sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Re-Use: X-ray lightbox for sidetable

Tästä sisustusprojektista olen ollut aivan_intoa_piukassa! Vähän aikaa sitten sain vanhan, mutta toimivan valotaulun, joka on toiminut röntgenkuvien katselussa. Nykyään tässäkin asiassa ollaan ihan digidigi ja vain vanhoja vertailukuvia katsotaan valotaulussa.

Ensin ajattelin, että valotaulu menee Miehen "tutkimus- ja tuotekehityshuoneeseen" eli häviää kellariin. Mutta (onneksi) päätin, että valotaulusta tulee osa sisustusta. Matkan varrella oli pieniä mutkia, kuten valotaulun pituus 125 cm (ei kuulosta paljolta, mutta 60-luvun talo on melko kompakti), millä se kiinnitetään seinään ja varsinkin miten se voi kestää ainakin 12 kg (eli kaksi kattilaa ja muut sisustus"esineet"). Hyvä inspiraatiokuva löytyi täältä klik.



"Grandma`s corner" ennen. 
Näyttää liian mummomaiselta, jopa minun makuun.



Grandma`s corner with little twist. 
Päivänvalossa, valotaulu näyttää modernilta ja mikä tärkeintä eleettömältä sivutasolta.



"Grandma`s corner" at late night.

Valotaulu antaa yllättävän miellyttävän yleisvalon koko olohuoneeseen. Täällä suunnilleen kiisteltiin, kumpi saa ensimmäisen kerran painaa napista. 5. pisteen vihje, Mies saa laittaa valon päälle tänään :)
Mitäs pidätte? Kuten tiedätte, inhoan pimeyttä ja tämä on oikein hyvä vastalääke siihen. Toinenkin sisustusprojekti yllättäen liittyy valoihin.

Translation: I´m such a lucky girl, because now we have a nice and functional sidetable at livingroom. X-ray light box has a new life.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Väliaika

Täällä taistellaan hiipivää pimeyttä ja väsymystä vastaan. Muutama mielenkiintoinen sisustusjuttu on loppusuoralla ja Minikissalla on kohta 1-vee synttärit. -Kaikkea kivaa on siis blogiin tulossa, mutta sitä ennen on pieni tauko.



Tee siis niin kuin Robert neuvoo: paista pullia (niitä saa pakastealtaasta), keitä kahvia/teetä ja vedä henkeä. Viimeksi mainittua on suotavaa tehdä paljon useammin ja säännöllisesti.

Aurinkoista viikkoa!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Hyväntuulen Kaverikuva

Myrsky ja Minna haastoivat näyttämään kaverikuvan ja arkistosta muutama löytyikin. Kuva jokaisen lempikattilan kanssa.



Tämä kuva on otettu viime kesänä. Oli niin lämmin ja aurinkoinen päivä, että minäkin tarkenin bikineissä ja Robert kevyessä kesäturkissa. Kuten kuvasta huomaa, kissa oli melko lötkönä kuumuudesta.



Kuva on vuoden takaa ja siinä on Maailman Pienin Sulo ♥.



Tämä kuva on jo useamman vuoden vanha ja siinä kanssani on kultainen Mosse. Kissa nostettiin pöydälle  Kissa nousi itse pöydälle (joka oli/on kiellettyä), mutta eihän tuollaista toffeeekissaa voinut vastustaa.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu osa IV

Previously in Tomaattipuutarhurin paluu.
Kasvihuone täyttyi hiljalleen pienen pienistä tomaatin raakileista. Kesä oli jo lopuillaan, ehtivätkö tomaatit punastua vai syödäänkö tänäkin vuonna paistettuja vihreitä tomaatteja? Edellinen jakso klik!

Osa IV: The grand finale
Ja niin joulu joutui -eikun kesä meni ja syksy on hellinyt meitä lempeän lämpimillä päivillä. Edellisestä jaksosta on kulunut lähes kaksi kuukautta ja kasvua on tapahtunut ja satoa saatu, jee!



Ensimmäiset raakileet ja syötävät tomaatit (kuvasta hieman punaisempana) kasvatti kasvihuoneen villikissa, raidallinen Tigerella.



Seuraavaksi kypsyi Golden sunrise tomaatteja ja ehkäpä määrällisesti eniten.



Päärynänmuotoisten Yellow pearshaped-tomaattien suhteen olin suorastaan epätoivoinen -kunnes huomasin kasvihuoneen ulkoreunalla lupaavaa keltaista väriä.



Roma-lajikkeen kypsyminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Tässä tapauksessa lähes pari kuukautta.
Money maker- ja Pink brandywine -lajikkeet vain jurottavat. Ensin mainittu varmasti tajusi tulleensa väärään perheeseen ainakin nimensä perusteella ;)



Tässä vielä tomaattien koulukuva, nehän otetaan usein syyslukukaudella. Tästä kolmikosta tulee mieleeni sanonta "pieniä ovat silakat joulukaloiksi".
Satokautta on toivottavasti vieläkin jäljellä, mutta tässä oli vuoden 2013 suuri loppuhuipennus. Tomaattien kasvattaminen on ollut työlästä, jännittävää ja hauskaakin, eikä siinä vielä kaikki; myös hyödyllistä. Kun yöpakkaset todella saapuvat kasvihuone pestään talviteloille ja alan punomaan juonia ensi kevään/kesän tomaattiviljelyyn.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kasvimaan suurin yllättäjä

Täytynee hiljalleen myöntää, että syksy on tullut. Onneksi lämpimiä ilmoja on vielä ollut ja kasvukausi on mukavasti venähtänyt.



Kasvulaatikon ruutuviljelmässä kasvaa mm. porkkanaa -pitkulaista, lieriön muotoista ja purppuraista.



Suurimmat odotukset ja jännitys on ollut tomaattien suhteen. Satoa on saatukin; siitä myöhemmin lisää omassa postauksessa.



Tässä on sananmukaisesti suurin yllättäjä! Toukokuun lopussa taimienvaihtopäivillä vaihdoin  hopeatäpläpeipin taimet kurpitsaan ja kesäkurpitsaan. Istutimme ne kunnon kohopenkkiin ja peitimme komeuden oljilla, sekä taimet harsolla. Mitään suuria odotuksia ei ollut ja ehkä siksi kesäkurpitsa on tuottanut hyvin satoa. Keltainen kurpitsa on levinnyt versoillaan suunnilleen kaikkiin ilmansuuntiin ja kasvattanut jättiläismäisen kurpitsan.
Taimien vaihtopäivillä, siis vajaat neljä kuukautta sitten, kadotin en enempää enkä vähempää, kuin kotiavaimet. Olin jo luopunut toivosta, kunnes edellispäivänä laitoin syys/kevättakin päälle ja arvatkaa mitä taskuista löytyi? -Kotiavaimet :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Instagram-kuvia viikon varrelta IV

Viime viikko(kin) kului hurjaa vauhtia ja valoukuvaus on jäänyt aika pitkälle kännykän varaan. Minulla on kaksi suosikkikuvauskohdetta: kissat ja maisemat, kuten varmasti hyvin tiedätte. Kohta ollaan taas siinä pisteessä, että aamulla on turha edes havitellakaan valokuvien ottamista, tyyylsäää.



Jos oltaisiin ulkomailla, lämpimässä ilmastossa, niin kuvassa huijuisivat tietenkin paljasrunkoiset palmut.



Sellaiset päivät ovat ihania kun saa kyydin töihin ja ehtii räpsiä kännykällä kuvia. Kyseisenä aamuna taivas oli hienon punasävyinen -ja sadehan aamuruskosta seurasi.



Koivuista on lentänyt ainakin ziljoona lehteä ja tammista saman verran terhoja. Kattilat rakastavat ulkoilua.



Kadulla kulki ihmisiä (kuten yleensä on tapana..) ja Robert oli hyvin huolestunut, jotain erikoista siinä oli.

Aurinkoista viikon jatkoa!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Täydellinen pikku vaasi

Useimmiten menen töistä suorinta ja nopeinta reittiä kotiin, mutta perjantaina tein piristävän poikkeuksen. Alkuperäinen ajatukseni oli mennä Ikeaan, mutta meninkin kirppikselle (niin se mieli muuttuu). Mies oli nähnyt siellä hienon kameran ja toisaalta ajattelin kartoittaa kannattaako ko. kirppikselle viedä vaatteita myyntiin. Juuri Sitä Kameraa ei löytynyt ja en myöskään veisi sinne vaatteita myyntiin. Mutta kaikenlaista mielenkiintoista keräilytavaraa mm. porsliinia, lasia ja vanhoja esineita siellä oli myynnissä.



Kesällä aloin kerätä kuparisia tai kupari/tiikkisiä esineitä. Uusin löytöni on oikeassa reunassa. Nämä lienevät maljakoita, mutten raski laittaa vettä niihin.



Kirppikseltä löytyi myös lattiavalaisin. Menin kassalle maksamaan muita löytöjäni ja ikään kuin ohimennen kysyin, että onkohan valaisin toimiva. Pikavauhtia järjestyi toimivuuden testaaminen ja vieläkin nopeammin sain hieman tingattua hinnasta. Sitten olinkin parkkipaikalla auton vieressä ja kuumeisesti mietin miten saan suurehkon löytöni tungettua autoon.




Ja sitten tämä pieni kaunokainen ♥, jonka ostin muutamalla eurolla. Luonnossa se on vielä paljon kauniimpi. Vaasi on saksalaisen Rosenthalin ja sen on suunnitellut Martin Froger. Kunto on aivan uutta vastaava, vaikka se on n. 60-luvulta.

Huomenna on tarkoitus piipahtaa Design Market:ssa Kaapelitehtaalla.
Aurinkoista ja lämpöistä viikonlopun jatkoa!

torstai 12. syyskuuta 2013

Huonekalu-Tetris

Varmasti useimmat ovat pelanneet tietokoneella/kännykällä Tetris-peliä, jossa erimuotoisia palkkeja sovitetaan yhteen? Sitäkin useampi on joutunut päässyt rymsteeramaan huonekaluja. Pienehkö asunto + erinäiset huonekalut + muut tavarat = huonekalutetris.



"Jos tää (kirjahylly) myydään tai siirretään autotalliin? Ja sen tilalle tulee "string"-hylly ynnä senkki, eikun baarikaappi".
Nyt huushollista on yksi nurkka(!) kohtalaisessa järjestyksessä ja kaikki muut ovat aivan mullin mallin -syksy ja sisustusinto ovat iskeneet tähänkin kotiin.



Kattiloista on aina hyvin jännittävää, kun siirretään, saatika vaihdetaan huonekaluja. Sulolla oli kaksi vallan jännittävää juttua. Ensinnäkin vanha seinäkello "käynnistettiin" ja siinähän riitti seuraamista. Kello muuten kävi ehkä viisi minuuttia, joten sen vaatima tietty kallistus oli ilmeisesti väärä..  Minikissa meni suorastaan pois tolaltaan, kun laitoin television taakse sammutuspeite-pakkauksen -se oli siitä aivan hirveän kauhean pelottava :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Viltti joka ei sovi sisustukseen

-ja kulkee mukana aina vaan. Itseasiassa niitä on kaksi.

Kuten (ehkä) tiedätte, suhtaudun liian moniin joihinkin tavaroihin vähän turhankin tunteella. Petrooli-sini ruuudullinen villafiltti on todennäköisesti 70-luvulta. Siinä on jopa pysynyt valmistajan, Uudenkaupungin villan, tuoteseloste kaikki vuodet. Ehkä jo kysytte, että mikä siitä tekee niin rakkaan
Sen viltin alla olen nukkunut lukemattomat päiväunet lapsena mummulassa. Useimmiten oikaisin sohvalle ilma vilttiä ja aina_heräsin viltin alta -sillä huolehtiva Mummu oli peitellyt minut. Lapsuuden päivätorkkuihin liittyvät myös Tammen kultaiset kirjat. Voin oikein elävästi kuvitella Mummun lukemassa Jussia ja Prisseä, Mattilan isännän karjatarhaa tai Sirkus pomeranssia. Erityisesti viimeksi mainittu oli hieman jännittävä :)  Mummu osasi varmasti kirjat ulkoa, sillä hän oli lukenut niitä enoilleni, sisaruksilleni ja minun jälkeeni vielä nuoremmille serkuilleni.



Viltti on edelleen jatkuvassa käytössä. Kuten kuvasta näkyy pienet kissanpojat saavat yhtä makeat unet kuin pienet tytöt. Siihen käärityessä tulee turvallisen lämmin (tosin hieman kutittava) fiilis.




Toinen sisustukseen hankalasti sovitettava, mutta muistoarvoltaan mittaamaton arvokas on äidin tekemä tilkkutäkki. Hänellä oli oikein hyvä sommittelutaito ja työn jälki oli erittäin siistiä. Minulla on äidin vanha ompelukone, tilkkutyön tekemiseen tarvittavia työkaluja ja Japanilaiset tilkkutyöt I ja II -kirjat. Siltikin puuttuu jotain oleellista -nimittäin kärsvällisyys. Ehkä sitten jonain päivänä :)

Ps. Häivähdys purppuraa-blogistakin voi tykätä facebookissa. Itseasiassa olemme olleet siellä jo pidemmän aikaa. Tänään lisäsin sinne kuvan Sulosta joka "lukee kirjaa".

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kattivalokuvaamisen vaikeudesta

Kattiloista on toisinaan hirrveen vaikea saada edes kohtalaisia kuvia, tietenkään malleissa ei ole vikaa. Kameran toisella puolella kuvaajan rajat tulevat nopeasti vastaan; harmittelen kissojen erivärisyyttä, liian vikkelää tai liian pysähtynyttä olemusta, keskipäivän kirkasta aurinkoa tai ihan mitä vaan.



Toisinaan palaset loksahtavat kohdalleen ja hauska kuva tulee otettua ihan vahingossa.

Lämpimästi tervetuloa Paula ja kaikille hyvää alkavaa viikkoa!
Otetaan Sulosta mallia ja näytetään maanantaille kieltä :)

lauantai 7. syyskuuta 2013

Huutokauppalöydöt vol II

Yleensä huomaan huutokauppa-kyltin vasta tien poskessa ja lähin automaatti on kymmenien kilometrien päässä, sekä tietenkin on kiire johonkin. Nyt, kerrankin huomasin  huutokauppa-ilmoituksen lehdessä ja sain miehen houkuteltua mukaan. Maalaishuutokaupoissa on usein letkeän leppoisa tunnelma, varsinkin silloin kun siellä ei ole myynnissä varsinaista keräilytavaraa.



Heh, tähän valomainokseen iskin heti silmäni. Mies oli ensin sitä mieltä, että se on kauhea. Mutta lopulta hänkin oli tyytyväinen, kun sain huudettua sen meille. Ajatuksena on irrottaa kirjaimet toisistaan ja laittaa niihin ledit. Pelkkä kirjain-"lamppu" on jo hienon näköinen. Omaan käyttöön tulee K ja A kirjaimet, loput ajattelin myydä jos ostaj(i)a löytyy.



Toinen löytöni on hyvin suosittu. Jo huutokauppapaikalla siinä istui jatkuvasti joku ja hyvä, etten saanut pappaa keinutuolin mukana. Keinustooli on ikäisekseen hyväkuntoinen ja alkuperäinen funkkistyylinen kangaskin on paikoillaan. Uusi päällinen tulee olemaan harmaa ja puuosat ajattelin vahata tummanruskeiksi, kuten vanhat nojatuolitkin ovat. Saapa nähdä kuinka kauan siinä menee, että keinustooli on uudistettu. Mies puolestaan huusi Bang & Olufsenin stereot, jotka lienevät 80-luvulta.

Mitäs tykkäätte löydöistä? Olohuoneen sisustussuunnitelmat menivät nyt hieman uusiksi. Mikä tärkeintä sain pienen pikantin lisän "mummotyyliini", kun nyt voin kutoa lapasta keinustoolissa (jos se sattuu vapautumaan kissalta).

Tervetuloa lukijaksi Seijastiina ja Aurinkoista viikonlopun jatkoa kaikille!


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Meidän perheen arkea

Instagram-kuvin.




Tämän päivän iloisin yllätys oli (sienipekoni-pastan ja itsetehtyjen lepuskojen lisäksi) Amiraaliperhosen vierailu, jee. Ehkä arvaatte, että muutama kuva siitä tuli otettua.



Meillä päin kanttarellit mielellään piiloutuvat sammaleisiin, välillä näkyy vain hippunen keltaista.



Tämän herkkukorin sisällön saimme naapurista. Kori on mummuni vanha; pohjaan on huolellisesti kirjoitettu ostopäivä, vuosi on n. 1947.



Auringonkukka hehkuu edelleen ♥.



Yhtenä iltana taivas oli vaaleanpunaisen ja violetin sävyinen.





Myös aamuisin on ollut hienoja maisemia.



Sulo käy nykyään "punttisalilla" kuten kuvasta näkyy :)



Kahden kerroksen väkeä. Robertilla on pitkät päällä.

Mites teidän arki sujuu?

maanantai 2. syyskuuta 2013

Haikeat hyvästit kesälle

Nyt kovasti näyttää siltä, että kesä on ohitse ja syksy on tullut. Pakotan itseni sanomaan kesälle reippaasti hei hei ja tervetuloa pian uudestaan. Sitten toivotan tervetulleeksi lämpimän ja aurinkoisen syksyn, näillä ehdoilla syksy voisi jatkua vaikka jouluun saakka.



Kurpitsasta otettiin hyvin summittaisia ja suuntaa antavia mittoja. Ainakin se on isoin koskaan meillä kasvanut kurpitsa ja myös ensimmäinen.



Istutimme "keltaisen kurpitsan" ja kesäkurpitsan vierekkäin kohopenkkiin. Viimeksi mainittu on kauniisti kasvanut paikoillaan ja tuottanut satoa. Mutta ensin mainittu ns. keltainen kurpitsa on ohimennen tehnyt valloituksia joka suuntaan. Jostain syystä se päätti kasvattaa myös yhden kunnollisen kurpitsan ja paikaksi valikoitu matala kattotiilimuuri.



Tämä auringonkukka hipoo jo pilviä tai on korkeudeltaan ainakin 180 cm. Kuvakulman perusteella voi jotain päätellä allekirjoittaneen ns. pituudesta.



Toinen auringonkukkalajike kasvattaa samaan "runkoon" siroja, hunajankeltaisia kukkia.





Kosmoskukat ostin puolikuolleina taimina alennusmyynnistä, mutta onneksi ne nopeasti piristyivät. Jopa minun satunnaiset kastelut saivat ne virkoamaan.

Tänäkin kesänä tuli otettua erinäisiä valokuvia, tottakai. Mutta eräs ihana maisema jäi kuvaamatta ja se harmittaa. Lomallani heinä-elokuun vaihteessa olimme aika paljon liikkeellä ja jossain näin ihanan ison, vaaleanpunaisen apilapellon. Se oli kotimainen vastine isoille, alaville laventelipelloille. Jostain syystä en peltomaisemaa heti kuvannut ja unohdin koko asian. Pyöräilessämme sienimetsälle näin ko. pellon, mutta se oli jo niitetty -ja se oli aivan lähellämme, muttemme juurikaan kulje sinne suuntaan, höh.

Lämpöistä ja aurinkoista alkusyksyä kaikille!

Ps. Tänään työkaverin kanssa suunnittelimme jo joululahjoja ;)