sunnuntai 3. helmikuuta 2013

(melko) Kätevä emäntä: itsetehdyt lusikkaleivät

Ostin uuden, kaksikerroksisen peltipurkin. Jotain täytettä (ainakin hetkeksi) siihen oli saatava asap.




Pidän kovasti herrasväen pikkuleivistä, kaksinkertaisista ja lusikkaleivistä ♥. Ensin mainittuja en saanut mistään "tähän hätään", "kaksinkertaiset" vaikuttavat liian työläiltä, joten päätin ottaa mittaa lusikkaleivistä, taas.

Olen useamman kerran tehnyt lusikkaleipiä, hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Niihin on monenlaisia reseptejä tai ainakin niissä käytetään vaihtelevasti joko soodaa tai leivinjauhetta. Enkä koskaan muista kummalla ne hieman todennäköisemmin onnistuvat.  Nyt olen mieltynyt ohjeisiin joissa on kardemummaa. Tämän kertainen ohje on täältä.




Yllättävän haasteellista on löytää tarpeeksi syviä pikkulusikoita, perussavonia on liian litteä. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisellä kerralla tein ne ruokalusikoihin ja lusikkaleivistä tuli hyvin_muhkeita.




Tällä kertaa rasvaa olisi voinut olla hitusen enemmän, jolloin taikina olisi ollut vielä helpommin työstettävissä. Kuten näkyy mitään täydellisen sileitä nuo tekeleet eivät ole.




Ulkonäkö ei ole täydellinen, mutta onneksi maku on hyvä.
Keksipurkissa on jotain vikaa, sillä lusikkaleivät ovat hävinneet sieltä todella nopeasti.


Lämpimästi tervetuloa mukaan Elina ja Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

6 kommenttia:

  1. Herkullisen näköisiä ovat! Minä keksin lusikkaleipiin uuden kikan. Hillo kuivahtaa kovin pian ja tulee sitkeäksi, vaikka leivät muuten säilyvät pitkään (jos ei peltipurkki ole kovin näkyvässä paikassa). Pursotan hillon tilalle pienen nokareen kinuski-tai suklaakastiketta (saa putkilossa, jossa se ei ole liian vetelää). Se ei tule sitkeäksi. Jos leivät pakastaa, ovat ne otettaessa ihan uunituoreen makuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuo onkin hyvä idea! Kiitos, että jaoit sen meille keksihirmuille :)

      Poista
  2. Kyllä onkin herkullisen näköisiä! Itse en ole elämässäni varmastikaan tehnyt mitään keksejä, pipareita, pikkuleipiä tai muita. Hmmm.... Pitäisiköhän? Noista herrasväen pikkuleivistä kyllä olen aina pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, nyt alan odottamaan Muistikirjan pikkuleipäpostausta :)

      Poista
  3. Ulkokuoresta viis, sisin on tärkein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisin lienee onnistunut, kun pikkuleivät häviävät ja lusikkaleivän muoto siirtyy herkuttelijan vartaloon..

      Poista

Kiitos kommentista!