keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Vanhan televisiokaapin uusi elämä

Täällä on vaihteeksi pelattu "huonekalu-tetristä". Sellaistahan se on kun pienehkössä asunnossa tekee uutta järjestystä. Mutta takavuosiin verrattuna huonekalumäärä on vähentynyt  ja väljyys lisääntynyt. Viimeksi uuteen kotiin (siis meiltä pois) muuttivat Billy-vitriinikirjahyllyt. Myrnat ym. astiat kyllä mahtuivat mainiosti työhuoneen massiiviseen kirjakaappiin. Paitsi, että astiat olivat liian kaukana ruokailuhuoneesta. Tämä oli siis huonekalu-tetriksen lähtötilanne ja pelimerkkeinä funkkis-vitriini ja televisiokaappi.



Ja miksi meillä täytyy pitää kirjat visusti ovien takana? No kuten varmasti arvasitte -syyllinen löytyy kirjakaapista. Hyvin suloinen syyllinen ja niin viettoman näköinen.. 



Tämä kissaherra ei harrasta kirjojen pureksimista, mutta tasa-arvon nimissä kumpikaan ei saa olla kaapissa.



Televisiokaappi on ns. elämää nähnyt ja sen "entisöinti" meni vähän poskelleen. Mutta aika nopeasti silmät virheisiin tottuvat -entisöintiin palataan ehkä myöhemmin uudelleen.




Pioniaika on käsillä just nyt ♥




Hra K:n sukulaisen tekemä sota-ajan puhdetyö on superhieno. Nykyään puhutaan käsitöiden hyvistä vaikutuksista. Kuinka tärkeää tälläinen tavallinen näpertely onkaan ollut asemasotaan jumiutuneille miehille.

Puhdetöiden historiasta löytyy esim. täältä ja täältä.  Löytyykö sinun kodistasi sota-ajan puhdetöitä?

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Juhannuksen alla pääsin toteuttamaan vuosien haaveeni. Suunnilleen viisi vuotta sitten opiskelin avoimessa yliopistossa taidehistoriaa ja siitä jäi kytemään halu kerätä taidetta. Muutaman vuoden olen seuraillut Bukowskin sivuja ja nyt vihdoin(kin) tärppäsi. Em. nettisivut ovat myös mainio tapa seurata mitä teoksia ylipäätään on liikkeellä.



Saanko esitellä, Rauha Eklundin Lehtimeri. 

Pikaisella googlauksella Eklundista ei löydy paljoakaan tietoa, paitsi että hän aloitti korusuunnittelijana ja siirtyi siitä suurempiin töihin, materiaalina tina. Hänen päätyönsä on Kokkolan kaupungin aulassa oleva Meren äärellä.



Hopean hohtoinen tina(?)reliefi on allekirjoittaneen kaltaiselle hopeakoruharakalle mitä luontevin valinta. Sehän on kaunis kuin koru! Nyt pitäisi vielä päättää mikä olisi Juuri Oikea paikka reliefille.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannusyönä Torronsuolla





Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi

Aaro Hellaakoski
 
 
 
Hyvää juhannuspäivän iltaa!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

DIY-projekti: Virkattu kesäkassi

Viime kesänä värjäsin 7 veljestä - ja Nalle-lankaa mikrossa. Ihastuin tähän hempeän karkkiväriseen kerään niin, että se pääsi Kotiblogit-lehteenkin. Juttua varten tein kuvaukset toukokuun alkupuolella ja siitä aika nopeasti tuli käyttöä langallekin.




Pitkin talvea yritin langoista jotain kutoa, mutta mitään erityisen kivaa en saanut aikaiseksi. Vihdoin toukokuussa sain inspiraation virkata kesäkassin. Tunnettu "tosiasiahan" on että laukkuja ja kasseja ei voi olla koskaan liikaa. Inspiraatiota hain Virkkuri-kirjoista ja Omakoppa-blogista.




Virkattu läpyskä ja vielä toistaiseksi ehjä muovinen virkkuukoukku.


Oli selvää, että pelkkä villalanka ei olisi tarpeeksi kestävä, vaikka kassi olisi aivan kevyesti lastattu (mikä onnistuu allekirjoittaneelta aniharvoin). Pöyhein lankakoppaa ja löysin paria eripaksuista kalastajalankaa. Yrityksen ja erehdyksen ja kolmen purkamisen jälkeen löysin mielestäni sopivan paksuisen, sekä toivottavasti tarpeeksi kestävän yhdistelmän.

Virkkaus ei ole minulle mitenkään omin käsityömenetelmä (kyllä, se isoäidinneliöviltti on vielä kokoamatta). Tällä kertaa en meinannut millään saada reunoja nousemaan, mutta lopulta kun tajusin tehdä kunnolliset, öö kavennukset, niin johan alkoi oikeaa mallia tulla.



Kesäkassi on sinällään hyvässä vauhdissa, mutta ainakin toisen mokoman saa virkata ennenkuin kassi alkaa olla oikeissa mitoissa. Äidin vanhasta, lähes pohjattomasta puikkopussista löytyi sopiva virkkuukoukku katkenneen tilalle.

Vielä on hyvin aikaa hunteerata (fundeerata), että miten tuon lukkokehyksen saa tukevasti kiinnitettyä kassi suulle. Pitäisikö loppuosassa virkata vielä vahvempaa ja tukevampaa, että kassista tulee varmasti kestävä. Entäpä minkäväriset ja varsinkin mistä löydän sopivat hihnat? Viimeisenä, muttei vähäisempänä mietityttää, että riittääkö lanka. Jos lanka ei riitä, niin sitä pitäisi värjätä lisää.
Kesäloma alkaa heinäkuun puolivälissä ja silloin kassin täytyisi olla valmis.


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kristiina ja kaikille aurinkoista viikkoa!

20 vuotta sitten, osa II

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta kahdesta elämäntapahtumasta, jotka mullistivat elämäni lopullisesti. Helmikuussa kirjoitin siitä surullisemmasta, äidin kuolemasta.

Juuri tänään tulee 20 (!) vuotta eräästä iloisesta elämäntapahtumasta. Oli juhannuksen aatonaatto ja ystäväni kanssa matkasimme Hankoon. Silversandin leirintäalueella oli silloin pienimuotoiset festarit ja siellä taisivat esiintyä mm. XL5 ja Egotrippi. En enää muista millä logiikalla etsimme sopivan telttapaikan, mutta aika nopeasti tutustuimme telttanaapureihimme, kolmeen nuoreen mieheen.



Yhteeen miehistä tutustuin perusteellisemmin; ensin hän oli juhannusheilani, sitten poikaystävä, kihlattu ja lopulta hänestä tuli aviomieheni eli Hra K.



Mikä lämmin läikähti rinnassain?
On tästä kulkenut rakkaimpain.
Hilja Haahti