torstai 27. helmikuuta 2014

Pieni kissa suuressa maailmassa

Tai ainakin omassa valtakunnassaan.

Valoisuus on niin merkittävästi lisääntynyt, että töiden jälkeen ehtii vielä ulkoiluttamaan kattiloita.



Ihmisille tulee postia postilaatikkoon -sekä sähköiseen, että ihan perinteiseen konkreettiseen laatikkoon. Kattilat lukevat viestejä sieltä täältä, kuten "viestipuusta". Joku (eli naapurin katti) oli jättänyt varsin haisevan viestin johonkin kohtaan nurmikkoa. Se huomattiin vasta myöhemmin, kun Hra K ihmetteli pienessä eteisessämme leijailevaa kissan p****n hajua.
Siitä aiheutui pienet siivousoperaatiot.



Nuusk. Tästä on mennyt peura / jänis /joku muu. Robert on hyvin tarkka hajujen suhteen.



Vielä pari viikkoa sitten tämä lammikko oli pieni lätäkkö (jolloin Sulo erehtyi siinä kahlaamaan).
Nyt varoimme tarkasti etteivät kattiloiden flexit mene solmuun ja siten joutuisimme kaikki kylpyyn (101 dalmatialaisen tyyliin).

Oikein mukavaa loppuviikkoa, toivottavasti saamme nauttia myös auringosta!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kristallimaljakko

Pitkästä aikaa ostin pari nippua tulppaaneja. Viimeksi meillä on ollut leikkokukkia tai ylipäätään kukkia jouluna.



Kuinka paljon iloa, viihtyisyyttä ja väriä tuokaan maljakollinen kukkia!



Kristallimaljakkoon liittyi lämmin muisto. Mummuni, jota täällä olen monta kertaa muistellut, tykkäsi erityisesti pioneista. Sain häneltä lähes aina kimpun pioneja syntymäpäiväkukiksi, sillä pionien kukinta ja synttärini sattuvat kulkemaan melkein käsikädessä. Paitsi täällä Pirkanmaalla, jalopionit kukkivat hivenen myöhemmin eli pieniä "toimitusvaikeuksia" on ollut viimeiset 15 vuotta.
Palataanpa vielä kristallimaljakkoon. Viimeisen kerran mummuni kävi synttärikaffeilla kymmenisen vuotta sitten ja silloin sain häneltä pionikimpun lisäksi vaasin lahjaksi ♥.



Toki jokapaikanhöynäkin kävi nuuhkimassa tulppaaneja :)



Leppoisaan sunnuntaitunnelmaan sopi nopea marjapiirakka (taas kerran).



Maanantai-illalla olohuoneeseen osui viime aikoina niin harvinainen valoilmiö.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kevään ennakkonäytös

Yht´äkkiä päivät tuntuvat pidemmiltä ja valoisammilta -kalenteristakin voi todeta, että näin pitäisikin olla. Tuntuu, että allekirjoittaneellakin on pikkuriikkisen enemmän energiaa. Toiseen yllättävään asiaan ei valmistanut edes kalenteri!



Meillä(kin) on kevät!
Aamulehden nettisivut uutisoivat kukkivista sinivuokoista ja kiurujakin on jo nähty. 
Olisi niin mahtavaa jos kevät alkaisi nyt (ja myös pysyisi). 
Eikä enää tulisi pakkasta/lunta/loskaa vaan aurinkoa ja lämpöä.



Viime kesäisistä punahatuista on iloa vielä tässäkin vaiheessa ♥.


Tuulisella ilmalla me "lennätetään kattiloita" siis ulkoilutetaan niitä ihan normaalisti. Sulo kylläkin intoutui varsinaiseen matalalentoon, kun pelästyi lenkkeilijöitä.

Jalassani on Nokian Kuura -kumisaappaat, jotka muuten edelleen ovat blogihistorian suosituin hakusana. 


Aurinkoista viikkoa kaikille!


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viiden kysymyksen haaste

Viime aikoina olen saanut muutaman kivan haasteen Aloitan viimeisimmästä, jonka sain Käpälämäen kuulumisia-blogista, kiitos Päivi!

1. Lempivärini sisustuksessa:
Teak-viiluinen ja tumma puu, valkoinen, harmaa, tummanpunainen ja jokaisessa huoneessa erilainen tapetti.



Vanha kuva työhuoneesta, jossa tapetti ja kirjahylly ovat edelleen paikoillaan. Kultainen Mosse-kissa elää enää muistoissamme ja huonekalut ovat moneen kertaan rymsteerattu.

2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille:
Hhmm, ei pitäisi sanoa ei koskaan. Le corbusierin LC4 divaania en osaa edes kuvitella meille. Olen kuullut, että se on myös hirmuisen epämukava. Täysin valkoinen sisustus ei myöskään ole heiniäni.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä:
Downtown Abbeyssa suosikkini on Mrs Patmore, Solsidanissa tietenkin Anna ja Olipa kerran-sarjassa Tittelintuure , jota esittää Robert Carlyle (tosin kyllästyin koko sarjaan 2. tuotantokauden alussa).
Pidän myös brittiläisestä Top Gear autosarjasta ja James ”Kapteeni suuntavaisto” May:sta. Tosin suomessa esitetään tästäkin sarjasta totuttuun tapaan uusintoja ja uusintojenuusintoja.
Kaikkien aikojen lempisarjani on Rimakauhua ja Rakkautta ja siinä Adam, jota esitti James Nesbitt.

4. Suosikkini leivonnassa:
Meidän kestosuosikki on Ananas aurinkoinen -piirakka, johon tulee mm. kookosta ja ananasta.
Melko usein leipomuksissani on tummaa suklaata / kaakaota tai sitten leivon nopean marjapiirakan.

5. Viisi blogisuosikkia: 
Vaikea kysymys! Pidän monista blogeista ja kaikki suosikkini löytyvät oikesta sivupalkista.


Haasteen lähetän eteenpäin seuraviin blogeihin:
Nettimartan pihapiiri
Kissiminni
Kirsikkapuiston blogi
Kattimania

lauantai 22. helmikuuta 2014

Valokuvauskokeiluja

Joulun aikoihin tai tarkalleen ottaen jouluaattona olin salaa hyvin_huolissani. Mietin, että kuinka hirveä vaimo olenkaan ollut, kun en saanut Hra K:lta joululahjaa. Toki jouluksi ostimme yhdessä kaikki jouluruuat, olihan siinäkin lahjaa kerrakseen.

Tammikuun lopulla sain vihjeen, että  joululahja on tulossa, mutta Kiinasta ja toimitusaika vaihtelee. Ensimmäisen lahjan sain pari viikkoa sitten ja nyt perjantaina sain vielä toisen.



Tässä kuvassa näkyy kumpikin joululahja: vas. kädessä on tuliterä kaukolaukaisin kameraan ja sitten se vähän suurempi lahja, hopea/kulta heijastin (jonka saa taiteltua kokoon).



Miehen sanojen mukaan pääsen kissakuvauksessa ihan uudelle tasolle :) 
Istutin Robertin nojatuoliin, jonka oikealla puolella oli kamera jalustalla ja vasemmalla puolella oli allekirjoittanut heijastamassa, sekä painamassa laukaisinta. Nyt myös pystyn ottamaan täysin tärähtämättömiä kuvia, kun kamera on jalustassa ja allekirjoittaneen näpit eivät tärisytä kameraa.



Sulokin istui "käskystä" hetken aikaa paikallaan.
Nyt iski hirmuinen hinku ostaa 18-200 mm "matkaobjektiivi", se olisi niin kätevä. 
Todelliset valokuvauksen harrastajat tietenkin kantavat mukanaan kahta objektiivia.



Sitten tapahtui jotain harvinaisen ihanaa, nimittäin aurinko alkoi paistamaan 
ja oli hyvin keväisen tuntuista. 
Kuluneen viikon aikana olen huomannut, että klo 6.45 eteenpäin ei ole aivan pussipimeää.  
Oi, kevät tulee ♥♥♥.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ryhtiliike

Vuoden alussa postasin uuden vuoden lupauksistani, kuten tavoitteestani kohentaa oman (ja muun perheen) hyvinvointia. Tähän mennessä tulokset ovat melko laihoja -pääsimme sentään eroon joulunajan herkuttelukierteestä.

Olen hirmuisen mukavuudenhaluinen, enkä kovinkaan sporttinen. Minulle ominaisin laji taitaa olla hyötyliikunta, valitettavasti siinä ei läheskään aina syke nouse eikä hiki lennä (yäk). Ainakaan näin lumettomaan ja tylsään aikaan, jolloin ei tarvitse tehdä lumitöitä (onneksi) ja puutarhassa möyriminenkin aiheuttaa enemmän tuhoa nurmikolle.

Virkkaus-innostuksen myötä kiinnostus liikuntaa kohtaan on entisestään vähentynyt, jonkinlaista aktiivisuutta yritän pitää yllä siten, että virkkaan välillä seisten.



Eräänä päivänä seiskytlukuinen Maailman nähtävyydet kirjasarja, sekä taidehistorian opintojen jälkeen pahasti unholaan jäänyt  Ars Suomen taide-kirjasarja pääsivät tehokäyttöön. Valitettavasti Hra K suorastaan pyörtyi (reilusti liioitellen), kun näki tämänn viritelmän työpöydän päällä..
Jumppapallo työtuolina sai mieheltä äkillistä kannatusta ja niinpä pikavauhtia etsimme jumppapallon ja ilmapumpun. Valitettavasti yksi tärkeä osa eli ns. jumppapallon korkki puuttui ja jumppapallolla istumisesta alkoi tulla liiankin työlästä, kun piti jatkuvasti pumpata jalalla lisää ilmaa, siis oikeasti näin.



Koska korotettu läppäri ja sitä myöten seisoviltaan tapahtuva nettisurffaus ei saanut kannatusta. Eikä jumppapallossa pysynyt ilma ilman suuria ponnisteluja.  -Päätin panostaan aktiivisempaan työtuolissa istumiseen. Tasapainotyyny on ihan hauska keksintö ja sen kanssa voisi jumpatakin jonain päivänä.



Kuten hyvin tiedämme: terveyden edistämiseksi ja säilyttämiseksi suositellaan kohtuullista liikuntaa 30 min päivässä. Siksipä tein tuttavuutta työhuoneemme vakiokalustukseen kuuluvan, vanhan kuntopyörän kanssa. Jos mummuni on saanut sillä kohotettuaan kuntoaan, niin kai sitten minäkin. Pieni haittapuoli on siinä, että kuntopyörä on ihan pirskatin kovaääninen eli saan todellakin pyöräillä rauhassa.



Koska kuntopyörällä polkeminen on juupelin tylsää ja 20 minuuttia menee hipihitaasti, sekä virkkaus on pahasti_kesken -päätin yhdistää ne. Tuloksena on kuntovirkkaus, jossa syke nousee kunnolla ja viltin virkkaus edistyy.

Mitäs sanotte, onko "kuntovirkkaus" hitti vai huti? Onko joku kokeillut tätä yhdistelmää jo aiemmin?

Reipasta viikon jatkoa :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pieni verhoiluprojekti

Ystävänpäivänä kauppalistassa luki "valkoista tekonahkaa 1 m" ja niin Hra K haki ihan erikoiskaupasta tekonahkaa. Mainittakoon vielä erikseen, että erikoiskauppa oli vaahtomuovikauppa eikä ns. aikuisten lelukauppa.



Jokapaikanhöynä eli Sulo esittelee verhoiluprojektin kohteen. Punainen, kannellinen rahi n. 70-luvulta. Sisältä rahi on ihan siisti, mutta ulkonäkö varsinkin kannen osalta on rähjäinen.  Ensin ajattelin, että punainen väri istuu sisustukseemme, mutta ei -siispä siitä tulee neutraalin valkoinen.



Ohhoh, käsi ylös jos yllätyit, että jokapaikanhöynä on taas paikalla. 
Valvojaa tässä toki tarvitaan, kun käytetään "kaapista löytyy" työkaluja.



Tosi mielenkiintoista *miukuHaukotus*




Rahi luo nahkansa. 
Onneksi sisäpuolen verhoilu on siisti ja sen voi käyttää uudelleen.



Kirjekuoren taustapuolelle (en sentään "tupakkiaskin kanteen")
kirjoitin muistiinpanoja, ns. kokoamisohjeet, jotta se osuus menisi vähän sujuvammin.



Välillä yritin kuvata Sulon parasta temppua eli kupperskeikkaa, mutta tuntuu ettei se koskaan tallennu kameralle. Hassulta se näyttää, kun pulska pörröinen kissa tekee oikean kuperkeikan.

Eilen puhelimessa kuvailin Sulon luonnetta ystävälle, joka on tuntenut minut piitkään. Kun kerroin, että Sulo on ystävällinen, mutta tosi itsepäinen -niin ystäväni totesi, että se on ihan kuin emäntänsä..?!



Perjantaina ostin tasapainotyynyn, joka tekee paikallaan työtuolissa istumisesta hieman aktiivisempaa ja voisihan sillä jumppaliikkeitäkin tehdä. Kuvan pahvilaatikon Sulo omi ensin nukkumispaikakseen, mutta nyt nappasin se takaisin, sillä rahiin kuuluvat "napit" täytyy spreiata valkoiseksi. Napit ovat herkullisen näköisiä, kuin punaisia (vähän littania) marjoja.

Mites sunnuntai on sinulla sujunut?

Tervetuloa lukijaksi Tipi. Kaikille mukavaa sunnuntaipäivää!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Kesämuistoja: PMMP:n keikalla

Nyt on niin tylsän harmaata ulkona, että mieluusti muistelee menneitä kivoja asioita ja punoo uusia yhtä mukavia tulevia kesämuistoja; toukokuulle on ainakin tiedossa jo jotain mukavaa.

Viime vuonna kesälomani alkoi suorastaan täydellisesti. 1.6.13 oli YlexPop Tampereella ja oli ihanan lämmintä. Mekin suuntasimme Keskustorille katsomaan PMMP:tä.



Ensin kävimme kiinalaisessa syömässä ja matkan varrella oli mm. sananmukaisesti täydessä kukinnassa oleva Hevoskastanja.



Puistot olivat täyttyneet piknikillä olevista ihmisistä. Suurin osa taisi panostaa ns. nestetankkaukseen, mutta ainakin alkuillasta fiilis oli hyväntuulinen.










PMMP:n keikka oli odotusten mukainen, todella hyvä ja toisaalta haikea.



Keskustori on hieno ja urbaani paikka keikalle, koska sen ympärillä ovat hienot vanhat kerrostalot; kuten kuvan Commerce-talo. Tästä pääset katsomaan miltä Keskustori on näyttänyt 1890-luvun lopulla.



Paluumatka autolle kulki mm. pääpaloaseman ohitse. Sen on suunnitellut naisarkkitehti Wivi Lönn. Rakennus on tosi mielenkiintoinen ulkoa ja sisältä (ne palomiehet). Kantsii seurata, koska seuraavan kerran paloasemalla on avoimet ovet. 

Lähistöllä on myös Johanneksen kirkko aka Tampereen tuomiokirkko, jonka sisältä löytyy Hugo Simbergin huikeat ja vähän pelottavat freskot Kuoleman puutarha ja haavoittunut enkeli. Ne jos mitkä kannattaa käydä katsomassa.

Leppoisaa viikonvaihdetta!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivänä

Mukaa Ystävänpäivää ystäville ja blogikamuille!

Haluaisin ojentaa teistä jokaiselle ihanan, tuoksuvan pionin ♥.





maanantai 10. helmikuuta 2014

Balsamia värilasi-keräilijän haavoille

Olen alle 20-vuotiaasta kerännyt mm. värilasia. Keräilyinnostus on sukuvika, kuten olen aiemminkin todennut. Aika harvakseltaan minua on ns. linssiin viilattu (tai sitten en ole tajunnut..), mutta yksi kerta on jäänyt hyvin mieleen.



Tämän lasisarjan ostin vuosia sitten Rompetorilta. Ne olivat Iittalan alkuperäispakkauksessa ja myyjä muistaakseni väitti näiden olevat Kaj Franckin suunnittelemia. Sen verran erotin, etteivät ne mitään Kartio-laseja ole, joita olen kerännyt. Olin vähän kahden vaiheilla, mutta hienot värit ja alkuperäispakkaus tekivät tehtävänsä ja maksoin niistä kohtalaisen paljon (omalla mittapuullani).

Aika pian minulle selvisi, etteivät lasit ole Franckin ja ettei niillä todennäköisesti ei ole mainittavaa arvoa. Niinpä lasit olivat muutamassa kokeellisessa kivi ja vesi -asetelmassa, sekä myöhemmin päätyivät varastoon.



Pari vuotta sitten selailin Keräilijan aarteet, Suomalaisia juomalaseja-kirjaa. Mitä silmäni näkivätkään -yhden kokonaisen aukeaman täyttivät minun hyljeksityt lasini.
Lasit on suunnitellut Göran Hongell ja ne ovat lysteri/myrkkylasia, joka tekee lasin pintaan hohdon. Nyt keittiön rymsteerauksen yhteydessä lasitkin taas pääsivät olohuoneen aitiopaikalle.

Tärkeintä keräilyssä on tietysti esineen omaa silmää miellyttävä ulkonäkö ja vasta sitten tulevat sellaiset seikat, kuten harvinaisuus, muotoilija ja mahdollinen arvo. Vuosi vuodelta olen tullut harkitsevammaksi keräilyostojen suhteen, sillä kaikkea ei tarvitse ostaa, sekin riittää kun saa ihailla jotain kaunista esinettä. Toki onhan se positiivista, jos esineillä jotain arvoa on.



Tunnearvoltaan mittaamattoman arvokkaat; nalle ja äidin vanha värssykirja.

Ah, lisäksi on yksi ominaisuus, joka on minun heikkokohtani -tunnearvo. Olette varmasti joskus katsoneet Antiikkia, antiikkia-ohjelmaa, jossa ihmiset tuovat esineitään arvioitavaksi. Joskus siinä on jotain todella arvokkaita esineitä, mutta aina myös tunnearvoltaan merkittäviä. Eikä se ole mielestäni yhtään negatiivinen ominaisuus, vaan hyvin inhimillistä (kunhan joku roti säilyy).

Onko sinulla jotain tunnearvoltaan merkittävää?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Onnistumisen iloa

Tämä ei ole suuri askel ihmiskunnalle, eikä maailman rauhalle. Paitsi olen sitä mieltä, että sopiva, mielekäs puuhailu vähentää perheriitoja ja siten tavallaan edistää rauhaa.

Palkintopuheissa (sen "palkinnon" esittelen ihan kohta) aina kiitetään erinäisiä tahoja. Haluan kiittää Onnin virkkauskoulua ja Elinan torkkupeitto-tutorialia -iso kiitos ♥.



"Palkinto"

Eilisaamuna söin hyvän aamupalan ja päätin kokeilla josko nyt se isoäidin neliö onnistuisi. Ja se onnistui, vihdoinkin :)



Seuraavista neliöistä tuli jo vähän siistimpiä ja lähes normaalin tiukasti virkattuja. Lapasista teen yleensä niin tiukkoja, että ne pysyvät itsekseen pystyssä -ei sitten tuuli pääse sormien kimppuun ;)
Haaveissani siintää torkkupeitto, saas nähdä minä vuonna se tulee valmiiksi. Ajattelin, että virkkaisin vielä yhden erilaisen värisekoituksen -mitä ehdottaisitte? Nythän jokaisessa on harmaata ja valkoista + punaista/violettia/mustaa olisiko vihreä hyvä lisä?



Sulo pistää nokkansa ja tassunsa joka paikkaan..



Koska päivittäin tunnista toiseen istuminen on vaarallista, virkkaan välillä seisaaltani. Jos se kuulostaa pöhköltä, voin tunnustaa, että työpaikalla olen tulostanut "istuminen tappaa"-lehtiartikkelin ja laittanut sen seinälle, ihan varoitukseksi ja muistutukseksi itselleni, sekä muille. 
Haastan muutkin viettämään "vähätuolista kevättä", koska "tuoliton tammikuu" meni jo.



Olohuoneen aurinkoläikässä oli ruuhkaa ja Sulokin melkein virkkasi. 

Meillä kävi tänään vieraita ja heistä nuorin oli n. 1,5 v. Minikissa oli hänestä tavattoman kiinnostunut ja kun pikku neiti söi omia eväitään tuli Sulo viereiselle tuolille istumaan, sekä myöhemmin leikkimään.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Matkamuistoja: Berliini osa II

Kun näitä vanhoja matkakuvia selailen, niin kylläpä syksyinen Berliini näyttää värikkäältä ja kauniilta. No vielä parempi matkustusaika olisi tietysti kevät; kirsikkapuut ja tiesmitkäpuut olisivat juuri kukkimassa ♥.

Ensimmäisessä matkapostauksessa vähän vihjasinkin, että allekirjoittanut yrittää matkoilla tutustua uuteen paikkaan maksimaalisesti. Kuvaan tietenkin sopii, että lentomme Helsingistä lähti n. klo 7 aikoihin, joten olimme hyvissä ajoin Berliinissä. Se tarkoitti myös sitä, että edellisenä yönä ei juurikaan nukuttu. Eikä tuleva hotellihuoneemme vapautuisi vielä muutamaan tuntiin.



Tästä portista eläintarhaan.

Lentokentältä hyppäsimme bussiin, joka vei meidät hyvin keskeiselle paikalle, Zoologischer Garten -asemalle. Se on entinen päärautatieasema, josta lähtee kattavasti juna, metro- ja kaupunkijunia, sekä busseja. Tungimme matkalaukut säilytykseen (aika hikistä puuhaa) ja suuntasimme Zoologischer Garten -eläintarhaan, joka on aivan vieressä.



Berliinin eläintarha on Saksan vanhin eläintarha (vuodesta 1844) ja se on yksi maailman suurimmista eläintarhoista. Vuonna 2013 siellä oli peräti reilu 3 miljoonaa kävijää. Kokoa siinä todella on ja yritin Hra K:lle vinkata, että hän voisi vetää minua pienissä vankkureissa, joita sisäänkäynnin lähettyvillä oli. ;)

Taustalla näkyvä rikkinäinen kirkontorni on Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche siis Keisari Vilhelmin muistokirkko. Se tuhoutui toisen maailman sodan pommituksissa ja sen vieressä on moderni uusi kirkko. Kannattaa copypastettaa tuo saksankielinen nimi ja laittaa se googlemapsiin -sitten klikkailet keltaisen ukon kartalle -ja avot, olet paikan päällä melkein oikeasti. 
 


Okapi poseeraa ♥.

Eläntarhassa kiertelyä varten kannattaa varata hyvät kengät jalkaan (niinku kaupunkilomilla muutenkin) ja varsinkin aikaa. Tällä kertaa emme käyneet ollenkaan apinatalossa ja akvaarion kohdalla aika on aina loppunut.



Hiekkakissa, kuva Hra K:n luvalla.

Kissatalossa ilmassa leijui melkoiset tuoksu hajuaromit. Ja erikseen vielä varoitettiin, että jotain eritettä voi ilmassa lennähtää. Hiekkakissa oli eri söpön näköinen -vähän kuin iso ja leveä otsainen kotikissa.



Nenäkarhu on niin suloisen ja symppiksen näköinen ♥♥♥.
Nämä tyypit iloisesti touhusivat pitkin aitaustaan ja vaikuttivat ihan tyytyväisiltä.



Bloggaaja (joka ei vielä tuolloin ollut bloggaaja) riippusillalla ja kamera kaulassa kunnon turistin tavoin. 



Ja sokerina pohjalla -panda ♥. Kuva lasin läpi.

Berliinissä on myös toinen eläintarha Tierpark, jossa en ole käynyt. Mutta sivujen mukaan siellä näyttäisi olevan kultapanda klik youtubeen, jonka näkemisestä olen haaveillut, määenkestä.

Seuraavassa osassa käydään aamupalalla ja kurkataan Tekniikan museoon :)


Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Lahna Kissa ja Veranazdar! Kaikille mukavaa viikonloppua :)