Jotain viiksekästä

Naukulan johtajatar haastoi kissat, koirat ja muut viiksiniekat eläimet esittelemään viiksiään. Viiksipäivänä (ja toivottavasti kaikkina muinakin päivinä) muistetaan, ettei kesäkissoja saa ottaa.

Robert on meidän rescue-kissa ja se on otettu Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksestä eli Pesu:sta. Robert oli jäänyt pakkasten armoille ja siitä on sille jäänyt ikuiset muistot, sekä fyysiset että psyykkiset. Sen toisen korvanpää on taipunut lippaan pakkasesta ja varpaat ovat hyvin hyvin viluiset.

Minikissa näyttää hieman tuimalta, koska uskalsin häiritä hänen kissamaista korkeuttaa kesken unien. Viiksien ihailu ja valokuvaus rauhoitti tilanteen.

Tässä on yksi lempikuvistani ja se on täällä blogissa varmasti aikaisemmin vilahtanut. Tänään tulee Mossen kuolemasta vuosi. Uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu, mutta onneksi muistot säilyy. Voi kuinka me Mossea kaivataan ♥.

Onnenpäivä kirppiksellä vol III

Tätä tekstiä olen kirjoittanut torstaista lähtien, ehkä se nyt tulee valmiiksi. Samana päivänä (itseasiassa kesken tekstin kirjoittamisen) huomasimme minikissan lääkkeiden popsimisen -onneksi siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä *huokaus*.

Torstaina ohjelmassa oli käynti kirpputorilla ja ruokaostoksilla. Muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että joskus tulen hamstraamaan kaupasta leipää, mutta nyt se on ihan arkipäivää. Kävimme ostoksilla Pirkanmaan maakuntarajojen ulkopuolella ja -jihuu, löysin Ullan pakarin leipää. Ko. leipomon leivät ovat superherkullisia ja vähän itseleivotun näköisiä, perinteistä satakuntalaista kakkoa. Jostain syystä pirkanmaalla ei Ullan pakarin tuotteita ole ollenkaan myynnissä.

Leipäpaasauksesta on hyvä siirtyä kirpputorilöytöihin. Mummulta olen perinyt sieviä kukkakuviollisia kahvikuppeja ja onnekseni löysin niitä lisää, peräti kahdesta eri paikasta. Hauraissa kupeissa on aina se ikuisuusongelma, että pelkään hajottavani ne. Viimeksi niistä juotiin nimipäiväkaffeet.

Mies huomasi tämän eksoottisen "jutun". Oikeastaan en tiedä miksi tätä kutsutaan. Puukehyksissä, lasien välissä on minimaalisen pienistä yksityiskohdista kohdistuva itämainen maisema. Pidän kovasti.

Vähän vanhempia kirppislöytöjä ovat kermanekka ja sokeriaski. Niiden pohjan leimassa lukee Bavaria ja jotain hyvin epäselvää. Setin ostin puhtaasti ulkonäkö perustein eli leimalla ei ollut merkitystä. Sen verran tiesin, että saksalaista tuotantoa ne ovat. Muotokieli sopii mielestäni hyvin em. kukkakuppien tai Myrna-sarjan seuraan. Myös Swedish Grace-sarja jota hitaasti keräilen on samantyylisesti uritettua.

Toki kotona aloitin tiukan googlettamisen, lähinnä halusin tietää sarjan nimen. Se ei ollutkaan niin helppoa: ensinnäkin Bavaria tarkoittaa Baijeria (en tiennyt) ja siellä on ollut vaikka kuinka monta porsliinitehdasta. Toiseksi en meinannut millään löytää kyseisen leiman omaavaa tehdasta. Lopulta selvisi, että se on Wunsiedel. Sarjan nimeä en lopultakaan löytänyt -pitkällisen googlettamisen jälkeen löysin ainoastaan yhden kuvan jossa oli samaa sarjaa, mutta erilaisella kuviolla, siis omg!
No, ei se haittaa. Mutta, jos jollain sattuu olemaan kyseistä sarjaa, niin kertokaa ihmeessä.

Viikonloppuna oli kaikkea kivaa ohjelmaa. Lauantaina vietin viisi tuntia auringossa tai siis kiertelimme rompetorilla. Sen jälkeen pulahdin Pyhäjärveen ja talviturkki lähti viimeinkin.

Mitenkäs teillä viikonvaihde sujui? Oliko liian kuuma?

Kissa pistoksissa

Ja vähän henkilökuntakin.

Robert kävi keskiviikkona eläinlääkärillä hammashoidossa ja erittäin positiivinen yllätys olikin, että naskalit eivät olleet kovin huonokuntoiset (kuten aiemmin). Säännöllisellä, epäsäännöllisellä ja satunnaisella hammashoidolla siis voidaan jotain saavuttaa. Kotiinviemiseksi Robotti sai neljän päivän antibioottikuurin ientulehdukseen. Kotiin tullessaan Robert todellakin oli sananmukaisesti kissa pistoksissa.

 

Eilen aamulla Robert sai ensimmäisen antibioottitabletin ja se meni hyvin alas. Illalla jokapaikanhöynä eli Sulo oli vähän huonovointinen, oksensi pari kertaakin, mutta ajattelimme sen syöneen bioroskiksesta perunaa. Kun tuli aika antaa Robertille toinen annos antibioottia, neljän kappaleen lääkepakkausta ei löytynyt mistään. Olin jättänyt sen keittiön pöydälle. Yht´äkkiä Mies muisti laittaneensa metalliroskikseen jonkin pieneksi rypistyneen metallikuoren palan.

Joko arvaatte? Sulo oli siis vetänyt 3,5 päivän antibioottiannoksen!! Tarkemmin ajateltuna se oli ollut vähän väsynyt, mutta minikissatkin tarvitsevat joskus lepoa. Mikäs siinä sitten. Näpyttelin sormet tutisten päivystävän eläinlääkärin numeroa, joka ei tietenkään enää nykyään päivystä kotikunnassamme. Positiivista oli se, että Sulo todennäköisesti oli jo oksentanut kaiken ja antibiootit on testattu hyvin korkeilla pitoisuuksilla. Vaarallisinta olisi ollut mahdollinen allerginen reaktio, mutta se olisi jo silloin tullut, jos olisi ollut tullakseen. Kunhan lääkepaketin metalliosista ei kissalle tule suolitukosta. 10 minuutin puhelu ja 35 euroa, mikä toki on hyvin kohtuullista. Eikä sentään täytynyt kattia kiidättää mihinkään hornan kuuseen (tässä tapauksessa Tampereelle).

Osan yöstä nukuin Robertin kanssa olohuoneen soffalla ja aamuyöstä siirryin sänkyyn. Mikä ihana näky olikaan sängyssä pomppiva minikissa. Ei voi muuta sanoa, kuinka ajattelematon olinkaan kun jätin lääkkeen keittiön pöydälle (ihmisten lääkkeet ovat ovien takana). En todellakaan arvannut, että Sulo söisi vapaaehtoisesti lääkkeitä. Eilen puhelimessa ja tänään eläinlääkärillä (hain uuden annoksen Robertille) molemmat eläinlääkärit olivat tyytyväisiä siihen, että kissat todella_mielellään syövät kyseisiä nappeja. Nyt vielä seurataan Sulon vessakäyttäytymistä ja pari päivää se on kevyellä ruokavaliolla. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

Mangusti vai kirjastokissa? Tai sitten L-kirjaimen muotoinen kirjastoppari.

Toivon ja uskon, että sieltä kotikoneelta löytyy valveutuneempia kissanomistaja (ja miksei myös muidenkin eläinten), jotka eivät jätä mitään lääkkeitä elukoiden saataville. Kyllä niin harmittaa oma tyhmyys -tyhmästä päästä kärsii koko perhe :(

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu osa III

Previously in Tomaattipuutarhurin paluu.
Tomaatit pääsivät vihdoin ja viimein isoihin ruukkuihin ja mikä tärkeintä kasvihuoneen lämpöön ja valoon. Peace & love -tunnelmat valtasivat tomaatit ja okrat.

Edellisestä jaksosta on kulunut melkein kuukausi ja ollaan aivan heinäkuun lopussa, kääk. Mikä on luonnollinen jatkumo kuumassa ja kosteassa kasvihuoneessa leijailleelle peace & love-tunnelmalle? No tietenkin pienet tomaatin palleroiset ♥.

"Jättiläistomaatti" on aivan pienen pieni (mutta omaleimainen muoto on jo havaittavissa) -isona sen pitäisi näyttää tältä.

Hhmm, ei se kovin keltaiselta näytä -vielä.

Tomaatti raidoistaan tunnetaan tai jotain.

Ehkäpä arvaatte minkälainen kriisi nurkan takana kolkuttelee? Eikä silloin naurata. Mietitäänpä, vieläkö on kesää jäljellä ja lämpimiä päiviä? Meidän puutarhamme seutuvilla terminen kasvukausi päättyy keskimäärin 17.10. Lämpötila siis laskee pysyvästi + 5 asteen alapuolelle. Kasvihuoneessa lämpö ei taasen saa laskea alle +8 asteen ja mitään lämmitystä kasvihuoneessa ei ole, huhhuh.

Tomaattien kasvattaminen on hirrveen, hirrveen jännittävää. Ja jatkuvasti oppii jotain uutta. Kuten tänään: tomaatit ovat saaneet tarpeeksi ravinteita, kun lehdet ovat käppyrällä ja jos lehdet ovat tukevasti sivuille päin kuin kuusella niin ravinteita ei ole tarpeeksi klik (nyt tuli kiire kasvihuoneelle, sillä kumpaakin lajia löytyy..).

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu edelliset osat klik ja klik.

Ps. Arvatkaa mikä maskotti asuu kasvihuoneessa? Ei, ei Kattisaurus (sentään) vaan sisilisko!!

Sateisen päivän piristys

Sateiset lomapäivät ovat vähän ristiriitaisia; lukeako kirjaa hyvällä omalla tunnolla soffan nurkassa vai tehdä jotain hyödyllistä, siinäpä pulma. Ehdin poimimaan ennen sadetta (ja sateessa) vadelmia melkein kaksi litraa ja laitoin ruokaa; näillä "meriiteillä" voinee ruksia "tee-jotain-hyödyllistä -kohdan". Aikaa siis jäi hyvin lukemiseen ja lomailuun.

Elämää eri muodoissa-blogin Irma muisti minua ihanalla Tunnustuksella. Kaunis kiitos Irma ja *niiaus*.

Tunnustuksen haluan antaa seuraaviin blogeihin: Kissanpäiviä sijaiskodissa, Memento mori ja Lady of The Mess -olkaa hyvä!

Kaikille mukavaa viikon jatkoa!