keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu osa III

Previously in Tomaattipuutarhurin paluu.
Tomaatit pääsivät vihdoin ja viimein isoihin ruukkuihin ja mikä tärkeintä kasvihuoneen lämpöön ja valoon. Peace & love -tunnelmat valtasivat tomaatit ja okrat.

Edellisestä jaksosta on kulunut melkein kuukausi ja ollaan aivan heinäkuun lopussa, kääk. Mikä on luonnollinen jatkumo kuumassa ja kosteassa kasvihuoneessa leijailleelle peace & love-tunnelmalle? No tietenkin pienet tomaatin palleroiset ♥.



"Jättiläistomaatti" on aivan pienen pieni (mutta omaleimainen muoto on jo havaittavissa) -isona sen pitäisi näyttää tältä.



Hhmm, ei se kovin keltaiselta näytä -vielä.



Tomaatti raidoistaan tunnetaan tai jotain.

Ehkäpä arvaatte minkälainen kriisi nurkan takana kolkuttelee? Eikä silloin naurata. Mietitäänpä, vieläkö on kesää jäljellä ja lämpimiä päiviä? Meidän puutarhamme seutuvilla terminen kasvukausi päättyy keskimäärin 17.10. Lämpötila siis laskee pysyvästi + 5 asteen alapuolelle. Kasvihuoneessa lämpö ei taasen saa laskea alle +8 asteen ja mitään lämmitystä kasvihuoneessa ei ole, huhhuh.

Tomaattien kasvattaminen on hirrveen, hirrveen jännittävää. Ja jatkuvasti oppii jotain uutta. Kuten tänään: tomaatit ovat saaneet tarpeeksi ravinteita, kun lehdet ovat käppyrällä ja jos lehdet ovat tukevasti sivuille päin kuin kuusella niin ravinteita ei ole tarpeeksi klik (nyt tuli kiire kasvihuoneelle, sillä kumpaakin lajia löytyy..).

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu edelliset osat klik ja klik.

Ps. Arvatkaa mikä maskotti asuu kasvihuoneessa? Ei, ei Kattisaurus (sentään) vaan sisilisko!!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Sateisen päivän piristys

Sateiset lomapäivät ovat vähän ristiriitaisia; lukeako kirjaa hyvällä omalla tunnolla soffan nurkassa vai tehdä jotain hyödyllistä, siinäpä pulma. Ehdin poimimaan ennen sadetta (ja sateessa) vadelmia melkein kaksi litraa ja laitoin ruokaa; näillä "meriiteillä" voinee ruksia "tee-jotain-hyödyllistä -kohdan". Aikaa siis jäi hyvin lukemiseen ja lomailuun.

Elämää eri muodoissa-blogin Irma muisti minua ihanalla Tunnustuksella. Kaunis kiitos Irma ja *niiaus*.




Tunnustuksen haluan antaa seuraaviin blogeihin: Kissanpäiviä sijaiskodissa, Memento mori ja Lady of The Mess -olkaa hyvä!

Kaikille mukavaa viikon jatkoa!

Tornin huipulle mä kiipesin

Sunnuntaina vähän suunnittelimme ja maanantaina lähdimme liikkeelle -tällä kertaa suuntana Hämeenlinna.





Loppumatkasta ajoimme kaunista puistometsää pitkin. Aulangon puistometsän historia alkaa jo 130 vuoden takaa, jolloin eversti Hugo Standertskjöld osti alueen. Englantilaistyyppistä kartanopuistoa ryhdyttiin rakentamaan 150 hevosmiehen ja yli sadan jalkamiehen voimin. Näin syntyi Joutsenlampi ja Metsälampi, teitä, graniittilinna, huvimajoja ja lopulta vuonna 1907 näköalatorni, jolla on korkeutta 33 metriä klik.



Aivan alusta lähtien puistometsä ja näkötorni ovat olleet avoinna kaikelle kansalle. Eversti julkaisi seuraavan vetoomuksen sanomalehdessä:

”Uhrauksilla suurilla kaunistin Karlbergin.
Yleisön suojelukseen sun jättää uskalsin.
Sopin jokaiselle oikeuden vapaasti vaeltaa siellä
ja toivon; laitokset rauhassa olla saa.
Mut surullinen kokemus päinvastainen se on;
vain yhä näyttää yltyvän raatelu vallaton.
Kunniantunnon lakihin ma teissa vetoan
ja toivon toiminnalleni sen arvon antavan.
Että kun johtaa kulkunne kauneuksiin Karlbergin
te suojaatte sen luontoa; neuvotte muitakin.
Se valistuksen on vapauden on vakaa velvoitus
ja sitä mulla vaatia on täysi oikeus.”





33 metrisestä, Aulangon vuorella olevasta näkötornista on huikeat näkymät. Instagramissa on pikkuinen, kökkö videonpätkä, jonka kuvasin näkötornista klik.





Hugo Standertskjöld rakennutti Onnentemppelin osoituksena rakkaudestaan puolalaiselle ruhtinattarelle (joka ei kosintaan suostunut). Tarina kertoo everstin piilottaneen kolikon kivien sekaan. Eino Leinon sanotaan saaneen inspiraation Laulu onnesta-runoonsa tästä temppelista.

Lähteet ja lisätietoja: Aulangon historiasta klik, Virtuaalinen kartta klik ja Radiojuttu Aulanko 130 vuotta klik (haastattelussa kerrotaan mm. kuinka Everstin vieraita tervehdittiin tykinlaukauksin) .

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Jotain söpöä, vaaleanpunaista ja oranssinruskeaa

Eli osallistumme Täplätyttöjen nenähaasteeseen.



Herkän vaaleanpunaista, niinkuin ikuiselle pennulle sopii.




Oranssinruskeaa, mikä raukealle tiikerille sopii. 
Robert on valmiina silitysraudalla, jostain syystä tuli mieleeni, että teippiharja on yksi maailman parhaita keksintöjä. 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Leppoisa lauantai

Kesäloma on mielestäni parhaimmillaan, kun ei ole mitään erityistä tekemistä -paitsi jos se erityinen tekeminen on lepolassessa makailua ja päiväunia kattila kainalossa.



 Oltiin me vähän liikkeelläkin ja kamera tietysti mukana.





Annoin hetkeksi kameran Miehelle ja keskityin johonkin muuhun. Niin, heti jäin kiinni varpaiden kuvaamisesta :). Myös edellinen kuva on siippani käsialaa.



Ja onhan se maailman 8. ihme, että kesävarpaissa on kynsilakkaa.



Kännykällä sain myös mielenkiintoisen maisemakuvan.



Rumankauniit asiat jaksavat aina vaan kiinnostaa.  "Rataseikkailun" jälkeen menimme kyläileen ja leppoisa lauantaitunnelma sai jatkoa.


Mitenkäs teillä on viikonloppu mennyt?


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kesäillan lämmmössä

Kesä tuli takaisin, jee! Myös ukkoset tulivat, buu!







Eilisilta oli kuin linnunmaitoa; tyyni ja lämmin, siksipä nautimme iltakaffeet verannalla. Mitään erityistä syytä juhlaan ei ollut; lämmin kesäpäivä ja kypsyvät vadelmat olivat aivan riittävä peruste tehdä vadelmatorttua.





Ihanaa ja lämpöistä viikonvaihdetta kaikille!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Pyykkimuijat tauolla

Antaisitko tekstiilihuoltosi näiden karvaisten tassujen varaan?



Voi kissaparkoja, kun joutuvat asumaan tälläisen sotkun keskellä -on pyykkikoria ja neuletta kuivumassa. Eihän raavas kissa edes mahdu kunnolla sohvalle mammuttelemaan.

Kuvanottoa edeltävänä päivänä pihassamme oli yllätysvieras, nimittäin naapurissa asuvan iäkkään tädin hoitokissa. Ko. kissaa kutsumme mummukissaksi, koska se on varmasti yhtä iäkäs kuin hoitajansa (kissojen vuosissa). Kaappasin siis mummukissan syliini ja voi kuinka tyytyväisenä se painautui syliini ♥. Sitten vesisateessa palautin se oikeaan osoitteeseensa.



Robertin niskassa on maailman murheiden lisäksi pyykkikorillinen minikissaa. Hetken päästä Robotti hyppäsi pois sohvalta ja pyykkikori keikahti -jolloin minikissa heräsi :)



Ei tässä mitenkään haluta sormella varpailla osoitella, mutta edullisessakin objektiivissa voi olla hyvä bokeh. Ja Sulo toivoo, että kaikilla kissoilla olisi tarpeeksi tilava päiväunipaikka.



H&M home:n valikoimasta löytyi  ihana puuvillainen pitsityynynpäällinen ja sisäinen mummoni kiittää (vain keinutuoli puuttuu..).

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Mini(kaupunki)lomalla

Hetkellinen blogihiljaisuus on päättynyt ja loman (joka alkoi maanantaina) erittäin virallinen ulkomaanosuus on hoidettu.



Meikäseilorit nousi laivaan maanantai-aamuna ja suuntasimme kohti Tallinnaa. Aamu yhdeksään mennessä olimme jo kokeneet paljon.
Nousimme ennen kukonlaulua ja sepäs oli kattiloista merkillistä. Olimme koko porukka aivan unenpöpperössä; Sulon otsa"hiuksetkin" olivat ihan pörrössä. Vähän tohinaa siinä oli, kun matkaan valmistauduimme ja entistä hurjemmaksi meno muuttui meistä kolmen kohdalla. HUOM! Jos et halua lukea kissojen eritteistä (vaikka ne toki tuoksuvat ruusulle) siirry suosiolla seuraavaan kappaleeseen. Edellisiltana olin antanut ajattelemattomasti uusia raksuja kissoille ja kuinkas sitten kävikään. Varoittelin Miestä astumasta kissan"oksennukseen" ja hetken päästä tajusin sen olevan ehtaa p*sk**. Minikissan vatsa oli hieman löysällä ja berberi ööh, tuota -sotkuinen. Siitähän se riemu repesi -jouduimme kaikki kolme enemmän tai vähemmän suihkuun ja minä sain raapaleita selkäään(!)  ja jalkaan. Tämän episodin jälkitunnelmissa sanoimme kodille ja kattiloille heipat.



Helsingin ja Tallinnan välillä riitti laivaliikennettä; punavalkoinen paatti on menossa Helsinkiin.



Tämä oli siis ensimmäinen varsinainen käyntimme Tallinnassa. Majoituimme Radisson Blue -hotelliin ja pyynnöstä saimme huoneen, josta oli upeat näkymät vanhaan kaupunkiin. Huone oli tilava, moderni ja siisti. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla lähellä vanhaa kaupunkia ja Roterman-ostoskeskusta. Aamiainen oli maistuva ja monipuolinen.

Kerrankin meillä ei ollut varsinaista matkasuunnitelmaa, joten harhailimme siellä täällä vanhassa kaupungissa ja kävimme vähän ostoksilla.





Sopivia ruokailupaikkoja olin jo etukäteen listannut ja lopulta menimme Lusikas-ravintolaan. Pääruuaksi söimme paistettua ankan fileetä, uusien perunoiden, luumu-appelsiini chutneyn ja punaviinikastikkeen kanssa. Kuten kuvasta näkyy annos oli pienehkö, mutta riittävä. Jälkiruuaksi creme bruleeta, mums. Kumpikin ruoka-annos oli todella_herkullista.
Olen vähän nirsopetteri ja mielellämme kokkaamme (jos on aikaa), sekä useampi ystäväkin laittaa herkullista ruokaa. Enkä nyt tarkoita, että olisin erikoisten ruoka-ainesten perään, vaan pidän hyvistä perusaineista tehdystä ruuasta (tosin spesiaaliherkutkin käy..). Ravintolaruualta odotan paljon ja useimmiten annokset ovat hieman pettymys -mutta Lusikas-ravintolan ruoka oli erittäin hyvää. Ja edullista; pää- ja jälkiruoka juomineen, sekä cafe latteineen vain 50 euroa :)



Tallinna oli ihan mielenkiintoinen paikka ja hotelli, sekä ravintolaruokailu oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Pilvinen ja lopulta hyvin sateinen ilma pilasivat vanhassa kaupungissa kiertelymahdollisuudet, joka ehkä olisi ollut kaikkein mielenkiintoisinta. Ostoksilla löytyi mm. ihana perinteinen villatakki ja suklaata.

Kotiin oli ihana palata ja Kattilat olivat olleet kiltisti. Kotio päästyämme ensin huollettiin tietysti Kattilat. Sitten kipin kapin kasvihuoneeseen tervehtimään tomaatteja ja viimeiseksi meille vielä iltapalaa -tärkeysjärjestys se olla pitää.


Toivottavasti huomenna alkavat oikeasti helteet, tänään on ollut todella pilvistä, murrr.
Leppoisaa viikon jatkoa!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Bella Italia!

Autoihin hurahtanut sukuni on saanut aikaan sen, että olen aivan pikkutytöstä saakka ollut kiinnostunut autoista. Siis tekniikasta en ymmärrä juuri mitään, mutta hyvä muotoilu on aina ilo silmälle. Sukulaiseni ovat aina olleet erityisen kiinnostuneita amerikkalaisista autoista, kun allekirjoittanut on heidän kauhukseen hämmennyksekseen aikuisiällä innostunut mm. ranskalaisista ja italialaisista autoista.



Tammelassa järjestetään vuosittain Bella Italia -tapahtuma, jossa on esillä kymmeniä italialaisia ajopelejä traktoreista urheiluautoihin.







Fiat 500 sisältä, edestä, takaa ja sivulta. Niin valloittavan näköinen.



Tila-auto Fiat Multipla. Siinä olisi meille hyvä matkailuauto :)







Tässä on koko näyttelyn suosikkini: Alfa romeo (en tietenkään muista mallia, taustajoukot veikkaavat gt junioria). N. seitkytluvun muotoilu kolahtaa kovaa. Jos minulla olisi ko. auto se olisi eri värinen :)



Lopuksi muhkuraiset polvet ja kenties loppukesän lempiasu. Hame ja paita maksoivat yhteensä peräti 6 euroa. Kuinka pitkät kädet on nykyajan 170 cm lapsilla, sillä leikkasin ainakin 10 cm hihoista.

IS-sivuilta löytyi livekuvaa Bella Italia-näyttelystä klik!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kesäinen kukkakimppu x 2

Puutarhassa kukintaa jatkuu, kuten kuuluukin -elämää on pionien kukinnan jälkeenkin, kyllä. Pioneja poimin aina sisälle vaasiin, mutta muita kukkia todella harvoin. Yksi suuri syy on nuo karvaiset kaverit, jotka eivät_voi_jättää_kukkia rauhaan.







Eilen piitkästä aikaa väsäsin kimpun. Kuten voitte todeta "tarvikkeet" ovat todella ammattimaiset: villalankaa ja tylpät sakset. Missä on terävä veitsi imupintojen tekemiseen tai kunnon naru? Pionien lehdet toimivat oikein hyvin välivihreinä. Karl Rosenfield-lajikkeessa on melko sirot ja tummahkot lehdet.





Tähtiputki on todella kaunis ♥.




Tälläisen kimpun vein isovanhempien ja äidin haudalle. Huomenna mummu täyttäisi 85-vuotta.

Eilen alkoi loma, jee! Lomasää on tällä hetkellä hieman vaihteleva, mutta siitä viis. Odotettavissa on pieni lomamatka, joitain päiväreissuja ja ehdottomasti lekottelua :)

Aurinkoista viikonloppua!