Uusi vuosi ja kohtuulliset kujeet

Vuodelle 2018 olen asettanut peräti kaksi isoa tavoitetta, joku voisi kutsua niitä myös uuden vuoden lupauksiksi. Viime vuonna aloin seuraamaan mm. Juliaihminen- ja Arkijärki-blogeja. Ensin mainittu kirjoittaa inspiroivasti mm. säästämisestä ja rahankäytöstä. Toinen mm. shoppailulakosta ja kriittisestä kuluttamisesta.

Tavoitteenani olisi siis säästää ihan tosissani rahaa, joka kuukausi. Monelle säästäminen ei ole mikään erikoistemppu vaan tavallista arkea, mutta allekirjoittaneelle se todella haasteellista. Mitään erityistä säästökohdetta ei minulla ole, vaan haluaisin yksinkertaisesti säästää käyttörahaa ja ns. FU-rahaston.

Toinen tavoitteeni on shoppailun, myös kirppiksellä ja huutokaupassa(!), vähentäminen. Ostoslakko kuulostaa ihan yhtä painostavalta kuin uuden vuoden lupaus tai karkkilakko. Ei siis mitään täyskieltoa, mutta paljon, paljon enemmän harkintaa. Tarvitsenko jotain todella? Ja yritän minimoida nettikauppojen sivujen päämäärättömän selailun.
Vaatteita on enemmän kuin tarpeeksi, mutta esim. paitoihin tulee liian helposti reikiä. Eli mielelläni otan vastaan vinkkejä laadukkaista paidoista lyhyellä ja pitkällä hihalla.

Ostaa siis silloin kun on tarvetta, eikä silloin kun jokinkiva tulee vastaan. Muutama tarpeellinen juttu ostoslistalla onkin.
Uusille kengille olisi tilaa, mutta in-ho-an kenkien ostamista, koska on niin vaikea löytää kaikin tavoin sopivia. Pitäisi mahtua pohjallinen, olla pitävä pohja, lämpimät, ehkä myös goretex ja siltikin näyttää hyvältä. Lähempänä kevättä aion ostaa uudet Camperin tennarit; n. kahdeksan vuoden käytön jälkeen Imarit ovat tulleet tiensä päähän. Ne ovat olleet ehkä parhaat kengät ikinä.

Laukut, varsinkin käsilaukut ovat heikkokohtani, mutta yllätys yllätys niiden ostelemista en aio erityisesti rajoittaa. Vuosien varrella olen tullut vähän krantuksi ja kalliimpaa laukkua ei niin vain tule ostettua.
Ostoslistalla käsilaukkuhaaveiden ohitse kiilaa uusi reppu. Uuden repun kuva silmissäni myin loppukesällä kirppiksellä pari reppua ja yksi hävisi, joten tilaa ja tarvetta todellakin olisi. Repun valitsemiseen olen perehtynyt jo hetken aikaa: sen pitäisi näyttää hyvältä, mahtua kamera ja objektiivi, ehkä myös läppäri, ynnä muuta tavaraa.  Kun reppu tulee lastattua suhteellisen arvokkaalla kamalla, kuten järkkärillä, on syytä miettiä ns. turvallisuusominaisuuksia. Esim. Pacsafe-merkki on kiinnittänyt huomiota lukuisiin yksityiskohtiin. "Näyttää hyvältä" kriteereihin kuuluu sopiva väri, joka miellyttää sekä minua, että Hra K:ta.

No joo, maratonpituisesta osotoslista pohdinnoista takaisin tavoitteisiin. Haluan siis vähentää myös kirppis-ja huutokauppaostamista, sillä miksi ostaa edes secondhand-tuotteita, jos ei ole erityistä tarvetta? Toisaalta, jos joltain on jäänyt epäselväksi olen kyllä materialisti ja tavarat kyllä tuottavat myös iloa. Esim. omaa silmää miellyttävästi sisustettu koti tuottaa paljon iloa ja hyvää mieltä.
Ainakin itseäni miellyttää enenevässä määrin väljästi sisustettu koti, jolloin täytyy harkita tarkkaan mitä sinne ostaa ja mielellään tosi tarkoituksella, monen moneksi vuodeksi. Eikä ole mitenkään kestävä ratkaisu, että jatkuvalla syötöllä laitan tavaraa kiertoon ja sitten ostan uutta tai käytettyä uutta.

Loppujen lopuksi tässä haen tietynlaista elämäntapamuutosta. Ensinnäkin oman talouden kannalta turvatumpaa. Kun sitä rahaa olisi ns. sukan varressa, niin voisi tehdä ex tempore vähän hintavampiakin ostoksia. Tai jos tulisi jokin yllättävä menoerä kuten eläinlääkärikulut ja hajonnut pesukone samalla kertaa -niin siitä selviäisi helpommin.

Pystyisin myös omalta osaltani vähentämään jätemäärää, joka uhkaa täyttää maailman. (Tälläisen tekstin kohdalla tulee aina mieleen Ylen Ekoisti-ohjelman Ekomies ja "ja maailma pelastuu"-lausahdus)
Sen ajan minkä turhaan roikkuu nettikaupoissa voisin käyttää paremminkin. Edelliseen kohtaan liittyen aika ei kulu myöskään tavaroiden roudaamiseen kirpputorille/kierrätykseen/jätteenkeräykseen.

Haastetta kerrakseen siis on työn alla, mutta ehkä pikku askelin onnistun muuttamaan tottumuksiani.

Tästä tuli varmasti blogihistoriani pisin kirjoitus ja ilman yhtäkään kuvaa. Kiitos sinulle, joka  luit näin pitkälle ♥.