torstai 30. kesäkuuta 2016

DIY: villalangan värjäys mikrossa

Loman alkaessa olin vähän huolissani, kun en ollut keksinyt mitään sopivaa luovuutta vaativaa hommaa, poislukien siivous (joka välillä on ihan kivaa). Viime vuoden lomalla intoilin ja puuhastelin makramee-seinävaattteen kanssa, mikä oli ihan superhauskaa.

Eilen kirjastossa tein oikean täsmälöydön Novitan lahjalehdestä (2016), jossa oli juttu lankavärjäyksestä elintarvikeväreillä. Ohuet kesävillasukat olinkin ajatellut kutoa, mutta että ihan itse värjätystä langasta. Tänään kauppareissulla taisin taputtaa ilosta käsiäni (se vaan lipsahti), kun löysin lähimarketin hyllystä useampaa elintarvikeväriä. Toivottavasti samassa hyllyvälissä ollut mies ei saanut mitään traumoja äkillisestä ilonpuuskastani :D



Ensin kerällä ollut Nalle-lanka täytyi saada vyyhtimuotoon. 
Ja ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään perintönä saamaani vyyhdipuuta.



Liityin vuodenvaihteessa Marttohin ja heidän tunnuslauseensa "elämä on parasta itse tehtynä", 
sopii allekirjoittaneelle oikein hyvin.



Kattiloilla, varsinkin Sulolla oli jännä kohtaaminen vyyhdinpuun kanssa. 
Tässä vietetään jo seesteistä elämää rinnakkain.



Langat ovat jo likoamassa ja värit odottavat sekoitusta.



Sitten piristäviä väriruiskeita langoille. 



Mums, näyttää herkulliselta. Seuraavaksi lankavyyhdin kääntö ja toisen puolen värjäys. 
Huomatkaa, että toinen väreistä on ihan selkeä vihreä (tässä vaiheessa).



Värin levityksen, mikrotuksen (kyllä, lankaa käytettiin mikrossa), huuhtelun ja kuivauksen (onneksi meillä on kuivauskaappi, tuo hätäisen ihmisen pelastus) jälkeen lankavyyhti on taas puussa. Nyt takaisin kerälle.



Niin siitä vihreästä valui keltainen pois ja tilalle tuli turkoosi. Tämän hempeän pinkin ja turkoosin yhdistelmän nimesin sweet candyksi. Jos alkuperäinen yhdistelmä oli mansikka- ja pistaasijäätelöä, niin tästä yhdistelmästä tulee mieleen pinkki-turkoosi kirpeä lempikarkkini. Lankojen värjäys elintarvikevärillä oli tosi helppoa ja hauskaa. Lopputulos oli pieni yllätys ja toinen yllätys seuraa sukkien valmistuessa.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

DIY: Vanhan penkin hurja muodonmuutos

Ensin iloisia ja niin helpottuneita uutisia: kylpyhuone on valmis, jee! Tai siis melkein valmis, yksi ovi ja listat puuttuvat, mutta lämmintä vettä tulee hanasta ja suihkusta, niin mahtavaa. Voitte olla varmoja, että kylppäristä tulee ihan oma postaus (tai useampi).

Sitten otsikkoon. Mitä olisi kylpyhuone, varsinkin iso sellainen, ilman penkkiä? Puupenkkiä jossa voi vilvoitella löylyjen välissä tai istua nautiskellen jalkakylvystä?
Penkille oli siis huomattava tarve ja netistä etsiskelin sopivaa vanhaa yksilöä. Hieman yllätyin penkkimarkkinoiden korkeasta hintatasosta. Siis vanhoista ja huonokuntoisista olisi pitänyt maksaa ainakin 50 euroa ja sitten entisöidä perusteellisesti, ei käy. Onneksi lähiseudulla oli suosikkihuutokauppani ja valikoimassa oli useampi penkki, joskin kaikki olivat enemmän tai vähemmän käsittelyä vailla.



Voitte arvata, että Hra K auliisti lupasi tukkia suuni etten huuda tästä penkistä liikaa ;)



Vielä samana päivänä täristelin hiomakoneella penkin istuisosasta paljaan puupinnan esille. Vanhan huokalun entisöinti (tai allekirjoittaneen sinnepäin puuhastelua voisi paremminkin kutsua huonekalun entraamiseksi)  oli kyllä mielenkiintoista puuhaa. Turkoosin maalikerroksen lisäksi penkistä löytyi vaaleanvihreä ja punainen maalikerros. Sen lisäksi, että yksi jalka oli reteästi teipattu -oli kaksi jaloista ilmeisesti uusittu, luonnollisestikin eri puulajilla.



Jossain vaiheessa käy aina niin, että hiomapaperi, kutsutaankohan sitä laikaksi, kuluu niin ettei se pysy enää koneessa kiinni. Josmäolisininsinööri niin kehittelisin vähän pitävämmän, kuin hiomapaperin tarrakiinnityksen (oikeasti!). Kesken kaiken en viitsinyt lähteä kauppaan, vaan vaihdoin työkalua. Kuumailmapuhallin toimi vähän nihkeästi, koska ulkona oli kova, kylmä tuuli. Käry kyllä levisi pitkin poikin pihaa.



Hra K teki puupenkin kanssa myös paljon töitä: hioi pintoja, liimasi teipatun jalan nätisti ja taas hioi. Loppusilaukseksi allekirjoittanut siveli penkin puupinnalle parafiiniöljyä.



Juhannusaattoaamuna penkki pääsi paikalleen. Juuri sopivasti, sillä iltapäivällä oli vieraita tulossa :)


Aurinkoista viikonjatkoa kaikille!

PS. Kaipaisin nähtävyys-, kirppari- ja ym. ideoita akselille Lieksa - Savonlinna.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Voisitko olla avuksi

Heipä hei, hyvää kesäiltaa. Pitkästä aikaa meillä kattiloilla on puheenvuoro. Nyt meillä onkin vakavampaa ja aika surullista asiaa.

Toukokuun alussa kerrottiin Robertin tarina, kuinka se bongattiin Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen eli Pesun nettisivuilta. Robert oli vallan hylättynä maaseudulla ja kyllähän tiedätte mitä siitä tulee, kun kissa joutuu pakkasen armoille. Elinikäisenä muistona korva on vääntynyt lippaan, jaloissa on karvattomia kohtia -eikä millään meinaa uskoa, että ruokaa saa ihan varmasti joka päivä.

Nyt Pirkanmaan eläisuojeluyhdistys on ison haasteen edessä. Jo huhtikuussa luettiin Aamulehdestä, että Pesu on ottanut vastaan ennätysmäärän eläimiä ja sijaiskodeista on pulaa. Nyt tilanne on entisestään pahentunut, sillä maalaiskissalaumat työllistävät eniten juuri kesällä ja syksyllä.

Alla lainaus Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen facebook-sivuilta:
Jo joutui armas aika... ja kissa jos toinenkin.
Maalaiskissalaumat työllistävät väkeä ympäri Suomen eniten juurikin kesällä ja syksyllä. Tänäkin vuonna avuntarvitsijoita Pirkanmaalla on kymmenittäin useammassa laumassa. Yhdessä laumassa on usein vähintään 20 kissaa, usein kuitenkin 30–50. Jos kissalaumaa ei uudelleensijoiteta ja jäljellejääviä leikkauteta, lauma tuplaa kokonsa seuraavaan vuoteen mennessä. Kissa kun lisääntyy jopa kolmesta neljään kertaan vuodessa olosuhteiden ollessa otolliset.
PESU ry pyrkii auttamaan mahdollisimman monta näistä epäonnekkaista, ettei niistä tulisi syksyllä kesäkissoja. Tänä vuonna kissoja on tullut jo lähes sata, ja tahti kiihtyy mitä pidemmälle vuotta mennään. Meillä kuitenkin on rajalliset resurssit: emme voi auttaa kuin niitä, joille meillä on tilapäiskotipaikka. Kaikki PESU:n kodittomat eläimet majoittuvat vapaaehtoisten luona yhdistysten tilapäiskodeissa. Tilapäiskotipaikoista on siis jatkuva pula.
Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen tilapaiskodit@pesu.org. Jokainen tilapäiskodiksi haluava haastatellaan ja perehdytetään toimintaan mukaan.
Sanotaan yhdessä ei kesäkissoille.
Anna mahdollisuus ja auta koditonta lähtemällä tilapäiskodiksi!

PS. Maalaiskissojen auttaminen syö myös rahaa! Sitä kuluu eläinlääkärikustannuksiin, ruokaan, hiekkoihin ja loukutuspaikoille ajettuihin kilometreihin. Lue lisää kampanjasta ja lahjoita maalaiskissoille:
http://pesu.org/i…/ajankohtaista9/maalaiskissojen-auttaminen




Voisitko Sinä olla avuksi?
Voisitko antaa tilapäiskodin tai tehdä lahjoituksen maalaiskissakampanjaan?
Tai ainakin laittaa viestiä eteenpäin.


Jokainen kissa ansaitsee turvalliset ja lämpimät kissanpäivät!
Kirjoitti tassut joita ohjasi Sulo ja Robert

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Mites se kylppäri?

Tutut ja sukulaiset eivät (onneksi) enää edes kysy "mites se kylppäri". Remontissa on mennyt ihan säädyttömän kauan. Toisaalta sen kanssa ei ole edes pidetty kiirettä, sillä peseytyminen on tapahtunut yläkerran minikylppärissä (jos joku ehti jo huolestua..).

Todettakoon heti, ettei kylpyhuone vieläkään ole valmis, mutta siltä se jo hiukan näyttää. Rohkein ennustus olisi, että kylppäri valmistuu juhannukseksi (vajaa kolme viikkoa) ja pessimisti sanoisi, että jouluksi.



Suihkunurkkaus sai tummaakin tummemman laatoituksen ja tykätään siitä kovasti. Kuten näkyy hana vielä puuttu ;)




Ikkunaseinällä on osb-levyä ja lattialaatoitus puuttuu vielä. Vielä pitäisi tehdä ainakin yksi kiperä ratkaisu eli millainen hana asennetaan.

Me niin odotetaan kylppärin valmistumista. Saunassa käynti ja peseytyminen väljässä kylppärissä on ihan ykkösunelma.