tiistai 27. helmikuuta 2018

Kuin Marcel Breuerin Cesca-tuoli

Onnea on työkaveri joka ystävällisesti vihjaa, kun kirppiksellä tulee vastaan tuoli jota olet etsinyt.  Vähän aikaa sitten täällä blogissa kirjoitin, että haluaisin uuden keittiön pöydän ympärille aivan erityiset tuolit. Nyt ensimmäinen kappale on kotiutettu!

Tälläiset tuolit olivat lapsuudenkodissani 80-90-luvulla. Niissä on putkirunko ja istuin-, sekä selkäosa ovat punottua rottinkia. Olinkin unohtanut kuinka mukavan joustava tuoli on. Kohta varmasti muistan myös kuinka salakavalan kiikkerä se myös osaa olla.



Aivan, kyseessä on Venetsia-tuolit. Tai oikeastaan alkuperäisen mallin on suunnittellut Marcel Breuer jo 20-luvulla. Puisista wieniläistuoleistaan kuuluisa Thonet-tehdas tuotti Breuerin suunnittelemaa tuolia nimellä B32. Cesca-tuoli on mm. Victoria & Albert-museossa Lontoossa ja The Museum of Modern Art:ssa New Yorkissa



Kylmä taivutettu putki kohtaa luonnollisen, lämpöisen puun.



Allekirjoittaneen puusepän opinnot tunnetusti jäivät lyhyeen, mutta kauniit liitokset sentään tunnistan ;)


Mitäpä lukijoille tulee näistä tuoleista mieleen? Onko ostokseni hitti vai huti?

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Katseilta suojaan

Keittiön uudistuksen myötä päästiin vihdoinkin eroon vanhasta, ikkunan päällä olevasta sälekaihtimesta. Joo, kyllä se täytti päätehtävänsä eli toimi mainiona näkösuojana. Tosin samalla se keräsi älyttömästi pölyä, piti ärsyttävää ääntä ja säätönarut piti piilottaa kissoilta.

Hra K osti keittiön ikkunaan rullaverhon, mikä sinällään oli oiva ostos -paitsi meillä oli erimielisyyksiä sen käytöstä (mä niin arvasin). Verhoa siis uutterasti kiskottiin ylös alas ja sillä käytöllä se olisi jo kohta mennyt rikki. Hra K:lla oli ketunhäntä kainalossa, sillä verhosäädin olin hänen puolellaan pöytää ;)



Millä ihmeen keinolla ikkunasta saa paljon valoa, mutta samalla siinä on näkösuojaa? Ikkunakalvolla tietenkin!



Ikkunakalvo on minusta tyylikäs ja ah, niin toimiva. Yhtä eleettömän näköinen se on myös ulkoa katsottuna. Rahapussikin tykkäsi sillä tämä kustansi vajaat 4 euroa.
Nyt aurinko ja Anna hymyilevät kilpaa muina hangonkekseinä :)

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Metsäretket

Tiedetään, tiedetään -minulla on muutamia, no lukuisia kässäprojekteja kesken. Kuitenkin villasukkarintamalla on ollut aika hiljaista. Nyt työn alla on ensimmäiset kirjoneulevillasukat itselle. Kirjoneulelapasiin verrattuna on hauskaa, että kuvio vaihtuu suht tiheään, eikä siihen ehdi suuremmin kyllästyä.
Syksyllä aloittelin Anelmaisia, mutta ne olivat makuuni liian sievät. Ihastuin välittömästi Metsäretket-villasukkiin, kun näin kuvan Taito-lehdessä. Se on niin raikas ja koska oravat. Malli on Niina Laitisen käsialaa.



Pienen alkukankeuden jälkeen kierrejoustin alkoi sujua. Sitä täytyy kokeilla joskus myös lapasiin.
Lapasissa ja sukissa allekirjoittaneen "tavaramerkki" on pari ensimmäistä kerrosta aina oikein-neuletta ja vasta sitten  alkaa joustinneule. Pari ensimmäistä kerrosta menee totutteluun.



Lankoina ovat 7 veljestä luonnonvalkoinen ja havu, sekä Louhittaren luolan Väinämöinen. Viimeksi mainittu on hivenen ohuempaa kuin seitsemän veljestä, mikä tuo hieman haasteita. Vihreä näytti ensin liian armeijan vihreältä, mutta nyt olen jo tottunut siihen. Tuo purppurainen/viininpunainen lanka on aivan huippukaunista.



Toinen "tavaramerkkini" on aika tiukka käsiala. Olen ennenkin kertonut, että tekemäni lapaset pysyvät hyvin itsekseen pystyssä. Villasukkia olen nyt yrittänyt kutoa hieman rennommin.




sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Keittiön (uuden) pöydän ympärillä

Keittiön pikkuremontti etenee hiljalleen. Enää puuttuu hylly, laatoitus, valaisin, listat ja pari muuta pikku juttua. Edellä mainitusta listasta voi päätellä, että aikaa voi mennä tovi jos toinen.

Eräänläinen välietappi saavutettiin siinä vaiheessa, kun keittiön kannettiin uusi pöytä -tai siis sen osaset. Melkein vietin unettomia öitä sen suhteen, että mahtuuko pöytä hyvin keittiöön vai ei. Hyvä enne sopivuudesta oli se, että kaupan pihalla pöytä meni nätisti (vähän voimaa käyttäen) auton takaluukkuun.



Sisustuksessa on selvästikin siirrytty askel johonkin suuntaan, kun keittiössä on 60-luvun tyylinen, suorastaan futuristinen pöytä. Sehän on Ikean Docksta, tuo köyhän naisen tulppaanipöytä. Kirkasotsaiset ja paksulompakkoiset varmasti ostavat itselleen aidon Tulppaanin, mutta allekirjoittanut nauttii Ikean suomasta mahdollisuudesta.



Arkikäytössä olevat Pulmu-lautaset näyttävät paljon paremmilta uudella pöydällä.



Jopa koristeellinen Myrna-kakkuvati näyttää raikkaalta uudella pöydällä.



Keittiön kaikki seinät ovat nyt valkoiset, vaikka sitä ei kuvasta heti uskoisi.



Etsinnässä on aivan erityiset tuolit pöydän ympärille, mutta toistaiseksi mennään pinnatuoleilla. Eikä sinällään haittaa, vaikka tuolihaave ei toteutuisi.



Olen hirmutyytyväinen uuteen keittiönpöytään. Se on parempi, kuin uskalsin odottaa ja mikä parasta, se myös mahtuu sinne hyvin :)