla" on kyllä hieman hasardia etsiä yhtään mitään. Tosin sellaiset tärkeät ja oleelliset sanat kuin loppis ja loppisfynd olen opetellut; ne ovat erikäteviä myös Instagramissa ;)

Ekaksi suuntasimme Adam & Ewa -kirppikselle, joka oli kätevästi kävelymatkan päässä hotelli Kantarelliksesta. Ja sehän oli suuri, suorastaan valtava kirpputori. Hra K:n mielestä tarjonta oli ihan samanlaista kuin muualla, tylsää kamaa. Mutta minusta tarjonta oli hieman erilaista verraten Mansen kirppiksiin, vaikken tarkemmin osaa määritellä.

Vanha rosterinen voirasia, jonka sisällä on aivan ehjä lasinen "tassi", lähti mukaan muutamalla eurolla. 

Vanha, keraaminen kaakao-purkki on kaikessa yksinkertaisuudessaan huikean kaunis. Tästäkin selvisin parilla eurolla.

Juu, en voinut vastustaa. 

Tiikkinen kissa, joka toimittaa hedelmäveitsitelineen virkaa. Veitset olivat saman sävyiset, kuin kissa, mutta astianpesukone teki tehtävänsä.

Seuraavana päivänä, ennen kotiinlähtöä kävimme Fyndiksellä, joka sijaitsee Mustasaaressa. Siellä valikoima oli aika vaatepainotteista. Osittain merkkivaatteita esim. Mexx ja Esprit. Sieltä löysin Jackpotin neuleliivin ja Skotlannissa valmistetun villaisen ruutuhameen. Tämäkin lysti maksoi n. kympin.

Paluumatkalla, Parkanon kohdalla Hra K bongasi tien vieressä peräkonttikirppiksen ja samassa pihassa oli myös kirpputori, Torikirppu nimeltään. Tämä kirppis osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi, jopa miehen mielestä. Siellä oli paljon keräilykamaa, siis laidasta laitaan, vaikka mitä mielenkiintoista.

Sieltä löytyi tämä kamera-kaunokainen, Bilora Bella. Sekä kameralla, että salamalla on omat suojakotelonsa. Varsinkin tuon salaman hienoudesta olen innoissani. 

Fazerin "mainospahvi" on tosi symppiksen näköinen. Rumpalipoika on n. 40 cm pitkä. Se pääsee keittiön seinälle, kunhan pääsemme yhteisymmärrykseen että mille seinälle.

Ja sitten jotain kitschimpää -säätalo. Olisin voinut lähes vannoa, että isoisoäidillä oli tälläinen -mutta kuulemma ei. Ehkäpä sekoitan sen käkikelloon? Tähän väliin on hyvä huomauttaa, että olin aika pieni kun mamma vielä eli.

Tälläisiä löytöjä tällä kertaa, käyttöesineitä enemmäkseen. Mitä luulette voiko säätaloon luottaa ;) ?

Ehkä joku huomasi, että jossain vaiheessa aloin google+ käyttäjäksi? No, nyt palasin takaisin vanhaan ja käyttäjätunnukseni on vanha, tuttu AnnaS eikä Anna S. Google+-sivu oli vaan niin sekava ja toisaalta ne kaikki piiri ym. jutut aikas turhia. Toivottavasti blogi toimii moiteettomasti.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Sulon ja Robertin elämän aakkoset

Aa, bee, cee kissa kävelee. Eikun kirjoittaa. Nyt me kerrotaan teille lukijoille elämän aakkoset. Naukulan Sulo haastoi kertomaan.

 A = Aamupala, siitä se päivä lähteen käyntiin. Anna on meidän mamman nimi.

B = Bedford. Annan veli keksi Robertille (auto)lempinimen, koska Mosse oli Mosse.

C = Citroën. Musta ”kissa”, joka löytyy meidän pihalta.

D = Dissata. Me ei tykätä imurista, eikä epäilyttävästi kadulla hölkkäävistä ihmisistä (menisivät pururadalle..). Eikä naapurin kissoista!!

E = Eine kleine Nachtmusik. Sulo esittää aina toisinaan pienen yösoiton, kun henkilökunta on mennyt nukkumaan.

F = Felis catus eli kattila eli kotikissa. Tää sana me löydettiin latinan kielen sanakirjasta.

G = GGgrrr. Sulo murisee, kun se viedään sisälle. Ja Robert komentaa murisemalla Suloa.

H = Hikka. Se tulee nälkäiselle ja kiireiselle kissalle, monta kertaa viikossa.

I = Ilo. Me ollaan aika iloisia ja suruttomia velikultia.

J = Jahti. On kiva metsästää narua, paperitolloa, lankakerää, pullon korkkia ja ihmisen varpaita. Ja punaista laservaloa!

K = (Hra) K eli meidän isäntä. 

L = Leikki. Me ollaan kunnon kissojen tavoin leikkisiä ja henkilökunta myös (vaikka ne sentään ovat aikuisia ihmisiä).

M = Maukumaakarit. Me ollaan aika puheliaita, tosin Robertilla liikkuu joskus vaan suu, mutta ääntä ei tule. Sulolle ei sellaista vahinkoa vielä ole sattunut.

N = Nenä. Ihmiset nauravat, että meillä on leveät nenut (niillä ei ole käytöstapoja..).

O = Orpo. Sulolla ei ollut emoa, eikä Robertilla ollenkaan perhettä.

P = Puhuminen. Robert sanoo joskus apua, auto tai Anna, niinku ihmisten kielellä. Vaikkei se tiedä mitä ne sanat tarkoittaa.

Q = Kuvaa pyöreää kissaa, jonka pää on piilossa ja häntä osoittaa oikealle?

Que? Henkilökunta kysyy meiltä, kun me tuijotetaan vaativasti.

R = Raksut. Meille ostetaan harvakseltaan dieettiraksuja. Ku Robertille tuli niitä struktitiittkiviä tai jotain.

S = Sohvaperuna(t). Meiltä löytyy niitä neljä kappaletta. Kaikki mahtuu sohvalle jos ihmiset istuu oikein tiiviisti.

T = Tassut. Ne voi olla pehmeät silkkitassut. Nihkeät vauhtitassut. Tai ne voi olla täynnä teräviä kynsiä. Henkilökunta pidetään (niiden huomaamatta) tiukasti tassun alla. Ja tassun jälki painetaan suoraan sydämeen ♥.

U = Ulkoilma ja ulkoilu. Näistä ei koskaan saa tarpeekseen. Paitsi Robert ensimmäisestä kylmästä päivästä alkaen.

V = Vinksi. Sellainen ekyptiläinen ryhdikäs kissa hämäläisittäin sanottuna. Me ollaan välillä vinksejä.

W = WC. Herrasmieskissat käyvät siellä.

X = X-sukupolvi. Ei me, vaan henkilökunta.

Y = Ykäisy. Välttämätön paha, mieluiten matolle.

Z = zzzzzzzzzzzz. Monta tuntia päivässä.

Å = Åsgränd-kuja, siellä asui Pekka Töpöhäntä.

Ä = Äly hoi älä jätä! Meidät se jätti.

Ö = Ötökät. Niitä on kiva metsästää ja syödä. Rouskuvaa ja ravitsevaa.

Oikein mukavia kissanpäiviä kaikille!
Kirjoitti tassut joita ohjasi Sulo ja Robert

Rantatietä ylös ja Via Finlandiaa alas

Eli miniloma Vaasassa.

Perjantai-aamuna pakkasimme matkalaukun auton takaluukkuun. Hra K irrotti liesitason sulakkeet (aika must, jos ei halua nähdä painajaisia siitä, mitä voi tapahtua kun kissa tassuttelee lieden hipaisukytkimien päällä). Asettelin kattiloiden ruokakupit ja ruokapurkit pöydälle kissanhoitajaa varten valmiiksi, kirjoitin viime hetken ohjeita paperille ja sitten matkaan.

Porista lähdimme ajamaan Pohjanmaan rantatietä pitkin Vaasaan. Reitti oli hyväkuntoinen (rajoitus pääsääntöisesti 100 km/h), mutta enpä olisi arvannut, että Rantatieltä ei juurikaan meren rantaa näy.
Suunnistimme kameran, kännykän ja Automatkailijan Suomi-kartaston avulla. Viimeksi mainitussa on paljon hyviä reittejä ja nähtävyyksiä.

 

Ensimmäinen ja viimeinen tauko oli Pohjois-Satakunnassa, Merikarvialla Lankosken kahvimyllyllä. Se oli hyvin idyllisen näköinen taukopaikka, joka tietenkin oli jo talviteloilla. Onneksi lähes vieressä, tien toisella puolella oli wc:t ja huoltoasema.

Tälläinen rivistö kirkkotalleja oli Närpiössä. Ne ovat aikanaan rakennettu pitkän matkan päästä jumalanpalvelukseen tuleville levähdyspaikaksi. Enpä ole aikaisemmin tälläisiä nähnyt ja näitä katsellessa (autolla ohi huristaessa) päällimmäiseksi mieleen jäi, että entisajan hevoset ovat olleet pieniä.

Vaasassa olimme hotelli Kantarelliksessa. Siellä oli ihan hienot, tummasävyiset huoneet. Ne olivat tavallista suurempia ja jokaiseen kuuluu ainakin sauna, moneen myös poreallas. Miinusta tulee aamupalasta.
Kuva muuten otettiin vähän ennen poislähtöä, ei huone sentään noin sekainen ollut kun sinne menimme ;)

Kyllä, näet ihan oikein -kultakoristeinen wc.

Koko reissun ajan olin enemmän tai vähemmän kipeänä, tottakai. Mutten sentään niin kovasti, ettenkö parilla kirppiksellä olisi jaksanut käydä; niistä ja löydöistä teen vielä oma postauksensa. Takaisin tulimme lyhyempää ja nopeampaa reittiä eli Via Finlandiaa.

Sunnuntaina, viimeisenä lomapäivänä oli ihanaa herätä taas omasta sängystä. Kattilat muuten olivat oikein tyytyväisiä ja ilmeisen hyvin syötettyjä :)

Fast and Furry

Kuten monesti olen todennut, meillä asuu jokapaikanhöynä, joka tunkee vaaleanpunaisen nepsunsa joka paikkaan. Jokapaikanhöynän 2.1 -versio ei tyydy pelkästään seuraamaan. Kesän aikana on ollut huomattavissa, että esim. lankakerä otetaan mieluusti mukaan.

Kuvan lankakerä liittyy tapaukseen. 

Jokapaikanhöynän jäljiltä se yleensä näyttää tältä. Mieluiten se vie korista kaikki kerät ja sirottelee ne ympäriinsä.

Jokapaikanhöynä kiertää lankakoria kuin kissa kuumaa puuroa ja sitten se salakalavasti nappaa kerän mukaansa. Jos yrität pitää lankoja ns. käsissä, niin jokapaikanhöynä muuttuu Sidostesukka-mainoksen terrieriksi. Yritä siinä nyt komentaa ja kasvattaa, kun minikissan touhut ovat niin hassuja.

Tästä pääset eilen kuvattuun Instagram-videoon. Siinä näkyvät kaikki vaiheet salamannopeasta näpistyksestä, terrierikissan kiskomisesta, kauas pimeyteen hävinneeseen lankakerään.

Ps. Jokapaikanhöynä eli Minikissa eli Sulo on nyt n. 2-vuotias! Pienestä pennunrääpäleestä on kasvanut potra ja itsepäinen kolli. Kotiväki onnittelee ♥.

Kirjahylly värijärjestykseen vol II

Edellisestä, täällä blogissa raportoidusta kirjahyllyn järjestämisurakasta on kulunut tovi jos toinen. Tänä aikana sekä kirjat että kaaos kirjakaapissa ovat lisääntyneet. Kirjahyllyn uudelleenjärjestely on aina oma prosessinsa. Ensinnäkin kirjoja pitää selata ja salaa ihmetellä, ai tälläinenkin löytyy.
Ja taas kerran jumiuduin kertomukseen Valpuri Kyni-nimisestä noidasta. Ostin jonkun aikaa sitten Tyrvään murrekirjan, jonka murre on vähän samantaipaista kuin oma kotimurteeni. Kirja perustuu 1950-70 luvuilla tehtyihin haastatteluihin ja siinä muisteltiin ko. noitaa. Joka on siis elänyt 1600-luvun puolivälissä.

Valpuri Kyni on ollut ihan oikeasti syytettynä noituudesta ja hän joutui vesikokeeseen. Jos kiinnoistuit tästä noidasta, niin lisää tietoa löydät täältä klik.

Kirjahyllyä siivotessa sattui kummia; löysin kaksi todella painavaa ja karvaista opusta :D

Sulo vielä erikseen testasi painovoiman lakeja ja ihme kyllä, koko pino pysyi kasassa. 

Kirjahyllyssä säilytän kirjojen lisäksi muutamia kuvia ja joitain aarteita. Kuten kuvan onnittelukorttia. Sen saimme, kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ♥. Siskoni on tehnyt ihanan kortin, joka valitettavasti ei enää ole täysin ehjä.

Tässä on lopullinen järjestys. Jos kaikki hyllyvälit olisivat tasakokoisia saisi kirjat parempaan värijärjestykseen; nyt piti miettiä mikä kirja sopii mihinkin myös koonsa puolesta.

Olen tämän viikon lomalla ja eilen minut yllätti ihanan kesäinen auringonpaiste sekä lämpö. Suunnitelmissa on lähiaikoina päiväretki Vaasaan ja nyt kysynkin teiltä lukijoilta vinkkejä. Missä kannatta käydä/ syödä/ entäs kirppikset?

Mukavaa viikkoa kaikille!

Erimielisyyksiä sisustamisessa

Meillä ollaan innokkaita sisustajia, kattilatkin, vaikka vähempikin innokkuus taikka siis täysi passiivisuus olisi kissoille paljon suotavampaa. Miehen kiinnostus sisustamiseen on pääsääntöisesti mukavaa ja hyvin suotavaa. Hra K:n kanssa olemme yleensä samoilla linjoilla sisustamisessa ja isommissa asioissa pääsemme neuvottelemalla yksimielisyyteen.

Mutta välillä on pieniä erimielisyyksiä, yleensä aika huvittavia sellaisia. Ruotsalaisen Johannas vintagen sivuilla on toinen toistaan inspiroivampia kuvia, sillä hän tekee mm. somistuksia erinäisiin lehtiin.
Yhtenä päivänä oli huippuhieno kuva, jossa ryijyä käytettiin sängynpäätynä. Ja meiltähän löytyy ryijy, joka on sopivaa paikkaa vailla -siispä laitoin Hra K:lle viestin ja tältä se keskustelu näyttää :D

No-joo, jos sitä astmaa ei vielä ole, niin voihan se tulla. Eli idea jätetään toistaiseksi hautumaan ;)

Tiikkiä, kuparia ja muutama kissankarva

Saanko esitellä sisustuksen lempijuttuja: 50-60-luvun huonekaluja, kuparin väriä ja tietysti kissa. Vaikka pikkupöytä näyttää rakenteensa puolesta hieman kiikkerältä, niin onneksi siinä on vankat jalat. Vaikka pöydälle olisi "laskettu" kuusi kiloa hieman epätasaisesti.
Lehtiteline muuten on uustuotantoa, tilattu Ellokselta.

Kaksi ihanaa: Frandsenin Ball-valaisin ja Robert ♥.

Lippakorva ja hurmuri-ilme.

Ja arvonnan voittaja on

Eilen illalla, ennen kuin arvontaan osallistumisaika umpeutui saapui Nukkumatti. Siispä laitoimme arvonnan pystyyn tänään, heti työpäiväni jälkeen.

*EVAV *Erittäin Virallinen Arvonnan Valvoja tarkistaa, että kaikki arpapiletit ovat kulhossa. 

Kulhossa muuten lukee: Kissoissa Karjassa talon turva

Juuri ennen arvontaa EVAV sipaisee mirrin kaulaansa ja kaikki on valmista.

PrimaCat:n Deluxe-tuotepaketin voittaja on Leenajapojat.

Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistumisesta!

Leena ja pojat: lähetä yhteistietosi s-postiini haivahdyspurppuraa@gmail.com ja välitän tietosi PrimaCatille.