sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sienekäs metsäretki

Perjantaina työpäivän jälkeen oli ihan puhkipoikki. Puolisen tuntia myöhemmin, ollessani vielä kotimatkalla, alkoi mielessäni kangastella Aamulehden juttu sieniä täynnä olevista metsistä. Kotipihaan päästyäni suunnitelma oli valmis; pikainen välipala ja sitten metsään. Niinpä Hra K:n kanssa lähdimme sienestämään, vaikka hieman satoi (ja metsässä tietty aika reippaastikin).



Kerrankin löysin mustatorvisieniä. Orakkaita löytyy lähes aina. 




Koska perjantaina löytyi hyvin sieniä, intouduin sienestämään myös eilen ja tänään. Sienestys ja metsässä kuljeskelu on mitä parhainta liikuntaa ihmiselle, joka hieman karsastaa ryhmäliikuntatunteja ja kuntosalilla käyntiä. Metsässä on tilaa, raikasta ilmaa ja hiljaista. Pienellä alallakin metsätyyppi vaihtelee ja sitä on mielenkiintoista katsella. Paitsi, että sienestäessä on kiirekiire eteenpäin (ties vaikka ne sienet lähtevät karkuun) :)



 Kattiloita kahdessa kerroksessa. 
Toivottiin lisää kissakuvia ja mehän alettiin tuumasta toimeen.

Sulo ja Robert haluavat muistuttaa, että vielä ehtii osallistua PrimaCat:n Deluxe-kissanruokalaatikon arvontaan, klikkaa tästä!

tiistai 26. elokuuta 2014

There's no place like home

Yleensä suosin suomenkielisiä sanoja ja lauseita, varsinkin täällä blogissa, koska armas kotokielemme on niin monipuolinen. Mutta there's no place like home on vain niin tenhoava. Lähes yhtä hyviä ovat kotimaiset vastineet kotini on linnani tahi oma koti kullan kallis.

Muistattehan huoneentaulut, joita entisaikaan ripustettiin huoneen seinälle? Siihen oli kirjottu esim. joku mietelause ja kirjottu kuvio. Sellaista lapsuudessani katselin isoisoäitini kodissa.  Ja nyt jostain kumman syystä haluaisin itselleni huoneentaulun. Vähän modernimman tyylisen, mutten kuitenkaan sellaista "keep calm and carry on"-tyylistä julistetta. Aika näyttää, kuinka kauan tämä inspiraatio kestää ja varsinkin tuleeko tulosta.. Paitsi kaikesta ei tarvitse saada tulosta! Työpaikalla saa ihan tarpeeksi ajatella tehokkuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta.

Mikä onkaan parempi paikka koti-ihmiselle ja kotikissalle kuin koti? Raskaan työpäivän jälkeen huokaan helpotuksesta, kun pääsen kotiovesta sisälle. Jo muutaman  yhden yön poissaolon jälkeen kähisen kotopihalla samanlaisesti hoooum, kuin E.T., no E.T.-elokuvassa.



Pidempään mukana olleet lukijat tietävät, että monissa asioissa suosimme mini-juttuja. No, the minimetsän (jota kuvassa ei näy) vieressä on tietysti minikoti. Ainakin nykyisen mittapuun mukaan. Kahdelle aikuiselle ja kahdelle kissalle kodissa ynnä pihassa on ihan tarpeeksi. Joskus ne miniasiat kasvavat -kuten minikissa Sulolle (ihan odotetusti) kävi :)

Kuvan epämääräinen, vähän suttauksella suodittu valkoinen laatikko on siis kotimme. Ja jos oikein tarkasti katsoo niin keskellä kuvaa oleva pieni, vaalea läiskä on enkelikissa-Mosse ja sen vierellä Hra K.
Paras vuodenaika on tietysti kesä, jolloin ruoho on ihanan vihreää ja taivaalla liitelee kevyet pumpulipilvet. Varsinkin tässä osassa puutarhaa (pohjoispuoli) nurmikkoon sekoittuu aika massiivinen sammalpeite, joka on talvellakin kauniin vihreä. Se hyvä puoli on näinä leutoina talvina.
Tästä sainkin hataran aasinsillan Järviemme helmet tv-sarjaan (joka muuten loppui juuri).  Siinä tutustuttiin mm. Säkylän Pyhäjärveen. Ohjelman juontaja sanoi kutakuinkin näin: näinä ilmastonmuutoksen aikoina jokaisesta talven paukkupakkasesta kannattaa iloita. Ja tästä lausahduksesta saikin allekirjoittanut,  piintynyt talven- ja varsinkin pakkasenvihaaja paljon ajateltavaa.




Erityistä iloa tuottaa kuvan "uusi"  kirjakaappi. Vuosien on/off etsiskely tuotti vihdoinkin tulosta. Kerrankin meille muuttanut huonekaluvanhus on erittäin hyväkuntoinen (no hinta oli sen mukainen).
Vitriinin sisälle, Sulon naskalihampaiden ulottumattomiin, mutta kuitenkin allekirjoittaneen nähtäville, saa tällättyä mm. kirjaston kirjat ja lehdet.
Kirjakaapille seuraa pitää täällä blogissa monta kertaa vilahtanut, saman aikakauden nojatuoli. Nojatuolipari on isäni lapsuudenkodista ja äitini on aikanaan ne entisöinyt.



Kuparinen tarjoiluastia ja hopeatoffeet yhteen soppii. Jostain syystä karkit hävisivät siitä alta aikayksikön, eikä asialla olleet kattilat tai kuuluisa SE (joka piinaa aina välillä kissallisia huusholleja). No tyhjän astian ajattelin seuraavaksi täyttää Alku-toffeilla :)


Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Siili ja Keltsu!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Arvonta

Hei Kattilakaverit, olkaas ny kuulolla! Muistatteko, kun me saatiin se hieno ruokaboxi PrimaCatilta ja luvattiin pitää teille arvonta?
Än-yy-tee NY, tassut näppäimistölle -nyt voi osallistua. Arvonta on 31.8. klo 23.00. Jotta saatte piletin arvontaan, teidän pittää kirjoittaa kommentti tähän postaukseen (juu, pelkkä kotona yksin maukuminen ei riitä).
Samalla voitte lähettää meille terveisiä ja postaustoiveita, sekä tyttökissat ♥-kirjeitä :).




Robert: Ruuat on maistuneet meille tosi hyvin. Yhden raksupussin Sulo ryösti keittiön kaapista, mutta ei ehditty syödä kaikkea.
Sulo: Mun mielestä ne pakkauskoot on vähän liian pieniä, sitä moitin.
Sulo: Mitähän se tarkoittaa, kun ihmiset sanoo meistä kattiloista: ne näyttää olleen ruoka-aikaan kotona?
Robert: Vähän hassua olis jos kotikissa ei olisi ruoka-aikaan kotona. Mut ihmisillä on kaikenlaisia kotkotuksia.

Osallistukaas arvontaan! Ei muuta kuin häntä pystyyn, eiku peukku pystyyn tai vaikka kummatkin.

Oikein mukavia kissanpäiviä kaikille!
Kirjoitti tassut joita ohjasi Sulo ja Robert

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kesämuistoja: huutokauppa x 3

Kulunut kesä on ollut kaikkien aikojen kirpputori- ja huutokauppakesä. Olen etsinyt, löytänyt ja ostanut -ja onnekseni olen tehnyt kohtuuhintaisia löytöjä.


Huusin Pinx. Maalaustaide Suomessa-kirjasarjan varsin kohtuuliseen hintaan. 
Jokapaikahöynä, joka tekee myös kirjastokattilan hommia, on tietysti jo hammasmerkinnyt ne 
-tuhma kissa!

Yksi heinäkuun viikko oli ikimuistoinen, sillä sen aikana kävin peräti kolmessa huutokaupassa, koulutavaroiden huutokaupassa. Sillä lähiseudulla lopetettiin kolme kyläkoulua.
Itsekin olen käynyt ala-asteen pienessä kyläkoulussa ja muistan vieläkin sen shokin, kun pikkukaupungin yläasteella luokassani oli enemmän oppilaita, kuin koko entisessä koulussani. Loppujen lopuksi yläasteen opettajatkin tulivat siihen tulokseen, että luokkamme oli mahdoton ja suuri, sillä se jaettiin kahtia. Aikanaan "oman" kyläkouluni huutokaupasta isäni huusi mm. urkuharmoonin (eksoottinen kapistus epämusikaalisessa perheessä).



Ebba Masalinin koulutaulujen (ja muidenkin) hinnat nousivat pääsääntöisesti pilviin.



Pieneen tilaan mahtuva ja paljon vaatteita käsilaukkuja kannatteleva naulakko oli ihan huippulöytö.

Huutokauppaputki sattui olemaan samaan aikaan kesän kovimpien helteiden kanssa. Siispä aurinkorasvasta ja nesteytyksestä oli huolehdittava. Ensimmäisessä huutokaupassa olimme n. kuusi tuntia eli seistäkin sai. Turnauskestävyyttä siis koeteltiin :D Mutta yleisö sentään seisoi paikoillaan -meklarilla oli huomattavasti hikisempi urakka. Minulle vaikein pala oli kohtuuttoman korkeiksi nousseet hinnat, mutta olin tyytyväinen kun sain pidettyä suuni kiinni (tai suljettua sen ajoissa).

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Pienen pieni verhoiluprojekti

Muistatteko Pieni verhoiluprojekti-postauksen? No köh köh, se ei vieläkään ole valmis. Rahi on odottanut pitkään oikeanlaisen "napin" löytymistä. Lopulta päätin, että puuttukoon yksittäinen nappi. Aikaa kului x kuukausia ja vihdoin, viimein päätin viime lauantaina viimeistellä sen. Mutta arvatkaa vaan oliko meillä oikean kokoisia niittejä? No ei tietenkään.



Joskus pieni kiukku ja turhautuminen antaa ihan uudenlaista pontta asioihin. Esim. tästä jakkarasta lähti sotkuinen oranssi päällinen hyvin nopeasti irti. Vaikka se oli kiinni kymmenillä niiteillä.



Valkoista tekonahkaa oli onneksi jäljellä ja niittipistoolin niitit juuri sopivia jakkaran uudelleen verhoiluun. Ja valmista tuli. Kerrankin muutamassa tunnissa ja mikä onnistumisen ilo tästä seurasi.

tiistai 12. elokuuta 2014

Perhospuutarhassa

Kauan kaivatut perhoset ovat saapuneet -heti kun päivänhatut avasivat kukkansa, siis vanhemman kukkamaan päivänhatut. Ihka uuden kukkamaan päivänhatut eivät paljoa kiinnosta, höh.



Parhaimmillaan seitsemän neitoperhosta hyöri kukissa. Mikä ihana näky ♥.



Myös yksittäinen amiraaliperhonen suvaitsi vierailla.



Roudasin kiiruusti kameran ja tuolin perhosten (ja muiden ötököiden) viereen. 
Kukkakärpänen on ihan hauska ja harmiton.



Sopu sijaa antaa. Neitoperhonen ja leppis samassa kukassa. Tarkemmin katsellen perhoset ovat melko karvaista porukkaa :)



Kimalaiset ovat tosi symppiksiä ♥.

Myös kattilat, Sulo etunenässä ovat kovin kiinnostuneita perhosista. Siksipä minikissa ulkoilee aika lyhyessä flexinarussa. Se säntäilee kaikkiin ilman suuntiin ja sain huomata, että Sulo hyppää myös yllättävän korkealle. Onneksi perhos"paistia" ei siltikään tullut.

maanantai 11. elokuuta 2014

Sitä ja tätä

Ensimmäinen sateinen arkipäivä piitkään aikaan -nyt jopa malttaa hieman istahtaa koneelle. Tai oikeastaan olen viettänyt hetken jos toisenkin kotikoneen äärellä. Sillä heinäkuun alussa minulla oli pieni valokuvauskeikka, kun kuvasin kahden nuoren neidon rippi- ja valmistujaisjuhlia.

Uuden tietokoneen myötä tuli myös uudet ohjelmat. Mitä luksusta onkaan kerrankin ajantasaiset officen ohjelmat, eikä sellaiset aatamin aikaiset joita meillä yleensä on ollut. Latasin netistä Photoshop CC:n kokeiluversion ja se jos mikä on luksusta. Olenkin viettänyt kuvankäsittelijän taivaassa useamman tunnin. Enkä nyt tarkoita kuvankäsittelyllä mitään rajuja toimenpiteitä vaan perus valotuksen ym. säätöä. Photoshopissa on myös sellainen "suodin", jolla voi yhdellä klikkauksella poistaa tietylle objektiiville tyypilliset vääristymät, oujee! Onko jollain lukijalla kokemusta Creative Cloud:n jäsenyydestä?

Juhlissa kävi niin hassusti, että meikä valokuvaaja tai paparazzi (joksi sukulaiset minua kutsuvat..) joutui kameran väärälle puolelle. Kumma että yht´äkkiä kädet ja jalat tuntuivat ihan oudoilta, eikä niitä millään saanut "aseteltua" normaalin rennosti.




Yleensä Hra K:n kanssa pukeudumme juhliin toisiimme mätsäävästi, mutta kuten kuvasta näkyy sopivaa kravattia nyt ei löytynyt. Ja hui, helle on niin sulattanut aivoni, että laitoin itsestäni kuvan blogiin omg!
Edit: pieniä muutoksia kuvaan, sittenkin :)


Tässä on tämän(kin) kesän suosikki-istuinpaikkani. Verannan korituolissa on mukava istuskella helteisinä päivinä ja hämärinä iltoina. Eikä sade haittaa, kun on katto päällä.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Loimaan rompepäivät

Arvatkaas mitä? Juuri tästä hetkestä lähtien minulla on käytössä toimiva tietokone *koputtaa puuta*. Hra K kokosi sen ihan itse ♥. Yksi "pikkumiinus" tässä uudessa koneessa on - se ei nimittäin noteeraa kameraani millään tapaan, siis ei suostu tuomaan siitä kuvia. Mutta muistikortinlukijan avulla tämäkin juttu pitäisi toimia.

Kesäloman jälkeinen elämä on ollut aika kiireistä ja ah, niin ihanan helteistä (joo, työpaikalla on erittäin hyvä, tai oikeastaan liiankin tehokas ilmastointi). Yhteen viikkoon onnistuimme mahduttamaan vieraita kolmena eri päivänä, sekä huutokauppoja kolmena eri päivänä ja sokerina pohjalla oli Jämi Fly Inn-tapahtuma -niistä myöhemmin lisää.

Kesä on jo ehtinyt niin pitkälle, että eilen oli perinteiset Loimaan rompepäivät. Ja sinne suuntasimme heti tikkana kello seitsemän aikaan aamulla. Taas kerran oli paljon myyjiä ja oikein lämmintä ja aurinkoista, sekä paljon ihmisiä. Kokeneen kävijän vinkki onkin, että siellä tosiaan kannattaa olla heti aamusta paikalla jolloin lämmöstä ja ihmismassoista ei tarvitse kärsiä niin paljoa.
Heti alkuun voisin tilittää teille katkeransuloisesta löydöstä, joka oli niin ihana, mutta en sitä kuitenkaan voinut ostaa, niisk. Aivan alkumetreillä bongasin tosi tyylikkään, ruudullisen 60-70-lukuisen trenssitakin. Takki oli vanhan lastenvaateliikkeen jäämistöä -siis aivan käyttämätön, laput paikalla -ja kokoa 160 cm. Jepjep, sovitin takkia päälleni ja se sopi ihan hyvin, tosin hihat olivat aavistuksen liian lyhyet. Mutta, trenssin napit eivät menneet kiinni -voi nyyh! Nyt kaduttaa etten ostanut sitä varsin edullista takkia, sillä nappeja olisi voinut siirtää tai ehkä nappilistan käänteissä olisi ollut ylimääräistä kangasta. Tai jokin muu ihme olisi tapahtunut..



Rompetorilta tein muutaman oikein taloudellisen ja järkevän löydön. Kaksi kappaletta Backmanin? (tarjottimissa on leima B made in Finland) tiikkisiä tarjottimia ja Hackmanin (mini)mehumaijan.



Ostin koulutaulun ja Sulo hyppäsi heti sen eteen, kun otin kameran esille.



Siis Ilkan leiri Nokialla -opetustaulun, jonka on tehnyt Lennart Segerstråle.



Kotimatkalla käväisimme Humppilan lasissa ja sieltä löysin tämän cocktail-kirjan, joka on uusintapainos vuoden 1932 kirjasta. Se on ollut aikanaan ensimmäinen suomenkielinen cocktail-kirja ja se on julkaista heti kieltolain loppumisen jälkeen. Tämä olisi mitä parhain joululahja-idea, tietäisin ainakin pari sopivaa kohdetta :)


Lämpimästi Tervetuloa lukijaksi Terhi ja kaikille hyvää alkavaa viikkoa!