Miniloma Örö:n linnakesaarella

Viikko sitten olimme minilomalla Örön saarella, joka on ollut vasta pari vuotta kaikille avoin saari. Uutuudesta johtuen myös hotelli ja muut "systeemit" olivat vasta rakennettuja tai remontoituja. Saari on monella tapaa mielenkiintoinen paikka; ensinnäkin se on vanha linnake, joka on rakennettu Venäjän vallan aikana.
Örö on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja siellä on hyvin ainutlaatuista luontoa. "Tyypillisen saaristoluonnon lisäksi saarelta löytää myös ainutlaatuisia luontotyyppejä. Näistä arvokkaimmat ovat korvaamattomat paahdenummet ja hiekkarannat, jotka ovat säilyneet lähestulkoon koskemattomina jo yli sadan vuoden ajan saaren ollessa suljettuna linnakkeena".

Örö kuuluu Kemiönsaaristoon ja Kasnäsistä oli sinne n. 1,5 h merimatka. Kuvassa olevalla paatilla matkustimme sinne.


Örössä on luontopolkuja n. 10 km verran. Lisää eksoottisuutta luontopolkuun toivat muuan kesätyöntekijät (kuva alla).

Kyllä, luontopolut kulkivat lehmä- ja lammaslaidunten lävitse. Kaislikossa todellakin kuhisi :D

Saaristomaisemat olivat kyllä niin ihania ♥.

Saarella on paljon linnotushistoriaan liittyviä nähtävyyksiä.

Örön saarella viihtyy monet perhoslajit ja joitain bongasimmekin, harmi kyllä apolloperhonen ei näyttäytynyt. Oikeastaan olisi pitänyt olla saarella vielä toinenkin yö, niin olisi ehtinyt rauhassa vaanimaan kameran kanssa perhosia.

Merikaali ja yksi hiekkarannoista.

Merituulen piiskaama mäntymetsä oli aika jännän näköinen.

Bengtskärin majakka on n. 12 km päässä, mutta tyynellä säällä se näkyi aivan hyvin.

Luontopolut olivat monipuoliset ja paikoin haastavat. Saarella myös vuokrataan polkupyöriä, mutta jos oikeasti haluaa kiertää luontopolut, niin pyöristä on varmasti enemmän haittaa.

Nyt täytyy sanoa, että sanat loppuvat kesken, niin hieno paikka Örö minusta oli. Koska meri, erilainen luonto jne. Ja sitten iski hirmuinen mökkikuume jostainmerenrannalta.

Helvetistä itään

Rakkaalle blogiharrastukselle ja ylipäätään harrastuksille tuntuu olevan kovin vähän aikaa. Luovuutta käytetään työpäivän lisäksi vain työmatkoilla peurojen väistelyyn. Iltaisin on niin mukava köllöttää pehmeällä sohvalla, ainoastaan harvinaisempi Pokemon saa vipinää kinttuihin. Taitaapi kaamosaika olla käsillä.

Arkivapaa tuli käytettyä piristävästi ja tervehenkisesti Helvetinjärven kansallispuistossa, Helvetistä itään -kierroksella. Oma viehätyksensä oli automatkassa ja uusien maisemien ihastelussa.

N. 4 km kierros oli hyvin kyltitetty ja monin paikoin leveää "polkua".

Helvetistä itään -kierros oli monipuolinen. Oli puron solinaa (ja tässä kohtaa voin mainita, että reitin alussa oli siisti ja asiallinen veski).

Soilla olen käynyt tosi harvoin, mutta kierros kulksi soidenkin kautta.

Hienoja, suorastaan päätähuimaavia järvimaisemia ♥

4 km reitillä näkyi tosiaan monenlaisia maisemia. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin olisi ollut kiva nähdä myös eläimiä. Korpin ääni sentään tuli kuultua. Jos kaipaat edullista, kotimaista "äkkilähtöä" -niin kannattaa suunnata johonkin kansallispuistoista.

Somerniemen kesätorilla

Lauantaille olisi ollut vaikka mitä ohjelmaa: kissanäyttelyt, Pitsiviikot Raumalla jne. Koska oli tulossa kaunis päivä, halusimme nauttia siitä mahdollisimman paljon. Eli jokin ulkotapahtuma, eikä hirmuisen (yli 100 kilsaa) matkan päässä.
Ainakin kerran kesässä-listalle on päässyt Somerniemen kesätori. Meille tämä perinne on nuori, tämä oli nyt vasta toinen kerta ikinä, kun tuolla kuuluisalla kesätorilla kävimme. Myyjiä oli runsaasti; "oikeita" torimyyjiä,  sekä harrastelija- että puoliammattimaisia keräilytavaran myyjiä oli kiitettävästi. Ensin vaikutti siltä, ettei löydy yhtään mitään, mutta loppujen lopuksi aivan tarpeeksi.

Kirpputoreilla kiertävät tietävät varmasti sen tunteen, kun ensin löytää jonkun ennen näkemättömän esineen ja sitten toinen samanlainen tulee ihan lyhyellä aika välillä vastaan.
Minulle kävi vähän samanlainen sattuma. Ensin ostin kasan Kaunis koti-lehtiä, jotka ovat olleet wanted-listalla pitkään. Sitten seuraava ostokseni olikin maljakko, jonka suunnittelijasta olikin pidempi juttu ostamassani lehdessä.

Ensimmäinen vihje: Riihimäen lasi

Aukeaman juttu Helena Tynellistä ja ostamani maljakko näkyy oik. sivun pikkukuvassa.

Oi Emma, Emma.. -Emma-maljakon siis löysin. 

Kunto ei ole täydellinen, mutta se oli huomioitu hinnassa. 

Kuinka moni kirppiskiertelijä on kuullut seuraavan selityksen myyjältä (liian kireälle hintapyynnölle): no Astiataivaassa se maksaa niin ja niin paljon -joten niin pyydän minäkin. Onneksi en tähän selitykseen törmännyt kertaakaan, huoh. 

Toinen kirppismyyjän "arkkityyppi" on tietenkin ns. linssiin viilaaja. Eräs varttuneempi myyjärouva ihan pokkana väitti näistä ne on vanhaa Nuutajärveä. Tosiasiassa ne ovat 60-luvun Kumelaa. Toki me kaikki ollaan erehtyväisiä ja kenelläpä ei menisi puurot ja vellit, eikun Kumelat, Nuutajärvet ja Riihimäet sekaisin. Mutta hinta ja selitys tulivat sellaisella äänenpainolla. No en jäänyt kinaamaan, koska en aikonut ostaa. Kerran joku puoliammattilainen vanhojen lehtien myyjä väitti ettei Rudolf Koivu ole koskaan tehnyt kansia Kotiliesi-lehteen -oli vähän pakko oikaista se tieto ;)

Miranda-sarjan jalallinen kakkutarjotin oli myös huippulöytö ja hintakin kohdillaan 14 €. Muutamat View master-kiekot löysin. Kuten kuvasta näkyy, ne todella ovat olleet käytössä. Vasta ostamisen jälkeen, kotimatkalla, tuli sellainen olo, että unohdin jotain -nimittäin tarkastaa ovatko kaikki kiekot tallella. Eipä tietenkään, Rin-Tin-Tin:stä puuttuu yksi; onneksi en niistä paljoa maksanut. 

 Maisemaräpsy matkan varrelta; lyhyen matkaa tie kulki aivan Salkolanjärven rannan läheisyydessä.

Ensi lauantain ohjemistoon kuuluu Loimaan rompetori.  

Onko joku lukijoista suuntaamassa sinne?

Instagram-kuvia (parin) viikon varrelta VII

Voihan kesä ja kiireet! Töiden alkamisen välitön sivuvaikutus näyttää olevan blogin hiljeneminen, tosin viime viikon ohjelmassa oli tavallista pidempiä työpäiviä. Sen lisäksi kärsin keskivaikeasta valokuvauskriisistä, miten siitäkin tuli yht´äkkiä niin pirskatin vaikeaa? Helppo tie onneen on Instagram-räpsyt, joita taas kerran tarjoilen teille lukijoille :)

Britakakku oli niin hyvää, että vielä viikkoa myöhemmin jaksan fiilistellä sitä. Illusia-sarjan paistovadillekin oli silloin käyttöä (useimmiten vaan jouluisin..).

 

Oman puutarhan pioneja saa odotella vielä tovin jos toisenkin (varsinkin jos tämä viileä sää jatkuu). Onneksi niitä saa ostettua myös kauppareissulla.

  

Eilen oli yhteispohjoismainen Luonnonkukkien päivä ja allekirjoittanut teki "retken" omalle pihamaalle.

Robert joutui mamarazzin valokuvailun "uhriksi". 

Sulolla on edelleenkin teini-ikäisen elkeitä, se EI TOD. tule sohvalle viereen. 

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!