Hei, hei vuosi 2013!

Tuntuu, että vain hetki sitten kirjoitin Uuden vuoden kynnyksellä-postausta ja uudenvuodenaatosta huomattavan osan käytin uuden pyykinpesukoneen etsintään (ja tästä voi päätellä kuinka ”tärkeä” juhla se meille on). Kulunut vuosi on mennyt aika seesteisesti ja oikein isoilta suruilta on säästytty, onneksi! 1.1.2013 aloitin vakituisessa työssä ja se on rytmittänyt arkeamme tasaisen tappavasti eikun turvallisesti.

Ensi vuodeksi olen ajatellut omassa mittakaavassani jotain aika hurjaa, nimittäin paria uuden vuoden lupausta. Yleensä en uuden vuoden lupaksia tee, varsinkaan_julkisesti, mutta jouluturneella oli aikaa ajatella (siinä joulukuusien bongailun lomassa).

Ensinnäkin yrittäisin nähdä lähisukulaisiani useammin. Vähän kaukana ne asuvat, mutta koko porukka samalla paikkakunnalla kuitenkin. Ja jos vieteri venyy vielä vähän, niin ystäviin voisi pitää enemmän yhteyttä. Kahta em. mahdollista lupausta hiertää se, että työskentelen päivittäin ihmisten parissa ja introvertillä on rajansa klik!
Toinen tärkeä asia olisi omasta (ja Miehen, sekä Kattiloiden) hyvinvoinnista huolehtiminen. Ensin varovasti vähennetään karkin ja herkkujen syöntiä, sekä samalla lisätään liikuntaa.
Kolmas tärkeä asia (tänäkin vuonna) on huumorin ja positiivisen mielen vaaliminen -onneksi meillä on ohjelmatoimisto Robert & Sulo, jotka tuottavat jatkuvalla syötyllä iloa (ja harmiakin).

Jokapäiväinen iloni tänäkin vuonna on ollut blogi ja sen myötä te lukijat. Perisatakuntalaiseen tapaan en osaa tässä kohtaa ilmaista itseäni tarpeeksi kuvaavasti, mutta kun kirjoitan, että te lukijat olette ihania ja piristätte kommenteillanne  –niin sitä todella tarkoitan. Olen saanut bloggaamisen myötä mitä mukavampia blogituttavia ♥.

Hyvää Uutta Vuotta

ja 

toivottavasti piipahdatte täällä blogissa myös vuonna 2014!

T: AnnaS ja pojat

Superherkullinen lakritsimousse

Jonkun aikaa sitten hamstrasin kaupasta sekä lakritsijauhoa -että rouhetta ja sitten ne hautautuivat kuiva-ainekaapin takaosaan. Kunnes uusimmasta Glorian ruoka & viini-lehdessä löytyi houkutteleva ohje.

Nyt meillä lakritsijauho onkin kovassa nosteessa. Jouluna tein jälkiruuaksi lakritsimoussea, johon tuli myös mantelilehtiä (eli keksejä) ja tippa puolukkahilloa. Viimeksi mainitun kohdalla menin siitä missä aita on matalin, enkä tehnyt (pakaste)tuoreista puolukoista liemeä. Ja itse mousseen tuli mm. kermaa ja mascarponejuustoa. Kaikki ylimääräiset mantelikeksit hävisivät nopeasti, siispä niitäkin täytyy leipoa uudestaan.

PS. Tässäkin touhussa pääMAUstajana toimivat Sulo, joka saneli ohjeita ja Robert, joka kyttäsi seurasi vieressä.

Iltapäivä Kansallismuseossa

Perjantaina oli luvassa kaikkea kivaa: retki Helsinkiin, ystäväpariskunnan uuden kodin "tarkistus" ja vihdoin ja viimein (vuosien jahkailun jälkeen) käynti Kansallismuseossa.

Jouluruokaähky vaihtui melko nopeasti historia- ja kulttuuriähkyyn, sillä museon näyttelyt tarjoavat suuren määrän katseltavaa aina esihistoriasta 60-luvulle asti.

Kansallismuseon keskihallissa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset freskot, jotka pohjautuvat saman taiteilijan maalaamiin, vuoden 1900 Pariisin maailman näyttelyn Suomen paviljongin freskoihin. Näitä olisi voinut ihastella (ja kuvata) vaikka kuinka kauan.

Helsingin Vanhalta ylioppilastalolta löytyy Akseli Gallen-Kallelan maalaama Kullervon sotaan lähtö-fresko, joka on myös tosi upea -kannattaa käydä katsomassa.

Kirkkotaidetta

Kansanomaista käsityötaidetta. Mihin kaikkeen ihmiset ovat pystyneetkään ilman sähkövaloja - ja koneita?! Kuvassa on rukinlapa joka kiinnitettiin rukkiin. Tälläisiä sulhaset väkersivät tuleville emännilleen talven pimeinä iltoina.

Elinolosuhteet ovat olleet myös hyvin erilaiset hienoista saleista - savuisiin pirtteihin.

Museokaupasta kotiin viemisiksi (mies huokaisi syvään helpotuksesta, kun huomasi, että kirja-ale oli jo ohitse) Jugend-ajan keramiikan tyyliset lasinaluset.

Tässä oli pikainen pintaraapaisu Kansallismuseosta ja palaan siihen vielä uudestaan.

Olimme ystäväpariskunnalla yötä ja kattilat pitivät joulukuusta, sekä taloa hyvin pystyssä. Kyläpaikastammekin sentään eläin löytyi; pieni ja pippurinen kanineiti ♥.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Toinen laatikoiden ystävä on ja toinen kylmiä alkuruokia rakastaa

Herkuteltu on. Ja kuten otsikkokin vihjaa vain toinen meistä on syönyt perinteisiä peruna- ym. laatikoita ja toinen mm. kaloja, sekä metsasienisalaattia, mutta kumpikin kinkkua ja varsinkin piimäjuustoa. Onneksi jouluruokia on monenlaisia. Meitä onnekkaita on myös hemmoteltu herkullisilla syötävillä joululahjoilla. Eikä sovi unohtaa, että Mies teki aivan loistavaa kotikaljaa ♥.

Joka joulu kokeillaan jotain uutta herkkua ja tänä vuonna se oli jälkiruoka -siihen palaan myöhemmin.
Jep, kuvassa on hyvin lastattu lautanen -niillä kylmillä herkuilla. Pidimme sinnikkäästi kiinni normaalikokoisista arkilautasista, jotta joku tolkku pysyy syömingissä..

Tämä kuva on jouluaatto-illalta. Joulupukki on jo lähtenyt, mutta kaappasin sen tontun syliini, joka täällä blogissa on vilahtanut aiemminkin. Tonttu oli pullea ja pehmoinen, sekä tuhisi kovasti.

Tänään olen itsekseni Robertin kanssa hihitellyt ja lukenut Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi-kirjaa. Leppoisaa oleilua ja lukemista olen niin kaivannut.

On karvaisia tassuja ja pulleita massuja

Täällä on keskitytty kiireettömään oleiluun, joulukoristeiden ihailuun ja ruualla herkutteluun -kerrankin koko porukalla on laiskat kissanpäivät.

Tämän kaunokaisen pelastin alennusmyynnistä. Raukka oli kasvattanut pitkän ja vinon kukkavarren.

Yllätin itsenikin joulukukkien valinnassa -leikkoruusuja_meillä. Maljakko on H&M home:n ja olen niin ihastunut siihen.

Kaunis kattaus on puoli ruokaa vai miten se meni? Viime aikoina olemme luvattoman paljon syöneet pizzaa telkkarin ääressä, kyllä. Vietin hetken jos toisenkin jättiläismarketin servettihyllyn edessä tuumailen ja mielestäni valintani on oikein hyvä.  Tunnustautuuko joku muukin servettifriikiksi?

Pöydän päässä, patterin lämmössä joku otti oikein rennosti. Kuvan täydeltä tassuja ;)

Joulupukki toi ihanan joulukoristeen ♥.

Sitten oli tälläinen asetelma, jossa on erilaisia pintoja: kovaa vähän uraista puuta, kylmää muhkuraista metallia, piikikkäitä neulasia, pehmeää sammalta ja sokerina pohjalla pehmeää karvaista.

Leppoisaa pyhäpäivää kaikille!

Joulukalenteri, 24. luukku

Joulurauhaa

Jouluvalmistelut jatkuivat aina aikaiseen jouluaattoaamuun asti. Silloin kodissamme leijui se kolmaskin joulun herkkutuoksu: kinkku.

Punaisiin pahvirasioihin, silkkipaperin uumeniin piilotimme fudgeja, jotka teimme ohjeella (ja sitä varioiden) jolla osallistuin Dansukkerin järjestämään Suomen taidokkain herkkubloggaaja-kilpailuun.

Sitten lähdimme jouluajelulle ympäri Satakuntaa ja Pirkanmaata. Siellä näimme rakkaita sukulaisia ja  ystäviä, sekä syöpöttelimme itsemme melkein ähkyyn. Minulle sopivaa matkaviihdettä oli joulukuusien bongaus -sillä todella monesta talosta joulukuusi näkyi ikkunasta pihalle ja tielle asti.

Nyt olemme takaisin kotosalla ja nautimme joulurauhasta.

Oikein leppoisaa ja tunnelmallista joulua kaikille!

Joulukalenteri, 23. luukku

Joulupuu on rakennettu ja kiinnitetty kattoon kiinni (ne_kattilat). 

Joululahjat on valmistettu ja paketoitu.

Kinkku on sulatettu ja laitettu uuniin paistumaan.

Joulu on kohta ovella.

Hyvän joulun toivotus

Blogin joulukalenterista on avaamatta vielä kaksi luukkua.

Nyt haluamme toivottaa kaikille Oikein Mukavaa Joulua!

Joulukalenteri, 22. luukku

Kun appelsiini ja neilikka toisensa löysivät

Yksi lapsuuteni suosikkikirjailijoista on Richard Scarry, jonka kirjoissa seikkailevat mm. Kissalan Hessu ja Mato Matala. Aivan erityinen suosikkini oli Kaikkein paras joulukirja.

Omenaa ja neilikkaa en kirjain tavoin ole yhdistänyt. Mutta joskus teini-ikäisenä kokeilin ensimmäisen kerran neilikan ja appelsiinin yhdistelmää -mikä ihana joulutuoksu siitä tuleekaan.

Sopivat reiät neilikoille saa helpoiten kakkutikulla (tai miksi kutsutaan tikkua jolla kokeillaan kakun kypsyyttä?).

Joulun "must"-tuoksuja on kolme: valkoinen hyasintti, neilikoilla koristeltu appselsiini ja arvaatteko millään mikä se kolmas on?

Aina hauskempaa on jos tuoksupalloa voi esitellä myös hassulle kissalle. Meidänsuloosaajokävellä.

Joulukalenteri, 21. luukku

Tärkeä osa meidän joulukoristelua on kukat.

Valkoisen hyasintin tuoksu on oikea joulutuoksu. Marketista oli yllättävän hankala löytää valkoisia hyasintteja, vaikka rullakot olivatkin täyteen lastatut.

Metallinkeräysastiasta löytyi "hopeinen" tarjoiluvati ja tein siihen jouluisen asetelman. Pohjalla on sammaltyyny, jossa on kuusen, pihdan ja männyn havuja, sekä käpyjä.

Katsokaa mitä sain joululahjaksi! Jouluruusun, jota olen pitään toivonut. Kaunis kiitos siitä ystävälleni S:lle!

Joulukalenteri, 20. luukku

Neljä yötä jouluun

Kokopäiväinen tonttuilu on totista työtä kuten kuvasta näkyy ja välillä täytyy levätä. Tämän tontun uusi suosikkipaikka on patterin välittömässä läheisyydessä, pöydän alla ja maton päällä.

Jouluvalmistelut ruokien osalta ovat aika hyvällä mallilla -siis tärkein eli pikkuruinen kinkku on ostettu ja Se Kinkkuviini myös (tällä kertaa en tiputtanut sitä verannan kiveykselle). Vielä tarvitaan ainekset halloum-salaattiin ja tietysti herkulliset juustot, sekä hedelmät. Lopulta homma meinaa aina riistäytyä käsistä.
Joulukuusen paikasta ollaan käyty neuvotteluja ja olen etsinyt laiskasti inspiraatiota kukka-asetelmiin. Oma lukunsa on kinkun oikea-aikainen sulattaminen ja  paistaminen, se on aina yhtä haastavaa!

Mitenkäs teillä jouluvalmistelut etenee?

Joulukalenteri, 19. luukku

Paras kaikista-kirja

Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilta löysin kirjan, jota ei ole nimetty turhan vaatimattomasti. Nimittäin Paras kaikista -Ensimmäinen suomalainen niksikirja, näköispainos vuodelta 1889. Nyt Emännän tietokirja I-III saa tiukan haastajan.

Munatotin sesonki olisi juur ny. Siskoni on pariin kertaan valmistanut jouluksi munatotia ja se on hyvää, tosin resepti todennäköisesti on eri.

"Huvitukset ovat naiseen samassa suhteessa kuin auringon paiste kukkaiseen". Nämä ja moni muu viisaus löytyvät ostamastani kirjasta -veikkaan, että tämän kanssa viihdytään jouluna.

Joululomaan ehdottomasti kuuluvat suklaa/karkit, hyvä kirja ja kiireetön oleskelu. Yksi  mukava joulumuisto lapsuudestani on tälläinen: makaan puolittain sängyssä niin, että varpaat yltävät patteriin, jouluvalot valaisevat ikkunalla ja luen Uppo-Nalle-kirjaa :)

Joulukalenteri, 18. luukku

Vuoden Tirhake

Vuosittain valitaan vuoden turhake ja tänä vuonna se on hajustettu muovipussi. Mutta mikä onkaan vuoden tirhake?

"Tirheä" lienee murresana ja tarkoittaa innokasta ja energistä. Esim. kuvan hännän omistaja on hyvin tirheä.

Vuoden Tirhake. Aimäävai?

Sulo oli vuoden 2013 Jokapaikanhöynä ja Mies nimesi sen vuoden 2014 Tirhakkeeksi. Mitä mieltä olette, menikö nimitys oikealle henkilölle?

Pakko täälläkin intoilla. Huomenna on vain puolipäivää töitä ja sitten lomaloma. Tämä viikko on ollut melkoista häsellystä; maanantaina vastasin ainakin kolme kertaa puhelimeen väärän toimipaikan nimen. Ja tänään kirjoitin joulukorttiin Turku-sanan tilalle Tampere -oumaigaad.

Joulukalenteri, 17. luukku

Ups, yksi päivä jäi välistä. Meidän seinäkalenterissa on joulukuussa jostain syystä kaksi 28 päivää ja toinen niistä on huomenna eli ei joulu- tai seinäkalenterin tekeminen helppoa  ole ;)

Täällä on aina vaan ja edelleen aika väsyneet tunnelmat. Eilen suorastaan hautauduin sohvan uumeniin. Mutta olen vähän paketoinutkin. Tänä vuonna käytän paketeissa mm. punaista villa- tai samettinauhaa, sekä valkoista silkkipaperia.

Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilta löysin kerrassaan ihastuttavia joulukortteja. Ne ovat satakuntalaisen Maarit Ailion. Tänä vuonna lähetän vain muutamalle joulukortin ja loput saavat ison pakettikortin.

Huomenna on vuorossa Tampereen Joulutori. Onko joku teistä lukijoista käynyt siellä?

Joulukalenteri, 15. luukku

Tunnetila: väsynyt, mutta tyytyväinen.

Aamulla olimme kahden vaiheilla; pitääkö koko Turun seikkailu perua, koska keli näytti jokseenkin vaihtelevalta. Talviaikaan helposti skippaamme vähänkin tarpeettomat ajamiset, jos keli vaikuttaa surkealta -varsinkin, kun arkisin ajan töihin säässä kuin säässä. Onneksi rohkaistuimme matkaan, sillä Turussa oli sumuinen, mutta kuitenkin melko lämmin sää. Joulutunnelmamme ei kärsi lumen, jään ja pakkasen puuttesta.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla on aina käsityöläisiä myymässä tuotteitaan.

Aivan ensiksi suuntasimme Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille ja siellä joulukoristeiden vaihtopisteeseen ja taas tein hyvät vaihtokaupat (tosin en viime vuoden vertaista). Joulumarkkinoilta löytyi muutakin kivaa.

Siitä jatkoimme Mieheni sanoin ostosh*****tiin, joka tunnetaan myös nimellä Hansakortteli. Ensin kävimme Aschanilla kakkukaffeella ja sitten jouluostoksille. Jopa löysin kolme lahjaa *helpotuksen huokaus*. Loppuhuipennukseksi kävimme Ikeassa.
Missään kaupassa ei ollut mahdottomia jonoja ja ihmiset tuntuivat olevan suht hyväntuulisia -onneksi.

Nyt joululahjat pitää paketoida ja huomenna postittaa, jotta lapsoset saavat lahjansa. Enää neljä päivää töitä ja sitten lomalomaloma :)

Joulukalenteri, 14. luukku

Vielä neljä päivää töitä ja sitten alkaa loma. Vähän pelkään, että tulen lomalla kipeäksi..

Nyt aion nauttia kylmästä juomasta ja hyvästä kirjasta / telkkarista. Huomenna on vapaapäivä ja on tarkoitus suunnata Turkuun hakemaan joulutunnelmaa Vanhan suurtorin joulumarkkinoilta, sekä toivottavasti löydän muutamia joululahjoja.

Joulukalenteri, 13. luukku

Lucia-pullia ja ysärijysäriä

Yllätin itseni leipomasta pullataikinaa. Nyt siis on kyseessä joko Lucian päivä tai Wappu, muuten keittiössämme ei juurikaan pullantuoksu leijaile.

Taas kerran assarit tulivat keittiöön, mutta toinen niistä lähti lipettiin kun avasin Ylex:n ja Parasta ennen!-ohjelman. Robertin kanssa leivottiin ja vähän tanssittiinkin. Kuten kuvasta näkyy vähän innostuttiin. (Mies on taas kerran kuvannut sellaisesta kuvakulmasta, että allekirjoittanut näyttää teletapilta..)

Lucia-pullia on muuten leivottu karkoittamaan kissan asuun pukeutunutta paholaista, siitähän se ruåtsalainen nimikin tulee lussekatt klik.

Lucia-pulla -ole hyvä!

Nyt kiireesti takaisin keittiöön -muistaakseni nämä kuivahtavat nopesti, jopa leivinliinan alla.

Mukavaa viikonloppua!

Joulukalenteri, 12. luukku

Oodi Rudolf Koivulle

Äkkiseltään en keksi toista suomalaista kuvittajaa, joka olisi tehnyt yhtä taianomaisia kuvituksia, kuin Rudolf Koivu.

Vuoden 1926 Joulupukki lehdessä on upea, jännittävä kuvitus.

Eksoottiset Itämaan tietäjät

Ensin keräsin Kotiliesi-lehtiä Martta Wendelinin kuvittamilla kansikuvilla, mutta sitten kiinnostuinkin Koivun kuvittamista Kotiliesi-lehdistä. Kuvan Itämaan tietäjät-kuvitus on ehdottomasti hienoin kansikuvista.

Kieku ja Kaiku -sarjakuvat ovat aina yhtä hauskoja ja opettavaisia. Niitä on julkaistu mm. Kotiliesi-lehdissä

Tältä näyttä meidän "valokuvausstudio". Luonnollisestikin karvaiset assarit ovat kuvassa poikittain, mitä sitä turhaan kainostelemaan. Eihän Myrsky tai NeitiKassinen turhaan kainostele, kun on kysymys henkilökunnan valvomisesta ja ohjauksesta.

Rudolf Koivusta lisätietoa klik!

Kieku ja Kaiku wikiediassa klik!

Joulukalenteri, 11. luukku

Rakkaat joulumuistot

Kun vajaat kaksi vuotta sitten aloitin bloggaamisen taloudessamme oli kaksi kissaa, kuten nytkin. Robert on edelleenkin, mutta sen kaveri on vaihtunut isoveljestä pikkuveljeen. Nyt jo edesmennyt Mosse oli elämässämme 14 vuotta ja se jätti vahvan tassunjäljen sydämeemme.

Mosse oli kiitollinen valokuvattava -tuntui, että se poseerasi mielellään. 14 vuoden aikana valokuvauskalustoni ja taitoni, tai ainakin ensinmainittu kehittyi. Tämä jouluinen kynttiläkuva on yksi rakkaimmista muistoistani ♥ ja täällä blogissakin se on aikaisemminkin vilahtanut.

Meidän kultainen enkelikissa ♥.

Tässä toinen jouluinen kuva. Pidän siitä kovasti, vaikka se on hieman epätarkka.
Muistelisin, että olin koristelemassa joulukuusta ja siihen tarvitsin tuolia. Kun hetkeksi poistuin, niin se tietenkin varattiin -niinpä koristelin kissaherran kultanauhalla. Mossen kanssa olemme ennenkin jakaneet tuolin kuten täällä.