maanantai 30. marraskuuta 2015

Sulon laulu

Nyt on Sulon laulun vuoro :)



Sulo ja "muina hylkeinä" asento


Sulo-katti lattialla

Oli Sulo-katti lattialla poikittain
jala jallai jala jala vei
ja se ojenteli karvaisia tassujaan
jala jallai jala jala vei.
Jala vei jala vei jala vei jala vei
jala jallai jala jala vei.
Ja se ojenteli karvaisia tassujaan
jala jallai jala jala vei.

Kuului olkkarista Robertin haukotus.
jala jallai jala jala vei
Oli raukalla kova väsymys.
jala jallai jala jala vei.
Jala vei jala vei jala vei jala vei
jala jallai jala jala vei.
Oli raukalla kova väsymys.
jala jallai jala jala vei.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Blogiviherkasvi

Onni on ystävä, jonka tapaaminen piristää rasittavan työpäivän jälkeen. Häneltä sain "blogikasvin", jossa on häivähdys purppuraa. Olen erittäin otettu tästä harkitusta lahjasta ♥.



Tämä tumma kaunotar on kolmiokäenkaali, Oxalis triangularis.



Vihdoinkin kirpparilta löytyneet kastelukannu ja amppeli pääsevät tehokäyttöön.




Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Sofia ja Olga  
ja Kaikille mukavaa viikonloppua!


Ps. Muistakaahan olla kiltisti, sillä tontut ovat varmasti jo liikkeellä. 
Me nähtiin sellainen, ihkaelävä vuonna 2013 klik.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Omin käsin -lehtien pauloissa

Allekirjoittanutta vaivaa melko vakava "neuloosi", "lankamania" ja yleinen halu tehdä jotain omin kätösin. Viikonloppuna tein aiheeseen sopivan täsmälöydön kirppikseltä.



Kaksi vuosikertaa Omin käsin -lehtiä kauniisti punaisella nauhalla solmittuna. Oujee!

Omin käsin -lehti ilmestyi vuosina 1938-1972. Aluksi se ilmestyi Kotiliesi-lehden käsityönumerona.
"Lehti esitteli kaiken Suomessa käsillä tehdyn lisäksi muidenkin kansojen saavutuksia. Lehdessä annettiin erilaisia työohjeita, kerrottiin sisustuksesta ja esiteltiin näyttelyitä ja messuja sekä järjestettiin kilpailuja ja apurahoja. Tyylikatsaukset käsittelivät ihmisen eri olinpaikat saunasta puutarhaan."



Ainakin allekirjoittanutta kiinnostaa enenevässä määrin tavaroiden kierrätys ja jo olemassa olevan tavara(paljouden) uudelleenkäyttö mahdollisuudet.



Joulukoristeissa kiinnostavat yksinkertaiset -tai siis materiaaliltaan vaatimattomammat joulukoristeet. Himmeliä nyt ei voi sanoa yksinkertaisesti tehtäväksi koristeeksi, millään muotoa. Mutta lopputulos on näyttävä, vaikka materiaali on korutonta.
Olin eri iloinen, kun löysin joulumyyjäisistä perinteisiä tuohesta valmistettuja joulukoristeita.



Tämä koriste olisi aivan huikean hieno, mutta meikäläisen kärsivällisyydellä "hieman" liian vaikea. Omin käsin-lehdistä suorastaan huokuu se, että aina 70-luvulle saakka oletettiin ihmisten omaavan hyvät perusompelu- ja yleensäkin kädentaidot.



Mitähän nykyajan lapsukaiset sanoisivat korkista tehdystä bentsiiniasemasta? Ainakin mielikuvitukselle on jätetty hyvin tilaa, kun lelut ovat koruttoman näköisiä.



Ompelukone, lankaa ja pellavaa löytyy. Konekirjonta kuullostaa viekottelevan helpolta ;)



Crimplene, batisti tai nailon? "Coral on parasta kaikkeen pesuun, mitä ette keitä".


Googlesta löytyi mielenkiintoinen uutinen. Keväällä 2016 avautuu Omin käsin -näyttely Suomen Käsityön museoon.  
"Omin käsin –näyttelyssä kerrotaan  kokoelmalähtöisesti suomalaisen käsityön, käsiteollisuuden ja muotoilun noususta 1940-70-luvuilla. Menneiden vuosi-kymmenten tunnelmaan matkataan Omin käsin -lehden ja museon Virkki-kokoelman sekä Tyyne-Kerttu Virkki -säätiöltä lainassa olevan arkisto- ja valokuva-aineiston avulla".


Lähteet ja lisätietoa: klik, klik ja klik.

 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Robertin laulu

Naukulan Sulolla ja Namulla on omat laulut. Ja tokihan meidän kattilat halusivat myös omansa..



Robertille löytyi helposti ihka oma laulu (ja Sulonkin laulu on jo löydetty, siitä myöhemmin).



 Ennen Robertin laulua vielä hieman anatomiaa eli mikä onkaan lippakorva.


Kissa Lippakorva

Heipä hei!
Hyvää iltaa!
Lippakorva seikkailee taas.
Lippakorva-nimen sain,
korvani nääs liputtaa.

Olen pieni kissa vain, pullea.
Henkilökunnan kanssa viihdyn ain.
Olen pieni katti vain, pörheä.
Henkilökunta mua rakastaa.



Robertin ilme on usein vähän äreä.



Mutta oikeasti se on mitä sydämellisin kissa. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kesän paras kirppislöytö?

Ensin halusin tehdä jonkinlaisen seinävaatteen, kenties ryijyn. Mutta sitten macramee eli solmeilu vei mennessään. Loppukesästä tein mieleisen, kauan kaivatun kirppislöydön ja nyt sen voisi ottaa käyttöön. Siis paluu lähtöruutuun lukemattomien mahdollisuuksien kanssa.



Oh, sehän on kudontakehys! Tai jokin sellainen, nimestä en ole ihan varma. 
Spiel gut -leluvalmistajan "matontekijä" kustansi 3 €.


Meillä kahvipöytäkeskustelut aika usein sivuavat jotain projektia. Tälläinen keskustelu käytiin tänään, varmasti arvaatte kuka sen aloitti ;)

-Hei, mulla olis tosi hyvä idea!!
(Huom. tuo ei ole koskaan hyvä avausrepliikki!)

-Here we go again (kevyt huokaus).
-Eiks sulla ole kesken vielä se edelline (rivien välistä voi lukea: ja edellisen edellinen jne..)

-Niin no, mä en pääse siinä eteenpäin. 
 *palaa aiheeseen*
-Olohuoneen seinälle vois tehdä seinävaatteen tai jopa kolmen kappaleen ryhmän.

-Ei, ei olohuoneeseen.

-No makuuhuoneeseen. Ainaki mä meen huomenna ostaan kalalankaa.

Huomenna siis kaupan kautta kotiin. Jopa pikaisella googlettamisella löytyi "loimen" luonti -ohjeita -ehkä jonkun avulla minäkin onnistun.


Löytyykö lukijoiden joukosta kudontakehyksellä kutovia?
 

maanantai 16. marraskuuta 2015

Tuliaiset messuilta; Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain kierrätettyä

En hirveästi puijannut, kun edellisessä postauksessa kerroin Suomen kädentaidot- ja Keräily-messujen olevan hirmusuositut. Aamulehden mukaan messuilla oli 43 831 kävijää, huhhuh.

Mitäs mieltä olette? Voiko itselleen ostaa tuliaisia? Ainakin yksi juttu oli kodinsisustukseen eli yhteinen koko perheelle. Sen valitsimme Hra K:n kanssa yhteistuumin.



Pikku-Sirmakan osastolta ostin käsinkirjotun tyynyn. Onnenapila- tai sydän-koriste on kertakaikkiaan hurmaava ♥.



Tyyny on toisaalta hyvin modernin ja toisaalta hyvin perinteisen näköinen. Kokeneelta kirjontakonkarilta menee hetki jos toinen tälläisen tekemiseen. Tyynystä tuli paljon henkilökohtaisempi ja arvostan sitä entistä enemmän, kun sain jutella itse tekijän kanssa.



O la laa, mikä laukkukaunotar. 
Nea Design on minulle jo ennestään tuttu ja yksi lempilaukuistani onkin samalta merkiltä.
 Tämä punainen kaunotar, Marjatta nimeltään on tehty kierrätysmateriaalista; kenkänahkapaloista.



Laukun taustapuolella on erittäin funktionaalinen yksityiskohta; sen voi pujottaa vyöhön ja näin ollen muuntaa vyölaukuksi. Allekirjoittaneelle se on toistaiseksi liian radikaali idea :D



Sitten jotain vanhaa eli hopeinen kaulakoru. Se on tehty Turussa vuonna 1970, mutta tekijä on vähän epäselvä -kun se suurennuslasi on edelleen hukassa. Kenties tekijä on Edvard Kinni.

Tälläisiä tuliaisia löysin itselle (köh) ja kotiimme. Messujen jälkeen poikkesimme pikaisesti Silenterissä (lempikirppikseni), mutta mitään ei löytynyt. Tänään kävin tyhjentämässä oman kirppispöytäni ja myynti oli vähintäänkin vaisua verrattuna vajaan vuoden takaiseen. Onko muilla kirppismyyjillä kokemusta vastaavasta? Lama vaikuttanee jopa kirppismyyntiin, ainakin koriste-esineiden osalta.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Suomen Kädentaidot- ja Keräily-messut

Vuosien, vuosien tauon jälkeen käväisin Kädentaidot-messuilla ja tietenkin myös Keräily-messuilla. Sain houkuteltua Hra K:n mukaan, kun lupasin maksaa hänet sisälle, tarjota kahvit ja ruuat. Tosin "unohdin" kertoa yhden melko oleellisen asian; sen että nämä messut ovat hirmusuositut :D Onneksi olimme heti lauantaiaamusta paikalla ja parin ensimmäisen tunnin aikana siellä oli vähän väljempää. Nyt olin myös ensimmäistä kertaa bloggaajan roolissa messuilla, sillä sain bloggaajapassin. Kiertelin siis kamera kaulassa ja käyntikortit tassussa.





Down to size-osastolla katseeni kiinnittyi ensimmäiseksi A) Saa kuvata-kylttiin tai B) Mustaan pinnatuoliin, jossa oli hienot, kierrätysmateriaaleista Tampereella valmistetut tyynyt. Kierrättämisen merkitystä nyt ja tulevaisuudessa ei voi liikaa korostaa. Ja aina parempi jos tulos on näin tyylikäs ja ajaton. 
Tällä osastolla sain myös hyvän kierrätysvinkin. Aina välillä tulee tuskailtua, että mihin voisi viedä vanhoja ja kauhtuneita lakanoita, pyyhkeitä vaatteita jne. Tampereella on aloittanut Nextiili-paja, joka ottaa vastaan mm. vaatteita ja liinavaatteita.



Mahdottoman hauskoja ja todella elävän oloisia pehmoleluja/käsinukkeja oli Rannan Lelupajan osastolla. 
Kattokaa ny tota varista! Kuinka liikuttavan näköinen otus ♥.



Lapasia eri maakunnista. Toinen toistaan hienomman näköisiä.



Pikku-Sirmakan osastolla oli todella upeita, käsinkirjottuja rekipeittoja ja tyynyjä. Tuotteet kirjotaan perinteisen satakuntalaisen malliston pohjalta. Kansanomaiset kirjontatyöt ovat mielestäni niin_kauniita! Messutarjouksena olisi ollut tyynyn kirjontapakkaus, mutta onneksi tajusin ettei siitä mitään kuitenkaan tule tai ainakaan seuraavaan viiteen vuoteenn. Joten ostin valmiin tyynyn.



Olenkohan täällä blogissa koskaan maininnut, että olen harrastanut sukututkimusta?
 Helmi Sirolan osastolla oli mm. aivan huikean hieno sukupuu (joululahja-ainesta). Sekä erilaisia, mutta hienoja joulukortteja, arvostan.



Sitten me nähtiin Kiertävä keppihevossirkus ♥♥. 
Sirkuksen hepat olivat tosi persoonallisen ja ilmeikkään näköisiä. Yksilöitä, niin kuin oikeat hevosetkin.



Keräily-messujen puolella kuvasin vain yhdellä messuosastolla. Mutta se olikin vähän spesiaalimpi, sillä esittelijät olivat pukeutuneet vintagetyylisesti ja heidän messuosastollaan oli vaikka mitä kivaa. Täältä ostin ihanan, vintage-kaulakorun. Tänään olen tutkinut riippuksessa olevia leimoja. Suurennuslasi on tietysti hukassa, mutta onneksi kirjotuspöydän lampussa on kirkas valo ;)

Messuilla oli paljon katsottavaa ja siellä olisi saanut kulutettua tuntikaupalla aikaa ja rahaa. Tietenkin siellä olisi ollut toinen toistaan houkuttelevampia lankoja, mutta pysyin tiukkana. Olen aika tyytyväinen langattomaan messusuoritukseeni.
Seuraava postaus onkin omistettu messulöydöille.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


torstai 12. marraskuuta 2015

I. K. Inha 150 vuotta

Mikä yhdistää Pekka Halosta, Jean Sibeliusta, Akseli Gallen-Kallelaa ja I. K. Inhaa? He kaikki ovat syntyneet samana vuonna. Ja juuri tänään, 12.11. tulee kuluneeksi 150 vuotta I. K. Inhan syntymästä.
  
I. K. Inha valokuvasi polkupyörämatkoillaan Suomen kulttuuri- ja luontomaisemia, kyliä ja kaupunkeja, ihmisiä ja tilanteita. Hän toi Suomeen taiteellisen valokuvauksen ja valokuvauslaitteet, mutta myös ensimmäiset polkupyörät. Lisäksi Inha tuli tunnetuksi tuotteliaana kirjailijana ja kääntäjänä. Hän suomensi kaikkiaan noin 40 teosta.

Inhan valokuvista ensimmäisenä piirtyy mieleen kuva maalaismaisemasta, jossa on hevosvetoinen niittokone ja melkein silmän kantamattomiin heinää seipäillä. Se kuva on otettu vuonna 1899 Mustialan opiston pelloilta.




Allekirjoittaneen kirjakaapin kätköistä löytyy sekä Hymyilevät rannat, että Suomen maisemia -kirjat. Viimeksi mainittu on aikas huonokuntoinen. Aikanaan huusin sen nettihuutokaupasta. Maksettuani kirjan myyjä laittoin viestin "inha kirja matkalla" ;)









Täytyy tunnustaa, etten ole Suomen maisemia kirjaa juurikaan lukenut, vain (pieniä) kuvia selaillut. Mutta kaamosväsymykseen luulen tämän olevan mitä parhainta balsamia. Kirjan lukemisen aloitin tietenkin Satakunnan kohdalta ja niin kaunopuheisesti Inha niitä(kin) maisemia kuvailee.



Lisätietoa:

Maisema ja aika – I. K. Inha ja K. A. Ennola valokuvanäyttely 10.11.– 5.12.2015 Inhan synnyinseudulla Virroilla.

Suomen valokuvataiteen museon Flickr-sivuilla on Inhan Helsinki-kuvia

Elävä Arkisto; I. K. Inha -  kansallisvalokuvaaja.

Tekstilainaus täältä.



Onko sinulle I. K. Inhan valokuvat tuttuja?

 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Peace & Love

Tai ainakin peace.

Lauantaiaamuinen räyhäys tai kuten työkaverille kerroin; Sulon "sekoaminen", on pelottava muisto vain. Kattiloiden arki on palannut vähän tylsiin, mutta turvallisiin uomiinsa. Sulo entiseen tapaan pötköttelee lattialla, ihan muina hylkeinä. Napa kattoon suunnattuna ja varpaat huolellisesti ojennettuna. Robert toimii sohvalla henkilökunnan niskatyynynä ja rauhoittava kehruukoneena -jos sitä sattuu huvittamaan. 

Henkilökunta on järjestänyt kissoille kiitettävästi ihmeteltävää, kun kirppiskamoja on levitelty ympäriinsä. Toivottavasti ne myös löytävät uudet kodit kirpputorin kautta.
 



Tässä on erittäin tavallinen "Pikkuveli valvoo -asetema" Robert toimittaa jotain asiaa; kuten tässä erittäin tärkeää juuston verotusta. Sulo on taustalla ja pitää silmällä kaikkia ja vähän kaikkea. Ainoa muutos kattilakaksikon väleissä on se, että kissapaini on jäänyt vallan pois. Pientä ravia, mutta siinä se. Pitkää peukkua, että tämä rauha pysyy.

Leppoisaa viikon jatkoa!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

(käynti)korttipaja

Perjantai-illalla oli suorastaan jouluvalmistelujen tunnelmaa, kun leikkasin, kirjoitin nätisti ja liimasin -mutta nyt ei väkerretty joulukortteja vaan käyntikortteja. Niitä oli tarkoitus käyttää Meidän viikonloppu-messuilla, mutta nyt sinne ei päästy. No, ensi viikonloppuna on Suomen Kädentaidot- ja keräilymessut, ettei askartelutuokio ihan hukkaan mennyt.

Edelliseen postaukseen liittyen; väliaikatietona voin helpottuneena kertoa, että kissojen välit vaikuttavat normalisoituneen *syvä_helpottunut_huokaus*.



Käyntikorttien valmistus oli koko perheen puuhaa. Tässä Robert treenaa liimapuikon käyttöä.




Hra K leikkasi kuvia käyntikorttiin Sulon johdolla. 
Sain Miehen mukaan askartelutalkoisiin, kun lupasin paistaa "joulun" ensimmäiset joulutortut.




Tässä on lopputulos. 
"Sehän on puolet pienempi kuin luottokortti!". "No mitä väliä?"
Tuosta vanhasta bannerista muuten puuttuu kaksi pientä blogiin aiheisiin liittyvää juttua. Huomaatteko mitkä?


Mukavaa alkavaa viikkoa!

lauantai 7. marraskuuta 2015

Kissat sotajalalla

Aamulla varhain soitti herätyskello, koska oli tarkoitus suunnata messuille. Jäin vielä hetkeksi nukkumaan. Todellakin vain hetkeksi, sillä keittiö - olohuone väliltä alkoi kuulua vihaista kissan mouruamista ja tappelun ääniä. Kun sain olohuoneeseen valot, niin löysin vihaisesti mouruavan Sulon ja nojatuolin alla, pissalammikossa kyyhöttävän, suu auki läähättävän Robertin. Eristettiin kissat toisistaan ja otin Robertin makuuhuoneeseen. Sen hengitys tasaantui vasta huomattavan ajan päästä. Sulo oli ihan poissa tolaltaan, sen lähelle ei päässyt pitkään aikaan. Ympäri kämppää oli Robertin tummia karvoja ja joitain pissa? lammikoita.

Nyt Robert on ihan oma itsensä ja käyttäytyy Suloa kohtaan neutraalisti ja itsevarmasti. Sulo taaseen suhtautuu Robertiin kuin vieraaseen kissaan; seurailee ja murisee tarvittaessa. Ja tappelusta on nyt kulunut reilu neljä tuntia.
Enpä tiedä varmaksi mitä on tapahtunut. Mutta vahvasti luulen, että Sulo on jotenkin pelästynyt Robertia ja sitten käynyt päälle. Vaikka Sulo on reipas ja sosiaalinen, niin sillä on kummallinen taipumus pelästyä satunnaisesti jotain, omasta mielestäni mitättömiä asioita; kuten Robertin juoksemista, todella perusteellisesti. Siis silleen, että karvat nousee pystyyn -mutta tokenee siitä samantien.

Nyt kyllä menee Lemmikki- ja muut messut sivu suun. Yritetään saada täällä kotosalla elämä raiteilleen, kartalle ja kiertoradalleen. En uskalla jättää "kattiloita" ilman valvontaa, vaikka tilanne tuntuukin hiljalleen rauhoittuvan. Onneksi Feliwayta oli tippa ensiavuksi.


torstai 5. marraskuuta 2015

KonMari-menetelmä, osa II raivaus jatkuu

Puoli vuotta myöhemmin

Toukokuun lopulla kotiimme iski hirmumyrskyn lailla karsimis- ja järjestelyvimma, kiitos Marie Kondon. Silloin karsin vaatekaapin reilulla otteella. Toki, jokainen vaate kerrallaan. Sitten paperit, valokuvat, kirjat ja sekalaisen "romun". Jokaisen kohdalla mietin "miellyttääkö tämä minua?". "Tuottaako tämä iloa?",  kuten Siivouksen elämänmullistava taika -kirjassa neuvottiin oli allekirjoittaneelle vähän liian paksua. Papereita kerääntyi varmaan 50 cm paksuinen pino. Vanhoja valokuvia myös huomattava pinkka ja kirjoja parin metrin edestä. Niin ja vaatteita säkkikaupalla. Kaikki kierrätettiin asiallisesti pois, paitsi rakkaista kirjoista en lopulta hennonnut luopua -siis perustimme salakirjaston alakertaan :)

Muutamaa poistettua vaatetta(!) olen jäänyt kaipaamaan. Kuten tummanpunaista, polvipituista samettihametta. Mutta muuten olen nauttinut tyhjemmästä vaatekaapista, kirjakaapista jne.




Ehkäpä huomasitte, että yksi "osasto" jäi vallan selvittelemättä, nimittäin keräilyesineet. Kuparisia maljakoita, värilasia, vanhoja lehtiä, herttaista porsliinia ja vintagekameroita. Kyllä, täsmäisku meikäkeräilyhamsterin innolla kartutettuun kokoelmaan. Oh, listasta unohtui vielä peltirasiat. Listaa jatkuu edelleen retropöytäliinoilla ja vintage käsveskoilla.  Joo-o, nyt ammutaan suurilla panoksilla :)

Perusdilemma on se, että rakastan kirppiksellä kiertelyä ja aarteen etsintää. Mutta toisaalta tykkäisin ilmavasta sisustuksesta. Nykyajan tavaramäärällä (varsinkin kirppishamsterin) 60-luvun talo on aika hyvin täytetty. Tyhjä tila ja avaruus on suorastaan ylellisyyttä.  Ja tunnustan, olen aika vaihtelunhaluinen, kyllästyn aivan liian nopesti kirppislöytöihini.
Siis vähemmän, mutta sitäkin mielenkiintoisempia ja kauniimpia kirppislöytöjä tahtoo hän. Esim. tämä Apollo-kynttilälyhty olisi kaikkien kriteereiden mukainen. Mutta mikä väri olisi parhain? Amber, kirkas, punainen ja vihreitäkin on kahta eri väriä. Ja kynttilänjalan kupua kahta eri mallia. Kuulostaa uuden keräilyn alulta vai mitä? ;D

Kirppispöytä on siis varattuna ja tavaroiden karsimisella on jo vähän kiire. Vaatteissa tein toisen karsintakierroksen ja vieläkin löytyi ylimääräisiä, kirppikselle vietäviä. Viikonlopun ohjelmistossa on Meidän viikonloppu-messut, Isänpäiväkekkerit ja kirppisvalmisteluja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Jos törmäätte messuilla johonkin AnnaS-nimiseen, niin nykäiskää ystävällisesti hihasta :)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ja uusinta-arvonnan voittaja on..

Valitettavasti ensimmäisen arvonnan voittaja ei ilmoittautunut määräaikaan mennessä. Siispä pika pikaa uusi arvonta pystyyn, tälläkin kertaa random.org suoritti arvonnan.

Meidän viikonloppu-messujen lippupaketin voitti Inka, otathan pikapikaa yhteyttä haivahdyspurppuraa@gmail.com.


tiistai 3. marraskuuta 2015

Lippupaketin voittaja kadoksissa

Viimeinen kuulutus; TV, joka voitit lippupaketin Meidän viikonloppu-messuille, ota pikaisesti yhteyttä haivahdyspurppuraa@gmail.com.


Jos voittaja ei ilmoittaudu tänään, 3.11. klo 24 mennessä, joudun suorittamaan uuden arvonnan.



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ja lippupaketin voittaja on..

Meidän viikonloppu-messujen lippupaketin arvonta on päättynyt. Kiitos osallistujille!


Tällä kertaa arvonnan suoritti random.org ja voittaja on nimimerkki TV.



TV lähetäthän pikaisesti yhteystietosi osoitteeseen haivahdyspurppuraa@gmail.com

HCB:n näyttelyssä

Eilen pitkällinen haaveeni toteutui ja pääsin katsomaan Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyä, Ateneumin taidemuseoon. Etukäteen osa hänen kuvistaan oli tuttuja (lähes jokainen tietämättäänkin tuntee hänen kuviaan), mutta hänen tekniikkansa -50mm normaaliobjektilla, ilman salamaa (hän ei halunnut häiritä kuvattaviaan salamalla) ja kaiken huipuksi hän ei juurikaan rajannut kuvia niiden ottamisen jälkeen. Sen toki tiesin, että Cartier-Bressonin kamera oli Leica (vain pientä kateutta ilmassa..).



Ateneumin taidemuseo

HCB:n näyttelyä kiertäessä kävi varsin selväksi, että käsitettä "ratkaiseva hetki", ei turhaan liitetä juuri hänen valokuviinsa. Eikä häntä myöskään turhaan luonnehdita "valokuvaustaiteen isäksi". Kärsivällisellä odottelulla ja huolellisella sommittelulla, sekä useammalla otoksella samasta kohteesta Cartier-Bresson todella sai kuvaan juuri ratkaisevan hetken. 30-luvulta lähtien hän matkusti ympäri maapalloa ja onnistui taltioimaan myös monta historiallista hetkeä. Hän kuvasi Mahatma Gandhin vain muutamaa tuntia ennen salamurhaa. Cartier-Bresson oli Kiinassa juuri silloin, kun Maon joukot ottivat Pekingin valtaansa. Hän kuvasi keskitysleireiltä vapautuvia vankeja.

Näyttelyn hienous ja heikkous oli sen laajuus; n. 300 valokuvaa on monta, monta, monta kappaletta. Yritäpä jokaisen kohdalla miettiä sommittelua, valoa/varjoa, kuvassa vallitsevaa tunnelmaa, kulttuurillista eroavaisuutta tai muotokuvissa esiintyviä kuuluisia taitelijoita/muita kuuluisuuksia. Lyhen pohdinnan jälkeen muistin, että Truman Capote on kirjoittanut Aamiainen Tiffanylla-kirjan joka on yksi lempielokuvistani :D



Pitkästä aikaa yksi lempikäsilaukuistani pääsi ulkoilemaan ♥. 
 
Suosittelen lämpimästi suuntaamaan Ateneumiin ja tähän (klik) koululaisille tarkoitettuun materiaaliin kannattaa tutustua etukäteen.  Mutta parasta on mennä avoimella ja rennolla mielellä, eikä turhaan yrittää rikkianalysoida kuvia -vaan nauttia hienosta valokuvataiteesta. HCB:n näyttely oli ainakin näin harrastajavalokuvaajan näkökulmasta hyvin inspiroiva.

Sokerina pohjalla näimme myös Hugo Simbergin Iltaa kohti-nimisen teoksen, joka on juuri hankittu Ateneumiin kokoelmiin. Se oli kaunis ja herkkä teos ♥.